Tolvajärvi 1939, Nietjärvi 1944. Siellä missä rintamat murtuivat löytyi usein uusimaalaisia tai sveduja. Ja karkureissa Lahti, Pori, Turku ja Etelä-Pohjanmaa hyvin edustettuina.
Oliko sattuma että tamperelaiset joukot pärjäsivät muita paremmin sodassa?
Anonyymi
45334
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Sodissa ei taisteltu paikkakunnittain, vaan operatiivisin perustein.
Talvisodassa oli kyllä aika paljon joukkoja,jotka voitiin nimetä maakunnan, pitäjän tai kaupungin perusteella,mutta jatkosodassa tilanne oli toinen.
Joukot perustettiin laajemmilta alueilta ja esimerkiksi evakot sotkivat "puhtaan" maakunnallisuuden.Samoin upseereita jouduttiin haalimaan laajoiltakin alueilta.
Joukon menestyminen riippui aivan muista tekijöistä,kuin perustamisalueesta.
Otetaan Viipuri takaisin .
Viipuri ja Enso Suomeen menkää pois sieltä . Varkaat.
Eikös Tamperelaiset joukot olleet hyvinkin punaisia ja useat yksiköt loikkasivatkin venäläisten puolellelle sodan aikana. Näin muistelen lukeneeni.
Hölynpölyä.
Vasemmistolainen työväki taisteli Talvisodassa, kuten muutkin.
Yhtään suomalaista yksikköä ei sotien aikana loikannut vihollisen puolelle.
Ylikoikkareita oli ylipäätään hyvin vähän. Useimmat kommunistitaustaisia. Heitä lähetettiin desantteina takaisin sabotointitehtäviin,mutta useimmat paljastuivat nopeasti.
Myös jatkosodan ns. käpykaartilaiset olivat enimmäkseen vasemmistolaisia.
Siis venäläiset kaksoiskansalaiset kyllä . Eivät erota politiikkaa rahaa vapautta toisistaan tai kieliä kansoja vaan fanaattisesti voohottaa . Ei saa olla pakkomiellettä .
Puna armeija syö kirkossa ilmaista ruokaa ....myös muslimit käy varkaissa .
Svetogorskin talot on ruotsalaisia italialaisia katolisia luterilaisia mitä nää varasteli arabit.
Tampereen ympäristössä oli kärsivällisiä ja pitkäjänteisiä miehiä. Isänmaallisuudellaan elämöineet eteläpohjalaiset tiukan paikan tullen romahtivat. Jatkosodassa eteläpohjalaisia myös siirrettiin tykistöön ja duunarit laitettiin etulinjaan. Samoin pienviljeliöiden pojat. Herroilla oli suunnitelma jossa sodan avulla tietystä "kuona-aineksesta" päästäisiin eroon.
Työläinen on isänmaallinen koska hänellä ei ole muuta omaa kuin tämä isänmaa. Porvari ei ole isänmaallinen koska hänen pitää yötä päivää vahtia lompakkoaan. Sen takia innokkaimmat taakseluikkijat olivat suojeluskuntalaisia, ei parane kaatua tai talo jää ilman isäntää.
Typeriä valeita.
Suomalainen sotilasaines oli melko samanlaista yhtenäiskulttuurin ansiosta. Paikkakuntaerot ovat enimmäkseen kuvittelua.
Eteläpohjalaiset kunnostautuivat Talvisodassa, mutta niin myös ruotsinkieliset uusmaalaiset.
Paikkakunta ei vaikuttanut sijoitukseen, vaan koulutus.
Typerää valetta.
Suojeluskuntalaiset olivat yleensä keskitasoa parempia sotilaita saamansa vapaaehtoisen koulutuksen ja siitä johtuvan hyvä ampuma-, hiihto- ja suunnistustaidon, fyysisen kunnon ja isänmaallisuuden ansiosta. Monet hankkivat myös aliupseeri- tai upseerikoulutuksen.
Esimerkiksi kesän -44 karkureissa oli hyvin vähän suojeluskuntalaisia, mutta runsaasti työväkeä.
Eikö toi ortodoksikirkko hellarivaparit ole sama kuin synagoga venäjän juutalaisia kasakoita siis kasareja 🔯
Todellisuudessa pohjanmaalaiset ovat isänmaallista ja roimaa väkeä, jotka pärjäsivät hyvin sotatoimissa. Duunarit eivät olleet sen kummempia sotureita kuin muutkaan paitsi joissain tapauksissa äärivasemmistolaiset loikkivat naapurin puolelle! Rintamalle joutuivat enimmäkseen kaikki ja kaikista eri sotilasarvoista menehtyi suhteessa eniten nuoria vänrikkejä eli joukkueenjohtajia!
Puheet jonkinlaisesta ”rodunjalostuksesta” on tyypillistä stallarihömppää! Toki ksuomalaiset haluavat, että kaiklla kansalaisilla on maassa hyvä olla ja elää! Tämä ajattelutapa taas ei istu suomalaiselle stallarille!!
Stallarilla on huvittava dilemma, jota hän ei osaa ratkaista?
Toisaalta hän mielii esittää työväestön tavallista paremmaksi sotilasainekseksi ja samalla kaikkia muita heikommiksi!
Tämän sanottuaan hän ihailee sotilaskarkureita ja liioittelee niiden määrää ja elämäntehtävänään liioittelee suomalaisten sotatappiota ja vähättelee vastaavia neukun puolesta!
Mies ei oikein tiedä millä tuolilla istuisi!
Lisäksi hänelle on työväki ehdottomasti aina köyhää (mikä ei aina pidä paikkaansa) ja porvari aina rikas (vale sekin)! Pohjimmiltaan kyse on ajattelutavasta eikä varakkuudesta!
Köyhää kun on tyhmä . Olematon palkka johtuu siitä ettei opiskele ja tyhmyys aiheuttaa sen ettei voi maksaa veroja ja myydä käsitöitä saadakseen rahaa tai ei voi ampua hirveä ja syödä sen.
Nykyään eläkeikää nostettu niin ettei seuraavat p
Ja jälleen tyypillistä stallaria! Taito riittää juuri parkaista pieleen meni, mutta turha odottaa perustelutua erittelyä mikä ei miellyttänyt vaan ke korvataan solvauksella!
Hauskaa on seurata saman tyypin stereotyyppiajattelua: köyhyys tai työläisyys jalostaa ihmisen ja tekee hänestä rehellisen ja rohkean. Varakas työläinebn ei taas sovi tähän kapeaan lokerointiin!
Etenkin kun sama henkilö vaurastuessaan ei ole enää työläinen vaan muuttuu ahneeksi lusmuksi ja epäisänmaalliseksi sotilaana.
Kaikkein hupaisinta on ajatelma ’rodunjalostuksesta’ jonka mukaan rintamalle lähetetään väki, josta halutaan eroon?
Todellisuudessa meillä voi joutua etulinjaan yhtä lailla herra ja narri eikä mitkään ”isännät” päätä sijoituksista armeijassa.
Yhtä hyvin voisi väittää, että Suomessa halutaan eroon nuorista vänrikeistä (eli koulutetusta väestä), koska heitä kaatuu suhteessa eniten. Aseman tuoma etu:-D
Marttisen komentama ruotsinkielisten osasto taisteli viipurinlahden torjuntataistelussa 1944 kunniakkaasti ylivoimaa vastaan!Tappiot olivat suuret,mutta periksi eivät antaneet!
Marttisen rykmentin miestappiot kesällä 1944 olivat rykmenttien pienimmät. Ei edes Rukajärven rykmentit päässeet niin vähällä. 😆
Stallari on joustava! Yleensä hän kasvattaa suomalaisten sotatappioita, mutta voi niitä hätätilassa myös pienentää:-D
Ei aivan. Rukajärven rykmenttien tappiot olivat niukasti pienemmät kuin Marttisen rykmentin jonka tappiot olivat 28 rykmentistä kolmanneksi pienimmät.
-----Stieglitz-----
Neuvostoliiton puna-armeija niitä Suomen tappioita kasvatti. 🤔😄
Totuus on Suomen armeijan suomalaiset ei saanut aseita tahallaan eikä ammuksia se on fakta homma .
Viipurin Suomen kielisiltä naisilta oli viety aseet pois eivät voineet edes ruokaa ampua saati hyökkääjää.
Itärajalle ei saatu tykkejä ei ammuksia venäläisten takia jotka päätti asioista Suomen armeijassa .
Rukajärvi totuus tataareista ja Ortodoksikirkon pahoista teoista ovat murhanneet varastaneet kristityiltä . Myös ruotsalaiset oli kristittyjä mitä ampuivat Viipurissa .
Tarkoitat puna armeijalla juutalaista synagogaa .
Mutta nekin ovat suuret jos verrataan prosentteina Albanian watussi-sotilaiden tappioihin 1877?
Ei vaan tarpeeksi ja suomalaiset saivat viisi torjuntavoittoa!
Höpö Höpö
kunnia siitäkin puolusruksesta kuuluu paikalla olleille saksalaisille !
Tutkimusten mukaan I maailmansodassa pientalonpojista koostuneet armeijat romahtivat totaalisesti päinvastoin kuin teollisuustyöväestöstä koostuneet. Ehkä Tampereen seudulta tuli ammattitaitoista vastuuntuntoista duunariväkeä eikä mitään köyhiä turpeenpuskijoita joilla usein oli myös heikohko terveys.
Hölynpölyä.
Maaseudun väestä lähtöisin olevat sotilaat pärjäsivätkaikissa armeijoissa työväestöä paremmin.
Erityisen hyvin tämä päti Suomen armeijassa,jossa tosin monet työväestä lähtöisin olevat pärjäsivät hyvin,kun ottivat maaseudun pojista esimerkkiä.
Ne on kaikki paitsi suomea niin myös ruotsia . Tolv on 12 ruotsiksi 12 apostolia ruotsalaiset oli kristittyjä enimmäkseen.
Aloittajan väitteessä on vinha perä. Tuohon tamperelaisten taistelijoiden menestysten ketjuun pitää ehdottomasti liittää Suursaaren valtaus 27.- 28. maaliskuuta 1942,
Itse ylipäällikkö määräsi kenraalimajuri Aaro Pajarin tuon taisteluosasto P:n johtoon.
Noin 3600 miehen joukko vaelsi Haapasaaresta Suursaareen valkeaksi naamiotuna hevoset mukaan lukien. Tappioita tuli vain noin 170 miestä. Jo iltayöllä saari oli suomalaisilla.
Niinpä Suursaarta "vallattiin" monien manselaisten tuoppien ääressä vielä 1970-80-luvuilla, koska tuosta Pajarin porukasta oli aika moni Tampereen suunnalta kotoisin. Joukko oli koottu kuitenkin lähinnä Etelä-Kannakselta.
Sitten retken toinen Tamperelainen menehtyi eikä se ainoaksi jäänyt jaksanut enää yksin jorista….
” Oliko sattuma että tamperelaiset joukot pärjäsivät muita paremmin sodassa?”
Ei, vaan täysin perustelematon ja tuulesta tempaistu väite!
varsinkin suomen ruotsalaiset ja etelä-pohjanmaalaiset juoksi karkuun, kun oltiin niin kaukana kotikulmilta.
Mitäpä sitä vierailla mailla taistelee, kotona vois pihapiirissä kyllä tärkeillä....
” varsinkin suomen ruotsalaiset ja etelä-pohjanmaalaiset juoksi karkuun, kun oltiin niin kaukana kotikulmilta.
Mitäpä sitä vierailla mailla taistelee, kotona vois pihapiirissä kyllä tärkeillä....”
Tuo on puhdasta stallarilogiikkaa!
Pohjanmaalaiset olivat isänmaallisia ja hyviä sotilaita! Suomen ruotsalaiset täyttivät vitjassa paikkansa!
Suomalainen stallari (kommunisti) olisi sodassa heti loikannut sodassa puna-armeijan vellinkeittäjäksi! Heillä on aate vankka ja liha heikko!
Ministeri kirjoituttaa sotahistorian uudelleen”, totesi HS, kun Ole Norrback oli puolustusministerinä. Ministerin toimeksiannosta ilmestyi sitten ”Jatkosodan historia” (WSOY 1988 – 94). Siinä kerrotaan tapahtumat yleensä samoin kuin vanhemmassa ”Suomen sota 1941 – 1945” -teoksessa, mutta ruotsinkielisten tekemisiä kovasti liudentaen.
Tapaus yksi, hyökkäysvaihe kesä 1941: 28/29.8. ja 30.8.41 (Suomen sota 1941 – 1945, osa 3, ss. 282 – 284 ja 294). Ruotsinkielinen JR 24 harhautti ylempää johtoa ilmoittamalla, että vihollisen perääntymistie oli annetun tehtävän mukaisesti katkaistu. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä.
Sivu. 283: ”Eversti Winellillä (JR 24:n komentaja), jonka komentopaikka oli toistaiseksi Viipurinlahden länsipuolella Kiiskilässä, oli siis käsitys, että Ylä-Sommeen tienristeysmaastoolisi ollut edelleenkin omassa hallussa…”, vaikka todellisuudessa sinne edennyt ruotsinkielinen komppania oli työnnetty pois, ja pataljoona (ruotsinkielinen I/JR 24), joka oli määrätty ottamaan tämä kohde haltuunsa, ei sinne päässyt. ”ja Porlammen maasto pysyi edelleenkin avoinna vihollisjoukkojen valumiselle etelään”.
Sivu 294: ”…sillä eversti Winell oli yhä edelleen IV AK:n johdolle vakuuttanut Yläsommeen tienristeyksen olevan suomalaisten hallussa.”
Norrbackin historia (Jatkosodan historia osa 2 ss.224-225) sanoo tästä tilanteesta: ”Eversti Winellin komentopaikka oli toistaiseksi Kiiskilässä Viipurinlahden länsirannalla ja tämä osittain vaikeutti ajan hermolla pysymistä. Kuten annetusta käskystä on pääteltävissä, 8. DE:ssa katsottiin, että Yläsommeen tienhaara oli vielä omilla ja että vain vähäisiä vihollisosastoja oli suuntautunut Porlammelle.”
Tapaus kaksi, perääntymisvaihe kesä 1944: 25.6.44 (Suomen sota 1941 – 1945, osa 7, s. 333). Saimaan kanavalla sillanpääaseman puolustus oli määrätty ruotsinkielisen osaston tehtäväksi. Suomen sota 1941 – 1945: ”Kun lopulta suurin osa osaston miehistä oli häipynyt kanavan länsipuolelle, kapteeni Krogerus tyhjensi saamastaan käskystä sillanpään”.
Norrbackin historia (osa 5 s. 155): ”Sillanpään miehitys jäi vähitellen vain heikkojen voimien varaan sillä Er.P 27:n (ruotsinkielinen) ja osasto Krogeruksenkin eräät osat olivat edestä vetäytyneiden joukkojen mukana poistuneet Saimaan kanavan taakse.”
Armeijakunnan puolustusryhmityksen käskyssä oli määrätty (Suomen sota 1941 – 1945 s.298): ”17. D:n tuli asettua puolustukseen luja sillanpääasema Lavolassa.” Tässä tapauksessa ruotsinkielinen joukko ei yrittänytkään tehdä mitä oli käsketty, vaan”suurin osa miehistä oli häipynyt”.
Norrbackin historia kaunistelee: ”Sillanpään miehitys jäi vähitellen vain heikkojen voimien varaan.” Näin toimi ruotsinkielisten ”vahva sillanpää”.
Tapaus kolme, 25.6.44: (Suomen sota, osa 7, s. 342). Ruotsinkielinen (III/JR 13) komppania jätti luvattomasti asemansa. Suomen sota 1941 – 1945: ”Tämän linjan eteläsiipeä puolustanut III/Jr 13:n komppania oli nähtävästi pelännyt saarrostusuhkaa ja poistunut klo 13.30 seudussa taakse, jatkanut Ventelänselän yli matkaa 3.Pr:n alueelle, sekä kulkenut hajautuneen III/JR 13:n kokoamispaikalle Särkijärvelle.”
Norrbackin historia (osa 5 s. 160): ”Siellä ei ollut varsinaista miehitystä, sillä sanatoriolta pohjoiseen vedetyn puolustuslinjan eteläsiipeä puolustanut III/JR 13:n komppania oli vetäytynyt noin kello 13.30.”
”Oli nähtävästi pelännyt saarrostusuhkaa ja poistunut”, jätetty pois.”Poistunut” muutettu ilmaisuksi ”vetäytynyt”. Tällä ilmaisun muutoksella pyritään peittämään teon todellista luonnetta. ”Vetäytynyt” ei oikein sovi, koska komppania poistui asemista olematta taistelutilanteessa ja siirtyi ovelasti naapuriprikaatin alueelle, jossa kukaan ei tiennyt mikä sen tehtävä oli, minkälaisen käskyn mukaan se toimi, ja niin se sai kenenkään estämättä marssia selustaan 15 kilometriä rintamasta.
Tapaus neljä, 25.6.44: (osa 7, ss.353-354). Ruotsinkielinen II/Jr 13 ei noudattanut divisioonan komentajan antamaa hyökkäyskäskyä. Suomen sota 1941 – 1945: ”Pataljoonien yhteisenä ensi tehtävänä oliTalinmyllyn valtaaminen ja siitä tehdyn suunnitelman mukaisesti Er.P 14 aloittikin illalla kahdella komppanialla etenemisen, mutta II/JR 13 pysyi edessä olevan vihollisen takia paikallaan.”
Norrbackin historia (osa 5 s. 166): ”Pataljoonien yhteisenä tehtävänä oli Talinmyllyn valtaaminen. Illalla Er.P 14 aloitti kahdella komppanialla etenemisen ja löi osan vihollisesta, mutta ratkaisua ei saavutettu.” ”Mutta II/JR 13 pysyi edessä olevan vihollisen takia paikallaan”, jätetty pois. Tässä ruotsinkielinen pataljoona pudotti heti lähtökuopissa pohjan yhteiseltä suunnitelmalta. Kysymyksessä on petos, joka hyödytti vihollista.
Tapaus viisi, 27.6.44: (Suomen sota 1941 – 1945, osa 7, s. 366)”Aamusta lähtien ilmeni pataljoonan (III/JR 13) riveissä myös hajautumista ja sen osien vetäytymistä taakse. Monet pataljoonan upseerit ja aliupseerit kaatuivat tai haavoittuivat, joukossa pataljoonan komentaja, kapteeni Alfthan, jonka tilalle määrättiin kapteeni B. Fougstedt. Pataljoona joutui hajaantumistilaan, niin että siitä oli päivällä rintamassa jäljellä enää vain toistakymmentä miestä . Eversti Forsberg antoi kello 10.20 käskyn, että II JR 48:n komentajan tuli ottaa rintamavastuu myös III JR 13:n lohkolla ja levittää sinne voimiaan”.
Norrbackin historia (osa 5 s. 174): ”III/JR 13:n voimat kärsivät lisäksi tuhoisia tappioita vihollisen kranaattitulesta. Paljon päällystöä kaatui tai haavoittui, joukossa pataljoonan komentaja kapteeni Alftan, jonka tilalle määrättiin kapteeni B. Fougstedt. Pataljoona hajosi, niin että siitä oli päivällä rintamassa jäljellä enää vain toistakymmentä miestä.”
”Aamusta lähtien ilmeni pataljoonan riveissä myös hajautumista ja sen osien vetäytymistä taakse” jätetty pois.
Tapaus kuusi, 28.6.44: (Suomen sota 1941 – 1945, osa 7, s. 378). II/JR 13 lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa, vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Historia: ”Puolen päivän aikaan alkoi myös kapteeni Laxen suunnitella Talinmyllyn tien varrella olevan, heikoksi kutistuneen II/JR 13:kin siirtämistä taemmas. Kello 13.15 pataljoona irroittautui ja vetäytyi häiriöittä uusiin asemiin Lapinhoikan suon pohjoisreunaan. Silloin todettiin, että vihollinen oli jo lähellä selustassa pisteen 44 maastossa ja löi pohjoiseen yrittäneen luutnantti Hård af Segerstadinruotsinmaalaisen osaston tappioita tuottaen takaisin. Tämän johdosta pataljoona lähti sadan miehen vahvuiseksi kutistuneena kello viisitoista vetäytymään metsiä myöten itään päin ja jätti jälkeensä konekiväärinsä ja kranaatinheittimensä.”
Norrbackin historia (osa 5 s. 180): Tämän tapauksen Norrbackin historia kertoo samoin kuin alkuperäinenkin historia.
Ensiksi: Ilmoittamatta esimiehelleen, jolla oli rintamavastuu lohkon puolustuksesta, ruotsinkielinen pataljoona oli, vihollisen mahdollista hyökkäystä peläten, jättänyt ne asemat, joita se oli määrätty puolustamaan. Toiseksi: Se pysähtyi taempaan asemaan, mutta lähti sieltäkin sitten metsiä myöten pakoon, vaikka sillä ei ollut edes kosketusta viholliseen.
Sveduilla on aina Ruotsi (henkinen isänmaa) jonne paeta. Mutta sen jälkeen heidän erityisasemansa uhanalaisena lintulajina onkin päättynyt.
Täällä on asialla taas vielä karvattomia rääkyjiä, jotka eivät tiedä mistään mitään. Siksi kannattaisi pitää nuppi ummessa.
Pajari oli itsekin tamperelainen. Paljolti siksi hän johti talvi- ja jatkosodassa pääasiassa Pohjois-Hämeen miehiä. Käytännössä se tarkoittaa sotilaita nykyiseltä Pirkanmaan alueelta - myös Mansesta.
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000007399439.html