Luettelo koronan epäsuorista hyvistä puolista:

Voi tehdä etätöitä kotona ilman kiirettä omaan tahtiin, keittää välillä kahvit ja taas jatkaa töitä ja voi työskennellä vaikka koko päivän yöpuvussa. 😄 On hyvä tekosyy kieltäytyä, jos jotkut tylsät tyypit kutsuvat jonnekin tai pyrkivät vierailulle.

Korona arki on ollut ihan jees, just edelläkuvattujen syiden takia ja rahat on säästynyt eikä ole tarkoituskaan alkaa säästöjä tuhlaileen. Ravintolat, juottolat, tapahtumat ei vaan enää oikein nappaa, niiden anti on niin köykäistä eli ei huvita olla kusetuksen kohteena.

Ihanaa kun on saanut olla työttömänä jo kohta puolitoista vuotta. Voi tätä ilon ja onnen tunnetta. Päivääkään en vaihtaisi pois. Poissa ovat työstressi ja kiire. Työttömänä olen vapautunut ja olo on kepeä ja helpottunut. "Kivireppu" on laskettu maahan ja olen löytänyt sisäisen rauhan ja harmonian. On ollut aikaa tehdä mitä mieleen juolahtaa.

Ei tarvinnut osallistua hautajaisiin.

Ei ole tarvinnut osallistua TE-toimiston paskakursseille.

Kekkerit ja "kissanristiäiset" ovat jääneet kokonaan pois, hyvä niin.

Tyhmimmät, jotka uskovat salaliittoteorioihin, eivät ota rokotetta ja joko sairastuvat tai kuolevat.

Monille koronarajoitukset ovat tulleet kuin taivaan lahjana. Nyt MaRa jengi on hädissään, kun ylikallis huonolaatuinen safka ei menee kaupaksi ja laiha kalja ei vedä jengii. Olisko jo aika muuttaa konseptia asiakasmyönteiseen suuntaan? No, eipä tietenkään vaan nostetaan hintoja.

Kotiruoka on tullut arvoonsa, kun ravintolakäynnit ovat loppuneet.

Kaikki on paremmin kuin ennen koronaa

Korona on saanut minut arvostamaan ihan tavallista kotona vietettävää arkea. Olen luopunut asioista, joita en oikeasti niin hirveästi enää edes kaipaa. Kuten ulkomaanmatkoja ja ulkona syömistä ja risteilyjä, tms. Hyvää ruokaa voi kokata kotonakin ja lomailla voi kotimaassakin. Tuntuu että näin koronan aikana elämä on ollut kiireettömämpää eikä sitä vanhaa kiireistä elämää enää edes kaipaa takaisin. Olen ikäänkuin tottunut niin hyvin tähän uuteen normaaliin.