Ferrante loppui tällä erää Teemalla

Oliko tämä uusinta? Mielestäni olen nähnyt sarjan aikaisemmin.
Nyt unohdin katsoa.
Mkr.

Sarja on niin masentavan synkkä ja useimmat miehet niin iljettäviä, että seuraava jakso
jäänee minulta katsomatta,
siksi olisin halunnut vain tietää "kenkäasian" ja sen seuraukset.

Anonyymi kirjoitti:

Sarja on niin masentavan synkkä ja useimmat miehet niin iljettäviä, että seuraava jakso
jäänee minulta katsomatta,
siksi olisin halunnut vain tietää "kenkäasian" ja sen seuraukset.

Lue lisää

Ei taida olla tosielämän kuvaukset sinun kuppisi. Suosittelen australialaisia feelgood-sarjoja tai pientä taloa preerialla :)
Sarjan miehet ovat hieman pinnallisemmin tulkittuja kuin naiset ja jakautuvat selkeästi joko hyviksiin tai pahiksiin. Pascuale ja Enzo ovat ehdottomasti hyväsydämisiä ja kunnollisia, Michele on gangsteri ja roisto ja hänen veljensä myös, mutta pehmeämpi. Stefano ja Antonio ja monet muut taas siltä väliltä, lähinnä slummin ja köyhyyden muokkaamia .
Joo, jätä väliin sarja jos ei kolahda.
Maailma on täynnä Ferranten seuraajia ja fänejä.

Paloma01 kirjoitti:

Ei taida olla tosielämän kuvaukset sinun kuppisi. Suosittelen australialaisia feelgood-sarjoja tai pientä taloa preerialla :)
Sarjan miehet ovat hieman pinnallisemmin tulkittuja kuin naiset ja jakautuvat selkeästi joko hyviksiin tai pahiksiin. Pascuale ja Enzo ovat ehdottomasti hyväsydämisiä ja kunnollisia, Michele on gangsteri ja roisto ja hänen veljensä myös, mutta pehmeämpi. Stefano ja Antonio ja monet muut taas siltä väliltä, lähinnä slummin ja köyhyyden muokkaamia .
Joo, jätä väliin sarja jos ei kolahda.
Maailma on täynnä Ferranten seuraajia ja fänejä.

Lue lisää

Suomalainen elämänmuoto ei ole niin intohimoista kuin näköjään napolilainen meno.
Nyt en katsonut sarjaa, kun arvelin sen uusinnaksi, mutta eka kerralla ajattelin kiitollisena, että suomalainen elämänmeno ei ole noin kiivasta, vaikka meilläkin perheväkivalta on yleistä, ainakin tutkimusten valossa.
Yritin sitten saada kirjastosta Ferranten kirjaa lainaksi, mutta jonot olivat kovin pitkät.
Nyt on varmaan sama tilanne, jos menen kirjastosta kysymään. Korona-aikana en ole kirjastossa käynyt,
Ikä on tuonut mukanaan sen ongelman, että silmät eivät enää kestä lukemista. Aina minulla on kirja kesken, mutta jo muutaman sivun jälkeen on lopetettava. Luen kirjahyllyni vanhoja kirjoja uudelleen, nyt on menossa Aapelin "Meidän herramme muurahaisia", sitä ei voi Ferranteen verrata. Suomalaista arkielämän ihmistä se kuitenkin kuvaa.

Makriina kirjoitti:

Suomalainen elämänmuoto ei ole niin intohimoista kuin näköjään napolilainen meno.
Nyt en katsonut sarjaa, kun arvelin sen uusinnaksi, mutta eka kerralla ajattelin kiitollisena, että suomalainen elämänmeno ei ole noin kiivasta, vaikka meilläkin perheväkivalta on yleistä, ainakin tutkimusten valossa.
Yritin sitten saada kirjastosta Ferranten kirjaa lainaksi, mutta jonot olivat kovin pitkät.
Nyt on varmaan sama tilanne, jos menen kirjastosta kysymään. Korona-aikana en ole kirjastossa käynyt,
Ikä on tuonut mukanaan sen ongelman, että silmät eivät enää kestä lukemista. Aina minulla on kirja kesken, mutta jo muutaman sivun jälkeen on lopetettava. Luen kirjahyllyni vanhoja kirjoja uudelleen, nyt on menossa Aapelin "Meidän herramme muurahaisia", sitä ei voi Ferranteen verrata. Suomalaista arkielämän ihmistä se kuitenkin kuvaa.

Lue lisää

Aapelin kirjat ovat ihania. Niissä on elämänmyönteistä lämmintä huumoria
ja herttaista "filosofointia". Hän kuvaa lämmöllä "herran muurahaisia".

Makriina kirjoitti:

Suomalainen elämänmuoto ei ole niin intohimoista kuin näköjään napolilainen meno.
Nyt en katsonut sarjaa, kun arvelin sen uusinnaksi, mutta eka kerralla ajattelin kiitollisena, että suomalainen elämänmeno ei ole noin kiivasta, vaikka meilläkin perheväkivalta on yleistä, ainakin tutkimusten valossa.
Yritin sitten saada kirjastosta Ferranten kirjaa lainaksi, mutta jonot olivat kovin pitkät.
Nyt on varmaan sama tilanne, jos menen kirjastosta kysymään. Korona-aikana en ole kirjastossa käynyt,
Ikä on tuonut mukanaan sen ongelman, että silmät eivät enää kestä lukemista. Aina minulla on kirja kesken, mutta jo muutaman sivun jälkeen on lopetettava. Luen kirjahyllyni vanhoja kirjoja uudelleen, nyt on menossa Aapelin "Meidän herramme muurahaisia", sitä ei voi Ferranteen verrata. Suomalaista arkielämän ihmistä se kuitenkin kuvaa.

Lue lisää

Ferranteen on kerätty (italialaiselämän) klisheet ja punottu koukuttava juoni.
Ne ovat olleet bestsellerin myyntivaltit kautta aikojen.

Anonyymi kirjoitti:

Ferranteen on kerätty (italialaiselämän) klisheet ja punottu koukuttava juoni.
Ne ovat olleet bestsellerin myyntivaltit kautta aikojen.

Bestsellerien niinkuin Ferranten kirjojenkin menestys perustuu juuri siihen, että suuri enemmistö on keskinkertaisia lukijoita.

Anonyymi kirjoitti:

Ferranteen on kerätty (italialaiselämän) klisheet ja punottu koukuttava juoni.
Ne ovat olleet bestsellerin myyntivaltit kautta aikojen.

Kiitos ja ylistys siitä. On mielenkiintoista lukea romaaneja, jotka kertovat muiden maiden elämästä, vaikka ainahan niihin on koottu enemmän kuohuttavia tapahtumia kuin mattimeikäläisen arkeen koskaan.
Eihän kukaan voi kirjoittaa pelkkää harmaata arkea, paitsi Kalle Päätalo.

Mä yritin kerran katsoa tuota sarjaa ja mulle riitti 15 min katselu.

Olisiko itselläni syynä se, että elän tätä päivää, eikä noita vanhoja aikakausia viitsi enää
kahlata. :)

Anonyymi kirjoitti:

Mä yritin kerran katsoa tuota sarjaa ja mulle riitti 15 min katselu.

Olisiko itselläni syynä se, että elän tätä päivää, eikä noita vanhoja aikakausia viitsi enää
kahlata. :)

Lue lisää

Samaa voi kyllä sanoa kaikkien sarjojen kohdalla. Kuten Paloma ehdotti, voi seurata austraalialaisia sarjoja, joita on alettu näyttää iltapäiväuutisten jälkeen ykkösellä. Kun se kamala kanadalainen murhamysteerisarja meni tauolle. Kamalampaa ei ole varmaan tarjolla. Tulee kyllä mieleen 50-luvun elokuvat.
Monesti ajattelen myötätunnolla, että monet esiintyjät ovat opiskelleen näyttelemistä vuosia, ja sitten joutuvat esittämään noita meikattuja ja föönattuja tyttöparkoja, joita kohdellaan nii-in huonosti. Ei ole kunnianhimoa sarjojen tuottajilla.
Radiosarjoja kuunneltiin ennen teeveetä, ja kukapa unohtaisi Suomisen perheen. Se kyllä hakkaa nuo ulkomaan sarjat mennen tullen.

Makriina kirjoitti:

Samaa voi kyllä sanoa kaikkien sarjojen kohdalla. Kuten Paloma ehdotti, voi seurata austraalialaisia sarjoja, joita on alettu näyttää iltapäiväuutisten jälkeen ykkösellä. Kun se kamala kanadalainen murhamysteerisarja meni tauolle. Kamalampaa ei ole varmaan tarjolla. Tulee kyllä mieleen 50-luvun elokuvat.
Monesti ajattelen myötätunnolla, että monet esiintyjät ovat opiskelleen näyttelemistä vuosia, ja sitten joutuvat esittämään noita meikattuja ja föönattuja tyttöparkoja, joita kohdellaan nii-in huonosti. Ei ole kunnianhimoa sarjojen tuottajilla.
Radiosarjoja kuunneltiin ennen teeveetä, ja kukapa unohtaisi Suomisen perheen. Se kyllä hakkaa nuo ulkomaan sarjat mennen tullen.

Lue lisää

No onhan noita sarjoja (oletan) muistakin maista, kuin nuo Paloman ehdottamat.

Lapsuudesta muistan, että radiosta tuli joku jännityssarja ja kyllä pelotti, mutta seurata piti.

Minusta kotimaisista tosi hyviä on nämä Komisario Palmut.

Anonyymi kirjoitti:

No onhan noita sarjoja (oletan) muistakin maista, kuin nuo Paloman ehdottamat.

Lapsuudesta muistan, että radiosta tuli joku jännityssarja ja kyllä pelotti, mutta seurata piti.

Minusta kotimaisista tosi hyviä on nämä Komisario Palmut.

Lue lisää

Leo Jokelan "Tummat silmät" on yksi Suomifilmien huipuista. Muistaakseni Komisario Palmun erehdyksestä.

Anonyymi kirjoitti:

Mä yritin kerran katsoa tuota sarjaa ja mulle riitti 15 min katselu.

Olisiko itselläni syynä se, että elän tätä päivää, eikä noita vanhoja aikakausia viitsi enää
kahlata. :)

Lue lisää

Sarjat vanhoista aikakausista kertovat ihmisten inhimillisistä piirteistä.
Se, että niitä katsoo ei käsittääksi estä mitenkään elämästä tätä päivää,
mutta joskus voi saada tarpeekseen jostakin aihepiiristä, jos sitä on vuosikymmeniä
jo käsitelty monin keinoin,
tutkimuksina, kirjoituksina, kirjoina, dramatisoituna näytelmiksi, elokuviksi tai
jopa oopperaksikin.

Jotkut aiheet voivat tuntua loppuunkalutuilta.

Ei Ferrante-sarjaa voi moittia sikäli, että aika huolellisestihan se on kuvattu ja näyttelijät ovat hyviä, joskin vaikeuksistaan huolimatta italialaisella on paljon muitakin ilmeitä kuin sarjassa lähes ainoa esiintuleva itkun partaalla oleva alistuneen pessimistinen tai rikkailla ylimielinen.
Vähän on kliseistä kerrontaa ja ohjausta.

Lopputulos on ohjaajan tavoittelema näkemys, joka ei ole kovinkaan syväluotaava,
vaikka pessimistisellä apaattisuudella on yritetty saada syvällinen vaikutelma.
Sarja antaa liian yksipuolisen ja yksitotisen kuvan (italialaisesta) ihmisestä.
Kyllä köyhän toivottomuus ja naisten alistaminen tulee vähemmälläkin esiin.
Liika on liikaa. Menee banaaliksi.

Eihän se noin mene, etteikö saisi mielipidettään sanoa, jotta sitä ei tuomittaisiin "ei syvälliseksi".

Se on ihan sama, mitä kriitikot ylistää ympäri maailmaa, niin meitä ihmisiä on erilaisia ja kaikkien maku ei ole sama.

Hyvä keskustelu edellyttää sen, että hyväksyy toistenkin mielipiteen.

Monilta osin Ferranten kirjat lähentelevät nuorisokirjallisuutta.
Toistot ja lauserakenteet uuvuttavia ja banaalisuutta hipovia.

isoäiti_

Anonyymi kirjoitti:

Monilta osin Ferranten kirjat lähentelevät nuorisokirjallisuutta.
Toistot ja lauserakenteet uuvuttavia ja banaalisuutta hipovia.

isoäiti_

Nimerkki isoäiti_.
Siinä puhuu kirjallisuuden asiantuntija ja muunkin korkeakulttuurin tuntija ja todellinen maailmankansalainen.
👍

Anonyymi kirjoitti:

Nimerkki isoäiti_.
Siinä puhuu kirjallisuuden asiantuntija ja muunkin korkeakulttuurin tuntija ja todellinen maailmankansalainen.
👍

Mitä odotat meiltä eläkeläisiltä? Olemme ihan tavallista väkeä ja kiinnostuksemme kohteet ovat erilaiset.
Ei ole mitään syytä arvostella mielipiteitämme kirjallisuudesta. Se on meidän näkemyksemme ja lukukokemuksemme.

Makriina kirjoitti:

Mitä odotat meiltä eläkeläisiltä? Olemme ihan tavallista väkeä ja kiinnostuksemme kohteet ovat erilaiset.
Ei ole mitään syytä arvostella mielipiteitämme kirjallisuudesta. Se on meidän näkemyksemme ja lukukokemuksemme.

Lue lisää

Tuossa ei ketään arvosteltu, vaan kehuttiin erästä kirjoittajaa. Onko kiitos jollekkin aina muilta pois?

Makriina kirjoitti:

Mitä odotat meiltä eläkeläisiltä? Olemme ihan tavallista väkeä ja kiinnostuksemme kohteet ovat erilaiset.
Ei ole mitään syytä arvostella mielipiteitämme kirjallisuudesta. Se on meidän näkemyksemme ja lukukokemuksemme.

Lue lisää

"Meidän" ?
Jokaisella on oma näkemyksensä.
Minun näkemykseni on lähellä "isoäidin" näkemystä.
Pääasia kai on, että jokaiselle löytyy mieleistä luettavaa.

Makriina kirjoitti:

Mitä odotat meiltä eläkeläisiltä? Olemme ihan tavallista väkeä ja kiinnostuksemme kohteet ovat erilaiset.
Ei ole mitään syytä arvostella mielipiteitämme kirjallisuudesta. Se on meidän näkemyksemme ja lukukokemuksemme.

Lue lisää

Meissä on tavallisia ja epätavallisia. Epätavallistenkin näkemyksiä pitää kunnioittaa.

Anonyymi kirjoitti:

Meissä on tavallisia ja epätavallisia. Epätavallistenkin näkemyksiä pitää kunnioittaa.

Ei täällä tarvitse kenenkään miettiä mikä on hyvää kirjallisuutta. Täällä on yksi henkilö joka määrittelee kaikkien puolesta (oman tasonsa mukaan) mikä on hyvää kirjallisuutta.

Makriina kirjoitti:

Mitä odotat meiltä eläkeläisiltä? Olemme ihan tavallista väkeä ja kiinnostuksemme kohteet ovat erilaiset.
Ei ole mitään syytä arvostella mielipiteitämme kirjallisuudesta. Se on meidän näkemyksemme ja lukukokemuksemme.

Lue lisää

Miksi eläkeläisiltä ei voi odottaa samaa tasoa kuin nuoremmilta? Meissäkn on korkeasti koulutettuja ja paljon lukevia,

Anonyymi kirjoitti:

Miksi eläkeläisiltä ei voi odottaa samaa tasoa kuin nuoremmilta? Meissäkn on korkeasti koulutettuja ja paljon lukevia,

Korkeakoulutus ei takaa korkeaa kirjallista makua. Voi kouluttautua korkealle ilman mitään kiinnostusta tai tuntemusta kaunokirjallisuuteen.

Kuinka moni on lukenut Ferranten kirjoja, kysyy Paloma.
Minä olen (lukenut koko suomeksi käännetyn tuotannon). Napoli-sarja edustaa mielestäni sen huippua. Muut teokset toistavat aika pitkälle samoja teemoja: naisen osaa, hänen valintojaan ja hintaa mikä niistä maksetaan. Otan siis kirjat kasvu- ja kehityskertomuksina, myös Napoli-sarjan.

On mielenkiintoista kuulla toisten mielipiteitä kirjoista/TV- sarjasta. Itse en osaa arvioida niitä muuten kuin tavallisen kirjallisuuden harrastajan näkökulmasta, siitä miten kirjat vaikuttavat minuun, tarjoavatko ne pohdittavaa, samaistumiskohteita, syventävätkö ymmärrystäni ?
Tällaiselle "keskinkertaiselle lukijalle" (..)) ne tekivät tuota kaikkea.
TV-sarjassa minua ihastutti näiden amatöörinäyttejöitten suoritus, sitähän päänäyttelijät käsittääkseni olivat ? Amatöörinäyttelijät tulevat mielestäni enemmän "iholle", vaativat katsojalta enemmän, mutta jäävät myös paremmin mieleen kuin ammattilaiset.
.
Ferranten kirjoista on täällä - vai 70 :lla ? - keskusteltu ennenkin, mutta on silti mukava kuulla uudenlaisia arvoita/tulkintoja niistä.

demeter1 kirjoitti:

Kuinka moni on lukenut Ferranten kirjoja, kysyy Paloma.
Minä olen (lukenut koko suomeksi käännetyn tuotannon). Napoli-sarja edustaa mielestäni sen huippua. Muut teokset toistavat aika pitkälle samoja teemoja: naisen osaa, hänen valintojaan ja hintaa mikä niistä maksetaan. Otan siis kirjat kasvu- ja kehityskertomuksina, myös Napoli-sarjan.

On mielenkiintoista kuulla toisten mielipiteitä kirjoista/TV- sarjasta. Itse en osaa arvioida niitä muuten kuin tavallisen kirjallisuuden harrastajan näkökulmasta, siitä miten kirjat vaikuttavat minuun, tarjoavatko ne pohdittavaa, samaistumiskohteita, syventävätkö ymmärrystäni ?
Tällaiselle "keskinkertaiselle lukijalle" (..)) ne tekivät tuota kaikkea.
TV-sarjassa minua ihastutti näiden amatöörinäyttejöitten suoritus, sitähän päänäyttelijät käsittääkseni olivat ? Amatöörinäyttelijät tulevat mielestäni enemmän "iholle", vaativat katsojalta enemmän, mutta jäävät myös paremmin mieleen kuin ammattilaiset.
.
Ferranten kirjoista on täällä - vai 70 :lla ? - keskusteltu ennenkin, mutta on silti mukava kuulla uudenlaisia arvoita/tulkintoja niistä.

Lue lisää

Ei siitä kauan ole, kun täällä 80:ssä Ferranten kirjoista oli viimeisin ketju ja 70:ssä ollut montakin. Miksi sitä kirjailijaa pidetään niin paljon esillä, vaikka on best seller kirjoittaja, ei m itään korkeakulttuuria? siksikö että itseään kirjailijana pitävä hehkuttaa tätä ja suurinpiirtein luokittelee ihmiset sen mukaan, onko lukenut ja pitääkö Ferrantesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siitä kauan ole, kun täällä 80:ssä Ferranten kirjoista oli viimeisin ketju ja 70:ssä ollut montakin. Miksi sitä kirjailijaa pidetään niin paljon esillä, vaikka on best seller kirjoittaja, ei m itään korkeakulttuuria? siksikö että itseään kirjailijana pitävä hehkuttaa tätä ja suurinpiirtein luokittelee ihmiset sen mukaan, onko lukenut ja pitääkö Ferrantesta.

Lue lisää

Luulisin aloittajan houkuttelevan Ferrantella tietyt kirjoittajat esiin keskustelemaan kriittisesti, asiantuntevasti ja syväluotaavasti analysoiden aiheesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei siitä kauan ole, kun täällä 80:ssä Ferranten kirjoista oli viimeisin ketju ja 70:ssä ollut montakin. Miksi sitä kirjailijaa pidetään niin paljon esillä, vaikka on best seller kirjoittaja, ei m itään korkeakulttuuria? siksikö että itseään kirjailijana pitävä hehkuttaa tätä ja suurinpiirtein luokittelee ihmiset sen mukaan, onko lukenut ja pitääkö Ferrantesta.

Lue lisää

Et ilmeisesti ole lukenut Ferrantea. Hänhän kirjoittaa hyvinkin säästeliäästi ja oli Nobelkandidaattiehdokkaidenkin joukossa. Kysymys ei ole mistään kioskiviihteen tai bestsellereitä kerran vuodessa sarjatuotantona kirjoittavasta kirjailijasta. Kyllä Ferrante kuuluu viimeisten vuosikymmenien kaunokirjallisuuden huippuihin, vaikka et häntä laskekaan "korkeakulttuuriin" kuuluvaksi. On totta että Ferranten lukeminen on melko helppoa, siinä mielessä vertaisin häntä Isabel Allendeen, vaikka ovatkin hyvin erilaisia.

demeter1 kirjoitti:

Kuinka moni on lukenut Ferranten kirjoja, kysyy Paloma.
Minä olen (lukenut koko suomeksi käännetyn tuotannon). Napoli-sarja edustaa mielestäni sen huippua. Muut teokset toistavat aika pitkälle samoja teemoja: naisen osaa, hänen valintojaan ja hintaa mikä niistä maksetaan. Otan siis kirjat kasvu- ja kehityskertomuksina, myös Napoli-sarjan.

On mielenkiintoista kuulla toisten mielipiteitä kirjoista/TV- sarjasta. Itse en osaa arvioida niitä muuten kuin tavallisen kirjallisuuden harrastajan näkökulmasta, siitä miten kirjat vaikuttavat minuun, tarjoavatko ne pohdittavaa, samaistumiskohteita, syventävätkö ymmärrystäni ?
Tällaiselle "keskinkertaiselle lukijalle" (..)) ne tekivät tuota kaikkea.
TV-sarjassa minua ihastutti näiden amatöörinäyttejöitten suoritus, sitähän päänäyttelijät käsittääkseni olivat ? Amatöörinäyttelijät tulevat mielestäni enemmän "iholle", vaativat katsojalta enemmän, mutta jäävät myös paremmin mieleen kuin ammattilaiset.
.
Ferranten kirjoista on täällä - vai 70 :lla ? - keskusteltu ennenkin, mutta on silti mukava kuulla uudenlaisia arvoita/tulkintoja niistä.

Lue lisää

Olin lukenut ensimmäisen Ferrante-kirjani (Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät) kun satuin näkemään sarjan filmauksesta tehdyn mainosvideon. Se oli niin vaikuttava ja mieleenjäävä, juuri noiden täysin vapautuneesti ja luonnollisesti näyttelevien pienten tyttöjen ansiosta, että katsoin sen varmaan kolmeenkertaan. Sen jälkeen luin kaikki kirjat järjestyksessä ja katsoin sarjan, joka on mielestäni huolellista ja aitoa eurooppalaista tv-sarjaa ja vaikka ensimmäisen sesongin neorealismi Napolin köyhälistäkorttelista on tuntunut joistakin raskaalta, koen sen kaunistelemattomana ja aitona kertomuksensa; kasvukertomulsena ja miten ympäristö ja yhteisö joko tukevat tai rajoittavat yksilöllistä kehitystä. Mitään synkistelyä, josta joku mainitsee, en havaitse: köyhyyden ja rikollisuuden, perheväkivallan ja ajoittaisen toivottomuuden Napolissa perheen sisäistä lämpöä, tukea ja huumoria löytyy roppakaupalla, mikään ei ole mustavalkoista vaan tunteiden skaala menee laidasta laitaan. Myös yhteisönä on voimakasta yhteenkuuluvaisuutta, naapurit paitsi riitelevät, myös tukevat ja auttavat toisiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Luulisin aloittajan houkuttelevan Ferrantella tietyt kirjoittajat esiin keskustelemaan kriittisesti, asiantuntevasti ja syväluotaavasti analysoiden aiheesta.

Minä en ole lukenut kuin eka osan Napolisarjasta, kuten olen kertonut, koska kirjastossani on pitkä jono halukkaita lainaajia. Yhden toisen kirjan hänen tuotannostaan luin, sen palstan ensimmäisen Ferrantekeskustelun aikana.
Siitäkin on jo aikaa, niin että en pysty osallistumaan mihinkään "kriittiseen ja syväluotaavaan" keskusteluun aiheesta Tuskin pystyisin, vaikka olisin kaikki kirjat lukenut.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en ole lukenut kuin eka osan Napolisarjasta, kuten olen kertonut, koska kirjastossani on pitkä jono halukkaita lainaajia. Yhden toisen kirjan hänen tuotannostaan luin, sen palstan ensimmäisen Ferrantekeskustelun aikana.
Siitäkin on jo aikaa, niin että en pysty osallistumaan mihinkään "kriittiseen ja syväluotaavaan" keskusteluun aiheesta Tuskin pystyisin, vaikka olisin kaikki kirjat lukenut.
Mkr.

Lue lisää

Halusin vain tietää, miltä pohjalta tähän keskusteluun osallistutaan.
En minäkään ole mitään muuta kuin kirjallisuuden suurkuluttaja ja oma makuni on muotuotunut vuosikymmenien aikana ja monet näistä kaunokirjallisuuden helmistä ovat mielestäni pitkävetisiä ja jahkailevia; monet , varsinkin nuoremmat kirjailijat, kirjoittavat tiettyjen parametrien mukaan ja toivovat elättävänsä itsensä kirjoillaan ja jokunen Finlandia-palkinto siivittää mukavasti uraa kirjailijana.
Kirja ei tule mielestäni siitä paremmaksi, että se tehdään vaikeasti hahmotettavaksi tai hidastempoiseksi. Kirjailijaksi joko opitaan tain synnytään (tai sitten molempia, parhaassa tapauksessa), mutta minun suosikkini eivät ole varsinaisesti korkeakulttuurin lemmikkejä: hyvä tarina ja hyvä kertoja ei tarvitse kikkailua.
En pidä itseäni syvällisenä tai analyyttisenä kirjallisuuskriitikkona: koen koko määritelmän snobbailuna, ellei se sitten liity kommentoijan akateemiseen tutkintoon.

Paloma01 kirjoitti:

Halusin vain tietää, miltä pohjalta tähän keskusteluun osallistutaan.
En minäkään ole mitään muuta kuin kirjallisuuden suurkuluttaja ja oma makuni on muotuotunut vuosikymmenien aikana ja monet näistä kaunokirjallisuuden helmistä ovat mielestäni pitkävetisiä ja jahkailevia; monet , varsinkin nuoremmat kirjailijat, kirjoittavat tiettyjen parametrien mukaan ja toivovat elättävänsä itsensä kirjoillaan ja jokunen Finlandia-palkinto siivittää mukavasti uraa kirjailijana.
Kirja ei tule mielestäni siitä paremmaksi, että se tehdään vaikeasti hahmotettavaksi tai hidastempoiseksi. Kirjailijaksi joko opitaan tain synnytään (tai sitten molempia, parhaassa tapauksessa), mutta minun suosikkini eivät ole varsinaisesti korkeakulttuurin lemmikkejä: hyvä tarina ja hyvä kertoja ei tarvitse kikkailua.
En pidä itseäni syvällisenä tai analyyttisenä kirjallisuuskriitikkona: koen koko määritelmän snobbailuna, ellei se sitten liity kommentoijan akateemiseen tutkintoon.

Lue lisää

Et pidä itseäsi syvällisenä, mutta arvostelet muiden syvällisyyttä.

"Ei myöskään ole kovinkaan syvällistä tuomita neliosainen sarja joka perustuu neljään eri kirjaan jotka seuraavat näiden tyttöjen kehitystä ja kasvutarinaa Napolin slummikortteleista pelkästään alun perusteella. "

Anonyymi kirjoitti:

Et pidä itseäsi syvällisenä, mutta arvostelet muiden syvällisyyttä.

"Ei myöskään ole kovinkaan syvällistä tuomita neliosainen sarja joka perustuu neljään eri kirjaan jotka seuraavat näiden tyttöjen kehitystä ja kasvutarinaa Napolin slummikortteleista pelkästään alun perusteella. "

Lue lisää

En arvostele kenenkään syvällisyyttä, ainoastaan kyseenalaistan kirjoittajan motiiveja ja kuinka relevantteja kommentit ovat. Kommentoijan omasta tekstistä ei käy ilmi kuinka syvällisesti hän on tutustunut Ferranten tekstiin, joten en voi arvioida mihin kategoriaan laittaisin hänen kommenttinsa Ferranten luokittelemisesta.

(Jotenkin tuli vain mieleen että josko kyse onkin vain Ferranten lyttäämisestä koska Paloma pitää häntä hyvänä kirjailijana)

Katsoin töllöstä ykkösosaa . Ens viikolla alkaa toka.

Paloma01 kirjoitti:

Halusin vain tietää, miltä pohjalta tähän keskusteluun osallistutaan.
En minäkään ole mitään muuta kuin kirjallisuuden suurkuluttaja ja oma makuni on muotuotunut vuosikymmenien aikana ja monet näistä kaunokirjallisuuden helmistä ovat mielestäni pitkävetisiä ja jahkailevia; monet , varsinkin nuoremmat kirjailijat, kirjoittavat tiettyjen parametrien mukaan ja toivovat elättävänsä itsensä kirjoillaan ja jokunen Finlandia-palkinto siivittää mukavasti uraa kirjailijana.
Kirja ei tule mielestäni siitä paremmaksi, että se tehdään vaikeasti hahmotettavaksi tai hidastempoiseksi. Kirjailijaksi joko opitaan tain synnytään (tai sitten molempia, parhaassa tapauksessa), mutta minun suosikkini eivät ole varsinaisesti korkeakulttuurin lemmikkejä: hyvä tarina ja hyvä kertoja ei tarvitse kikkailua.
En pidä itseäni syvällisenä tai analyyttisenä kirjallisuuskriitikkona: koen koko määritelmän snobbailuna, ellei se sitten liity kommentoijan akateemiseen tutkintoon.

Lue lisää

"Kirja ei tule mielestäni siitä paremmaksi, että se tehdään vaikeasti hahmotettavaksi tai hidastempoiseksi. "

Kirjallisesti korkeatasoiset kirjat ovat siis sinulle vaikeasti hahmotettavia ?

demeter1 kirjoitti:

Kuinka moni on lukenut Ferranten kirjoja, kysyy Paloma.
Minä olen (lukenut koko suomeksi käännetyn tuotannon). Napoli-sarja edustaa mielestäni sen huippua. Muut teokset toistavat aika pitkälle samoja teemoja: naisen osaa, hänen valintojaan ja hintaa mikä niistä maksetaan. Otan siis kirjat kasvu- ja kehityskertomuksina, myös Napoli-sarjan.

On mielenkiintoista kuulla toisten mielipiteitä kirjoista/TV- sarjasta. Itse en osaa arvioida niitä muuten kuin tavallisen kirjallisuuden harrastajan näkökulmasta, siitä miten kirjat vaikuttavat minuun, tarjoavatko ne pohdittavaa, samaistumiskohteita, syventävätkö ymmärrystäni ?
Tällaiselle "keskinkertaiselle lukijalle" (..)) ne tekivät tuota kaikkea.
TV-sarjassa minua ihastutti näiden amatöörinäyttejöitten suoritus, sitähän päänäyttelijät käsittääkseni olivat ? Amatöörinäyttelijät tulevat mielestäni enemmän "iholle", vaativat katsojalta enemmän, mutta jäävät myös paremmin mieleen kuin ammattilaiset.
.
Ferranten kirjoista on täällä - vai 70 :lla ? - keskusteltu ennenkin, mutta on silti mukava kuulla uudenlaisia arvoita/tulkintoja niistä.

Lue lisää

Eiväthän lapset voi ammattinäyttelijöitä edes olla! Kyllä ammattinäyttelijät paremmin esittävät, tuo iholle tulo on vain joku epämääräinen muotisanonta. Mitähän sinä muka tiedät näyttämö- ja elokuvataiteesta ja siitä, mitä mikin katsojalta vaatii?

Paloma01 kirjoitti:

En arvostele kenenkään syvällisyyttä, ainoastaan kyseenalaistan kirjoittajan motiiveja ja kuinka relevantteja kommentit ovat. Kommentoijan omasta tekstistä ei käy ilmi kuinka syvällisesti hän on tutustunut Ferranten tekstiin, joten en voi arvioida mihin kategoriaan laittaisin hänen kommenttinsa Ferranten luokittelemisesta.

(Jotenkin tuli vain mieleen että josko kyse onkin vain Ferranten lyttäämisestä koska Paloma pitää häntä hyvänä kirjailijana)

Lue lisää

Kaikki ei sentään sinun napasi ympärillä pyöri. Ferrante ei vaan ole maailman suurta kirjallisuutta, josta kannattaisi vaahdota vuosikausia.

Paloma01 kirjoitti:

Olin lukenut ensimmäisen Ferrante-kirjani (Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät) kun satuin näkemään sarjan filmauksesta tehdyn mainosvideon. Se oli niin vaikuttava ja mieleenjäävä, juuri noiden täysin vapautuneesti ja luonnollisesti näyttelevien pienten tyttöjen ansiosta, että katsoin sen varmaan kolmeenkertaan. Sen jälkeen luin kaikki kirjat järjestyksessä ja katsoin sarjan, joka on mielestäni huolellista ja aitoa eurooppalaista tv-sarjaa ja vaikka ensimmäisen sesongin neorealismi Napolin köyhälistäkorttelista on tuntunut joistakin raskaalta, koen sen kaunistelemattomana ja aitona kertomuksensa; kasvukertomulsena ja miten ympäristö ja yhteisö joko tukevat tai rajoittavat yksilöllistä kehitystä. Mitään synkistelyä, josta joku mainitsee, en havaitse: köyhyyden ja rikollisuuden, perheväkivallan ja ajoittaisen toivottomuuden Napolissa perheen sisäistä lämpöä, tukea ja huumoria löytyy roppakaupalla, mikään ei ole mustavalkoista vaan tunteiden skaala menee laidasta laitaan. Myös yhteisönä on voimakasta yhteenkuuluvaisuutta, naapurit paitsi riitelevät, myös tukevat ja auttavat toisiaan.

Lue lisää

Sinäkö pidät huumorina perheen sisäisenä lämpönä, kun isä tyrannisoi ja hakkasi lapsiaan ja vaimoaan ja kun varakkaat sorti ja moukaroi köyhiä? Jos tunteet heittelee laidasta laitaan, se on diagnoosiltaan kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ehkä sellainen samastuu, jota isä on parabellumilla metsässä jahdannut.

Anonyymi kirjoitti:

Eiväthän lapset voi ammattinäyttelijöitä edes olla! Kyllä ammattinäyttelijät paremmin esittävät, tuo iholle tulo on vain joku epämääräinen muotisanonta. Mitähän sinä muka tiedät näyttämö- ja elokuvataiteesta ja siitä, mitä mikin katsojalta vaatii?

Lue lisää

No näihin nuoriin tietysti viittasin, Ano 19.09.
Olet oikeassa, enhän minä paljonkaan tiedä näyttämö- ja elokuvataiteesta. Ihan tavallinen kuluttaja olen enkä yleensä puhu toisten puolesta. Nyt taisin puhua, vahingossa.

Kirjat voi olla suunnattu itsesääli-ihmisiin, jotka voi samaistua kirjojen hahmoihin ?

Lukemiskokemus on hyvin yksilöllinen ja jokaisella on oikeus omaan makuunsa. Jos ei halua lukea ankeista oloista tai vaikeasta aikuiseksi kasvamisesta ja kokee ne masentavina, niin sitten F ei ole varmaankaan oikeaa luettavaa. Itse löydän voimaa ja kauneutta juuri näissä selviytymiskertomuksissa, jotka koen inspiraation ja samaistumisen lähteenä.
En ole koskaan ollut feelgood-kirjallisuuden lukija, vaikka viime vuosisadan alussa kirjoitettiin paljon hyvin kirjoitettua romantiikkaa.
(Suomessa olessamme satuin katsomaantv:stä Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta, ja oli siinä oma tietty viehätyksensä, vaikka koinkin päähenkilön lähes vastenmielisenä.)

Anonyymi kirjoitti:

Kirjat voi olla suunnattu itsesääli-ihmisiin, jotka voi samaistua kirjojen hahmoihin ?

No se ei ainakaan päde minuntapauksessani, koska en ole koskaan samaistanut itseäni reppanoihin jotka rypevät itsesäälissä.
Sekä Lila että Lenu ovat vahvoja naisia ja heidän kehitystarinansa inspiroi joka tasolla.

Paloma01 kirjoitti:

No se ei ainakaan päde minuntapauksessani, koska en ole koskaan samaistanut itseäni reppanoihin jotka rypevät itsesäälissä.
Sekä Lila että Lenu ovat vahvoja naisia ja heidän kehitystarinansa inspiroi joka tasolla.

Lue lisää

Eikös se Lenu jättänyt miehensä ja lapsensa, tosi inspiroivaa!
Vahvuuttako muka itsekkyys ja kateus? Sitä niissä naisissa on paljon.

Tulkitsemme todella eri tavalla Ferrantea. Minä en tunne olevani "surkeuden otteessa" kun luen hänen kirjojan, ainoastaan että hän kertoo vaikeistakin asioista hyvin koruttomasti ja itseään säästämättä. Hänen vaikea suhteensa äitiinsä on yksi esimerkki ja johon jossain vaiheessa tulee ylltäävä käännös. Ystävyys Lilan kanssa on toinen suuri ilonaihe, surun aihe, kantava voima. Minä näen nämä kirjat todella monipohjaisina enkä koe niitä harkittuina ankeuden ja kurjuuden kuvauksina.

Paloma01 kirjoitti:

Tulkitsemme todella eri tavalla Ferrantea. Minä en tunne olevani "surkeuden otteessa" kun luen hänen kirjojan, ainoastaan että hän kertoo vaikeistakin asioista hyvin koruttomasti ja itseään säästämättä. Hänen vaikea suhteensa äitiinsä on yksi esimerkki ja johon jossain vaiheessa tulee ylltäävä käännös. Ystävyys Lilan kanssa on toinen suuri ilonaihe, surun aihe, kantava voima. Minä näen nämä kirjat todella monipohjaisina enkä koe niitä harkittuina ankeuden ja kurjuuden kuvauksina.

Lue lisää

Esimerkki ajattelusi rajallisuudesta ja "maailmasi" pienuudesta on se, että jos joku ei ole mieltynyt Ferranteen,
sen ainoaksi vaihtoehdoksi mielestäsi jää lukea romanttisia roskaromaaneja ja katsoa "Pieni talo preerialla" sarjoja.

Anonyymi kirjoitti:

Esimerkki ajattelusi rajallisuudesta ja "maailmasi" pienuudesta on se, että jos joku ei ole mieltynyt Ferranteen,
sen ainoaksi vaihtoehdoksi mielestäsi jää lukea romanttisia roskaromaaneja ja katsoa "Pieni talo preerialla" sarjoja.

Lue lisää

Oletko ajatellut, että koska kohdistat keskustelun aina henkilöön jollain tapaa, niin houkuttelet minut myös samantyyppisiin vastauksiin?
Vaihtoehtoja on paljon, mutta jos ei pidä realismista tai selviytymiskertomuksista, niin kannattaa valita jotain mikä ei jää painamaan mieltä. Nää oli vain esimerkkejä. Sci fi on myös hyvää eskapismia ja luen joskus iltalukemisiksi, kun en halua mitään raskasta uniini, vaan turvallista ja rauhoittavaa alfa-rytmiä. Historialliset romaanit ovat usein myös turvallisia, koska akakausien erilaisuus tekee samaistumisen vaikeaksi ja jättää vähemmän häiritseviä mielleyhtymiä lukijan alitajuntaan.

Muuten ja tämän olisin tietenkin voinut jättää sanomatta, mutta sanon kuitenkin: oletkohan sinä, täysin tuntematon ihminen oikea henkilö määrittelemään minun "maailmani" suuruutta?

Paloma01 kirjoitti:

Oletko ajatellut, että koska kohdistat keskustelun aina henkilöön jollain tapaa, niin houkuttelet minut myös samantyyppisiin vastauksiin?
Vaihtoehtoja on paljon, mutta jos ei pidä realismista tai selviytymiskertomuksista, niin kannattaa valita jotain mikä ei jää painamaan mieltä. Nää oli vain esimerkkejä. Sci fi on myös hyvää eskapismia ja luen joskus iltalukemisiksi, kun en halua mitään raskasta uniini, vaan turvallista ja rauhoittavaa alfa-rytmiä. Historialliset romaanit ovat usein myös turvallisia, koska akakausien erilaisuus tekee samaistumisen vaikeaksi ja jättää vähemmän häiritseviä mielleyhtymiä lukijan alitajuntaan.

Muuten ja tämän olisin tietenkin voinut jättää sanomatta, mutta sanon kuitenkin: oletkohan sinä, täysin tuntematon ihminen oikea henkilö määrittelemään minun "maailmani" suuruutta?

Lue lisää

Oletkohan sinä oikea henkilö määrittelemään ketään heidän lukutottumustensa mukaan? Mutta sinähän oletkin kirjailija, sama ei koske sinua, mitä muilta vaadit.

Paloma01 kirjoitti:

Oletko ajatellut, että koska kohdistat keskustelun aina henkilöön jollain tapaa, niin houkuttelet minut myös samantyyppisiin vastauksiin?
Vaihtoehtoja on paljon, mutta jos ei pidä realismista tai selviytymiskertomuksista, niin kannattaa valita jotain mikä ei jää painamaan mieltä. Nää oli vain esimerkkejä. Sci fi on myös hyvää eskapismia ja luen joskus iltalukemisiksi, kun en halua mitään raskasta uniini, vaan turvallista ja rauhoittavaa alfa-rytmiä. Historialliset romaanit ovat usein myös turvallisia, koska akakausien erilaisuus tekee samaistumisen vaikeaksi ja jättää vähemmän häiritseviä mielleyhtymiä lukijan alitajuntaan.

Muuten ja tämän olisin tietenkin voinut jättää sanomatta, mutta sanon kuitenkin: oletkohan sinä, täysin tuntematon ihminen oikea henkilö määrittelemään minun "maailmani" suuruutta?

Lue lisää

Itse määrittelit itsesi jälimmäisellä lauseellasi:
"Ei taida olla tosielämän kuvaukset sinun kuppisi. Suosittelen australialaisia feelgood-sarjoja tai pientä taloa preerialla :)"

Paloma01 kirjoitti:

Oletko ajatellut, että koska kohdistat keskustelun aina henkilöön jollain tapaa, niin houkuttelet minut myös samantyyppisiin vastauksiin?
Vaihtoehtoja on paljon, mutta jos ei pidä realismista tai selviytymiskertomuksista, niin kannattaa valita jotain mikä ei jää painamaan mieltä. Nää oli vain esimerkkejä. Sci fi on myös hyvää eskapismia ja luen joskus iltalukemisiksi, kun en halua mitään raskasta uniini, vaan turvallista ja rauhoittavaa alfa-rytmiä. Historialliset romaanit ovat usein myös turvallisia, koska akakausien erilaisuus tekee samaistumisen vaikeaksi ja jättää vähemmän häiritseviä mielleyhtymiä lukijan alitajuntaan.

Muuten ja tämän olisin tietenkin voinut jättää sanomatta, mutta sanon kuitenkin: oletkohan sinä, täysin tuntematon ihminen oikea henkilö määrittelemään minun "maailmani" suuruutta?

Lue lisää

Kyllä sinäkin olet täysin tuntematon, ei pieni hiirenpers. koinen valokuva tutuksi tee eikä parin omakustanteen julkaisu, monikohan täältä niitä on lukenut, tuskin kukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sinäkin olet täysin tuntematon, ei pieni hiirenpers. koinen valokuva tutuksi tee eikä parin omakustanteen julkaisu, monikohan täältä niitä on lukenut, tuskin kukaan.

Lue lisää

:)
Paljon oli varauksia Helmet-kirjastossa kun ensimmäinen kirja julkaistiin. Suoramyyntinä meni myös laatikollinen, palstalla on myös lukijoitani. Toinen kirjani, Kuolema tuhannen nuolen lahdella on hyllyssä Helmet-kirjastossa ja monissa muissa kirjastoissa ympäri Suomea ja Ruotsia. Englanninkielinen versio Lempeistä tuulista, Bittersweet Fruit, on ladattavissa netistä e-kirjana.
On totta että en satsaa tunnetuksi tulemiseen, en edes tavoittele voittoa. Siksi en markkinoi kirjojani. Olen eläkeläinen, harrastelijakirjailija ja maine ja kuuluisuus eivät kiinnosta.

Paloma01 kirjoitti:

:)
Paljon oli varauksia Helmet-kirjastossa kun ensimmäinen kirja julkaistiin. Suoramyyntinä meni myös laatikollinen, palstalla on myös lukijoitani. Toinen kirjani, Kuolema tuhannen nuolen lahdella on hyllyssä Helmet-kirjastossa ja monissa muissa kirjastoissa ympäri Suomea ja Ruotsia. Englanninkielinen versio Lempeistä tuulista, Bittersweet Fruit, on ladattavissa netistä e-kirjana.
On totta että en satsaa tunnetuksi tulemiseen, en edes tavoittele voittoa. Siksi en markkinoi kirjojani. Olen eläkeläinen, harrastelijakirjailija ja maine ja kuuluisuus eivät kiinnosta.

Lue lisää

Kyllä se on markkinointia jos sitä yleisellä palstalla mainostaa ja kaupittelee.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se on markkinointia jos sitä yleisellä palstalla mainostaa ja kaupittelee.

Omakustannekirjalijat joutuvat lahjoittamaan kirjojaan kirjastoon. Muitten kirjoista maksetaan.
Yhden hyvä omakustannekirjan olen lukenut, se kertoi Armeniasta.

Anonyymi kirjoitti:

Omakustannekirjalijat joutuvat lahjoittamaan kirjojaan kirjastoon. Muitten kirjoista maksetaan.
Yhden hyvä omakustannekirjan olen lukenut, se kertoi Armeniasta.

Omakustannekirjat ovat hyvin epätasaisia laadultaan. Joukossa on todella hyviä, keskinkertaisia ja ja aika huonoja; omakustannefirmat tosin kontrolloivat että teksti on painokelpoista, vaikka kaunokirjallisia meriittejä ei löytyisikään. Koska monet omakustannekirjat on tarkoitettu pienille kohderyhmille, niin kaupalliset kriteerit eivät myöskään ole ratkaisevia. Oikoluku ja editointi voivat olla puutteellisia, koska ne on omilla rahoilla tehtyjä ja omakustannekirjailijat antavan tehtävän usein ei-ammattilaisille. "Kustin" puuttuminen on eräs omakustannekirjailijan suuria kompastuskiviä. Elikkä jos haluaa tehdä hyvän omakustannekirjan siihen on satsattava rahallisesti. Arvostelupalvelun käyttö korjaa osittain tätä puutetta, mutta pätevää oikolukijaa ei korvaa mitkään valmiit ohjelmat.
***
Minä en pidä harrastuksestani kertomista mainostamisena.

Paloma01 kirjoitti:

:)
Paljon oli varauksia Helmet-kirjastossa kun ensimmäinen kirja julkaistiin. Suoramyyntinä meni myös laatikollinen, palstalla on myös lukijoitani. Toinen kirjani, Kuolema tuhannen nuolen lahdella on hyllyssä Helmet-kirjastossa ja monissa muissa kirjastoissa ympäri Suomea ja Ruotsia. Englanninkielinen versio Lempeistä tuulista, Bittersweet Fruit, on ladattavissa netistä e-kirjana.
On totta että en satsaa tunnetuksi tulemiseen, en edes tavoittele voittoa. Siksi en markkinoi kirjojani. Olen eläkeläinen, harrastelijakirjailija ja maine ja kuuluisuus eivät kiinnosta.

Lue lisää

"On totta että en satsaa tunnetuksi tulemiseen, en edes tavoittele voittoa".

Harvoin omakustanteet satsaamallakaan myyvät, voitosta puhumattakaan,
yleensä omakustanne on pelkkää persnettoa ja ne tulevat maksamaan
paljon kirjoittajalle, jotka jakavat niitä ilmaisiksi kirjastoille,
että pääsevät sanomaan, että "kirjaani on useissa kirjastoissa
ja niitä jonotetaan."
Sukulaisetko niitä jonottaa ? Armosta vai kirjoittajan pyynnöstä ?

Anonyymi kirjoitti:

"On totta että en satsaa tunnetuksi tulemiseen, en edes tavoittele voittoa".

Harvoin omakustanteet satsaamallakaan myyvät, voitosta puhumattakaan,
yleensä omakustanne on pelkkää persnettoa ja ne tulevat maksamaan
paljon kirjoittajalle, jotka jakavat niitä ilmaisiksi kirjastoille,
että pääsevät sanomaan, että "kirjaani on useissa kirjastoissa
ja niitä jonotetaan."
Sukulaisetko niitä jonottaa ? Armosta vai kirjoittajan pyynnöstä ?

Lue lisää

En muistaakseni ole koskaan pyytänyt ketään ostamaan tai jonottamaan kirjaani. Sukulaiset ovat ostaneet useamman kirjan per nenä ja jakaneet lapsilleen. Kirjastoihin olen myynyt kirjani, minulta kysytään jo uuden tuotannon perään. Olen lahjoittanut kirjan sisaruksilleni, ja pari kopiota niille jotka ovat auttaneet kirjantekemisessä.
Helmet-kirjastoon ilmestyi jono heti kun kerroin kirjastani täällä palstalla. Jo ennen kuin suku ja kylänmiehet edes tiesivät asiasta :)
Ei kaikki täälläkään asennoidu vihamielisesti tai halveksivasti eläkeläiskirjailijan harrastukseen. Itse olen tyytyväinen ja löytänyt uutta ponta ja sisältöä elämääni kirjoitusharrastuksestani, uuden avioliiton ohella.
Ei minulla ole mitään suuria luuloja itsestäni :)

Paloma01 kirjoitti:

:)
Paljon oli varauksia Helmet-kirjastossa kun ensimmäinen kirja julkaistiin. Suoramyyntinä meni myös laatikollinen, palstalla on myös lukijoitani. Toinen kirjani, Kuolema tuhannen nuolen lahdella on hyllyssä Helmet-kirjastossa ja monissa muissa kirjastoissa ympäri Suomea ja Ruotsia. Englanninkielinen versio Lempeistä tuulista, Bittersweet Fruit, on ladattavissa netistä e-kirjana.
On totta että en satsaa tunnetuksi tulemiseen, en edes tavoittele voittoa. Siksi en markkinoi kirjojani. Olen eläkeläinen, harrastelijakirjailija ja maine ja kuuluisuus eivät kiinnosta.

Lue lisää

Mitä haluat sanoa seuraavan kirjan tekstinäytteelläsi ?


Tekstinäyte:
"Lombardina, suuri ja raidallinen maalaiskissa, jonka laiskassa liikehdinnässä oli jotain matomaista, venytteli ja kiehnäsi eteisen matolla. Leena päästi sen ulos ja kävi vielä itsekin ulkona kasvimaalla ja marjapensaissa katsomassa kastelujärjestelmää joka oli ajastettu, mutta mahdollisesti vesi loppuisi kahden viikon aikana varakaivosta, jonne heille pumpattiin Mälarenin vettä kesävedeksi. Jos satelisi sopivasti niin ongelmaa ei ollut: Leena oli kannellut kaikki sisäkukat ulos kukkapöydälle omenapuun varjoon, jossa ne saivat vapaasti vettä taivaalta, mutta olivat suojassa paahtavalta auringolta. Sääsaitti oli luvannut vaihtelevaa kahden viikon säätä ja yöpakkasten aika näytti olevan ohi. Laura oli luvannut käydä tarvittaessa Uppsalasta ja Jaana joka asui Örebrossa tulisi tarvittaessa myös muutamaksi päiväksi talonmieheksi; molemmilla tytöillä oli avaimet. Tosin hän voisi laittaa viestiä tai soittaa naapurille Lindalle, joka oli hänen kaverilistallaan Facebookissa ja joka voisi käydä kastelemassa ainakin kasvihuoneessa ja porkkanamaalla.
Ilta oli viileä ja sumuinen ja otettuaan lämpimän suihkun ja kuivattuaan hiuksensa föönillä Leena kiipesi toisen kerroksen makuuhuoneeseensa. Eetu katseli vielä jotain kauhuleffaa olohuoneessa; hänen unentarpeensa oli pienempi. Herätys puhelimeen ja tablettiin oli asetettu kl. 5:30 ja he lähtisivät ajamaan kohti satamaa. Leena nukkui huonosti, kuten aina ennen matkaa. Hänen unissaan meressä keikkui runsaasti erivärisiä peruukkeja,jotka muuttuivatkin sitten ydinvoimalaonnettomuudesta pakeneviksi lokeiksi."
(luvusta 2)

Anonyymi kirjoitti:

Mitä haluat sanoa seuraavan kirjan tekstinäytteelläsi ?


Tekstinäyte:
"Lombardina, suuri ja raidallinen maalaiskissa, jonka laiskassa liikehdinnässä oli jotain matomaista, venytteli ja kiehnäsi eteisen matolla. Leena päästi sen ulos ja kävi vielä itsekin ulkona kasvimaalla ja marjapensaissa katsomassa kastelujärjestelmää joka oli ajastettu, mutta mahdollisesti vesi loppuisi kahden viikon aikana varakaivosta, jonne heille pumpattiin Mälarenin vettä kesävedeksi. Jos satelisi sopivasti niin ongelmaa ei ollut: Leena oli kannellut kaikki sisäkukat ulos kukkapöydälle omenapuun varjoon, jossa ne saivat vapaasti vettä taivaalta, mutta olivat suojassa paahtavalta auringolta. Sääsaitti oli luvannut vaihtelevaa kahden viikon säätä ja yöpakkasten aika näytti olevan ohi. Laura oli luvannut käydä tarvittaessa Uppsalasta ja Jaana joka asui Örebrossa tulisi tarvittaessa myös muutamaksi päiväksi talonmieheksi; molemmilla tytöillä oli avaimet. Tosin hän voisi laittaa viestiä tai soittaa naapurille Lindalle, joka oli hänen kaverilistallaan Facebookissa ja joka voisi käydä kastelemassa ainakin kasvihuoneessa ja porkkanamaalla.
Ilta oli viileä ja sumuinen ja otettuaan lämpimän suihkun ja kuivattuaan hiuksensa föönillä Leena kiipesi toisen kerroksen makuuhuoneeseensa. Eetu katseli vielä jotain kauhuleffaa olohuoneessa; hänen unentarpeensa oli pienempi. Herätys puhelimeen ja tablettiin oli asetettu kl. 5:30 ja he lähtisivät ajamaan kohti satamaa. Leena nukkui huonosti, kuten aina ennen matkaa. Hänen unissaan meressä keikkui runsaasti erivärisiä peruukkeja,jotka muuttuivatkin sitten ydinvoimalaonnettomuudesta pakeneviksi lokeiksi."
(luvusta 2)

Lue lisää

Meinaatko tarjota tuota kustantajalle?

Paloma01 kirjoitti:

:)
Paljon oli varauksia Helmet-kirjastossa kun ensimmäinen kirja julkaistiin. Suoramyyntinä meni myös laatikollinen, palstalla on myös lukijoitani. Toinen kirjani, Kuolema tuhannen nuolen lahdella on hyllyssä Helmet-kirjastossa ja monissa muissa kirjastoissa ympäri Suomea ja Ruotsia. Englanninkielinen versio Lempeistä tuulista, Bittersweet Fruit, on ladattavissa netistä e-kirjana.
On totta että en satsaa tunnetuksi tulemiseen, en edes tavoittele voittoa. Siksi en markkinoi kirjojani. Olen eläkeläinen, harrastelijakirjailija ja maine ja kuuluisuus eivät kiinnosta.

Lue lisää

Kannattaisi poimia tarjolla olevat kruunut, kun on mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Meinaatko tarjota tuota kustantajalle?

En aio.
En edes tiedä vielä kirjoitanko loppuun saakka. Jos kirjoitan siitä tulee kokoelma lyhyitä kertomuksia, kaikki nykyaikaan ja tähän maailmankolkkaan sijoitettuna.

Lainaan nyt tähän, lopuksi, Marta Orrantian johdannosta kirjaan "Sade pieksää asfalttia", Sergio Sanhezin uutuuskirja, josta täälläkin on puhuttu.
"Mikä kirjailija siis on? Kirjailija on joku, jolla on Sergio Sanchezin tapaan kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"

Tavoitteet ovat korkeat, mutta minulla ei ole kunnianhimoa. Ne jotka ovat lukeneet kirjani ja pitäneet niistä ovat antaneet minulle kaiken sen palautteen minkä tarvitsen. Kirja tarvitsee vain yhden ainoan lukijan että sen kirjoittaminen olisi ollut oikeutettua.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä haluat sanoa seuraavan kirjan tekstinäytteelläsi ?


Tekstinäyte:
"Lombardina, suuri ja raidallinen maalaiskissa, jonka laiskassa liikehdinnässä oli jotain matomaista, venytteli ja kiehnäsi eteisen matolla. Leena päästi sen ulos ja kävi vielä itsekin ulkona kasvimaalla ja marjapensaissa katsomassa kastelujärjestelmää joka oli ajastettu, mutta mahdollisesti vesi loppuisi kahden viikon aikana varakaivosta, jonne heille pumpattiin Mälarenin vettä kesävedeksi. Jos satelisi sopivasti niin ongelmaa ei ollut: Leena oli kannellut kaikki sisäkukat ulos kukkapöydälle omenapuun varjoon, jossa ne saivat vapaasti vettä taivaalta, mutta olivat suojassa paahtavalta auringolta. Sääsaitti oli luvannut vaihtelevaa kahden viikon säätä ja yöpakkasten aika näytti olevan ohi. Laura oli luvannut käydä tarvittaessa Uppsalasta ja Jaana joka asui Örebrossa tulisi tarvittaessa myös muutamaksi päiväksi talonmieheksi; molemmilla tytöillä oli avaimet. Tosin hän voisi laittaa viestiä tai soittaa naapurille Lindalle, joka oli hänen kaverilistallaan Facebookissa ja joka voisi käydä kastelemassa ainakin kasvihuoneessa ja porkkanamaalla.
Ilta oli viileä ja sumuinen ja otettuaan lämpimän suihkun ja kuivattuaan hiuksensa föönillä Leena kiipesi toisen kerroksen makuuhuoneeseensa. Eetu katseli vielä jotain kauhuleffaa olohuoneessa; hänen unentarpeensa oli pienempi. Herätys puhelimeen ja tablettiin oli asetettu kl. 5:30 ja he lähtisivät ajamaan kohti satamaa. Leena nukkui huonosti, kuten aina ennen matkaa. Hänen unissaan meressä keikkui runsaasti erivärisiä peruukkeja,jotka muuttuivatkin sitten ydinvoimalaonnettomuudesta pakeneviksi lokeiksi."
(luvusta 2)

Lue lisää

Hyvässä kirjassa ei ole tyhjiä merkityksettömiä lauseita.
Hyvässä kirjassa jokaisen lause on harkittu ja "viilattu"
Hyvässä kirjassa jokaisella lauseella on merkitys.
Hyvässä kirjassa jokainen lause kertoo lukijalle jotain.
Hyvässä kirjassa kirjassa ei ole yhtään tarpeetonta sanaa.
Kustannustoimittaja vetäisi ruksit koko sekavan höpinän yli.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvässä kirjassa ei ole tyhjiä merkityksettömiä lauseita.
Hyvässä kirjassa jokaisen lause on harkittu ja "viilattu"
Hyvässä kirjassa jokaisella lauseella on merkitys.
Hyvässä kirjassa jokainen lause kertoo lukijalle jotain.
Hyvässä kirjassa kirjassa ei ole yhtään tarpeetonta sanaa.
Kustannustoimittaja vetäisi ruksit koko sekavan höpinän yli.

Lue lisää

Hölynpölyä.
On monta tapaa ja tyyliä kirjoittaa.
Sinun kuvauksesi hyvästä kirjasta on kuin Mira Potkosen naama pronssiottelun jälkeen: täynnä työn ja kärsimyksen jälkiä.
Kirjoittaminen saa olla spontaania, rönsyilevää ja monisanaista.

Paloma01 kirjoitti:

Hölynpölyä.
On monta tapaa ja tyyliä kirjoittaa.
Sinun kuvauksesi hyvästä kirjasta on kuin Mira Potkosen naama pronssiottelun jälkeen: täynnä työn ja kärsimyksen jälkiä.
Kirjoittaminen saa olla spontaania, rönsyilevää ja monisanaista.

Lue lisää

On vain kaksi tapaa kirjoittaa: hyvin tai huonosti.
Tyyli on eri asia.

Paloma01 kirjoitti:

Hölynpölyä.
On monta tapaa ja tyyliä kirjoittaa.
Sinun kuvauksesi hyvästä kirjasta on kuin Mira Potkosen naama pronssiottelun jälkeen: täynnä työn ja kärsimyksen jälkiä.
Kirjoittaminen saa olla spontaania, rönsyilevää ja monisanaista.

Lue lisää

Olet törkeä.

Paloma01 kirjoitti:

Hölynpölyä.
On monta tapaa ja tyyliä kirjoittaa.
Sinun kuvauksesi hyvästä kirjasta on kuin Mira Potkosen naama pronssiottelun jälkeen: täynnä työn ja kärsimyksen jälkiä.
Kirjoittaminen saa olla spontaania, rönsyilevää ja monisanaista.

Lue lisää

" rönsyilevää ja monisanaista" eli teksti on kaaosta,
se on aloittelevan kirjoittajan osaamattomuutta.

En kirjoita puskasta.
Mutta joku, joka seuraa minua ja on kiinnostunut tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni on kopioinut tuon tekstin, joka oli ehkä noin vuosi sitten hetken profiilissani ja toi sen tänne reposteltavaksi. En otata sitä pois, koska se täyttää juuri sen tarkoituksen mitä ajattelin sen tekevän: ankkuroi aikaan ja paikkaan, en häpeä tekstiäni sitten pätkääkään ja uskon sen toimivan juuri sillä tavalla kuin halusin.

Paloma01 kirjoitti:

Hölynpölyä.
On monta tapaa ja tyyliä kirjoittaa.
Sinun kuvauksesi hyvästä kirjasta on kuin Mira Potkosen naama pronssiottelun jälkeen: täynnä työn ja kärsimyksen jälkiä.
Kirjoittaminen saa olla spontaania, rönsyilevää ja monisanaista.

Lue lisää

Sinulla näyttää olevan lupa (oma antamasi) kohdistaa teksti henkilöön.

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla näyttää olevan lupa (oma antamasi) kohdistaa teksti henkilöön.

Luvan on minulle antanut se kirjoittaja joka systemaattisesti osoittaa loukkaavia ja mollavia kommentteja minun henkilööni.
Vain ja ainoastaan.
Olen rauhankyyhky, mutta en kynnysmatto.
Olen vain iloinen jos luen eriäviä mielipiteitä, mutta jos ne on esitetty halventavasti, pilkallisesti tai loukkaavasti, niin se ovi jää auki molempiin suuntiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se on markkinointia jos sitä yleisellä palstalla mainostaa ja kaupittelee.

Tyrkytystä se on.

Paloma01 kirjoitti:

En aio.
En edes tiedä vielä kirjoitanko loppuun saakka. Jos kirjoitan siitä tulee kokoelma lyhyitä kertomuksia, kaikki nykyaikaan ja tähän maailmankolkkaan sijoitettuna.

Lainaan nyt tähän, lopuksi, Marta Orrantian johdannosta kirjaan "Sade pieksää asfalttia", Sergio Sanhezin uutuuskirja, josta täälläkin on puhuttu.
"Mikä kirjailija siis on? Kirjailija on joku, jolla on Sergio Sanchezin tapaan kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"

Tavoitteet ovat korkeat, mutta minulla ei ole kunnianhimoa. Ne jotka ovat lukeneet kirjani ja pitäneet niistä ovat antaneet minulle kaiken sen palautteen minkä tarvitsen. Kirja tarvitsee vain yhden ainoan lukijan että sen kirjoittaminen olisi ollut oikeutettua.

Lue lisää

"Kirja tarvitsee vain yhden ainoan lukijan että sen kirjoittaminen olisi ollut oikeutettua."
Entä jos se yksikin huomaa, että kirja on täyttä roskaa ?
Tai 10 toteaa saman.

Anonyymi kirjoitti:

Olet törkeä.

Millä perusteella ?

Paloma01 kirjoitti:

Luvan on minulle antanut se kirjoittaja joka systemaattisesti osoittaa loukkaavia ja mollavia kommentteja minun henkilööni.
Vain ja ainoastaan.
Olen rauhankyyhky, mutta en kynnysmatto.
Olen vain iloinen jos luen eriäviä mielipiteitä, mutta jos ne on esitetty halventavasti, pilkallisesti tai loukkaavasti, niin se ovi jää auki molempiin suuntiin.

Lue lisää

Älä naurata! Tuolla ylempänä joku kirjoittaa mielipiteensä hvästä kirjasta ja se ei ole mitenkään sinuun viittaava, mutta sinä tyrmäät sen hölynpölyksi ja vesät jonkun Mira Putkosen mukaan.

Paloma01 kirjoitti:

Luvan on minulle antanut se kirjoittaja joka systemaattisesti osoittaa loukkaavia ja mollavia kommentteja minun henkilööni.
Vain ja ainoastaan.
Olen rauhankyyhky, mutta en kynnysmatto.
Olen vain iloinen jos luen eriäviä mielipiteitä, mutta jos ne on esitetty halventavasti, pilkallisesti tai loukkaavasti, niin se ovi jää auki molempiin suuntiin.

Lue lisää

"Luvan on minulle antanut se kirjoittaja joka systemaattisesti osoittaa loukkaavia ja mollavia kommentteja minun henkilööni."

Tarkoitatko, että mielipiteeseesi vastaaminen omalla mielipiteellä on sinun kohdistuva
loukkaus ja henkilöön menevää ?
Mene sitten itseesi mitä pikimmiten.

Paloma01 kirjoitti:

En kirjoita puskasta.
Mutta joku, joka seuraa minua ja on kiinnostunut tekemisistäni ja tekemättä jättämisistäni on kopioinut tuon tekstin, joka oli ehkä noin vuosi sitten hetken profiilissani ja toi sen tänne reposteltavaksi. En otata sitä pois, koska se täyttää juuri sen tarkoituksen mitä ajattelin sen tekevän: ankkuroi aikaan ja paikkaan, en häpeä tekstiäni sitten pätkääkään ja uskon sen toimivan juuri sillä tavalla kuin halusin.

Lue lisää

Itsehän olet tyylinäytteesi nettiin laittanut.

Anonyymi kirjoitti:

Millä perusteella ?

Mollaamalla toisen mielipiteen noin törkeästi.

Paloma01 kirjoitti:

Hölynpölyä.
On monta tapaa ja tyyliä kirjoittaa.
Sinun kuvauksesi hyvästä kirjasta on kuin Mira Potkosen naama pronssiottelun jälkeen: täynnä työn ja kärsimyksen jälkiä.
Kirjoittaminen saa olla spontaania, rönsyilevää ja monisanaista.

Lue lisää

Kirjoittaminen saa olla spsontaania, rönsyilevää ja monisanaista
mutta kirjoittajalla pitää olla itsekritiikkiä, ettei julkaise sellaista sekavaa tyylitöntä moskaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjoittaminen saa olla spsontaania, rönsyilevää ja monisanaista
mutta kirjoittajalla pitää olla itsekritiikkiä, ettei julkaise sellaista sekavaa tyylitöntä moskaa.

Tästä avoimesta ovesta en nyt tällä kertaa mene sisään. Olet oikeutettu mielipiteeseesi. Kuten Voltaire, joka ei koskaan sanonut, "asetan vaikka pääni giljotiinille puolustaakseni sinun oikeuttasi olla väärässä" :))

Anonyymi kirjoitti:

Hyvässä kirjassa ei ole tyhjiä merkityksettömiä lauseita.
Hyvässä kirjassa jokaisen lause on harkittu ja "viilattu"
Hyvässä kirjassa jokaisella lauseella on merkitys.
Hyvässä kirjassa jokainen lause kertoo lukijalle jotain.
Hyvässä kirjassa kirjassa ei ole yhtään tarpeetonta sanaa.
Kustannustoimittaja vetäisi ruksit koko sekavan höpinän yli.

Lue lisää

08:54 kommentissa on monta hyvän kirjan perusasiaa
ja jos ne kieltää ei ole kirjailija, eikä sellaiseksi koskaan tule.

Anonyymi kirjoitti:

Itse määrittelit itsesi jälimmäisellä lauseellasi:
"Ei taida olla tosielämän kuvaukset sinun kuppisi. Suosittelen australialaisia feelgood-sarjoja tai pientä taloa preerialla :)"

Lue lisää

Henkilöö menevää mollausta ja halveksuntaa: "Suosittelen sinulle pientä taloa preerialla".

Ja sen kirjoittaa ihminen, jonka oman kirjallisen tyylinäytteen perusteella
ei enää yhtään ihmettele, että Ferrante on hänen mielestään maailmankirjallisuuden
valioluokkaa, ihan huippuluokkaa.

Paloma01 kirjoitti:

Omakustannekirjat ovat hyvin epätasaisia laadultaan. Joukossa on todella hyviä, keskinkertaisia ja ja aika huonoja; omakustannefirmat tosin kontrolloivat että teksti on painokelpoista, vaikka kaunokirjallisia meriittejä ei löytyisikään. Koska monet omakustannekirjat on tarkoitettu pienille kohderyhmille, niin kaupalliset kriteerit eivät myöskään ole ratkaisevia. Oikoluku ja editointi voivat olla puutteellisia, koska ne on omilla rahoilla tehtyjä ja omakustannekirjailijat antavan tehtävän usein ei-ammattilaisille. "Kustin" puuttuminen on eräs omakustannekirjailijan suuria kompastuskiviä. Elikkä jos haluaa tehdä hyvän omakustannekirjan siihen on satsattava rahallisesti. Arvostelupalvelun käyttö korjaa osittain tätä puutetta, mutta pätevää oikolukijaa ei korvaa mitkään valmiit ohjelmat.
***
Minä en pidä harrastuksestani kertomista mainostamisena.

Lue lisää

On vaikea ymmärtää, että jos kirja on niin huono,
ettei sitä ole mikään kustantaja huolinut painettavaksi,
koska kustantaja on laskenut, ettei kirjaa osta kukaan,
niin miksi ihmeessä siihen kannattaa panostaa omaa rahaa ?
Pitäähän kustantajan vastauksesta osata päätellä olevansa lahjaton.
Eikö voisi kirjoittaa vain pöytälaatikkoon omaksi iloksi ?

Anonyymi kirjoitti:

On vain kaksi tapaa kirjoittaa: hyvin tai huonosti.
Tyyli on eri asia.

"Tyyli on ihminen itse", sanoo Erno Paasilinna. Ja jos mestaroidaan kirjoittajan tyyliä, halutaan mestaroida kirjoittajaa/kirjailijaa.

Siksi kai moni kirjailija ei välttämättä edes lue kirja-arvosteluja tai sitten inhoaa omaa tekstiään valmiiksi niin paljon, ettei murska-arvio häntä lannista. Tästä itseinhosta tai itseruoskinnasta on moni kirjailija kertonut: Veijo Meri, Laila Hirvisaari ja Anna-Leena Härkönen tulevat heti mieleen...

Tuo Anon 8.54 listaus hyvän kirjan kriteereistä tuntuu hyvältä. Taitaa vain olla niin, että tänä päivänä "kirjallinen korkeakulttuuri", mihin tässäkin ketjussa on viitattu, on väistyvä luonnonvara. Kaunokirja - jos tuote yleensä ylittää julkaisukynnyksen - on jo tainnut jäädä blogityyppisen kirjoittelun tai kuvallisen viestinnän jalkoihin. Helppo, nopea tajunnantäyte ei yleensä johda pois omalta mukavuusalueelta ja sitähän moni tahtoo varjella.
Vähän surullinen kehitys minusta, mutta toivottavasti tilapäinen ja hyvä , että puhutaan myös tämän korkeakulttuurin puolesta, mitä se sitten lopulta onkin ja kuka sen määrittelee..))

demeter1 kirjoitti:

"Tyyli on ihminen itse", sanoo Erno Paasilinna. Ja jos mestaroidaan kirjoittajan tyyliä, halutaan mestaroida kirjoittajaa/kirjailijaa.

Siksi kai moni kirjailija ei välttämättä edes lue kirja-arvosteluja tai sitten inhoaa omaa tekstiään valmiiksi niin paljon, ettei murska-arvio häntä lannista. Tästä itseinhosta tai itseruoskinnasta on moni kirjailija kertonut: Veijo Meri, Laila Hirvisaari ja Anna-Leena Härkönen tulevat heti mieleen...

Tuo Anon 8.54 listaus hyvän kirjan kriteereistä tuntuu hyvältä. Taitaa vain olla niin, että tänä päivänä "kirjallinen korkeakulttuuri", mihin tässäkin ketjussa on viitattu, on väistyvä luonnonvara. Kaunokirja - jos tuote yleensä ylittää julkaisukynnyksen - on jo tainnut jäädä blogityyppisen kirjoittelun tai kuvallisen viestinnän jalkoihin. Helppo, nopea tajunnantäyte ei yleensä johda pois omalta mukavuusalueelta ja sitähän moni tahtoo varjella.
Vähän surullinen kehitys minusta, mutta toivottavasti tilapäinen ja hyvä , että puhutaan myös tämän korkeakulttuurin puolesta, mitä se sitten lopulta onkin ja kuka sen määrittelee..))

Lue lisää

Hei D, hyvän kirjan kriteereitä lukijan kannalta on tietysti lisääkin kuten esim. rakenne
ja kiinteä, looginen sisäinen muoto ja juonen kehittely rinnan rakenteen ja kappalejaon kanssa.
Kirjan "jakaminen osiin" ja kaiken yhdistäminen on taito.

Harva kirjalija kai ex-tempore posottaa kirjoittaa kirjansa suoraa soittoa alusta loppuun.
Lukemani ja kuulemani perusteella useimmat hiovat kirjaansa monta kertaa ennenkuin ovat tyytyväisiä lopputulokseen ja vielä sittenkin kustannustoimittaja voi vaatia muutoksia kirjaan.

Ajattelisin niin, että kirjailija joutuu ennen kirjoittamisen aloittamista tekemään paljon ajatustyötä, miettimään monia kirjan rakenteellisia asioita,
että kirja "pysyy koossa", ei veny eikä vanu eikä jää tyngäksi, ei harhaile pois olennaisesta
ja että kaikki painottuu niinkuin tarkoitus on ja kirjan jännite pysyy loppuun asti
eikä myöskään lopahda välillä.

Kirjan rakenne punnitsee paljon kirjoittajan taitoa.

En usko, että pelkästä taiteellisesta inspiraatiosta kirjoja syntyy kuin sieniä sateella.
Tarvitaan paljon muutakin "oheisosaamista" toivottuun lopputulokseen pääsemiseksi.

Iloksemme kirjoilla menee hyvin ! Onkohan "korona-kotoilulla" ollut vähän osuutta asiaan ?

demeter1 kirjoitti:

"Tyyli on ihminen itse", sanoo Erno Paasilinna. Ja jos mestaroidaan kirjoittajan tyyliä, halutaan mestaroida kirjoittajaa/kirjailijaa.

Siksi kai moni kirjailija ei välttämättä edes lue kirja-arvosteluja tai sitten inhoaa omaa tekstiään valmiiksi niin paljon, ettei murska-arvio häntä lannista. Tästä itseinhosta tai itseruoskinnasta on moni kirjailija kertonut: Veijo Meri, Laila Hirvisaari ja Anna-Leena Härkönen tulevat heti mieleen...

Tuo Anon 8.54 listaus hyvän kirjan kriteereistä tuntuu hyvältä. Taitaa vain olla niin, että tänä päivänä "kirjallinen korkeakulttuuri", mihin tässäkin ketjussa on viitattu, on väistyvä luonnonvara. Kaunokirja - jos tuote yleensä ylittää julkaisukynnyksen - on jo tainnut jäädä blogityyppisen kirjoittelun tai kuvallisen viestinnän jalkoihin. Helppo, nopea tajunnantäyte ei yleensä johda pois omalta mukavuusalueelta ja sitähän moni tahtoo varjella.
Vähän surullinen kehitys minusta, mutta toivottavasti tilapäinen ja hyvä , että puhutaan myös tämän korkeakulttuurin puolesta, mitä se sitten lopulta onkin ja kuka sen määrittelee..))

Lue lisää

Tyyli voi olla vaikka satiiri (itse E. P tai huumori Arto P.)

Anonyymi kirjoitti:

Tyyli voi olla vaikka satiiri (itse E. P tai huumori Arto P.)

Satiirikin on huumorin laji..... vai onko se huumoria ?

Anonyymi kirjoitti:

Tyyli voi olla vaikka satiiri (itse E. P tai huumori Arto P.)

Hyvä tarkennus, Ano 15.40. Parempi kuin 'Ernon määritelmä..))

Mitenkähän veljensä Arto olisi asian ilmaissut ?

Anonyymi kirjoitti:

Satiirikin on huumorin laji..... vai onko se huumoria ?

Vaikeaksi menee, Ano 15.41..))

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, hyvän kirjan kriteereitä lukijan kannalta on tietysti lisääkin kuten esim. rakenne
ja kiinteä, looginen sisäinen muoto ja juonen kehittely rinnan rakenteen ja kappalejaon kanssa.
Kirjan "jakaminen osiin" ja kaiken yhdistäminen on taito.

Harva kirjalija kai ex-tempore posottaa kirjoittaa kirjansa suoraa soittoa alusta loppuun.
Lukemani ja kuulemani perusteella useimmat hiovat kirjaansa monta kertaa ennenkuin ovat tyytyväisiä lopputulokseen ja vielä sittenkin kustannustoimittaja voi vaatia muutoksia kirjaan.

Ajattelisin niin, että kirjailija joutuu ennen kirjoittamisen aloittamista tekemään paljon ajatustyötä, miettimään monia kirjan rakenteellisia asioita,
että kirja "pysyy koossa", ei veny eikä vanu eikä jää tyngäksi, ei harhaile pois olennaisesta
ja että kaikki painottuu niinkuin tarkoitus on ja kirjan jännite pysyy loppuun asti
eikä myöskään lopahda välillä.

Kirjan rakenne punnitsee paljon kirjoittajan taitoa.

En usko, että pelkästä taiteellisesta inspiraatiosta kirjoja syntyy kuin sieniä sateella.
Tarvitaan paljon muutakin "oheisosaamista" toivottuun lopputulokseen pääsemiseksi.

Iloksemme kirjoilla menee hyvin ! Onkohan "korona-kotoilulla" ollut vähän osuutta asiaan ?

Lue lisää

Punnittua puhetta, Ano 15.38 ja tarkkaa informaatiota kirjan synnyttämisestä.

Noin toteutettuna kirjallinen tuote voi minunkin mielestäni palvella lukijaa parhaiten, vaikka jokin trendi taitaa olla nykyisin olla sekin, että lukijaa ei kutsuta valmiiseen pöytään vaan heitetään myrskyävään mereen ja pakotetaan selviämään miten parhaiten taitaa..))
Ei sinä näin vanhana enää..))
Mutta siltähän tuo nyt vähän vaikuttaa, että lukeminen lisääntyy kun muu meno rauhoittuu olosuhteiden pakosta...

demeter1 kirjoitti:

Punnittua puhetta, Ano 15.38 ja tarkkaa informaatiota kirjan synnyttämisestä.

Noin toteutettuna kirjallinen tuote voi minunkin mielestäni palvella lukijaa parhaiten, vaikka jokin trendi taitaa olla nykyisin olla sekin, että lukijaa ei kutsuta valmiiseen pöytään vaan heitetään myrskyävään mereen ja pakotetaan selviämään miten parhaiten taitaa..))
Ei sinä näin vanhana enää..))
Mutta siltähän tuo nyt vähän vaikuttaa, että lukeminen lisääntyy kun muu meno rauhoittuu olosuhteiden pakosta...

Lue lisää

Ilman muuta kuittaan Erno Paasilinnan sanat
"Tyyli on ihminen itse", sanoo Erno Paasilinna.
En yhtäkään asiaa osaa sanoa paremmin kuin Erno Paasilinna.

En osannut ilmaista itseäni. Kas, kun ollut pientä saivarteluntapaista,
jonkun mielestä ei ole huonoja tai hyviä kirjoittajia, on vain eri "tyylisiä",
josta en ole samaa mieltä.
Tyyli on eri asia.
Esim. satiiri on yksi tyyli ja voi kirjoittaa huonoa tai hyvää tai satiiria.
Itsestäänselvyys, anteeksi banaaliuteni ;)))

Romaanikirjallisuus tai proosa, miten vain, on saanut paljon uusia muotoja,
jotka todella haastavat lukijaa.
Tunnustan auliisti älyni vajavaisuuden:
en kaikkeen paljon kehuttuunkaan nykykirjallisuuteen ole onnistunut pääsemään sisälle
eli olen joutunut tylysti heitetyksi mereen,
mutta pelastanut itseni hukkumiselta:
jos en pääse sisälle kirjaan vaihdan kirjaa.

Joku klassisen tyylin romaanin lukeminen voi yhtä hyvin tyssätä.
Ei maistu.
Kaiken ei tarvitse maistua
eikä tarvitse tuntea itseään "epäonnistuneeksi lukijaksi"
(vaikka erästä ylistettyä Finladiapalkittua romaania lukiessani
ajattelinkin, että olen varmaan älykääpiö,
kun en ymmärrä, miten tätä pitäisi ymmärtää)

Kirjakauppojen myyntiluvut ovat laskeneet ja se voi luoda harhan,
että kirjojen myynti olisi laskenut,
mutta kirjat myyvät hyvin, niitä vain ostetaan nykyään monia eri "kanavia" käyttäen
ja e-kirjoina.

Eläkeläiskirjailija on eläkkeellä oleva kirjailija, Montako kirjaa Paloma kirjoitti ennen eläköitymistään?

Anonyymi kirjoitti:

Ilman muuta kuittaan Erno Paasilinnan sanat
"Tyyli on ihminen itse", sanoo Erno Paasilinna.
En yhtäkään asiaa osaa sanoa paremmin kuin Erno Paasilinna.

En osannut ilmaista itseäni. Kas, kun ollut pientä saivarteluntapaista,
jonkun mielestä ei ole huonoja tai hyviä kirjoittajia, on vain eri "tyylisiä",
josta en ole samaa mieltä.
Tyyli on eri asia.
Esim. satiiri on yksi tyyli ja voi kirjoittaa huonoa tai hyvää tai satiiria.
Itsestäänselvyys, anteeksi banaaliuteni ;)))

Romaanikirjallisuus tai proosa, miten vain, on saanut paljon uusia muotoja,
jotka todella haastavat lukijaa.
Tunnustan auliisti älyni vajavaisuuden:
en kaikkeen paljon kehuttuunkaan nykykirjallisuuteen ole onnistunut pääsemään sisälle
eli olen joutunut tylysti heitetyksi mereen,
mutta pelastanut itseni hukkumiselta:
jos en pääse sisälle kirjaan vaihdan kirjaa.

Joku klassisen tyylin romaanin lukeminen voi yhtä hyvin tyssätä.
Ei maistu.
Kaiken ei tarvitse maistua
eikä tarvitse tuntea itseään "epäonnistuneeksi lukijaksi"
(vaikka erästä ylistettyä Finladiapalkittua romaania lukiessani
ajattelinkin, että olen varmaan älykääpiö,
kun en ymmärrä, miten tätä pitäisi ymmärtää)

Kirjakauppojen myyntiluvut ovat laskeneet ja se voi luoda harhan,
että kirjojen myynti olisi laskenut,
mutta kirjat myyvät hyvin, niitä vain ostetaan nykyään monia eri "kanavia" käyttäen
ja e-kirjoina.

Lue lisää

Heh, Ano 19.11. Minäkin jäin miettimään tuota Ernon aforismia kun minäkään en ole koskaan saaanut häntä valheesta kiinni..))

Funtsasin, että voiko kirjailija "valita" sarkasmin, ellei itse ole sarkastinen ? Että kyllä se tyyli taitaa olla ihminen itse..))

demeter1 kirjoitti:

Heh, Ano 19.11. Minäkin jäin miettimään tuota Ernon aforismia kun minäkään en ole koskaan saaanut häntä valheesta kiinni..))

Funtsasin, että voiko kirjailija "valita" sarkasmin, ellei itse ole sarkastinen ? Että kyllä se tyyli taitaa olla ihminen itse..))

Lue lisää

Satiiri saattoi olla Erno Paasilinnalla "yhteiskunnallinen maailmankatsomus",
omin ajattelutapa ja paras/sopivin ilmaisukeino, koska hän oli vahvasti yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolustaja, joka kyseenalaisti asioita.
Satiiri on aika sopiva laji siihen ? Se puree niinkuin on tarkoituskin.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä haluat sanoa seuraavan kirjan tekstinäytteelläsi ?


Tekstinäyte:
"Lombardina, suuri ja raidallinen maalaiskissa, jonka laiskassa liikehdinnässä oli jotain matomaista, venytteli ja kiehnäsi eteisen matolla. Leena päästi sen ulos ja kävi vielä itsekin ulkona kasvimaalla ja marjapensaissa katsomassa kastelujärjestelmää joka oli ajastettu, mutta mahdollisesti vesi loppuisi kahden viikon aikana varakaivosta, jonne heille pumpattiin Mälarenin vettä kesävedeksi. Jos satelisi sopivasti niin ongelmaa ei ollut: Leena oli kannellut kaikki sisäkukat ulos kukkapöydälle omenapuun varjoon, jossa ne saivat vapaasti vettä taivaalta, mutta olivat suojassa paahtavalta auringolta. Sääsaitti oli luvannut vaihtelevaa kahden viikon säätä ja yöpakkasten aika näytti olevan ohi. Laura oli luvannut käydä tarvittaessa Uppsalasta ja Jaana joka asui Örebrossa tulisi tarvittaessa myös muutamaksi päiväksi talonmieheksi; molemmilla tytöillä oli avaimet. Tosin hän voisi laittaa viestiä tai soittaa naapurille Lindalle, joka oli hänen kaverilistallaan Facebookissa ja joka voisi käydä kastelemassa ainakin kasvihuoneessa ja porkkanamaalla.
Ilta oli viileä ja sumuinen ja otettuaan lämpimän suihkun ja kuivattuaan hiuksensa föönillä Leena kiipesi toisen kerroksen makuuhuoneeseensa. Eetu katseli vielä jotain kauhuleffaa olohuoneessa; hänen unentarpeensa oli pienempi. Herätys puhelimeen ja tablettiin oli asetettu kl. 5:30 ja he lähtisivät ajamaan kohti satamaa. Leena nukkui huonosti, kuten aina ennen matkaa. Hänen unissaan meressä keikkui runsaasti erivärisiä peruukkeja,jotka muuttuivatkin sitten ydinvoimalaonnettomuudesta pakeneviksi lokeiksi."
(luvusta 2)

Lue lisää

Onko tämä näyte aikuisen kirjoittamaa ?

Eipä tullut mieleeni valita parasta mitä olin kirjoittanut. Aikomukseni oli vain ankkuroida työn alla oleva projekti aikaan ja paikkaan. Edelleenkin, tarkoitukseni oli informoida, ei markkinoida.

Ei kai kukaan kirjoittaja voi tietenkään olla niin hölmö, että jotain jonninjoutavaa laittaa näytteeksi tai edes alkaa kirjoittaa.
Lukija muodostaa näytteen perusteella kuvan mitä olisi tarjolla,
jos kirjan hankkii luettavakseen. Ei jatkoon.

Paloma01 kirjoitti:

Eipä tullut mieleeni valita parasta mitä olin kirjoittanut. Aikomukseni oli vain ankkuroida työn alla oleva projekti aikaan ja paikkaan. Edelleenkin, tarkoitukseni oli informoida, ei markkinoida.

Lue lisää

Oikein ystävällistä informoida laajaa lukijakuntaasi, joka malttamattomana
odottaa informaatiota projekteistasi.

"Aikomukseni oli vain ankkuroida työn alla oleva projekti aikaan ja paikkaan."

Mihin "aikaan ja paikkaan sen ankkuroit?"

Kyllä siinä oli varmasti hunajaa!

Minä taas haluan Muppetit uusintana. Siinä kun oli niin oikeiden ihmisten kaltaisia hahmoja. Kuten se Miss Piggy, blondi pitkäkutrinen naissika, joka halusi olla tähti ja suuttui kun tuli esteitä tähteyden tielle, kaikki eivät olleet suinkaan vakkuutuneita sen tähteydestä. Oliko se sammakko Kermit rakastunut siihen Missa Piggyyn, en oikein muista.
Jotain suuresti inspiroivaa ja syvältäluotaavaa siinä kuitenkin oli.

Vielä enemmän kuin "ryysyistä rikkauteen", koen Elenan tarinan itsensä toteuttamisen, karriäärin ja kirjailijan uran hänen suurena saavutuksenaan. Lähtökohdat ovat huonot: tyypillisesti hänen yliopistoprofessorinsa neuvoo häntä nyt valmistuttuaan hakeutumaan opettajaksi, mutta kun Elena sanoo, että hän on ajatellut jatkaa korkeammalle akateemiselle alalle, professori ystävällisesti, mutta hieman alaspäin katsoen, sanoo että vaikka hän on ollut erittäin hyvä opiskelija ja tehnyt kovaa työtä, hänen puheessaan kuulee aina silloin tällöin vivahteita napolilaisesta aksentista ja että Italiassa korkeampi akateeminen maailma on hyvin perinteinen ja sinne pääseminen ei onnistu ellei ole oikeaa taustaa.

Köyhälistökorttelin lahjakas tytär joutuu turvautumaan eliitin tukeen menemällä naimisiin erittäin korkeassa asemassa olevaan perheeseen; hinta jota hän katuu raskaasti. Yksilölliset valinnat ja naisen vaikeus tehdä itselleen uraa ja toteuttaa itseään yhteiskunnallisen muutoksen saumakohdassa ja sen kuvaus on mielestäni Ferranten parasta antia.

"Kirjojen monipohjaisuutta todistaa mielestäni juuri tuo, että ne koetaan niin eri tavoin: jollekulle ankeuden pitkäpiimäisenä kuvauksena, jollekin toiselle taas todisteena ihmisen kyvystä voittaa vaikeudet, kohota olosuhteiden yläpuollelle: tuttu "ryysyistä rikkauteen"-tarina, joka kuitenkin koukuttaa tai ainakin viihdyttää vaikka olisi toistettu moneen kertaan.", kirjoittaa demeter ja jälleen loistavasti kirjoittaakin.

Me kaikki emme todellakaan ole samasta muotista tehtyjä.

Paloma01 kirjoitti:

Vielä enemmän kuin "ryysyistä rikkauteen", koen Elenan tarinan itsensä toteuttamisen, karriäärin ja kirjailijan uran hänen suurena saavutuksenaan. Lähtökohdat ovat huonot: tyypillisesti hänen yliopistoprofessorinsa neuvoo häntä nyt valmistuttuaan hakeutumaan opettajaksi, mutta kun Elena sanoo, että hän on ajatellut jatkaa korkeammalle akateemiselle alalle, professori ystävällisesti, mutta hieman alaspäin katsoen, sanoo että vaikka hän on ollut erittäin hyvä opiskelija ja tehnyt kovaa työtä, hänen puheessaan kuulee aina silloin tällöin vivahteita napolilaisesta aksentista ja että Italiassa korkeampi akateeminen maailma on hyvin perinteinen ja sinne pääseminen ei onnistu ellei ole oikeaa taustaa.

Köyhälistökorttelin lahjakas tytär joutuu turvautumaan eliitin tukeen menemällä naimisiin erittäin korkeassa asemassa olevaan perheeseen; hinta jota hän katuu raskaasti. Yksilölliset valinnat ja naisen vaikeus tehdä itselleen uraa ja toteuttaa itseään yhteiskunnallisen muutoksen saumakohdassa ja sen kuvaus on mielestäni Ferranten parasta antia.

Lue lisää

Aivan, Paloma. Tarina klassisesta luokkaretkestä ja sen onnistumisesta mutta myös siitä hinnasta mikä siitä maksettiin.

Anonyymi kirjoitti:

"Kirjojen monipohjaisuutta todistaa mielestäni juuri tuo, että ne koetaan niin eri tavoin: jollekulle ankeuden pitkäpiimäisenä kuvauksena, jollekin toiselle taas todisteena ihmisen kyvystä voittaa vaikeudet, kohota olosuhteiden yläpuollelle: tuttu "ryysyistä rikkauteen"-tarina, joka kuitenkin koukuttaa tai ainakin viihdyttää vaikka olisi toistettu moneen kertaan.", kirjoittaa demeter ja jälleen loistavasti kirjoittaakin.

Me kaikki emme todellakaan ole samasta muotista tehtyjä.

Lue lisää

Niin, Ano 11.54... Ja lukija taitaa taas olla avainasemassa. Täälläkin on moneen kertaan totettu, että lukija kirjoittaa lukemansa omassa päässään uudelleen, muokkaa sitä oman laatunsa mukaisesti..))

Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa. Kirjallisuuskriitikot ja kirjallisuudentutkijat eivät omista yleismaailmallista totuutta kirjoittamisen laadusta. On olemassa tiettyjä perusasioita, jotka kirjoittajan täytyy hallita, että lukukoemuksesta tulisi nautinnollinen, kiinnostava, mukaansatempaava, kuten sujuvuus, monipuolisuus, lauserakenteiden selkeys ja etenkin, kuten jo kirjoitin tuolla ylempänä:
" kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"
Marta Orrantian sanoin.

(Luen juuri "Sade piiskaa asfalttia" ja käännös on mielestäni kehnohko. Käännöstä on ylistetty paljon ja ehkä se toimii jollain tasolla, mutta Kolumbian pohjoisrannikon slangi ei oikein onnistu kuitenkaan. Esimerkkinä kirjailijan kytköksestä Suomeen on annettu hänen käyttämänsä sana "taata", alkuperäisversiossa. "Taata" on itäafrikkalainen sana joka tarkoittaa isää, isovanhempaa ja on tavallinen kolumbialaisessa slangissa, johon se pesiytyi itäafrikkalaisen orjiksi tuodun väestön keskuudessa. Ei mitään tekemistä suomenkielen kanssa. Uskon kirjan kuitenkin olevan kohtalaisen hyvätasoinen ja täyttää nuo Orranten kriteerit, paitsi ainutlaatuisuudessa. )

Paloma01 kirjoitti:

Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa. Kirjallisuuskriitikot ja kirjallisuudentutkijat eivät omista yleismaailmallista totuutta kirjoittamisen laadusta. On olemassa tiettyjä perusasioita, jotka kirjoittajan täytyy hallita, että lukukoemuksesta tulisi nautinnollinen, kiinnostava, mukaansatempaava, kuten sujuvuus, monipuolisuus, lauserakenteiden selkeys ja etenkin, kuten jo kirjoitin tuolla ylempänä:
" kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"
Marta Orrantian sanoin.

(Luen juuri "Sade piiskaa asfalttia" ja käännös on mielestäni kehnohko. Käännöstä on ylistetty paljon ja ehkä se toimii jollain tasolla, mutta Kolumbian pohjoisrannikon slangi ei oikein onnistu kuitenkaan. Esimerkkinä kirjailijan kytköksestä Suomeen on annettu hänen käyttämänsä sana "taata", alkuperäisversiossa. "Taata" on itäafrikkalainen sana joka tarkoittaa isää, isovanhempaa ja on tavallinen kolumbialaisessa slangissa, johon se pesiytyi itäafrikkalaisen orjiksi tuodun väestön keskuudessa. Ei mitään tekemistä suomenkielen kanssa. Uskon kirjan kuitenkin olevan kohtalaisen hyvätasoinen ja täyttää nuo Orranten kriteerit, paitsi ainutlaatuisuudessa. )

Lue lisää

Korjaan: Marta Orrantian kriteerit ja kysymys oli ainutkertaisuudesta, ei ainutlaatuisuudesta.

Paloma01 kirjoitti:

Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa. Kirjallisuuskriitikot ja kirjallisuudentutkijat eivät omista yleismaailmallista totuutta kirjoittamisen laadusta. On olemassa tiettyjä perusasioita, jotka kirjoittajan täytyy hallita, että lukukoemuksesta tulisi nautinnollinen, kiinnostava, mukaansatempaava, kuten sujuvuus, monipuolisuus, lauserakenteiden selkeys ja etenkin, kuten jo kirjoitin tuolla ylempänä:
" kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"
Marta Orrantian sanoin.

(Luen juuri "Sade piiskaa asfalttia" ja käännös on mielestäni kehnohko. Käännöstä on ylistetty paljon ja ehkä se toimii jollain tasolla, mutta Kolumbian pohjoisrannikon slangi ei oikein onnistu kuitenkaan. Esimerkkinä kirjailijan kytköksestä Suomeen on annettu hänen käyttämänsä sana "taata", alkuperäisversiossa. "Taata" on itäafrikkalainen sana joka tarkoittaa isää, isovanhempaa ja on tavallinen kolumbialaisessa slangissa, johon se pesiytyi itäafrikkalaisen orjiksi tuodun väestön keskuudessa. Ei mitään tekemistä suomenkielen kanssa. Uskon kirjan kuitenkin olevan kohtalaisen hyvätasoinen ja täyttää nuo Orranten kriteerit, paitsi ainutlaatuisuudessa. )

Lue lisää

Hyvä ja sovinnainen kirjoittaja EI koskaan kommentoi toisen tekstiä näin:"Ei pidä alkuunkaan paikkaansa", kuten sinä teet?

Pitää hyväksyä toisen mielipide ja tarpeen tullen olla erimieltä, mutta aivan eri sanoilla.

Paloma01 kirjoitti:

Korjaan: Marta Orrantian kriteerit ja kysymys oli ainutkertaisuudesta, ei ainutlaatuisuudesta.

Kirjallisuus on yliopistossa opiskeltava aine, joka täyttää tutkimuksen ja tieteen vaatimukset. Kyllä alan korkeakoulutetuilla asiantuntijoilla on pätevyys arvostella ja jaotella esimerkisi kaunokirjallisuuteen ja viihteeseen. Ei taida sinun kirjasi kaunokirjallisuuden kriteerejä lähimainkaan täyttää.

Paloma01 kirjoitti:

Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa. Kirjallisuuskriitikot ja kirjallisuudentutkijat eivät omista yleismaailmallista totuutta kirjoittamisen laadusta. On olemassa tiettyjä perusasioita, jotka kirjoittajan täytyy hallita, että lukukoemuksesta tulisi nautinnollinen, kiinnostava, mukaansatempaava, kuten sujuvuus, monipuolisuus, lauserakenteiden selkeys ja etenkin, kuten jo kirjoitin tuolla ylempänä:
" kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"
Marta Orrantian sanoin.

(Luen juuri "Sade piiskaa asfalttia" ja käännös on mielestäni kehnohko. Käännöstä on ylistetty paljon ja ehkä se toimii jollain tasolla, mutta Kolumbian pohjoisrannikon slangi ei oikein onnistu kuitenkaan. Esimerkkinä kirjailijan kytköksestä Suomeen on annettu hänen käyttämänsä sana "taata", alkuperäisversiossa. "Taata" on itäafrikkalainen sana joka tarkoittaa isää, isovanhempaa ja on tavallinen kolumbialaisessa slangissa, johon se pesiytyi itäafrikkalaisen orjiksi tuodun väestön keskuudessa. Ei mitään tekemistä suomenkielen kanssa. Uskon kirjan kuitenkin olevan kohtalaisen hyvätasoinen ja täyttää nuo Orranten kriteerit, paitsi ainutlaatuisuudessa. )

Lue lisää

"Sade piiskaa asvalttia" kirjasta:
Sinulla ei siis ole ajattelun joustavuuttaa oivaltaa "taata"-sanan yhteyttä Suomessa aikoinaan opiskelleeseen kirjailijaan ? Ei voi mitään, mutta älä sen takia mollaa käännöstä,
muutenkaan.
Pätemisen tarpeesi nosti taas päätään ja tapasi alkaa saivarrella
omaa erinomaisuutta korostaaksesi.
Kääntäjä ja hänen tämä käännöksensä sekä aikaisemmat käännöksensä ovat saaneet kiitosta ihan kielen- ja kirjallisuudentutkijoiltakin, joten anna olla.

Paloma01 kirjoitti:

Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa. Kirjallisuuskriitikot ja kirjallisuudentutkijat eivät omista yleismaailmallista totuutta kirjoittamisen laadusta. On olemassa tiettyjä perusasioita, jotka kirjoittajan täytyy hallita, että lukukoemuksesta tulisi nautinnollinen, kiinnostava, mukaansatempaava, kuten sujuvuus, monipuolisuus, lauserakenteiden selkeys ja etenkin, kuten jo kirjoitin tuolla ylempänä:
" kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"
Marta Orrantian sanoin.

(Luen juuri "Sade piiskaa asfalttia" ja käännös on mielestäni kehnohko. Käännöstä on ylistetty paljon ja ehkä se toimii jollain tasolla, mutta Kolumbian pohjoisrannikon slangi ei oikein onnistu kuitenkaan. Esimerkkinä kirjailijan kytköksestä Suomeen on annettu hänen käyttämänsä sana "taata", alkuperäisversiossa. "Taata" on itäafrikkalainen sana joka tarkoittaa isää, isovanhempaa ja on tavallinen kolumbialaisessa slangissa, johon se pesiytyi itäafrikkalaisen orjiksi tuodun väestön keskuudessa. Ei mitään tekemistä suomenkielen kanssa. Uskon kirjan kuitenkin olevan kohtalaisen hyvätasoinen ja täyttää nuo Orranten kriteerit, paitsi ainutlaatuisuudessa. )

Lue lisää

"Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa"
Oletko ihan ulalla ?

Anonyymi kirjoitti:

"Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa"
Oletko ihan ulalla ?

Lue lisää

Tuon se keksi ihan itse, kun ei ole saanut kehua yhdeltäkään ammattilaiselta eikä edes harrastelijakriitikolta.
Sama kuin väittäisi että uloste on hyvää ja terveellistä ruokaa, koska sitä on niin kauan työstetty ja sulateltu, siihen on tiivistetty päivä kaikkinen lisuineen. Ja kun 1000 miljoonaa siksontiaista siitä tykkää, ne eivät voi olla väärässä.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa"
Oletko ihan ulalla ?

Lue lisää

Kyllä hyvä kirjoittaja on olemassa. Eräs tunnusmerkeistä on, että hyvän kirjoittajan kirja myy, Huonon ei.
Huonosti kirjoitettua kirjaa ei ota kustantaja edes kustannettavakseen.

Anonyymi kirjoitti:

"Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa"
Oletko ihan ulalla ?

Lue lisää

Olen vähän hakoteillä, mikä tämän ketjun ydin on, mutta jos ajattelee, että

"Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa"

niin kannattaisi lopettaa kirjoittaminen heti alkuunsa tai opetella kirjottamisen alkeet.

Tekstinäyte on hyvää kerrontaa ollakseen jonkun 10-vuotiaan päiväkirjasta.

Anonyymi kirjoitti:

"Sade piiskaa asvalttia" kirjasta:
Sinulla ei siis ole ajattelun joustavuuttaa oivaltaa "taata"-sanan yhteyttä Suomessa aikoinaan opiskelleeseen kirjailijaan ? Ei voi mitään, mutta älä sen takia mollaa käännöstä,
muutenkaan.
Pätemisen tarpeesi nosti taas päätään ja tapasi alkaa saivarrella
omaa erinomaisuutta korostaaksesi.
Kääntäjä ja hänen tämä käännöksensä sekä aikaisemmat käännöksensä ovat saaneet kiitosta ihan kielen- ja kirjallisuudentutkijoiltakin, joten anna olla.

Lue lisää

"oivaltaa "taata"-sanan yhteyttä Suomessa aikoinaan opiskelleeseen kirjailijaan ? "
Kysymys on selvästi käännösvirheestä/ajatusvirheestä eikä minun kyvystäni oivaltaa. Sana on kolumbialaista maalaisslangia, juuri siinä muodossaan.
Kirjan formaatti on kiinostava ja miljööt ovat hyvin kuvattuja; privaattiarmeijoiden alueella pitkään jatkunut sodankäynti ja suurmaanomistajien ja palmuöljyviljelijöiden suurmittainen köyhän väestön peloittelu ja häätö pikkutiloiltaan jota jatkui koko 90-luvun ja joka aiheutti maailman toiseksi suurimman sisäisen pakolaisvirran (Etelä-Sudanin jälkeen) on ikuinen häpeänpilkku ja tahra presidentti Uriben ja paramilitäärien (vr. Bolsonaro) historiassa.
Kirjasta voisi aloittaa uuden ketjun, mutta luen sen ensin valmiiksi.

Ja nyt luulisin että on aika pitää pieni paussi tästä ketjusta koska olen jo sanonut lähes kaiken sanottavani.

Paloma01 kirjoitti:

Ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Lukukokemus on aina subjektiivinen ja mitään parametrejä siitä mikä on hyvä kirja tai kuka on hyvä kirjoittaja ei ole edes olemassa. Kirjallisuuskriitikot ja kirjallisuudentutkijat eivät omista yleismaailmallista totuutta kirjoittamisen laadusta. On olemassa tiettyjä perusasioita, jotka kirjoittajan täytyy hallita, että lukukoemuksesta tulisi nautinnollinen, kiinnostava, mukaansatempaava, kuten sujuvuus, monipuolisuus, lauserakenteiden selkeys ja etenkin, kuten jo kirjoitin tuolla ylempänä:
" kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"
Marta Orrantian sanoin.

(Luen juuri "Sade piiskaa asfalttia" ja käännös on mielestäni kehnohko. Käännöstä on ylistetty paljon ja ehkä se toimii jollain tasolla, mutta Kolumbian pohjoisrannikon slangi ei oikein onnistu kuitenkaan. Esimerkkinä kirjailijan kytköksestä Suomeen on annettu hänen käyttämänsä sana "taata", alkuperäisversiossa. "Taata" on itäafrikkalainen sana joka tarkoittaa isää, isovanhempaa ja on tavallinen kolumbialaisessa slangissa, johon se pesiytyi itäafrikkalaisen orjiksi tuodun väestön keskuudessa. Ei mitään tekemistä suomenkielen kanssa. Uskon kirjan kuitenkin olevan kohtalaisen hyvätasoinen ja täyttää nuo Orranten kriteerit, paitsi ainutlaatuisuudessa. )

Lue lisää

"On olemassa tiettyjä perusasioita, jotka kirjoittajan täytyy hallita, että lukukoemuksesta tulisi nautinnollinen, kiinnostava, mukaansatempaava, kuten sujuvuus, monipuolisuus, lauserakenteiden selkeys ja etenkin, kuten jo kirjoitin tuolla ylempänä:
" kyky loihtia koettavaksemme omaperäinen miljöö, taito kirvoittaa meissä tunteita - kaihoa, inhoa ja hellyyttä- ja ennen kaikkea saada meidät oivaltamaan, että voidakseen olla yleismaailmaallista, kirjallisuuden täytyy ennen kaikkea olla ainutkertainen matka"
Marta Orrantian sanoin.

Mikä oma kirjasi täyttäisi edes yhden noista kriteereistä ?

Paloma01 kirjoitti:

"oivaltaa "taata"-sanan yhteyttä Suomessa aikoinaan opiskelleeseen kirjailijaan ? "
Kysymys on selvästi käännösvirheestä/ajatusvirheestä eikä minun kyvystäni oivaltaa. Sana on kolumbialaista maalaisslangia, juuri siinä muodossaan.
Kirjan formaatti on kiinostava ja miljööt ovat hyvin kuvattuja; privaattiarmeijoiden alueella pitkään jatkunut sodankäynti ja suurmaanomistajien ja palmuöljyviljelijöiden suurmittainen köyhän väestön peloittelu ja häätö pikkutiloiltaan jota jatkui koko 90-luvun ja joka aiheutti maailman toiseksi suurimman sisäisen pakolaisvirran (Etelä-Sudanin jälkeen) on ikuinen häpeänpilkku ja tahra presidentti Uriben ja paramilitäärien (vr. Bolsonaro) historiassa.
Kirjasta voisi aloittaa uuden ketjun, mutta luen sen ensin valmiiksi.

Ja nyt luulisin että on aika pitää pieni paussi tästä ketjusta koska olen jo sanonut lähes kaiken sanottavani.

Lue lisää

Virhe on sinun, vaikka et tietenkään voi sitä myöntää, koska et sitä oivalla.
Mitä ei ymmärrä sitä ei myöskään tajua :)))))

Miten sinun logiikkasi pelaa ?

"En pidä itseäni syvällisenä tai analyyttisenä kirjallisuuskriitikkona: koen koko määritelmän snobbailuna"

Mitä et ymmärrä, sen koet snobbailuna,
vaikka itse muuta et teekään kuin snobbailet, yrität osoittaa olevasi viisaampi kuin kielen- ja kirjallisuudentutkijat, ylitse kaikkien muiden.

Millä näytöillä ?!
Omat tekstisi vievät kaiken pohjan snobbailultasi.

Paloma01 kirjoitti:

"oivaltaa "taata"-sanan yhteyttä Suomessa aikoinaan opiskelleeseen kirjailijaan ? "
Kysymys on selvästi käännösvirheestä/ajatusvirheestä eikä minun kyvystäni oivaltaa. Sana on kolumbialaista maalaisslangia, juuri siinä muodossaan.
Kirjan formaatti on kiinostava ja miljööt ovat hyvin kuvattuja; privaattiarmeijoiden alueella pitkään jatkunut sodankäynti ja suurmaanomistajien ja palmuöljyviljelijöiden suurmittainen köyhän väestön peloittelu ja häätö pikkutiloiltaan jota jatkui koko 90-luvun ja joka aiheutti maailman toiseksi suurimman sisäisen pakolaisvirran (Etelä-Sudanin jälkeen) on ikuinen häpeänpilkku ja tahra presidentti Uriben ja paramilitäärien (vr. Bolsonaro) historiassa.
Kirjasta voisi aloittaa uuden ketjun, mutta luen sen ensin valmiiksi.

Ja nyt luulisin että on aika pitää pieni paussi tästä ketjusta koska olen jo sanonut lähes kaiken sanottavani.

Lue lisää

Pidä vaan kunnon paussi koko palstalta.

Anonyymi kirjoitti:

Pidä vaan kunnon paussi koko palstalta.

Kannatetaan!!

Anonyymi kirjoitti:

Kannatetaan!!

Teflon-siskokset liikkuu 70 ja 80 palstan välillä riippuen "suosion" vähenemisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Teflon-siskokset liikkuu 70 ja 80 palstan välillä riippuen "suosion" vähenemisestä.

Minkä suosion? Ja miten nolla voi enää vähentyä?

Paloma01 kirjoitti:

"oivaltaa "taata"-sanan yhteyttä Suomessa aikoinaan opiskelleeseen kirjailijaan ? "
Kysymys on selvästi käännösvirheestä/ajatusvirheestä eikä minun kyvystäni oivaltaa. Sana on kolumbialaista maalaisslangia, juuri siinä muodossaan.
Kirjan formaatti on kiinostava ja miljööt ovat hyvin kuvattuja; privaattiarmeijoiden alueella pitkään jatkunut sodankäynti ja suurmaanomistajien ja palmuöljyviljelijöiden suurmittainen köyhän väestön peloittelu ja häätö pikkutiloiltaan jota jatkui koko 90-luvun ja joka aiheutti maailman toiseksi suurimman sisäisen pakolaisvirran (Etelä-Sudanin jälkeen) on ikuinen häpeänpilkku ja tahra presidentti Uriben ja paramilitäärien (vr. Bolsonaro) historiassa.
Kirjasta voisi aloittaa uuden ketjun, mutta luen sen ensin valmiiksi.

Ja nyt luulisin että on aika pitää pieni paussi tästä ketjusta koska olen jo sanonut lähes kaiken sanottavani.

Lue lisää

Oliko sinulle, Paloma, tosiaan uutta se, että vanhaa miestä on sanottu Suomessakin "taata"?

Kaikkein kuuluisin taata lie ollut F.E.Sillanpää, joka aina jouluisin piti radiossa Taatan Joulupuheen. Muistan sen hyvin lapsuudestani.

Tellukka kirjoitti:

Oliko sinulle, Paloma, tosiaan uutta se, että vanhaa miestä on sanottu Suomessakin "taata"?

Kaikkein kuuluisin taata lie ollut F.E.Sillanpää, joka aina jouluisin piti radiossa Taatan Joulupuheen. Muistan sen hyvin lapsuudestani.

Lue lisää

Ei ja tiesin kyllä sen jo ennestään.
Kysymys on kuitenkin pelkästä yhteensattumasta: kirjailija mahdollisesti oli tietoinen sanan käytöstä Suomessa, mutta minusta on hyvin epätodennäköisestä että hän olisi käyttänyt sitä, Kolumbiassa ja etenkin Pohjois-Kolumbian maalaisväestön keskuudessa kovin yleistä afrikkalaisperäistä sanaa siksi että se on käytetty joskus Suomessa.

Sitä minäkin ihmettelen, onko tarkoitus saada vain syy saada kirjailijan titteli itselleen ja päteä sillä? Kai kirjailijalta vaaditaan jotain, täyttyyköhän Kirjailijaliiton vaatimukset. Kuka tahansa ei saa opettajan pätevyyttäkään ilman tiettyjä tutkintoja, vaikka kuinka opettaisi muita jopa palstoilla.
Jälkipolvet voi tuntea myötähäpeää surkeasta tekeleestä, kyllä niitä muistoja voi muutenkin säilyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä minäkin ihmettelen, onko tarkoitus saada vain syy saada kirjailijan titteli itselleen ja päteä sillä? Kai kirjailijalta vaaditaan jotain, täyttyyköhän Kirjailijaliiton vaatimukset. Kuka tahansa ei saa opettajan pätevyyttäkään ilman tiettyjä tutkintoja, vaikka kuinka opettaisi muita jopa palstoilla.
Jälkipolvet voi tuntea myötähäpeää surkeasta tekeleestä, kyllä niitä muistoja voi muutenkin säilyttää.

Lue lisää

Kirjalijaliiton seulan läpi voi päästä heikoin kriteereinkin. Onhan sinne kai päässyt esim.
Kata Kärkkäinen, nyk. Souri.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjalijaliiton seulan läpi voi päästä heikoin kriteereinkin. Onhan sinne kai päässyt esim.
Kata Kärkkäinen, nyk. Souri.

Sourin kirjoille on löytynyt kuitenkin kustantajat ja lukijoita.

Anonyymi kirjoitti:

Sourin kirjoille on löytynyt kuitenkin kustantajat ja lukijoita.

Kyllä, Soirin kirjoja on jonkun verran myyty ja luettu. Olen lukenut yhden K. Sourin kirjan, "tilitys" kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä paranemisesta omin keinoin ilman lääkkeitä.
Kirjassa oli ajatukset järjestyksessä, siinä ei ollut valtavia rönsyileviä sanatulvia, kiemuroita ja hössötyksiä epäolennaisista asioista.

Ja voi arvostella jopa muun kuin oman äidinkielensä kirjallisuuden käännöksiä ikäänkuin olisi muutaman vuoden maassa asumisella saavuttanut huippukyvyt sen maan kielessä. Ainakin kun oma suomen kieli on jo puolinaista ja omat tuotokset pöytälaatikko luokkaa, pitäisi pitää vähän sordiinoa muita arvostellessaan.

L u u l e e tietävänsä kaiken eikä tajua omien tekstiensä tasoa.

Anonyymi kirjoitti:

L u u l e e tietävänsä kaiken eikä tajua omien tekstiensä tasoa.

Illuusioissa eläminen on mukavampaa kuin totuuden myöntäminen itselleen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja voi arvostella jopa muun kuin oman äidinkielensä kirjallisuuden käännöksiä ikäänkuin olisi muutaman vuoden maassa asumisella saavuttanut huippukyvyt sen maan kielessä. Ainakin kun oma suomen kieli on jo puolinaista ja omat tuotokset pöytälaatikko luokkaa, pitäisi pitää vähän sordiinoa muita arvostellessaan.

Lue lisää

Taitaa olla 1/4 kielinen. Uskoo osaavansa neljää kieltä, mutta ei mitään niistä kunnolla.

Anonyymi kirjoitti:

Taitaa olla 1/4 kielinen. Uskoo osaavansa neljää kieltä, mutta ei mitään niistä kunnolla.

Joillekin toiset ovat olemassa vain
1) oman pätemisentarpeen tyydyttämiseen
2) muitten mielipiteitten vääräksi todistamista varten
mikä on sama asia kuin kohta 1.

Miten toisen mielipidekin voi olla väärä ???

Anonyymi kirjoitti:

Joillekin toiset ovat olemassa vain
1) oman pätemisentarpeen tyydyttämiseen
2) muitten mielipiteitten vääräksi todistamista varten
mikä on sama asia kuin kohta 1.

Miten toisen mielipidekin voi olla väärä ???

Lue lisää

Erittäin heikolla itsetunnolla oleva ei kestä eriäviä mielipiteitä, vaan ottaa ne henkilökohtaisena uhkana ja loukkauksena.

Anonyymi kirjoitti:

Erittäin heikolla itsetunnolla oleva ei kestä eriäviä mielipiteitä, vaan ottaa ne henkilökohtaisena uhkana ja loukkauksena.

Yli-ihmiset ovat niin varmoja oman mielipiteensä oikeellisuudesta,
että kun jollakin muulla on mielipide se on suorastaan "mollaamista" tai loukkaus.
Tuntuu olevan pyhäinhäväistys esittää mielipiteensä.

Anonyymi kirjoitti:

Joillekin toiset ovat olemassa vain
1) oman pätemisentarpeen tyydyttämiseen
2) muitten mielipiteitten vääräksi todistamista varten
mikä on sama asia kuin kohta 1.

Miten toisen mielipidekin voi olla väärä ???

Lue lisää

Ovatko päättäjät ruvenneet mielipiteen muokkaukseen, kun eutanasiasta on samana iltana ohjelma kahdella kanavalla? Ja sitten vielä romanttinen elokuva kolmannella kanavalla, jossa halvaantunut päähenkilö kuolee eutanasian kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Yli-ihmiset ovat niin varmoja oman mielipiteensä oikeellisuudesta,
että kun jollakin muulla on mielipide se on suorastaan "mollaamista" tai loukkaus.
Tuntuu olevan pyhäinhäväistys esittää mielipiteensä.

Lue lisää

Yli-ihmisenä esiintyvä on todellisuudessa epävarma reppana, elämässä paljosta paitsi jäänyt, joka rakentaa somessa eturivi-ihmisen kuvaa itsestään. Se ei onnistu täälläkään pitemmän päälle, osoittautuu tyhjien tynnyrien ontoksi kolinaksi.

Makriina kirjoitti:

Ovatko päättäjät ruvenneet mielipiteen muokkaukseen, kun eutanasiasta on samana iltana ohjelma kahdella kanavalla? Ja sitten vielä romanttinen elokuva kolmannella kanavalla, jossa halvaantunut päähenkilö kuolee eutanasian kautta.

Lue lisää

Erikoinen sattuma ?

Makriina kirjoitti:

Ovatko päättäjät ruvenneet mielipiteen muokkaukseen, kun eutanasiasta on samana iltana ohjelma kahdella kanavalla? Ja sitten vielä romanttinen elokuva kolmannella kanavalla, jossa halvaantunut päähenkilö kuolee eutanasian kautta.

Lue lisää

Tämä mielipide on vahingossa Ferrante-ketjussa. Hajamielisyyksissäni en tarkistanut, olinko pysynyt eutanasiaa käsitelleessä ketjussa.
Ferranten kirjassa ei kukaan varmaankaan tee itsemurhaa.

Joskus ei tule koko päivänä mitään mielenkiintoista katsottavaa ja joskus päällekkäin
ne pari ohjelmaa, jotka katsoisi ja vähän liian myöhään, klo 21 alkaa jo haukotuttaa.

Anonyymi kirjoitti:

Joskus ei tule koko päivänä mitään mielenkiintoista katsottavaa ja joskus päällekkäin
ne pari ohjelmaa, jotka katsoisi ja vähän liian myöhään, klo 21 alkaa jo haukotuttaa.

Lue lisää

Voihan ne katsoa myöhemmin Areenasta.

Se "kehnosti käännetty" kirja on erikoisella tavalla rakennettu persoonallinen ja kirja.
Se on harkittu kokonaisuus ilman turhia sanoja ja rivejä ja siinä on tarina.
Tarinan olemassaolon tarkoitus on kuvata muutosta. Ilman muutosta ei ole tarinaa.

Mikä tarina tässä kirjaa arvioineen toisen kirjailijan tekstinäytteessä on ?
Tekstinäyte:
"Lombardina, suuri ja raidallinen maalaiskissa, jonka laiskassa liikehdinnässä oli jotain matomaista, venytteli ja kiehnäsi eteisen matolla. Leena päästi sen ulos ja kävi vielä itsekin ulkona kasvimaalla ja marjapensaissa katsomassa kastelujärjestelmää joka oli ajastettu, mutta mahdollisesti vesi loppuisi kahden viikon aikana varakaivosta, jonne heille pumpattiin Mälarenin vettä kesävedeksi. Jos satelisi sopivasti niin ongelmaa ei ollut: Leena oli kannellut kaikki sisäkukat ulos kukkapöydälle omenapuun varjoon, jossa ne saivat vapaasti vettä taivaalta, mutta olivat suojassa paahtavalta auringolta. Sääsaitti oli luvannut vaihtelevaa kahden viikon säätä ja yöpakkasten aika näytti olevan ohi. Laura oli luvannut käydä tarvittaessa Uppsalasta ja Jaana joka asui Örebrossa tulisi tarvittaessa myös muutamaksi päiväksi talonmieheksi; molemmilla tytöillä oli avaimet. Tosin hän voisi laittaa viestiä tai soittaa naapurille Lindalle, joka oli hänen kaverilistallaan Facebookissa ja joka voisi käydä kastelemassa ainakin kasvihuoneessa ja porkkanamaalla.
Ilta oli viileä ja sumuinen ja otettuaan lämpimän suihkun ja kuivattuaan hiuksensa föönillä Leena kiipesi toisen kerroksen makuuhuoneeseensa. Eetu katseli vielä jotain kauhuleffaa olohuoneessa; hänen unentarpeensa oli pienempi. Herätys puhelimeen ja tablettiin oli asetettu kl. 5:30 ja he lähtisivät ajamaan kohti satamaa. Leena nukkui huonosti, kuten aina ennen matkaa. Hänen unissaan meressä keikkui runsaasti erivärisiä peruukkeja,jotka muuttuivatkin sitten ydinvoimalaonnettomuudesta pakeneviksi lokeiksi."
(luvusta 2)

Anonyymi kirjoitti:

Se "kehnosti käännetty" kirja on erikoisella tavalla rakennettu persoonallinen ja kirja.
Se on harkittu kokonaisuus ilman turhia sanoja ja rivejä ja siinä on tarina.
Tarinan olemassaolon tarkoitus on kuvata muutosta. Ilman muutosta ei ole tarinaa.

Mikä tarina tässä kirjaa arvioineen toisen kirjailijan tekstinäytteessä on ?
Tekstinäyte:
"Lombardina, suuri ja raidallinen maalaiskissa, jonka laiskassa liikehdinnässä oli jotain matomaista, venytteli ja kiehnäsi eteisen matolla. Leena päästi sen ulos ja kävi vielä itsekin ulkona kasvimaalla ja marjapensaissa katsomassa kastelujärjestelmää joka oli ajastettu, mutta mahdollisesti vesi loppuisi kahden viikon aikana varakaivosta, jonne heille pumpattiin Mälarenin vettä kesävedeksi. Jos satelisi sopivasti niin ongelmaa ei ollut: Leena oli kannellut kaikki sisäkukat ulos kukkapöydälle omenapuun varjoon, jossa ne saivat vapaasti vettä taivaalta, mutta olivat suojassa paahtavalta auringolta. Sääsaitti oli luvannut vaihtelevaa kahden viikon säätä ja yöpakkasten aika näytti olevan ohi. Laura oli luvannut käydä tarvittaessa Uppsalasta ja Jaana joka asui Örebrossa tulisi tarvittaessa myös muutamaksi päiväksi talonmieheksi; molemmilla tytöillä oli avaimet. Tosin hän voisi laittaa viestiä tai soittaa naapurille Lindalle, joka oli hänen kaverilistallaan Facebookissa ja joka voisi käydä kastelemassa ainakin kasvihuoneessa ja porkkanamaalla.
Ilta oli viileä ja sumuinen ja otettuaan lämpimän suihkun ja kuivattuaan hiuksensa föönillä Leena kiipesi toisen kerroksen makuuhuoneeseensa. Eetu katseli vielä jotain kauhuleffaa olohuoneessa; hänen unentarpeensa oli pienempi. Herätys puhelimeen ja tablettiin oli asetettu kl. 5:30 ja he lähtisivät ajamaan kohti satamaa. Leena nukkui huonosti, kuten aina ennen matkaa. Hänen unissaan meressä keikkui runsaasti erivärisiä peruukkeja,jotka muuttuivatkin sitten ydinvoimalaonnettomuudesta pakeneviksi lokeiksi."
(luvusta 2)

Lue lisää

Tulee mieleen loru. Satu meni saunaan, pani laukun naulaan. Satu tuli saunasta, otti laukun naulasta.
TUo tukan föönaus on järisyttävä huomio, varmasti käänteentekevä elämän muutoksen kannalta. Ja että Leena kasteli Liisan kukat ja Laura auttoi siinä ja Jaanallakin oli avaimet. Mahtavaa ystävyyden syväluotausta, parempaa kuin Ferrantten Lilalla ja Lenulla.

Anonyymi kirjoitti:

Se "kehnosti käännetty" kirja on erikoisella tavalla rakennettu persoonallinen ja kirja.
Se on harkittu kokonaisuus ilman turhia sanoja ja rivejä ja siinä on tarina.
Tarinan olemassaolon tarkoitus on kuvata muutosta. Ilman muutosta ei ole tarinaa.

Mikä tarina tässä kirjaa arvioineen toisen kirjailijan tekstinäytteessä on ?
Tekstinäyte:
"Lombardina, suuri ja raidallinen maalaiskissa, jonka laiskassa liikehdinnässä oli jotain matomaista, venytteli ja kiehnäsi eteisen matolla. Leena päästi sen ulos ja kävi vielä itsekin ulkona kasvimaalla ja marjapensaissa katsomassa kastelujärjestelmää joka oli ajastettu, mutta mahdollisesti vesi loppuisi kahden viikon aikana varakaivosta, jonne heille pumpattiin Mälarenin vettä kesävedeksi. Jos satelisi sopivasti niin ongelmaa ei ollut: Leena oli kannellut kaikki sisäkukat ulos kukkapöydälle omenapuun varjoon, jossa ne saivat vapaasti vettä taivaalta, mutta olivat suojassa paahtavalta auringolta. Sääsaitti oli luvannut vaihtelevaa kahden viikon säätä ja yöpakkasten aika näytti olevan ohi. Laura oli luvannut käydä tarvittaessa Uppsalasta ja Jaana joka asui Örebrossa tulisi tarvittaessa myös muutamaksi päiväksi talonmieheksi; molemmilla tytöillä oli avaimet. Tosin hän voisi laittaa viestiä tai soittaa naapurille Lindalle, joka oli hänen kaverilistallaan Facebookissa ja joka voisi käydä kastelemassa ainakin kasvihuoneessa ja porkkanamaalla.
Ilta oli viileä ja sumuinen ja otettuaan lämpimän suihkun ja kuivattuaan hiuksensa föönillä Leena kiipesi toisen kerroksen makuuhuoneeseensa. Eetu katseli vielä jotain kauhuleffaa olohuoneessa; hänen unentarpeensa oli pienempi. Herätys puhelimeen ja tablettiin oli asetettu kl. 5:30 ja he lähtisivät ajamaan kohti satamaa. Leena nukkui huonosti, kuten aina ennen matkaa. Hänen unissaan meressä keikkui runsaasti erivärisiä peruukkeja,jotka muuttuivatkin sitten ydinvoimalaonnettomuudesta pakeneviksi lokeiksi."
(luvusta 2)

Lue lisää

Tarina?
Tämähän on vain ajan ja paikan kuvaus.
Ei siinä mitään tarinaa ole tarkoitustakaan olla. Esittelee vain yhden tarinan henkilöistä omassa kotiympäristössään. Omassa ajassaan. Miten jollain pälkähtää edes päähän verrata noita muutamia rivejä valmiiksi hiottuun novelliin?

Anonyymi kirjoitti:

Se "kehnosti käännetty" kirja on erikoisella tavalla rakennettu persoonallinen ja kirja.
Se on harkittu kokonaisuus ilman turhia sanoja ja rivejä ja siinä on tarina.
Tarinan olemassaolon tarkoitus on kuvata muutosta. Ilman muutosta ei ole tarinaa.

Mikä tarina tässä kirjaa arvioineen toisen kirjailijan tekstinäytteessä on ?
Tekstinäyte:
"Lombardina, suuri ja raidallinen maalaiskissa, jonka laiskassa liikehdinnässä oli jotain matomaista, venytteli ja kiehnäsi eteisen matolla. Leena päästi sen ulos ja kävi vielä itsekin ulkona kasvimaalla ja marjapensaissa katsomassa kastelujärjestelmää joka oli ajastettu, mutta mahdollisesti vesi loppuisi kahden viikon aikana varakaivosta, jonne heille pumpattiin Mälarenin vettä kesävedeksi. Jos satelisi sopivasti niin ongelmaa ei ollut: Leena oli kannellut kaikki sisäkukat ulos kukkapöydälle omenapuun varjoon, jossa ne saivat vapaasti vettä taivaalta, mutta olivat suojassa paahtavalta auringolta. Sääsaitti oli luvannut vaihtelevaa kahden viikon säätä ja yöpakkasten aika näytti olevan ohi. Laura oli luvannut käydä tarvittaessa Uppsalasta ja Jaana joka asui Örebrossa tulisi tarvittaessa myös muutamaksi päiväksi talonmieheksi; molemmilla tytöillä oli avaimet. Tosin hän voisi laittaa viestiä tai soittaa naapurille Lindalle, joka oli hänen kaverilistallaan Facebookissa ja joka voisi käydä kastelemassa ainakin kasvihuoneessa ja porkkanamaalla.
Ilta oli viileä ja sumuinen ja otettuaan lämpimän suihkun ja kuivattuaan hiuksensa föönillä Leena kiipesi toisen kerroksen makuuhuoneeseensa. Eetu katseli vielä jotain kauhuleffaa olohuoneessa; hänen unentarpeensa oli pienempi. Herätys puhelimeen ja tablettiin oli asetettu kl. 5:30 ja he lähtisivät ajamaan kohti satamaa. Leena nukkui huonosti, kuten aina ennen matkaa. Hänen unissaan meressä keikkui runsaasti erivärisiä peruukkeja,jotka muuttuivatkin sitten ydinvoimalaonnettomuudesta pakeneviksi lokeiksi."
(luvusta 2)

Lue lisää

Kun lukee Kalle Päätalon kirjasta kohtauksen, jossa avataan ulko-ovi ja tähän menee 7 sivun verran, niin on se kyllä paljon selkeämpää ja mielenkiintoisempaa luettavaa.
Siinä sentään pysytään tiukasti asiassa ja ilman mitään turhanpäiväisiä koukeroita.

Kuka se "moniosaaja" ylitse muiden täällä mielestäsi on ?

Todellinen osaaja ja asiantuntija ei aikaansaannoksiaan retostele suoli24:llä, vaan hänen osaamisensa puhuu puolestaan aidossa ympäristössään ja saa anasaitsemaansa arvonantoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka se "moniosaaja" ylitse muiden täällä mielestäsi on ?

Ploma sieltä kaislikostaan itseään hehkuttaa ja nostaa kateuskorttia taas.

Sinun kannattaisi ehkä tutustua Volter Kilven "Alastalon salissa",

Makriina kirjoitti:

Sinun kannattaisi ehkä tutustua Volter Kilven "Alastalon salissa",

👍👍👍 :)))

Makriina kirjoitti:

Sinun kannattaisi ehkä tutustua Volter Kilven "Alastalon salissa",

"Alastalon salissa on Volter Kilven pääteoksena pidetty 1933 julkaistu romaani.
Tätä tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmista mutta myös merkittävimmistä teoksista.

Kilven modernistista romaania verrataan muun muassa Marcel Proustin ja James Joycen klassikkoteoksiin, joihin hän itsekin sitä vertasi."
Wikipedia.

En ole päässyt loppuun sitä eikä jäänyt harmittamaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Alastalon salissa on Volter Kilven pääteoksena pidetty 1933 julkaistu romaani.
Tätä tajunnanvirtatekniikkaa soveltavaa romaania pidetään yhtenä suomalaisen kirjallisuuden vaikeimmista mutta myös merkittävimmistä teoksista.

Kilven modernistista romaania verrataan muun muassa Marcel Proustin ja James Joycen klassikkoteoksiin, joihin hän itsekin sitä vertasi."
Wikipedia.

En ole päässyt loppuun sitä eikä jäänyt harmittamaan.

Lue lisää

Asiasta on joskus tehty kyselykin. Kukaan ei tunnustanut lukeneensa loppuun asti. Minä luovutin alkumetreillä.