Kielilläpuhuminen kokouksissa 1 Kor. 14. luvun mukaan.
Tämän luvun perustaksi pitää asettaa jae 39: ”Älkää estäkö kielilläpuhumista!” Ja toiseksi johdannoksi 1 Tess. 5:19: ”Henkeä älkää sammuttako!”
Siltä pohjalta ymmärrämme paremmin luvun sisällön muiltakin osin. Mutta 1 Kor. 12-14 lukujen opetusta ei kukaan voi ymmärtää kokonaan, ellei itse ole saanut Pyhän Hengen kastetta.
Ylösnoussut Jeesus ja ristin kärsimystyö on elämämme perusta. Häneltä olemme saaneet sydämiimme puhtauden ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. Hän lähetti Pyhän Hengen kaikille omilleen. Tämä tapahtui ensin saadessamme uudestisyntymisessämme Pyhän Hengen pelastuksemme sinetiksi. Ef. 1:13. Room. 8:9. Silloin Pyhä Henki alkoi vaikuttaa sydämissämme. Toinen asia on, kun saimme Pyhän Hengen kasteen, jossa Hän tuli päällemme. Siitä on yleisesti merkkinä kielilläpuhuminen. ”Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:6. ym. Jeesus lupasi lähetyskäskyssään, että pelastussanoman vastaan ottaneet ja kasteella käyneet ”puhuvat uusilla kielillä”. Mark. 16:17. Näin tapahtui ja tapahtuu edelleen. Apt. 2. – Mutta on ymmärrettävä, ettei pelastuminen edellytä kielilläpuhumista. Pyhän Hengen kaste on ns. ”työvoitelu”. Apt. 1:8. Eikä henkikastetta anova ja odottava ole mitenkään alemmassa asemassa muihin nähden.
Ja HUOM! Jeesuksen verellä puhdistettu ihminen, joka anoo Jumalalta Pyhän Hengen kastetta, ei voi saada väärää kielilläpuhumista. ”Kuka teistä on sellainen isä, joka pojan pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen.” Luuk. 11:9-13.
Ensimmäiseen Pyhän Hengen kasteeseen liittyi kielilläpuhuminen, jossa noin 120 Jeesuksen opetuslasta puhuivat kielillä kaikki yhtaikaa. Apt. 2. / 1:15. Vaikutus oli siunaava. Sen seurauksena noin 3000 tuli uskoon ja kasteelle sinä päivänä. ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa..” Apt. 2:41,42. Sama linja jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. Pysymme heidän kanssaan samalla linjalla, ”apostolien opetuksessa”. Siksi opetamme ja kehotamme kaikkia puhumaan kielillä sekä kokouksissa että yksityiselämässä. Paavali oli siitä hyvä esimerkki. 1 Kor. 14:18. Jumalan työn menestyminen edellyttää, että Pyhä Henki saa toimia tahtomallaan tavalla. Mutta mitä Hän siis tahtoo? ”Tahtoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.” 1 Kor. 14:5.
Kokouksissamme on esillä kaksi 1 Kor. 14. luvun opettamaa puhumisen kohdetta:
1. rukoushetkissä Jumalalle puhuminen
2. ihmisille rakennukseksi puhuminen.
Rukoushetkissä emme puhu ihmisille, vaan Jumalalle. ”Kielilläpuhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle! Ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” Jae 2. Kukaan ei siis voi ymmärtää raamatullista kielilläpuhumista, että voisi esim. tulkata sitä. Silloin ”henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön”. Jae 14. Kielten selitys on eri asia.
Puhuessamme kokouksessa oleville ihmisille, ei tietenkään ole hyödyllistä mennä puhujanpaikalle ja alkaa sieltä puhua kielillä, vaan puhua kaikille ymmärrettävää sanomaa. Tähän ihmisille kohdistettuun puhumiseen on osoitettu opetus, ettei silloin tule puhua kielillä ellei ole selittäjää. Jae 28.
1 Kor. 14. luvussa näyttäisi olevan ajatus, että Korintin seurakunnassa kaikki puhuivat kielillä yhteen ääneen kokouksen siinä osuudessa, joka on tarkoitettu tapahtumaan ymmärryksellä toisten rakentumiseksi. Siihen tilanteeseen tarvittiin opetusta. Sen äänen keskeltä ei mahdollista selitystäkään olisi voinut kuulla. Ja siksi Paavali antoi järjestykseen johtavaa opetusta, ettei tule puhua kielillä kokouksen siinä osassa, jossa puhumme toisillemme, ellei ole selittäjää; ja että silloin tulee puhua yksi kerrallaan. Järjestys tarkoitti, että kokousten muita rakentava osuus toimii pääosin ymmärryksen pohjalla. Mutta siihenkin osuuteen sopivat armolahjat, profetoiminen, kielilläpuhuminen ja selitys, näyt ja ilmestykset. Kuitenkin silloin kielilläpuhumiseen pitää tulla myös selitys. Muussa tapauksessa ”puhukoon itselleen ja Jumalalle” taustalla muita häiritsemättä. Huomaa kehotus puhua kielillä. Sitä ei tule estää, vaan kielilläpuhumista kuuluu silloin vain taustalla ja rukoushetkissä tai silloin kun siihen tulee myös selitys. Kuitenkin kielilläpuhuminen kuten muutkin armolahjat kuuluvat hengelliseen kokoukseen. Ilman niitä ei ole hengellistä toimintaa. ”Älkää estäkö kielilläpuhumista.” 1 Kor. 14:39.
Armolahjojen toiminnan asettaminen rakentavaan järjestykseen edellyttää siis jossain määrin myös rajoittamista. Esim. ”jos joku kokouksessa istuvista saa ilmestyksen, vaietkoon edellinen.” Jae 30. Kaikki armolahjat ovat herkkää aluetta, mutta varsinkin ilmestys saattaa kadota ellei sitä saa tuoda esille välittömästi. Samoin on joskus laita profetian saamisessa.
On siunaavaa mm. puhua opetuksen sanaa taustalta kuuluvan kielilläpuhumisen ”säestyksellä”. Sellainen on valtava esirukoustyön muoto. Olen saanut sitä kokea. Tällaista toimintaa kaipaavat kaikki Hengellä täytetyt kristityt.
Tämän luvun perustaksi pitää asettaa jae 39: ”Älkää estäkö kielilläpuhumista!” Ja toiseksi johdannoksi 1 Tess. 5:19: ”Henkeä älkää sammuttako!”
Siltä pohjalta ymmärrämme paremmin luvun sisällön muiltakin osin. Mutta 1 Kor. 12-14 lukujen opetusta ei kukaan voi ymmärtää kokonaan, ellei itse ole saanut Pyhän Hengen kastetta.
Ylösnoussut Jeesus ja ristin kärsimystyö on elämämme perusta. Häneltä olemme saaneet sydämiimme puhtauden ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:23-25. Hän lähetti Pyhän Hengen kaikille omilleen. Tämä tapahtui ensin saadessamme uudestisyntymisessämme Pyhän Hengen pelastuksemme sinetiksi. Ef. 1:13. Room. 8:9. Silloin Pyhä Henki alkoi vaikuttaa sydämissämme. Toinen asia on, kun saimme Pyhän Hengen kasteen, jossa Hän tuli päällemme. Siitä on yleisesti merkkinä kielilläpuhuminen. ”Pyhä Henki tuli heidän päälleen ja he puhuivat kielillä ja profetoivat.” Apt. 19:6. ym. Jeesus lupasi lähetyskäskyssään, että pelastussanoman vastaan ottaneet ja kasteella käyneet ”puhuvat uusilla kielillä”. Mark. 16:17. Näin tapahtui ja tapahtuu edelleen. Apt. 2. – Mutta on ymmärrettävä, ettei pelastuminen edellytä kielilläpuhumista. Pyhän Hengen kaste on ns. ”työvoitelu”. Apt. 1:8. Eikä henkikastetta anova ja odottava ole mitenkään alemmassa asemassa muihin nähden.
Ja HUOM! Jeesuksen verellä puhdistettu ihminen, joka anoo Jumalalta Pyhän Hengen kastetta, ei voi saada väärää kielilläpuhumista. ”Kuka teistä on sellainen isä, joka pojan pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen.” Luuk. 11:9-13.
Ensimmäiseen Pyhän Hengen kasteeseen liittyi kielilläpuhuminen, jossa noin 120 Jeesuksen opetuslasta puhuivat kielillä kaikki yhtaikaa. Apt. 2. / 1:15. Vaikutus oli siunaava. Sen seurauksena noin 3000 tuli uskoon ja kasteelle sinä päivänä. ”Ja he pysyivät apostolien opetuksessa..” Apt. 2:41,42. Sama linja jatkuu Jeesuksen tulemukseen asti. Pysymme heidän kanssaan samalla linjalla, ”apostolien opetuksessa”. Siksi opetamme ja kehotamme kaikkia puhumaan kielillä sekä kokouksissa että yksityiselämässä. Paavali oli siitä hyvä esimerkki. 1 Kor. 14:18. Jumalan työn menestyminen edellyttää, että Pyhä Henki saa toimia tahtomallaan tavalla. Mutta mitä Hän siis tahtoo? ”Tahtoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä.” 1 Kor. 14:5.
Kokouksissamme on esillä kaksi 1 Kor. 14. luvun opettamaa puhumisen kohdetta:
1. rukoushetkissä Jumalalle puhuminen
2. ihmisille rakennukseksi puhuminen.
Rukoushetkissä emme puhu ihmisille, vaan Jumalalle. ”Kielilläpuhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle! Ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä.” Jae 2. Kukaan ei siis voi ymmärtää raamatullista kielilläpuhumista, että voisi esim. tulkata sitä. Silloin ”henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön”. Jae 14. Kielten selitys on eri asia.
Puhuessamme kokouksessa oleville ihmisille, ei tietenkään ole hyödyllistä mennä puhujanpaikalle ja alkaa sieltä puhua kielillä, vaan puhua kaikille ymmärrettävää sanomaa. Tähän ihmisille kohdistettuun puhumiseen on osoitettu opetus, ettei silloin tule puhua kielillä ellei ole selittäjää. Jae 28.
1 Kor. 14. luvussa näyttäisi olevan ajatus, että Korintin seurakunnassa kaikki puhuivat kielillä yhteen ääneen kokouksen siinä osuudessa, joka on tarkoitettu tapahtumaan ymmärryksellä toisten rakentumiseksi. Siihen tilanteeseen tarvittiin opetusta. Sen äänen keskeltä ei mahdollista selitystäkään olisi voinut kuulla. Ja siksi Paavali antoi järjestykseen johtavaa opetusta, ettei tule puhua kielillä kokouksen siinä osassa, jossa puhumme toisillemme, ellei ole selittäjää; ja että silloin tulee puhua yksi kerrallaan. Järjestys tarkoitti, että kokousten muita rakentava osuus toimii pääosin ymmärryksen pohjalla. Mutta siihenkin osuuteen sopivat armolahjat, profetoiminen, kielilläpuhuminen ja selitys, näyt ja ilmestykset. Kuitenkin silloin kielilläpuhumiseen pitää tulla myös selitys. Muussa tapauksessa ”puhukoon itselleen ja Jumalalle” taustalla muita häiritsemättä. Huomaa kehotus puhua kielillä. Sitä ei tule estää, vaan kielilläpuhumista kuuluu silloin vain taustalla ja rukoushetkissä tai silloin kun siihen tulee myös selitys. Kuitenkin kielilläpuhuminen kuten muutkin armolahjat kuuluvat hengelliseen kokoukseen. Ilman niitä ei ole hengellistä toimintaa. ”Älkää estäkö kielilläpuhumista.” 1 Kor. 14:39.
Armolahjojen toiminnan asettaminen rakentavaan järjestykseen edellyttää siis jossain määrin myös rajoittamista. Esim. ”jos joku kokouksessa istuvista saa ilmestyksen, vaietkoon edellinen.” Jae 30. Kaikki armolahjat ovat herkkää aluetta, mutta varsinkin ilmestys saattaa kadota ellei sitä saa tuoda esille välittömästi. Samoin on joskus laita profetian saamisessa.
On siunaavaa mm. puhua opetuksen sanaa taustalta kuuluvan kielilläpuhumisen ”säestyksellä”. Sellainen on valtava esirukoustyön muoto. Olen saanut sitä kokea. Tällaista toimintaa kaipaavat kaikki Hengellä täytetyt kristityt.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Järkeisopillinen ja kirkkomainen ihmistekoinen kuolemanhiljaisuus ei kuulu hengellisiin kokouksiin. Hautausmaalla on hiljaista. Seurakunnasta KUULUU elämän ääni. Kol. 2:6-9. ”Riemun ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa..” Ps. 118:15.
Jos kokouksessa ei kuulu kielilläpuhumista, ei selittämisen armolahjakaan voi toimia. Ajattele tätä.
Mutta jos kokouksessa on uskosta tai opetuksesta osattomia, on huomioitava heidän ymmärtämättömyytensä. ”Jos siis koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki puhuisivat kielillä ja paikalle tulisi oppimattomia tai niitä, jotka eivät usko, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? ” jae 23. Tässä on siis jo tuo edellä mainittu ajatus, että korinttilaisilla saattoi olla tapana puhua kokouksissa kielillä yhteen ääneen. Ja siihen annettiin ojentava opetus, että niin ei tule tehdä, jos uskosta ja opetuksesta osattomia on paikalla.
Hengellä täyttyneelle kielilläpuhuminen taas on kuin kauneinta ylistysmusiikkia, joka virittää toimintaan muutkin armolahjat. Vertaa 2 Kun. 3:15 olevaan profeetta Elisan tilanteeseen: ”Tuokaa minulle nyt soittaja. Ja kun soittaja soitti, Herran käsi tuli Elisan päälle ja hän sanoi: `Näin sanoo Herra`…” Samoin on itselleni tapahtunut muutamia kertoja kuullessani jonkun puhuvan kielillä. Selityksen lahja on virittynyt toimimaan. Taivaan siunauslähteet ovat avautuneet ja Pyhä Henki on antanut kokoukseen sanomaa valtaistuimelta. Ja kiitos Jumalalle, Pyhän Hengen saadessa toimia vapaasti ”te voitte kaikki profetoida vuorollanne..” 1 Kor. 14:31.
”Kumarra ja palvo Jumalaa, sillä profetian henki todistaa Jeesuksesta.” Ilm. 19:10.
Tähän kaikkeen pyrimme!
Ja Raamattu antaa meille kehotuksen:
”Täyttykää Hengellä!” Ef. 5:18.
Tuossa tuo teidän uskovaisten vauhko pösilöys näkyy niin hyvin. On niin henkeä siellä ja henkeä täällä. Jotakin enkeleitä, mielummin kuin lihallisia ja kuolevaisia ihmisiä. Sitä te kuvittelette olevanne. Ja kaikessa siinä heitätte elämänne hukkaan ja pois. Palvottu satuolentonne ei kuule. Ei näe. Ei tule. Ei auta. Aukaiskaa silmänne. Menkää vaikka kaljalle jonkun kanssa.
Miksi roikut palstalla? Elämäsi menee hukkaan väitelläsisi olemattomia.
Ex helluntailaisena koen suurta nautintoa pilkata olematonta "jumalaanne". Totisesti. Veli.
Käsitätkö mitä teet, joka sanastasi olet kerran vastuussa.
Suoraa puhetta.
Mikä kielilläpuhumisessa on niin monimutkaista? Sitä vaan en käsitä. Itse olen puhunut kielillä metsätöissä 150 dp:llä. Tosiasia on, että luterilaisessa maassa useat kirkolliset uskovat jopa vastustavat PH:n kastetta. Tai eivät ainakaan hyväksy PH:n kastetta. Paljosta jäävät vaille. Eivät tällöin sairaat parane. Näin onollut vuosikymmenet Suomessa. Muutosta tuskin tulee.
Seurakunnan alkuaikana vuodesta 33 jKr kielilläpuhuminen oli yleistä. Kaikki uskoon tulleet puhuivat kielillä täyttyessään Pyhällä Hengellä. Emme löydä Raamatusta mitään muuta esimerkkiä ja opetusta.
"Kun helluntaipäivä oli tullut, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä tuli taivaasta humaus, niin kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko huoneen, jossa he istuivat. He näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat heidän itse kunkin päälle, ja he täyttyivät KAIKKI Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi. " Apt. 2:1-4.
Samoin oli sotilasmestari Korneliuksen kodissa. Apt. 10:43-48.
Näin on ollut aina ennen helluntaiseurakunnissa. Mutta nyt on vanhimmistossakin veljiä, jotka eivät puhu kielillä. Tämä on helluntailaisuuden syvä lankeemus.
-
On se niin. Mutta ei nykyisenä viisastelu aikana enää sovi puhua kielillä. Luterilaiset voivat loukkaantua.
Helluntaiherätys on myyskennellyt Jumalan Sanaa, ja myynyt totuutta rankasti.
Paavali varoitti: "Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa". Ei puhuta kielillä: "Luterilaiset voivat loukkaantua".
Luterilaisuudessakin puhuvat kielillä. Mutta miksi he sitten vielöä kuuluvat kirkkoon ? Kummallista.
Liian pitkä aloitus. Mutta luin sen. Tosi on.
En jaksa lukea.
kannattaako kirjoittaa noin pitkiä kirjoituksia. Ne menevät hukkaan.
Aito kielilläpuhuminen on uskonkiihkon orgasmi.
Hävettäisi sellainen itsekontrollin menettäminen julkisesti.
Miksi puhutaan kielillä? Nyt asia on jo helppo ymmärtää. Kirjoitus avaa sen.
Mutta ei sitä silti voi ymmärtää kokonaan ellei itse ota vastaan .