Kerron tarinani teille hyvät helluntalaiset.
Minä sain herätyksen siis etsikkoajan ja etsin Jumalaa ev.lut kirkosta ja koin että tämä ei ole minun paikkani ja sitten menin eräänä iltana helluntaiseurakunnan tilaisuuteen,se oli hyvän sanoman ilta ja tilaisuuden lopussa kysyttiin onko täällä joku joka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle,minä nostin käteni ja sanoin että haluan tulla uskoon ja minun puolestani rukoilin ja sain synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
No aika kului ja tavallaan etsin seurakuntaa jossa olisin halunnut käydä että olisin päässyt kasvamaan uskossa ja minä kävin sitten helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa.Uskovat oli kovin ystävällisiä ja etenkin veljet oli hyvin ystävällisiä koska olen mies.Muutaman kuukauden kuluttua tein ratkaisuni ja halusin mennä uskovien kasteelle ja sitten minut kastettiin helluntaiseurakunnassa ja liityin myös seurakuntaan.
Kun olin liittynyt helluntaiseurakuntaan jonkun aikaa veljet ja sisaret oli ihan mukavia ja kävin ahkerasti kokouksissa.Olin myös vapaaehtoistyössä jonkun verran minkä ehdin työltäni,koska olen myös maallisessa työssä aina arkisin.No aikaa kului ja kävin aina silloin tällöin tilaisuuksissa ja huomasin myös ettei siellä uskovien välillä ollut uskovien yhteyttä vaan riitaa ja katkeruutta ja sain kokea ettei minua myöskään hyväksytty joukkoon koska en voinut osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan vapaaehtoistyössä.Minä koin itseni että olen ulkopuolinen ja en saanut kokea uskovien yhteyttä ja sitten menin tutustumaan muihin seurakuntiin ja aloin käydä eräässä raamattupiirissä ja siellä oli jokainen samanarvoinen ja ketään ei jaoteltu vaan sait olla samanarvoinen ja se tuntui hienolta kun sain olla sellaisena kuin olen.Helluntaiseurakunnassa en kokenut olevani tasa-arvoisuutta muiden uskovien kanssa ja siellä jaotellaan uskovat ihmiset eri luokkiin.
Joten en halua kuulua sellaiseen uskontoon jossa ei olla samanarvoisia ja helluntaiseurakunnassa jossa minä kävin,oli muutamia uskovia jotka luulivat itsestään enemmän kuin ovat.
Jumalan sana sanoo:Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille antaa armon.
Ylpeät eivät pääse taivasten valtakuntaan,näin sen ymmärrän Jumalan sanasta.
Helluntaiseurakunta on ihmisineen lyönyt minuun sellaiset haavat ja voisin sanoa että olen katkera siellä kokemasta kohtelusta ja sellaiseen seurakuntaan en halua enää koskaan kuulua.
Minä sain herätyksen siis etsikkoajan ja etsin Jumalaa ev.lut kirkosta ja koin että tämä ei ole minun paikkani ja sitten menin eräänä iltana helluntaiseurakunnan tilaisuuteen,se oli hyvän sanoman ilta ja tilaisuuden lopussa kysyttiin onko täällä joku joka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle,minä nostin käteni ja sanoin että haluan tulla uskoon ja minun puolestani rukoilin ja sain synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
No aika kului ja tavallaan etsin seurakuntaa jossa olisin halunnut käydä että olisin päässyt kasvamaan uskossa ja minä kävin sitten helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa.Uskovat oli kovin ystävällisiä ja etenkin veljet oli hyvin ystävällisiä koska olen mies.Muutaman kuukauden kuluttua tein ratkaisuni ja halusin mennä uskovien kasteelle ja sitten minut kastettiin helluntaiseurakunnassa ja liityin myös seurakuntaan.
Kun olin liittynyt helluntaiseurakuntaan jonkun aikaa veljet ja sisaret oli ihan mukavia ja kävin ahkerasti kokouksissa.Olin myös vapaaehtoistyössä jonkun verran minkä ehdin työltäni,koska olen myös maallisessa työssä aina arkisin.No aikaa kului ja kävin aina silloin tällöin tilaisuuksissa ja huomasin myös ettei siellä uskovien välillä ollut uskovien yhteyttä vaan riitaa ja katkeruutta ja sain kokea ettei minua myöskään hyväksytty joukkoon koska en voinut osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan vapaaehtoistyössä.Minä koin itseni että olen ulkopuolinen ja en saanut kokea uskovien yhteyttä ja sitten menin tutustumaan muihin seurakuntiin ja aloin käydä eräässä raamattupiirissä ja siellä oli jokainen samanarvoinen ja ketään ei jaoteltu vaan sait olla samanarvoinen ja se tuntui hienolta kun sain olla sellaisena kuin olen.Helluntaiseurakunnassa en kokenut olevani tasa-arvoisuutta muiden uskovien kanssa ja siellä jaotellaan uskovat ihmiset eri luokkiin.
Joten en halua kuulua sellaiseen uskontoon jossa ei olla samanarvoisia ja helluntaiseurakunnassa jossa minä kävin,oli muutamia uskovia jotka luulivat itsestään enemmän kuin ovat.
Jumalan sana sanoo:Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille antaa armon.
Ylpeät eivät pääse taivasten valtakuntaan,näin sen ymmärrän Jumalan sanasta.
Helluntaiseurakunta on ihmisineen lyönyt minuun sellaiset haavat ja voisin sanoa että olen katkera siellä kokemasta kohtelusta ja sellaiseen seurakuntaan en halua enää koskaan kuulua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tosissasi,että luulet täällä maanpäällisessä elämässä löytäväsi täydellisten ihmisten yhteisön.
Vai etkö tajua että me olemme tässä maallisessa majassa eriarvoisia maallisin silmin katsottuna.
Raadollisuus ilmenee meistä jokaisesta ennenmin tai myöhemmin,emme ole enkeleitä.
Toisaalta on kulissit hiukan jokaisella.
Eikö ole totta ,että vieraiden kanssa keskustellaan hiukan eritapaan,kuin oman perheväen.
Eli sanotaan suorempaan asioita.
Mahtava on tietää ,ettei tartte holistinkaan pyrkiä toisten "liiveihin" soveltumaan.
Herra on meitä siunannut niin värikkäästi,että joukkoomme kuuluu kerjäläisistä kmiljonääreihin ,oppineista lukutaidottomiin.
Mustat,valkoiset ruskeet ja keltaset ,kaikki on Herramme kasvojen edessä saman arvoisia,ei ole huonoa,eikä hyvää ,vaan Hänen Pojassaan olemme pyhät ja vapaat.
Siitä kunnia ja kiitos Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle aina ja iänkaikkisesti.
KAIKKI ON VAIN ARMOA JA ARMOSTA
Sinulla on aivot ja käytät niitä.
Se on synneistä suurin.
On olemassa hell-und-die-lahkon raja miten suuret synnit saa anteeksi.
Olet ylittänyt rajan.
Nasse on mielenterveyskuntoutuja, älä siitä välitä. Purkaa pahoinvointiaan tänne kun on pakkohoidosta katkera. Hän ei saa muutettua diagnoosiaan vaikka yrittää kovasti.
Ystävä hyvä! Älä katkeroidu helareihin! Teet siinä vain itsellesi hallaa! Itse olen exhelarina saanut kokea todella paljon vääryyttä helarien taholta, mutta en silti ole tarvinnut katkeroitua heihin. En tosin voi ajatellakaan olevani enää helarissa jäenenä. Jos olet löytänyt itsellesi sopivan joulon, niin käy ihmeessä heidän kokouksissaan. Tietenkään hekään eivät ole täydellisiä, mutta onhan selvää, että kaipaamme sellaisten seuraan, jotka ovat asioissa samanmielisiä. Siunausta sinulle ja älä katkeroidu!
Olit hetken aikaa yhteisössä jossa et kokenut
tasa-arvoista yhteyttä.Mutta lähdit pois ja
löysit itsellesi sopivan yhteisön.Eikö kaikki
ole nyt OK?
Vanhaa on turha kantaa mukana.Vastaavia tilan-
teita löytyy niin työpaikoilta kuin harrastus-
piireistä.On tietysti valitettavaa,että seura-
kunta yhteisökään ei välttämättä poikkea edukseen
sekulaareihin yhteisöihin verrattuna, joilla ei
edes ole Pyhää Henkeä,Hengen Lahjoja eikä enke-
leitä apunaan.
Pohdittavaksi jää vain, miksi näin?
Kukaan ei ole täydellinen seurakunnassa koska kukaan ei ole täydellinen en edes minä ole täydellinen vaan olen vajavainen ihminen ja tunnen itseni syntiseksi ja Jumalan armoa tarvitsevaksi ihmiseksi.
Mutta se minua ihmetyttää miksei helluntaiseurakunnassa ole inhimillistä kohtelua vaan se on outoa käyttäytymistä,kun seuraa niiden touhuja kun taas ei-uskovat ovat mukavempia ja inhimillisempiä ja muissa seurakunnissa otetaan kaikki uskovat vastaan ja kokee että kohdellaan ihmisenä vaan helluntaiseurakunnassa ei olla ihmisiä toinen toisilleen vaan unohdetaan käytöstavat.Helluntalaisten keskuudessa ei ole rakkautta ja siellä ei kaikkia jäseniä kohdella samalla tavalla.
kirjoittanut asiaa.täydellistä ei olekkaan.Omana mielipiteenäni sanoisin, että jokaisessa seurakunnassa on omat ongelmansa.En olisi heti vaihtamassa, vaan kysyisin ensin Jumalan mielipiteen asiasta.
"edes minäkään" ole täydellinen.