pienten
lasten, vauvojen, kastaminen on yksi katolisen kirkon
ja sitä kasteopissa seuraavien
kirkkojen ratkaisevimpia ja arveluttavimpia oppeja.
Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat
samaa, että "syntyessään, langenneine ihmisluontoineen
ja perisynnin saastuttamina, lapsillakin on tarve
saada uusi syntymä kasteessa, jossa heidät vapautetaan
pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten vapauden
valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi maksuttomuus
ilmenee nimenomaan pienten lasten kastamisessa. Kirkko
ja vanhemmat kieltäisivät lapselta korvaamattoman
armon tulla Jumalan lapseksi mikäli he eivät soisi
hänelle Kastetta pian tämän syntymänsä jälkeen." Katso
KKK:sta (Katolisen kirkon katekismus) s. 319 kohta
1250.
Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä kirkonkulmakivioppi
myös on peräisin:
"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon
traditio. Tästä tavasta on selvä todistus toiselta
vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)
Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei
perustu Raamattuun!!!!!!!!!!!
Se on ihmistekoinen traditio!!!!!!
Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen
järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen
ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin
eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä
epäraamatulliseen lapsikasteeseen.
Kaste Raamatussa
Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen,
kastamistavan harjoittamisen erityisen sekoittavaksi
ja hämmentäväksi, on se, että Raamattu ei kerro
yhdestäkään pienten lasten kastamistapahtumasta. Sitä
vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää riittävän
vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja vastaanottavat
evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.
Jeesus oli aikuinen, kun HÄNET kastettiin:
"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta vedestä."
Matt. 3:16.
Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina pelastusta.
Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus
johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t. 8:38.
Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat tulleet
uskoon:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.
Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan
Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.
Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset, vauvat
eivät pysty katumaan, tekemään parannusta, uskomaan
tai tunnustamaan syntejään.
Sen tähden heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun
mukaisia edellytyksiä kasteelle.
Filippiläinen vanginvartija
Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi apostoli
Paavalia, kysyi:
"Mitä minun pitää tehdä, että minä
pelastuisin?"(Ap.t.16:30)
Paavali vastasi: "Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).
Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon, Paavali
kastoi hänet (jae 33).
Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2. Luvussa:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua." Ap.t. 2:41.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä ja
naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." "Ap.t. 8:12.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja
suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi katolisuus
vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat
kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi,sinut
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa
uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
lasten, vauvojen, kastaminen on yksi katolisen kirkon
ja sitä kasteopissa seuraavien
kirkkojen ratkaisevimpia ja arveluttavimpia oppeja.
Katolinen kirkko, kuten sen tyttäretkin opettavat
samaa, että "syntyessään, langenneine ihmisluontoineen
ja perisynnin saastuttamina, lapsillakin on tarve
saada uusi syntymä kasteessa, jossa heidät vapautetaan
pimeyden vallasta ja otetaan Jumalan lasten vapauden
valtakuntaan. Pelastuksen armon täysi maksuttomuus
ilmenee nimenomaan pienten lasten kastamisessa. Kirkko
ja vanhemmat kieltäisivät lapselta korvaamattoman
armon tulla Jumalan lapseksi mikäli he eivät soisi
hänelle Kastetta pian tämän syntymänsä jälkeen." Katso
KKK:sta (Katolisen kirkon katekismus) s. 319 kohta
1250.
Tuo KKK kertoo meille, mistä tämä kirkonkulmakivioppi
myös on peräisin:
"Käytäntö kastaa pienet lapset on ikivanha Kirkon
traditio. Tästä tavasta on selvä todistus toiselta
vuosisadalta lähtien..." (s. 319, kohta 1252)
Tässä KKK katekismus myöntää, että tämä oppi ei
perustu Raamattuun!!!!!!!!!!!
Se on ihmistekoinen traditio!!!!!!
Paavalin varoitus saattaisi sopia hyvin tähän:
"Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen
järkeisopilla ja tyhjällä petoksella pitäytyen
ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin
eikä Kristukseen." Kol. 2:8.
Pitäydy siis Raamatun Kristukseen äläkä
epäraamatulliseen lapsikasteeseen.
Kaste Raamatussa
Mikä tekee tämän pienten lasten, vauvojen,
kastamistavan harjoittamisen erityisen sekoittavaksi
ja hämmentäväksi, on se, että Raamattu ei kerro
yhdestäkään pienten lasten kastamistapahtumasta. Sitä
vastoin jokainen maininta kasteesta sisältää riittävän
vanhoja ihmisiä, jotka kuulevat ja vastaanottavat
evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta.
Jeesus oli aikuinen, kun HÄNET kastettiin:
"Kun Jeesus oli kastettu, nousi HÄN kohta vedestä."
Matt. 3:16.
Kaikkialla Raamatussa kaste seurasi aina pelastusta.
Etiopialainen hoviherra, jonka Filippus
johdatti pelastukseen, oli aikuinen, kun hänet
kastettiin.
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t. 8:38.
Myös muutkin kastettiin sitten, kun he olivat tulleet
uskoon:
"Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen
perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin." Ap.t. 18.8.
Sen jälkeen, kun ihmiset olivat ottaneet vastaan
Johannes Kastajan sanoman parannuksesta:
"...hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he
tunnustivat syntinsä." Matt. 3:6.
Ilmeisestikään vastasyntyneet pienet lapset, vauvat
eivät pysty katumaan, tekemään parannusta, uskomaan
tai tunnustamaan syntejään.
Sen tähden heillä ei milloinkaan ole Pyhän Raamatun
mukaisia edellytyksiä kasteelle.
Filippiläinen vanginvartija
Kun Filippiläinen vanginvartija, joka vartioi apostoli
Paavalia, kysyi:
"Mitä minun pitää tehdä, että minä
pelastuisin?"(Ap.t.16:30)
Paavali vastasi: "Usko Herraan Jeesukseen."(Jae31).
Sitten, kun vanginvartija oli tullut uskoon, Paavali
kastoi hänet (jae 33).
Kun Pietari saarnasi Apostolien tekojen 2. Luvussa:
"...jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä
noin3000 sielua." Ap.t. 2:41.
Kun Filippus saarnasi Samarian kansalle, miehiä ja
naisia kastettiin, mutta ei pikkulapsia, vauvoja:
"Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti
evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen
Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä
miehet että naiset." "Ap.t. 8:12.
Jos Jumalan Sana ilmaisee kantansa näin tarkasti ja
suoraan ja selvästi, että vain ne, jotka ovat
tarpeeksi vanhoja kuulemaan ja vastaanottamaan
Jumalan Sanan, pitäisi kastaa, niin miksi katolisuus
vaatii vastasyntyneet pienet lapset, vauvat
kasteltaviksi, sillä se ei ole raamatullinen kaste?
Onko kysymys vain ihmisten ottamisesta kirkon
orjuuteen heti heidän syntymänsä jälkeen?
Sinun on ratkaistava tämä kysymys omassa sydämessäsi.
Johtopäätöksen aika tässä asiassa.
Kun sinä olit vauva, pieni lapsi,sinut
kastettiin. Kastettiinko sinut todella vai
pirskoteltiinko tai valeltiinko päällesi vain vähän
vettä?
Kaikki riippuu siitä, kumpaa näkökantaa uskot -
Jumalan Sanaa vai ihmisten traditioita?
Pidä ihmeessä mielessä Jeesuksen sanat oman aikansa
uskonnollisille johtajille:
"Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne
omaa perinnäissääntöänne." Mark. 7:9.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"...he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että
hoviherra, ja Filippus kastoi hänet." Ap.t. 8:38.
...siis miten hoviherra upotettiin paikalla, jossa on vain kevätpuro ja nilkkavedet?
kerro myös miten Saulus olisi kastettu upottamalla
Juudaksen kodissa! Oletko tietoinen, että tänäkin päivänä kyseinen Suora katu ja Juudaksen talo ovat Damaskoksessa, eikä siellä ole voitu upottaa!
Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
(vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
(Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
"Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
"Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
"tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
"tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
(Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
tulkinnat, joista monet ovat peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".
UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
todista rintalasten kastamisen puolesta, vaan aivan
päin vastainen on tosi!
1. Korneliuksen perhekunta
Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
10:33 Kaikki tulivat uskoon
11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
kastettiin
2. Lyydian perhekunta
Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski
tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
todennäköisesti hänen palvelusväkeään
3. Vanginvartijan perhekunta
Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi
4. Krispuksen perhekunta
Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
Herraan.
5 Stefanaan perhekunta
1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
palvelukseen"
Monille ihmisille ovat luterilaisen kirkon
oppikäsitykset tulleet niin tutuiksi ja uskottaviksi,
että he uskovat perustuvan sen kaikilta osin
Raamattuun.
Luterilaisen kirkon lapsikasteen perusteita
Luterilainen kirkko on ottanut lapsikasteoppinsa
tueksi suuren joukon sellaisia oppeja ja väittämiä,
jotka ovat Raamatulle täysin vieraita jo kastetavasta
alkaen. Näihin kuuluvat esimerkiksi seuraavat opit:
perisynnistä, armovälineistä, kasteen armosta, kasteen
sakramentista, hätäkasteesta, kummeista, kasteenliiton
uudistamisesta, kasteen evankeliumista, ennättävästä
armosta, lapsen uskosta, armovälineistä, ja siitä että
kaste on Jumalan teko.
Oppi perisynnistä
Raamatussa ei esiinny sanaa perisynti. Tämä sana on
tullut kirkolliseen käsitteeseen jo hyvin varhain, ja
on peräisin katolisesta kirkosta. Perisyntiopin
pohjalta kirkkoisä Augustinus (k. 430) loi
lapsikasteelle teologisen perustan. Imeväisikäisten
lasten kastamista ei pidetty tähän saakka edes
tarpeellisena sen perusteella, että vallitsevana
oppina oli tällöin uskovien vanhempien lasten
synnittömyys. Kastaminen katsottiin tarpeelliseksi
vasta sen jälkeen, kun lapsi alkoi tietoisesti tehdä
syntiä.
Perisyntinä pidetään ihmisen luontaista taipumusta
syntiin. Jeesuksellakin ollessaan täällä maan oli
turmeltuneelta ihmissuvulta peritty ruumis. Tästä
huolimatta Hän eli synnittömän elämän. Hän alisti
tämän turmeltuneen lihan olemaan kuuliainen Isälle.
"Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka
ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on
ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin,
kuitenkin ilman syntiä" (Hepr. 4:15).
Jumala ei ole epäoikeudenmukainen. Hän ei voi tuomita
lasta hänen vanhempiensa tekemien syntien perusteella.
Jeesus sanoi: Matt. 16:27. "Sillä Ihmisen Poika on
tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja
silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan".
Ilm. 20:12 Johannes ilmoittaa: "Ja minä näin kuolleet,
suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja
kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on
elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella,
mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan".
Vertaa Ilm. 20:13 ja 22:12. 1 Piet. 1:17, 2 Kor.
11:15.
Jo vanhassa testamentissa on sanottu, ettei Jumala
rankaise lapsia heidän isiensä syntien johdosta (Hes.
18:19-20). "Poika ei kanna isän syntivelkaa, eikä isä
kanna pojan syntivelkaa. Vanhurskaan ylitse on tuleva
hänen vanhurskautensa, ja jumalattoman ylitse on
tuleva hänen jumalattomuutensa. Ja vielä te kysytte:
'Minkä tähden ei poika kanna isän syntivelkaa?' Kun
poika on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, noudattanut
kaikkia minun käskyjäni ja tehnyt niitten mukaan, hän
totisesti saa elää. Se sielu, joka syntiä tekee - sen
on kuoltava". (Vertaa, 2 Aik. 6:23, 30, 1 Kun. 8:32 ja
39). Tässä ei ole kysymyksessä ajallinen kuolema
synnin palkkana, vaan Jumalan tuomio ruumiillisen
kuoleman jälkeen omien syntien vuoksi.
Pienten sylilasten kastaminen on turhaa, koska kaste
ei poista syntejä, joka on lihan saastaa, vaan: "Tämän
vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa,
kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan
hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen
Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3:21).
Kaste on hyvän omantunnon liitto Jumalan kanssa,
(vanha kirkkoraamattu) jota kysymyksessä oleva sana
kreikankielisessä alkukielessä voi myös tarkoittaa.
Sylilapsi ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä
hyvän omantunnon liittoa Jumalan kanssa.
Synti ei tule perintönä vanhemmilta lapsille, mutta
taipumus synnin tekemiseen tulee. Taipumus synnin
tekemiseen ei ole syntiä. Tätä asiaa voisi verrata
perinnölliseen taipumukseen saada jokin tauti. Monilla
ihmisillä on perintötekijöissä, geeneissä taipumus
saada tauti, joka usein puhkeaa vasta myöhemmällä
iällä, joskus jo varsin nuorena. Taipumus saada jokin
tauti, ei ole sama kuin olla sairas. Joissakin
suvuissa eräät sairaudet esiintyvät joskus myös
piilevinä ja puhkeavat vasta, jos elinympäristö tai
elämäntavat altistavat taudin puhkeamiseen. Jos Adamin
ja Eevan syntiinlankeemuksen seurauksena tullut
taipumus syntiin olisi syntiä, niin kuin luterilainen
kirkko opettaa, sitä on mahdotonta saada pois
kastamalla, koska kaste ilman uskoa ei pese pois
syntiä ja poista lihan saastaa eli syntiä.
Jeesus sovitti syntimme Golgatalla. "Sillä Jumala oli
Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä
lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi
meille sovituksen sanan" (2. Kor. 5:19). Sovituksen
sanan täytyy ottaa ihmisen itse vastaan
henkilökohtaisesti. Ei sovituksen sanan julistamista
tarvittaisi, jos syntien sovitus olisi automaatio.
Jumala Kristuksessa sovitti maailman, ja Jeesus antoi
seuraajilleen tehtäväksi julistaa tätä sovituksen
sanaa. Kaikki eivät ota sitä vastaan: "Mutta kaikille,
jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla
Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä
(Joh.1:12). Julistettu sanoma sovituksesta ei hyödytä
sitä, joka ei ota sitä vastaan. Hepr. 4:2. sanottu:
"Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niin kuin
heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä
hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin,
jotka sen kuulivat". Edellä olevat viittaukset
Raamatusta, osoittavat selvästi sen, että sovitus on
otettava vastaan itse henkilökohtaisesti, kuulemalla
ja uskomalla sen, muuten siitä ei voida tulla
osallisiksi.
Kastamalla pieni lapsi, joka ei ole vielä tietoinen
koko tapahtumasta, ei voi ottaa sovitusta vastaan. Hän
ei voi pyytää hyvää omaatuntoa tai tehdä hyvän
omantunnon liittoa Jumalan kanssa. Hän ei voi uskoa,
eikä uskoa saada häneen millään toimituksilla, ei
ristin merkillä eikä päätä kastelemalla. Kaikki
tällaiset yritykset ovat järjen- ja myös Raamatun
vastaisia ja viittaavat pakanallisiin rituaaleihin.
Uskon vastaanottaminen on ihmisen tietoisen tahdon
varassa. Jeesus sanoi: Matt. 23:37: "Jerusalem,
Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne,
jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä
olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana
kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet". Pelastus on lahja, joka otetaan vastaan
uskon kautta. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja
joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa,
tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä
lahjaksi"(Ilm. 22:17). Pieni sylivauva ei osaa tahtoa
ja ottaa tätä lahjaa vastaan, se on mahdottomuus siinä
iässä.
Ef. 2:1 sanotaan: "Ja Jumala on eläviksi tehnyt
teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja
synteihinne. Miten tämä Raamatun kohta voidaan
sovittaa pieneen vauvaikäiseen lapseen, joka on
uinuvassa viattomuuden tilassa. Lapsi tulee vastuuseen
teoistaan vasta sen jälkeen, kun hän alkaa tehdä
syntiä tietoisesti ja ymmärtää hyvän ja pahan.
Lapsikasteen puoltajat vetoavat usein siihen, kun
Jeesus siunasi lapsia. "Mutta Jeesus kutsui lapset
tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni
älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan
valtakunta" (Luuk. 18:16). He ottavat tämän jakeen
asiayhteydestään eivätkä huomioi lainkaan edellistä 15
jaetta. Opetuslapset nuhtelivat tuojia ja yrittivät
estää lapsia tulemasta Jeesuksen siunattaviksi.
Silloin Jeesus lausui sanat, jotka osoittavat että
heidän on taivasten valtakunta. Jeesus ei ollut heitä
vielä siunannut. Jeesus sanoi nämä sanat jo silloin,
kun lapsia oltiin vasta tuomassa Hänen
siunattavakseen. Jeesus siunasi lapset, Hän ei
kastanut heitä, eikä käskenyt kastaa heitä.
Jeesus oli aloittanut kastamistoiminnan jo ennen
taivaaseen nousemistaan. Hän oli opetuslapsineen
saarnannut ja kastanut jopa jo useampiakin kuin
Johannes, ilmenee Joh. 4:1 "Kun nyt Herra sai tietää
fariseusten kuulleen, että Jeesus teki opetuslapsiksi
ja kastoi useampia kuin Johannes - vaikka Jeesus ei
itse kastanut, vaan hänen opetuslapsensa. Mark.
16:15:ssa Jeesus antoi seuraajilleen käskyn jatkaa
tätä toimintaa. "Ja hän sanoi heille: "Menkää kaikkeen
maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta
joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Kastaminen edellyttää opetuslapseksi tulemista.
Pienestä sylivauvasta ei voi tulle opetuslasta eikä
hänelle voida saarnata. Jeesus sanoi: Matt. 28:19:
"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen". Hän käski tehdä heidät ensin
opetuslapseksi ja sitten kastaa heidät. Opetuslapseksi
tuleminen edellyttää kuulemista ja sanan vastaan
ottamista. Room. 10:17 mukaan: "Usko tulee siis
kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan
kautta". Usko ei tule kastamalla. Lutherille tämä oli
vaikea asia, koska hän ei tahtonut hyväksyä katolisen
kirkon lapsikasteoppia, jonka teologiaan kuului
sellainen käsitys, että sakramentit antavat armon sen
vastaanottajalle "tehdyn teon perusteella" (ex opere
operato). Lutherin käsitys oli, ettei sakramentti voi
vanhurskauttaa ketään, vaan ainoastaan usko. Lopulta
Luther päättyi periaatteessa samaan käytäntöön
asiassa, vain sillä erotuksella, että lapsi saa uskon
häntä kastettaessa.
Oppi kasteen armosta
Raamatussa ei ole mainintaa, kasteen armo, eikä siellä
puhuta missään paikassa kasteen armosta, Jumalan
armosta sen sijaan kyllä. "Armosta te olette
pelastetut uskon kautta. Se on Jumalan lahja.
Ef.2:8-9. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi
tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän
Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta
myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa
me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan
kirkkauden toivo" (Room. 5:1-2).
"Kasteen armo" on nukuttanut ihmisiä väärään rauhaan.
Monet ihmiset elävät Jeesuksen ristin vihollisina,
huolimatta siitä, että heidät on lapsena kastettu.
Käytäntö on osoittanut selvästi, ettei kastamalla
voida tehdä ihmisistä Jumalaan uskovia, sillä saadaan
aikaan vain kastettua pakanuutta.
Apostoli Paavali (ja myös toiset apostolit) ei
julistanut ihmisille "kasteen armoa", vaan hän julisti
heille pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa., Hän
sanoi: "Vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille,
joka on vastoin sitä, mitä me olemme teille
julistaneet, hän olkoon kirottu" (Gal. 1:8).
Kaste on Jumalan teko
Luterilainen kirkko väittää, että kaste on Jumalan
armotyö, joka ei riipu meidän uskostamme. Raamatussa
kastetta ei ole sanottu Jumalan teoksi tai armotyöksi.
Päinvastoin, kasteen ottaminen on jätetty ihmisen
omaksi työksi ja tehtäväksi. Ap. t. 22:16 sanotaan:
"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen
nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi".
Jeesus sanoi: Mark. 16:16: "Joka uskoo ja kastetaan,
se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen". Apostolit toimivat tällä tavalla,
ilmenee esimerkiksi Ap. t. 2:41. "Jotka nyt ottivat
hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä
lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua" sekä
Ap. t. 18:8. "Mutta synagogan esimies Krispus ja koko
hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja
heidät kastettiin". Näissä raamatunkohdissa mainitaan,
että he uskoivat, ja heidät kastettiin heidän
henkilökohtaisen uskonsa perusteella. Raamatussa ei
ole missään kohdassa mainintaa siitä, että kaste on
Jumalan teko. Jeesus sanoi Jumalan teoksi sen, että
"Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka
Jumala on lähettänyt" (Joh.6:29). Siis usko Jeesukseen
Kristukseen on Jumalan teko.
Kasteesta oma evankeliumi
Koska lapsikastetta eikä kasteen evankeliumia löydy
Raamatusta, on kirkon täytynyt tehdä lapsikastetta
varten oma evankeliumi. Sanonta: "kasteen evankeliumi"
löytyy monista luterilaisen kirkon opettajien
kirjoista mm. Fredrik Wislöffin kirjasta, "Kirkon
armovälineet" ja piispa E.G. Gulinin kirjasta,
"Kasteen evankeliumi".
Oppi kasteen sakramentista
Raamatussa ei esiinny sanaa sakramentti. Koko sana on
vieras Raamatulle. Sakramenttioppi on peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta, jossa on seitsemän eri
sakramenttia. Nämä ovat kaste, konfirmaatio,
ehtoollinen, rippi, viimeinen voitelu, pappisvihkimys
ja avioliitto. Luterilaisessa kirkossa sakramentteja
on kaksi: kaste ja ehtoollinen. Sakramentti- sana on
saatu latinankielestä ja se vastaa kreikan kielessä
sanaa mysteerion. Latinassa sacramentun alkuaan valaa
tarkoittanut sana, joka on otettu myöhemmin
kirkolliseen käyttöön tarkoitetaan "pyhiä
armovälineitä", joita hoitaa ja ylläpitää pappis- eli
saarnaviranhoitajat.
Oppi armovälineistä
Sana armonväline on termi, jota ei löydy myöskään
Raamatusta. Luterilaisessa kielenkäytössä
armonvälineinä pidetään sakramentteja: kastetta ja
ehtoollista ja sanaa, jotka välittävät Jumalan armoa.
Opetus armovälineistä liittyy edellä mainittuun
sakramenttioppiin.
Oppi kummeista
Raamatussa ei ole mainintaa kummeista. Oppi kummeista
on peräisin katolisesta kirkosta. Kummeja oli jo myös
valdolaisliikkeessä keskiajalla. Vanhassa
katekismuksessa olleen kastekaavan mukaan kummit
vastasivat lapsen puolesta lasta kastettaessa. Kun
kummeilta kysyttiin, luovutko pois perkeleestä, kummit
vastasivat, että luovun. Kummien tehtävänä on
kirkollisen tradition mukaan toimia kasteen
todistajina ja heidän pitäisi osallistua myös lapsen
kasvatukseen. Käytännössä tällä ei ole yleensä
kasvatuksen kannalta merkitystä.
Oppi ennättävästä armosta
Pyrittäessä etsimään tukea sylilasten kastamiselle, on
luotu oma terminologinen sanasto, johon kuuluu oppi
myös ennättävästä armosta. Raamattu ei tunne tällaista
oppia kasteen ollessa kysymyksessä. Ennättävällä
armolla tarkoitetaan kasteessa saatavaa armoa jo ennen
ihmisen tietoista armon vastaanottamista.
Oppi kasteen liiton uudistamisesta
Kasteenliiton uudistaminen on oppi, jota ei löydy
Raamatusta. Tämä oppi liittyy konfirmaatioon ja
rippikouluun. Rippikoulu päättyy konfirmaatioon, jonka
yhteydessä konfirmoitavilta kysytään, tahtovatko he
seurata Jeesusta, jolloin he vastaavat yhdessä sanan
"tahdon". Tiedämme käytännöstä sen, ettei tämä ole
totta, vain harvat sanovat sen koko sydämestään. On
helppoa sanoa yhdessä koko joukon kanssa sana,
"tahdon" ajattelematta sen sisältöä, ja sitä mihin se
velvoittaa. Se on vain tapa, joka kuuluu tähän
seremoniaan. Kasteenliiton tarkoituksena on ollut
antaa lapsille mahdollisuus, jotka ovat "kastettu"
vaivaiässä, tehdä jälkikäteen uskon ratkaisu, jonka
olisi pitänyt Raamatun mukaan tehdä jo ennen kastetta.
Tästä nurinpäisestä opista on seurauksena kastettua
pakanuutta.
Oppi hätäkasteesta
Hätäkaste suoritetaan lapselle, jonka pelätään
kuolevan ennen varsinaisen kasteen toimittamista.
Raamattu ei tunne hätäkastetta. Tämä on kirkollinen
traditio ja oppi, joka lähtee siitä käsityksestä, että
kastamaton lapsi ei pelastu vaan joutuu kadotukseen.
Oppi uudestisyntymisestä kasteessa
Luterilainen kirkko opettaa virallisesti siten, että
lapsi syntyy uudesti kasteessa. Kirkon herätysliikkeet
opettavat tämän asian jossain määrin eri tavalla.
Lapsesta tulee kasteen jälkeen uudestisyntynyt Jumalan
lapsi. Tämän opin mukaan kaikki lapsena kastetut ovat
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Lapsi ottaa vastaan
kasteessa Jumalan armon ja uudestisyntyy.
Jos ihmiset uudestisyntyisivät kasteessa, olisivat
kaikki ihmiset, jotka ovat lapsena kastettuja
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Käytännössä näin ei
ole. Miten uudestisyntyneet Jumalan lapset olisivat
voineet tehdä sellaisia tekoja, joita esim.
saksalaiset tekivät toisen maailmansodan aikana.
Jatkuvasti saamme lukea tiedotusvälineistä päivittäin,
mitä nämä "uudestisyntyneet" ihmiset tekevät:
tappavat, ryöstävät, varastavat, raiskaavat ym. Täytyy
vain ihmetellä sitä kuinka ihmiset voivat olla niin
sokeita, että uskovat tällaisen valheen.
Jumalan sanan mukaan ihminen uudestisyntyy Jumalan
sanan kautta (1. Piet. 1:23) "te, jotka olette
uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan
katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän
sanan kautta". Jaakob kirjoittaa tästä myöskin, ja
sanoo, että Hän synnytti meidät totuuden Sanalla.
(Jaak.1:18). "Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät
totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa
esikoiset". Jeesus sanoi, että joka ei synny vedestä
ja Hengestä ei voi päästä sisälle Jumalan
valtakuntaan. (Joh. 3:5-8) "Jeesus vastasi:
"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei
synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle
Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on
liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä
ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy
syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä
tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä,
mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen,
joka on Hengestä syntynyt." Jeesus korosti tässä
erikoisesti Hengestä syntymistä samoin kuin
myöhemminkin, (Joh. 6: 63). "Henki on se, joka
eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat,
jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat
elämä". Jumalan sanassa on Henki, joka
uudestisynnyttää ihmisen. Tämä tapahtuu, kun ihminen
ottaa vastaan Jumalan sanan, Hän synnyttää silloin
ihmisen uudesti sanansa kautta. Hän tekee tämän
armosta, kuten apostoli Paavali Tit. 3:5. Toteaa:
"pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme
tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan
uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen
kautta". Syntymisen jälkeen tulee ottaa vastaan kaste,
uudestisyntymisen pesu, ja hänestä tulee Jumalan
lapsi. Ennen syntymistä ei ole mahdollista
luonnollistakaan lasta pestä. Ensin täytyy syntyä,
jotta voidaan pestä.
Oppi lapsen uskosta
Luther ei voinut hyväksyä katolisen kirkon
lapsikastetta. Hän ei halunnut kuitenkaan luopua
siitä, niin hänen täytyi saada sille jokin muu
perusta, ja se oli lapsen oma usko. Lapsen uskosta
piti laatia oma teoria, jotta tämä katolilaisuudesta
peräisin oleva oppi olisi voitu säilyttää. Luther
selvitti asian siten, että kasteessa jo pienelle
lapselle lahjoitetaan "vuodatettu usko", joka kirkon
rukouksen kautta "muuttaa, puhdistaa ja uudistaa
lapsen".
Luther toteaa: "Meidän kantamme tähän asiaan on, että
kasteessa lapset itse uskovat, ja että heillä on oma
usko. Juuri sen Jumala heissä vaikuttaa, kun kummit
kristillisen kirkon uskossa rukoilevat heidän
puolestaan ja tuovat heidät kasteelle", (Kaste ja
Usko, Martti Luther, suom. Eero Huovinen sivu 18).
Kastetapa
Luterilaisen kirkon kastetapa on epäraamatullinen.
Kastaminen ja kasteleminen ovat täysin eri
toimituksia. Kastaminen merkitsee kastamista,
upottamista veteen. Veteen upottaminen oli
katolisessakin kirkossa yleisin kastamistapa aina
kolmannelletoista vuosisadalle asti, jolloin
roomalaiskatolinen kirkko siirtyi valelemiseen.
Kreikkalaiskatolisessa kirkossa upottaminen on ollut
käytössä lähes tähän saakka.
Raamatun mukaan kastaminen tulee toimittaa
upottamalla. (Ap.t. 8:38). "Ja hän käski pysäyttää
vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus
että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet". Kaste kuvaa
Raamatussa hautaamista. (Room. 6:4). "Niin olemme siis
yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta
kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin
kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää
meidänkin uudessa elämässä vaeltaman". Uusi
Testamentti käyttää kastamisesta sanaa baptizoo, joka
merkitsee suomeksi upottaa, painaa veden sisään.
Lapsikasteen alkuperä katolisessa kirkossa
Katolinen kirkko otti lapsikasteen käyttöön, jossa
vakiinnutti asemansa uskovien kasteen rinnalla.
Katolisen kirkon muodostuessa roomalaiseksi
valtiokirkoksi vuonna 380, se merkitsi samalla
lapsikasteen tulemista yksinomaiseksi käytännöksi.
Tämän seurauksena uskovien kaste kiellettiin lailla
vuonna 413 kuolemanrangaistuksen uhalla. Monet uskovat
saivat kärsiä tämän lain nojalla marttyyrikuoleman.
Luther arvosteli ensin voimakkaasti katolisen kirkon
lapsikastetta, mutta ei luopunut siitä, ja sanoi
kirjassaan: Galatalaiskirjeen selitys, sivulla 100,
saaneensa vanhurskauttamisopin Jumalalta, mutta
lapsikasteen paavilta.
Koulutus ei takaa aina oikeaa Raamatun ymmärtämistä
Monilla ihmisillä on sellainen käsitys että Raamattua
Jumalan sanaa ymmärtävät vain ne ihmiset, joilla on
teologinen koulutus. Koulutus ei takaa Jumalan sanan
ymmärtämistä. Teologinen koulutus yliopistossa ei
perustu Raamatun opetuksen osalta yksinomaan
kristinuskon peruskirjaan, Raamattuun. Koska teologia
on oppi Jumalasta, sen pitäisi perustua Raamattuun
joka sisältää tiedon Jumalasta, eikä kenenkään ihmisen
tulkintaan. Lutherin lisäksi on paljon muitakin
Raamatun tulkitsijoita. Lutherin aikakaudella Saksassa
oli toinenkin uskonpuhdistaja, hän oli teologian
tohtori ja yliopiston professori Balthasar Hubmaier.
Hän oli uskonpuhdistuksesta toista mieltä kuin Luther.
Hän vaati lapsikasteen hylkäämistä Raamatun vastaisena
ja palaamista takaisin apostoliseen oppiin. Miksi
juuri Luther olisi se henkilö, jonka tulkinta
kristinuskosta ja Jumalasta voi olla vain pohjana
tieteelliseen opetukseen Jumalasta? Tämän perusteella
voidaan kysyä: Onko opetus teologisessa tiedekunnassa
tiedettä samalla tavalla kuin muut tieteenalat, koska
opetuksen perustana ovat Lutherin käsitykset ja
tulkinnat, joista monet ovat peräisin
roomalaiskatolisesta kirkosta. Koska teologiseen
koulutukseen voivat hakeutua ketkä tahansa
yliopistolliseen koulutukseen vaadittavan
peruskoulutuksen saaneet, on kouluttaminen tällä
tavalla lisäksi ristiriidassa Jumalan sanan kanssa.
Koulukseen voivat hakeutua vaikka ateistit, ja muut
sellaiset henkilöt, jotka eivät ole Raamatun mukaan
edes kelvollisia Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun
mukaan henkilökohtaisesti uskossa olevatkaan eivät
kaikki ole sopivia tähän työhön. Tehtävä on
kutsumustyö joka edellyttää myös riittävän pitkää
uskossa oloaikaa. 1.Tim.3:6 mukaan: "Älköön hän olko
äsken kääntynyt, ettei hän paisuisi ja joutuisi
perkeleen tuomion alaiseksi".
Miksi Raamatun sanaa opetetaan ja ymmärretään toisin
kuin se on kirjoitettu
Miten voi olla mahdollista että ihmiset, jotka ovat
opiskelleet teologiaa ja lukeneet Raamattua voivat
olla niin sokeita, etteivät näe ja ymmärrä sitä harhaa
mikä liittyy lapsikasteoppiin. Vai onko niin, että
ihmiset voidaan manipuloida opetuksella siten, ettei
he eivät näe totuutta asiassa. Onko tässä käynyt niin
kuin jo Adolf Hitler totesi: Valhe muuttuu totuudeksi,
jos sitä riittävän usein ja paljon toistetaan.
Ihmetellä täytyy myös sitä, miksi eivät myöskään
historialliset faktat vaikuta Raamatun oikeaan
opettamiseen ja ymmärtämiseen. Selityksenä tähän voi
olla se, että ihmiset jotka tietävät totuuden, mutta
opettavat vastoin sitä tekevät näin, saadakseen siitä
kunniaa ja arvonantoa kirkon tai ihmisten taholta.
Taloudelliset syyt ja arvostettu asema yhteiskunnassa
ovat myös niitä tekijöitä, joiden vuoksi voidaan
tinkiä totuudesta. Vapaista suunnista loikanneilla
teologeilla syynä voivat olla katkeruus omaa
hengellistä kotia tai siellä olevia henkilöitä kohtaan
tai vain halu näyttää tietävänsä asioista muita
enemmän.
Joillekin ihmisille lapsikaste on myös
arvovaltakysymys. On vaikea myöntää itselleen ja
muille, että koulutus jonka on saanut, on ollut
väärää. Kysymyksessä voi olla myös hengellinen sokeus
ymmärtää Jumalan sanaa. Vain Jumalan Henki johtaa koko
totuuteen. Jeesus sanoi: "Katso siis, ettei valo, joka
sinussa on, ole pimeyttä" (Luuk. 11: 35). Ja samasta
asiasta Matt. 6:23: "Mutta jos silmäsi on viallinen,
niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka
sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys".
UT:sa ei ole esimerkkiä siitä, että rintalapsia olisi
kastettu alkukristillisessä seurakunnassa. Ne
perhekuntakasteet, jotka mainitaan, eivät suinkaan
todista rintalasten kastamisen puolesta, vaan aivan
päin vastainen on tosi!
1. Korneliuksen perhekunta
Apt 10,11: Kaikki kuulivat sanan
10:33 Kaikki tulivat uskoon
11:17 Kaikki saivat Pyhän Hengen
10:44 Kaikki, jotka olivat saaneet Pyhän Hengen,
kastettiin
2. Lyydian perhekunta
Apt 16. Lyydia itse kuuli sanan, j 14, hän itse tuli
uskovaksi, j 15, hän oli perheen pää, joten siis leski
tai naimaton, Lyydian perhekunta oli näin ollen
todennäköisesti hänen palvelusväkeään
3. Vanginvartijan perhekunta
Apt 16: Kaikki kuulivat herran sanan, j.32 koko perhe
tuli uskoon, j.34 kaikki kastettiin
Alkuteksti sanoo oikeastaan: Koko perhekunta riemuitsi
4. Krispuksen perhekunta
Apt 18: Siitä, kastettiinko synagookan esimiehen koko
perhe, ei puhuta. Sitä vastoin sanotaan nimenomaan,
että Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat
Herraan.
5 Stefanaan perhekunta
1 Kor 16:15,16 "he ovat antautuneet pyhien
palvelukseen"