Olen lukenut viikon aikana netistä kaksi gradua, joiden aiheena oli Ilkka Pyysiäisen kirja "Jumalaa ei ole". Huomasin, että molemmissa käytettiin yhtenä lähdeteoksena Alister McGrathin kirjaa "Ateismin lyhyt historia" (suomalaisen kustantajan antama harhaanjohtava nimi sekin).
On vähän outoa käyttää muka tieteellisenä lähteenä teosta, joka selvästi on ateismin vastainen pamfletti ja todellisuudessa uskon puolustusta. McGrath kirjassaan lähinnä haukkuu ja arvostelee ateismia ja ateisteja ja sen lisäksi vääristelee asioita. Aika paljon on McGrathia taidettu lukea uskon silmälasien läpi...
Ja muistaakseni McGrath kehuu helluntaisuutta kirjan loppupuolella. Kuvaa hyvin hänen uskonnollista suuntautuneisuuttaan. Minusta helluntailaisuus on suorastaan sairas uskonnonlahko, edustaa hurmahenkisyyttä josta käsittääkseni jo Luther varoitti.
On vähän outoa käyttää muka tieteellisenä lähteenä teosta, joka selvästi on ateismin vastainen pamfletti ja todellisuudessa uskon puolustusta. McGrath kirjassaan lähinnä haukkuu ja arvostelee ateismia ja ateisteja ja sen lisäksi vääristelee asioita. Aika paljon on McGrathia taidettu lukea uskon silmälasien läpi...
Ja muistaakseni McGrath kehuu helluntaisuutta kirjan loppupuolella. Kuvaa hyvin hänen uskonnollista suuntautuneisuuttaan. Minusta helluntailaisuus on suorastaan sairas uskonnonlahko, edustaa hurmahenkisyyttä josta käsittääkseni jo Luther varoitti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ateismihan määrittyy pelkästään jumaluskojen kautta. Koko ateismia eri olisi olemassa ilman Alister McGrathin ja hänen uskonveljien ja sisarten uskonnollisia deluusioita. Siksi hän on oivallinen lähde jumalattomuuden tutkimukseen.
Raamattu on kuuluisa satukirja.