Tuleeko uusia sieluja jostakin?

Kuka tai miten sielujen informaatiota hallitaan ?

Ei tule uutta sielua,mikä on lumisessa ihmiseksi se on ainut,jossa on ijankaisenn elämän kaipuu,se kääntyi lankeemuksen seurauksena ,uskoen valheeseen.

hiekkakansan asuinsijan tuulista syntyy lisää henkiä ja suomalaiset maksaa 🤣

Meillä on kaikilla sama universumin sielu. Ei tarvi erillisiä sieluja, koska meillä on erillisiä kehoja.

Onton maapallon terrastraalitaso värähtää lihankappale liikahtaa.

"Kurja se sielu, jonka olemassaolo riipuu ruumiista"(Jeesus Tuomaan evankeliumissa). Sielun fiilis riippuu kaikilla tavallisilla vettä paljon ravintonaan käyttäneillä olennoilla, varsinkin juomista, ja osapuilleen yht paljon ruuista, ja edelleen yhtäpaljon niistä aineista, joita aivot tai esim. immuunijärjestelmä, muualle kehoon hermoimpulseina tms. Nykyään on valheteorioita ollut biologiassa, että KAIKKI fiilkset ovat vain hermoimpullseja - ei tietenkään ole, hermoimpussit vain käskyttävät ruumiin elimiä, ja esim. munuaisensiiirto ei ole koskaan vielä onnistunut, koska jos muka on vaihdettu jollekin terve munuainen kehoon, eikö aina ole vain silloin poistettu yksi munuainen niin sairastuneelta kuin luovuttaneelta? Tämä siksi, että yhtäkään elintä ei ole vielä kytetty vaihtamaan terveenä, KOSKA hermoja ei kykene yhyttämään samoista kohdista vielä olleenkaan luovutuskehoihinkaan, ja kaikken selkeintä on se, että elimistä silmän vaihtaminen olisi järkyttävän hidasta ja toistaiseksi mahdotonta, koska silmässä on paikallisesti eniten hermoyhteyksiä, (yli sata miljoonaa per silmä) - joita EI saa katkaistuista hernmoista vielä nykymenetelmillä yhytettyä uudelleen. Jos joku teistä on LÄÄKÄRI, kertokoon, muistatteko kertoa potilaillenne KOSKAAN, että elinten vaihtaminen ei ole pelastanut vielä ketään, vaan ainoastaan se, että rikkoutunut elin on pystytty amputoimaan edes. Yhdellä munaisella saattaa pysyä elossa silti, samoin yhdellä silmällä tai yhdellä korvallakin, ja vaikka kaikki nuo menisi, ihmisen annetaan silti elää, ainakin Suomessa, jos henkilölle jää edes jokin informaatiota muille tuottava lähde jäljelle...

Jokainen sielu on osaa kaikkiallisesta Hengestä, sen äärettömästä Tietoisuudesta, joten kaikille "halukkaille" löytyy aina sen elämänohjaajaksi ja ylläpitäjäksi sopiva sielu. Jokaisen sielu on jatkuvasti kehittyvää, jopa eläimillä. Se miten niiden tietoisuuden tason evoluutio kehittyy, se voi tapahtua niin ihmiskehoissa kuin muunlaisilla olemisen tasoilla. Tilaa ja mahdollisuuksia on kaikille ...loputtomasti.

Helsingin sanomissa julkaistiin mielenkiintoinen essee kirjoitus 22.7 otsikolla ”Teologisesta näkökulmasta ajatus sielun kuolemattomuudesta on kiistanalainen”.
Tuossa lauantaiesseessä Arla Kanerva esitti, miten vaarallista on ajatella, että ihmisellä olisi ”kuolematon sielu”.
En pystynyt lukemaan kirjoitusta, vain muutaman hassun esittelyrivin artikkelista, koska se oli luettavissa vain lehden tilaajille maksutta. Joten en tuhlaa rahoja yhden artikkelin lukemiseen, enkä tilaa kyseistä lehteä, joten en tiedä, millä tavalla aihetta tuossa käsiteltiin.

Useimmat maailman uskonnot opettavat että ihmisellä on kuolematon sielu. Heidän ns. todisteet lepäävät todellisuudessa yhdessä tai kahdessa Raamatun jakeessa jotka nekin revitään usein irti erilleen tekstiyhteydestään, jolloin niiden tarkoitus vesittyy täysin.
The New Encyclopedia Britannica sanoo: ” Varhaiset kristilliset filosofit omaksuivat kreikkalaisten käsityksen sielun kuolemattomuudesta ja ajattelivat Jumalan luoneen sielun ja istuttaneen sen ruumiiseen hedelmöityshetkellä”. ( 1988 laitos, II osa sivu 25).
Joku saattaa oikeutetusti sanoa, ettei ihmisten kirjoittamiin tietosanakirjoihin aina kannata luottaa 100%:sesti. Tietohan muuttuu ja muuntuu jatkuvasti. Tosin kyseinen tietosanakirja on erittäin luotettava, arvostettu ja tunnustettu kautta maailman. Mutta oli miten oli uskon, että jokainen kristitty uskova luottaa ainakin Raamattuun Jumalan ilmoituksena ihmiskunnalle. Käännytäänpä lyhyesti siis luotettavimman kirjan puoleen joka maailmassa on.

Raamattu sanoo: ” Se sielu joka syntiä tekee- sen on kuoltava”. Hesekiel 18:4. ( KIRKKO RAAMATTU 1938 laitos).
Minusta edellä lainattua Raamatun jaetta ei voida ymmärtää kuin miten siinä asia meille sielusta kerrotaan hyvin yksinkertaisesti ja selvästi. Ja siinä todetaan että SIELU voi todella kuolla. Synnin palkkahan on juurikin kuolema. Se on meille säädetty tuomio oikeutetusti.

Kun ihminen luotiin ja Jumala puhalsi Mooseksen kirjan alkulukujen mukaan ihmisen, Aadamin sieraimiin elämän hengen, hänestä samalla hetkellä tuli elävä sielu (nefes), elävä ihminen. Sana nefes on hepreaa ja sillä tarkoitetaan elävää sielua joka ihminen on. Ihminen oli siis hengittävä luomus kuten myös eläimet paratiisissa, joille Aadam antoi nimet.
Jumala ei istuttanut ensimmäiseen maalliseen ihmisluomukseen Aadamiin kuolematonta sielua.
Kuten aiemmin todettiin Jumala puhalsi häneen elämän hengen= elämänvoima, jota pidetään yllä hengittämällä happea keuhkoihin jotta eläisi. Sielu tarkoittaa siis kokonaista elävää olentoa joita me ihmiset ja luodut eläinmaailman kappaleet ovat. Molemmat siis kuolevat. Sielu eli ihminen kuolee jos hänessä oleva elämänvoima sammuu kuten tapahtuu ihmisen kuollessa. Kuolema sammuttaa tuon elämänvoiman.

On suorastaan hämmentävää kuinka suurin osa kristityistä maailmassa ovat antaneet pettää itsensä perusteellisesti uskomaan Jumalaa loukkaavaan opetukseen, joka sielun kuolemattomuus käsitteenä todellisesti on. Se luo hämmennystä ja hämärtää Jumalan todellista luonnetta. Itse asiassa käsite uskosta sielun kuolemattomuuteen palvelee sielun vihollisen paholaisen agendaa, jolla hän on onnistunut sumentamaan, pettämään ja loitontamaan ihmiset kauas Jumalasta.
Jos tuo ei vielä riittäisi, niin silloin kun kristillinen maailma omaksui opin sielun kuolemattomuudesta, heidän oli tällöin pakko hyväksyä vieläkin hengellisesti tuhoisampi käsitys nimittäin usko iankaikkisen vaivan helvetistä, joka pitää edelleen suurinta osaa kristillistä maailmaa Jumalaa kohtaan osoitetun vääränlaisen pelon vallassa.
On ensiarvoisen tärkeää että uskomme Jumalan ilmoituksiin kuten hän on ne henkeytyksen kautta Raamattuun kirjoituttanut. Jos uskomme sellaisiin hengellisesti vääristeltyihin pettäviin opetuksiin joita tässä lyhyesti sivusin, asetamme itsemme tietoisesti törmäyskurssille itsensä Jumalan kanssa. Totuus on aina puhdasta totuutta, uskoa ja puhdasta palvontaa, johon ei voida sekoittaa vääristeltyä kristillisyyttä, sitä vahingollista lustetta, josta Jeesuskin varoitti näinä lopun vaikeina aikakausina, joissa elämme parhaillaan.