Alussa kun tulin etsikkoajalle ja hapuilin Herran tiellä otin vielä viinaa ja mua siitä paneteltiin..Sitten pääsin vapaaksi viinasta. Tunnustan että heti viinasta vapaaksi päästyäni aloin panetella ainakin mielessäni niitä jotka joivat..Tunsin ihmisiä jotka kävivät seurakunnassa ja välillä kapakassakin ja paheksuin heitä hieman ainakin mielessäni. Mutta poltin yhä tupakkaa enkä sietänyt että tupakasta mua joku panetteli mutta viinasta olin valmis heti panettelemaan toísia koska itse olin siitä jo irti. Nyt kun olen irti tupakastakin helposti mieleen tulee alkaa panetella myös niitä jotka ovat kiinni tupakassa. Aina Se synti jossa on itse kiinni vielä on sellainen josta ei kestä kuulla panettelua mutta se missä joku toinen on kiinni kyllä on heti kärkkäästi jopa itse panettelemassa. KUinka monta kilvoittelijaa onkaan ajettu "toivottomana tapauksena" kilparadalta filttiketjuun`? joskus mietin tätä hiljaa vuoteessani.. Toivottavasti en ole panetellut itse ketään ulos radalta. Joskus on hyvä pitää SUURI suunsa kiinni.
Tuomitsemisesta ja panettelusta..
Ex-Baalinpalvoja
2194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikös se fariseus asu meissä kaikissa, aika ajoin.
Se pitää "taltuttaa".
Tässä hyvä kirjoitus aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000007995116
vasta uskoon tulleille. Etenkin ns. "julkisyntisen" elämän keskellä uskoon tulleille. Mutta Jumala kasvattaa ajan mittaan. Kannattaa tosiaan tarkkailla itseään eikä muita.