Jos tämän sattuu lukemaan joku, jonka on helppo ymmärtää..
En viitsi tänne kirjoittaa mitään mutta tarvitsisin ihmisen jolle voisin kertoa kaiken. Kaiken sen mikä on painanut viimisen 6 vuotta, kaiken josta en ole kenellekään voinut puhua...
En viitsi tänne kirjoittaa mitään mutta tarvitsisin ihmisen jolle voisin kertoa kaiken. Kaiken sen mikä on painanut viimisen 6 vuotta, kaiken josta en ole kenellekään voinut puhua...
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen 52 v mies cityerakko tampereen seudulta jos haluat minulle kertoa niin minähän kuuntelen ja pidän salaisuutesi sisälläni.mutta lmoita itsestäsi vähän lisää vaikka vain lause kerrallaan . tampereella on sellainen hiljaisuuden kivi johon mahtuu kaksikin ihmistä istumaan ja ajatuksia tässä mailman kauikkeudessa vaihtamaan.
Kannatta varoa kenelle kertoo. Ehkä ei kaikkein kipeimpiä asioita kannata ihan ventovieraille kertoa.
Olen itse myös kokenut kovia ja nyt kaikki pahat asiat ovat tulleet mieleen yli 10 vuoden jälkeen. Se on käsittämätöntä! Kertonut olen vain luotetuimmalleni ystävälleni.
Hyvää jatkoa
kaikesta avoimesti. Ja ihan kenelle tahansa ulkonäköön katsomatta.
Anna tulla vain, asiat tulevat ilmi kumminkin, halusit sitä tai et ? Ja aina on parempi jos ne tulevat haluamallasi "tavalla"
Se ei kuitenkaan oo niin helppoo, tosta vaan kertoo jollekin. Sanotaanko vaikka niin että olen nähnyt liikaa, kokenut liikaa, liian nuorena. Ne asiat jätti aika syvät haavat, ja masennuksen takia, ne on helppo repiä auki. Ei aika tässä tilanteessa parantanut..
Sä voit avautuu mulle. mä raksatan kuunnella ihmisten ongelmia.. ja ei mullakaan mikään ihanne-elämä oo ollu mut jos haluut jutella mun kaa niin mun mese on [email protected].. ja oon sit poika mut moni tyttö on avautunu mulle ja luottaa muhun ja oon ylpee siitä"
Vahingossa eksyin näille keskustelusivuille.
Ehdottaisin, että kirjoitat kirjeen vaikka useammankin niistä asioista, tai niille henkilöille jotka sinua ovat loukanneet. Kirjettä ei tarvitse lähettää minnekään mutta saat mahdollisuuden käsitellä niitä asioita samalla kun kirjoitat.
Päiväkirjakin on hyvä tapa purkaa tuntojaan. Jos oikein vaikeaa on niin rohkeasti vaikka koulupsykologille mikäli koulussa vielä olet.
kyllä sinua varmaan ymärettäisiin jos tietäisi mikä sinulla on hätänä.ter.tuire 53v
Kirjoita,mikä sinua painaa.Kirjoita vaikka et haluaisi sitä kenellekään osoittaa.Lue kirjoittamasi "kirje" laita se sivuun ,ajattele. Ota kirjeesi esiin kun ahdistaa.Lue se ja huomaat että se helpottaa oloa.Ihme juttu,mutta koettu.