Eeva Kilpi: "Elämää kaikki päivät"-kirja odottaa ilmestymistään.
Oletko jo tehnyt varauksen ?
https://www.adlibris.com/fi/kirja/elamaa-kaikki-paivat-9789510446096
Miten osaan olla vanha, kun olen vast'ikään oppinut olemaan nuori ?
118
2676
Vastaukset
- Anonyymi
Eeva Kilven kirjojen ystävänä olen tehnyt varauksen aika kauan sitten, mutta kirjan ilmestyminen onkin siirtynyt maaliskuulle 2022. Missähän kunnossa monelle lukijalle rakas kirjailija Eeva Kilpi on ?
- Anonyymi
.....Eeva Kilpi on syntynyt helmikuussa 1928.
- Anonyymi
Ihana kirjasyksy on tulossa taas.
Eri kustantajien syksyllä ilmestyvät kirjat ovat netissä.
Tilasin WSOY:n kirjoista mm. Eeva Kilven "Valkoinen muistikirja".
Pohdintoja ihmisyydestä ja ajan rajallisuudesta.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/tiedote-wsoyn-syksyn-2021-kirjat-on-julkistettu?publisherId=3615&releaseId=69906006- Anonyymi
Vähän raskassoutuista tuntuu olevan romaanipuolella
"Kira Poutasen Surun kartta on kirkkaasti soiva romaani sukupolvelta toiselle siirtyvistä muistoista ja haavoista sekä uuden elämän ihmeestä. Emma Puikkosen Musta peili on vahva ja kaunis romaani kolmesta naisesta, kolmesta aikakaudesta ja kolmesta kohtalosta maailmassa, jota öljy pyörittää. Joni Pyysalon Putoamispaikka on monikasvoinen, visuaalinen romaani itsensä kohtaamisesta, yksinäisyydestä, luontosuhteesta ja sukupolviahdistuksesta". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vähän raskassoutuista tuntuu olevan romaanipuolella
"Kira Poutasen Surun kartta on kirkkaasti soiva romaani sukupolvelta toiselle siirtyvistä muistoista ja haavoista sekä uuden elämän ihmeestä. Emma Puikkosen Musta peili on vahva ja kaunis romaani kolmesta naisesta, kolmesta aikakaudesta ja kolmesta kohtalosta maailmassa, jota öljy pyörittää. Joni Pyysalon Putoamispaikka on monikasvoinen, visuaalinen romaani itsensä kohtaamisesta, yksinäisyydestä, luontosuhteesta ja sukupolviahdistuksesta".Historia toistaa itseään. 50 vuotta sitten puhuttiin paljon ja kirjoitettiin sukupolviahdistuksesta ja taas. Hyvin menee (?) kun ei edes muista minkälaista "sukupolviahdistusta" aikanaan koki :)))) Uudet ahdistukset parantavat entiset ?
- Anonyymi
Kirjallisuustoimittajan lukupaloja eri kustantajilta
https://www.kirjallisuustoimittaja.com/lukupalat/syksyn-2021-tulevia-kirjoja- Anonyymi
Sekavat sivut.
- Anonyymi
Kirjailijan status on viime vuosina ollut tosi korkealla päätellen siitä,
että niin monet sitä tavoittelevat vai onko "julkinen itsetilitys" muotia ?
Toimiiko se psykoterapian tavoin ?
Niinkin pienessä maassa kuin Suomessa ilmestyy vuosittain
paljon esikoisteoksia, joissa nuorempi kirjoittajapolvi kirjoittaa elämänahdistuksensa ulos.
Toista kirjaa esikoisteoksen jälkeen onkin sitten vaikeampi saada aikaiseksi ?
Vain harvat ja valitut jatkavat kirjailijan uralla, pääsevät pinnalle.
WSOY:n syksyn 2021 esikoiskirjailijoita ovat Meri Valkama, Maisku Myllymäki, Niklas Ahnberg ja Janne Huuskonen.
Meri Valkaman Sinun, Margot on romaani perheestä, muistin hauraudesta ja vaikenemisesta.
Maisku Myllymäen Holly kertoo kahden naisen kamppailuista huomionkipeyden, häpeän ja salaisuuksien aallokoissa.
Niklas Ahnbergin Isät jäävät merelle on saariromaani rakkaudesta, perhesuhteista ja salaisuuksista.
Janne Huuskosen Täydellinen päivä on häpeilemätön ja rohkea romaani Helsingin huumepiireistä ja valheiden verkosta.
Kaikki kuulostavat ihan kiinnostavilta.- Anonyymi
"Kirjailijan status on viime vuosina ollut tosi korkealla päätellen siitä,
että niin monet sitä tavoittelevat vai onko "julkinen itsetilitys" muotia ?
Toimiiko se psykoterapian tavoin ?
Niinkin pienessä maassa kuin Suomessa ilmestyy vuosittain
paljon esikoisteoksia, joissa nuorempi kirjoittajapolvi kirjoittaa elämänahdistuksensa ulos."
Kirjailijan status on todellakin huippukorkealla, vaikka se on vain yksi ammatti
muitten "kulttuuriammattien" joukossa.
Status on ollut korkea ennenkin.
Mm. Väinö Linna tunnetuksi tultuaan on todennut:
"Jos teette tavallista työtä, ette pääsee julkisuuteen muuten kuin jäämällä
kaatuvan tarktorin alle tai putoamalla Valkeakosken tehtaan savupiipun päästä". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Kirjailijan status on viime vuosina ollut tosi korkealla päätellen siitä,
että niin monet sitä tavoittelevat vai onko "julkinen itsetilitys" muotia ?
Toimiiko se psykoterapian tavoin ?
Niinkin pienessä maassa kuin Suomessa ilmestyy vuosittain
paljon esikoisteoksia, joissa nuorempi kirjoittajapolvi kirjoittaa elämänahdistuksensa ulos."
Kirjailijan status on todellakin huippukorkealla, vaikka se on vain yksi ammatti
muitten "kulttuuriammattien" joukossa.
Status on ollut korkea ennenkin.
Mm. Väinö Linna tunnetuksi tultuaan on todennut:
"Jos teette tavallista työtä, ette pääsee julkisuuteen muuten kuin jäämällä
kaatuvan tarktorin alle tai putoamalla Valkeakosken tehtaan savupiipun päästä".Olisi mielenkiintoista saada lukea tämä artikkeli esikoisteoksista kokonaan,
mutta se on maksumuurin takana.
HS-toimittaja luki esikoisteoksia ja teki päätelmänsä:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004841187.html
- Anonyymi
Yksi kirja kiinnostaa, näyttelijä Ola Rapacen teos "Elämäni Romeona – Pakomatka viidessä näytöksessä". Elämänkerta ja kulttuurinkuvaus.
Koska sen kerrotaan olevan "brutaalin rehellinen kuvaus Ruotsin kulttuuripiireistä
ja siitä, millaista tähden elämä voi raadollisimmillaan olla",
sen kääntöpuolena on pakko olla vähintään ripaus huumoriakin.
En kylläkään tiedä minkä näköinen edes on Ola Rapace,
mutta annan kirjan yllättää itseni.- Anonyymi
Kiitos tuosta vinkistä!
Ola Rapace näytteli mm. Wallander-sarjoissa.
Myös Netflixistä tuttu.
Kuuluisa ex-puolisi Nooma Rapace teki huikeaa näyttelijätyötä Millenium-triologissa.
Kuuluisuudesta on siis varmasti vankkaa oma- ja lähipiirin kokemustietoa kirjaansa.
Pitihän se kuva hakea. Toivottavasti onnistuin.
https://www.google.com/search?q=ola rapace&client=ms-android-samsung-rev2&ei=ZHkVYbKLA4-Rxc8PgKW4wAY&gs_ssp=eJzj4tTP1TdINjc1MTJg9OLKz0lUKEosSExOBQBHQwaR&oq=ola rapace&gs_lcp=ChNtb2JpbGUtZ3dzLXdpei1zZXJwEAEYADIHCC4QQxCTAjIFCC4QgAQyBggAEAcQHjIFCAAQgAQyBggAEAcQHjIGCAAQBxAeMgUIABCABDIFCAAQgARQAFgAYLOnAWgAcAB4AIAB9QKIAfUCkgEDMy0xmAEAwAEB&sclient=mobile-gws-wiz-serp - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tuosta vinkistä!
Ola Rapace näytteli mm. Wallander-sarjoissa.
Myös Netflixistä tuttu.
Kuuluisa ex-puolisi Nooma Rapace teki huikeaa näyttelijätyötä Millenium-triologissa.
Kuuluisuudesta on siis varmasti vankkaa oma- ja lähipiirin kokemustietoa kirjaansa.
Pitihän se kuva hakea. Toivottavasti onnistuin.
https://www.google.com/search?q=ola rapace&client=ms-android-samsung-rev2&ei=ZHkVYbKLA4-Rxc8PgKW4wAY&gs_ssp=eJzj4tTP1TdINjc1MTJg9OLKz0lUKEosSExOBQBHQwaR&oq=ola rapace&gs_lcp=ChNtb2JpbGUtZ3dzLXdpei1zZXJwEAEYADIHCC4QQxCTAjIFCC4QgAQyBggAEAcQHjIFCAAQgAQyBggAEAcQHjIGCAAQBxAeMgUIABCABDIFCAAQgARQAFgAYLOnAWgAcAB4AIAB9QKIAfUCkgEDMy0xmAEAwAEB&sclient=mobile-gws-wiz-serpMieshän on hurmuri.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mieshän on hurmuri.
Kuin Persbrandt ?
Anonyymi kirjoitti:
Kuin Persbrandt ?
Rapace on ollut pitkään mukana ruotsalaisissa filmeissä ja sarjoissa, usein poliisina, etsivänä tai roistona.
Charmikkaampi omalla rosoisella tavallaan kuin Persbrandt, mielestäni.
Mutta hänen ex-vaimo, Noomi Rapace todellakin briljeerasi Millenium-trilogissa, verrattuna esimerkiksi amerikkalaisen version Rooney Maraan. Ruotsalaiset alkuperäisfilmit muutenkin korkeampitasoisia.
***
"Youth is the most precious thing in life; it is too bad it has to be wasted on young folks.” sanoi George Bernad Shaw 1934 or 35, keskustelussaan tunnistamattomaksi jääneen nuoren naisen kanssa.
("Nuoruus on kaikkein kallisarvoisin asia elämässä, valitettavasti se vain menee hukkaan kun se on annettu nuorille ihmisille".)
- Anonyymi
Mikä yhteys otsikolla on aloitukseen ???
- Anonyymi
Otsikko on mieleenjäänyt lause jostakin Eeva Kilven kirjasta.
- Anonyymi
Kenen tekstiä ?
"Ihmiset joiden elämä on tyhjää, keräävät
valokuvia albumiin, rahaa pankkiin
pahan päivän varalle, ja paha päivä on jokaisella edessä.
Koi syö ja inflaatio raiskaa.
Ihmisparat. Vielä he kiittävät elämää kaikesta siitä
mitä se ei heille antanut.
Sitten kun he ymmärtävät, mitä heidän olisi pitänyt tehdä,
heidän jäsenensä ei tottele enää
ja heidän vastalausehuutoon avautuneesta suustaan lähtee vain höyryä.
Kuitenkin he huokaavat: Kiitos hetkistä, Herra.
Ei ole niin helposti nenästävedettävää
otusta kuin ihminen."- Anonyymi
Taatusti jonkun ulosottomiehen tekstiä, jolle on mieleistä, jos velallisella on tili, josta voi ulosmitata velat kaikkine provikoineen?
- Anonyymi
E. Paasilinnan tyyppinen henkilö olisi voinut tuon kirjoittaa tai kuka vain nokkela ajattelija.
- Anonyymi
Arvaan Hotakainen.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Arvaan Hotakainen.
Samat sanat, satku Horskulle.
- Anonyymi
Penan tekstiä.
- Anonyymi
Kenen runo ?
"Mukanamme risteilyllä
oli vanha, vanha mies.
Ihmettelimme, mitä hänellä
siellä oli tekemistä.
Hän istuskeli yksikseen eräässä pöydässä.
Joi vettä.
Häntä ei koskaan näkynyt show-esityksissä
tai tanssisalissa.
Kerrottiin, hänen kerran kysyneen
neuvonnasta, olisiko mahdollista
päästä yläkannelle
katsomaan tähtitaivasta.
- Ei tähtiä tänä yönä, sir,
oli mies luukulla vastannut.
Vanhusta ei näkynyt mukana
kun astuimme maihin.
Kummasteltiin, miten hänen kävi.
Ei siksi että se meille kuuluisi"- Anonyymi
Tämä on Lars Huldenin vaikuttava, tunteisiin vetoava runo, jonka voi lukea yhä uudestaan ja aina se koskettaa ja mietityttää.
- Anonyymi
Olisko virkistävää alkaa kirjoittaa runoja omaksi ilokseen ?
Pieni runo päivässä
päivän ajatuksista
365 runoa vuodessa
siitä saisi aikaan kirjan
tai vain lukisi ja miettisi runojaan siitä vihkosta mihin on ne kirjoittanut
ja muistelisi päivien kaaria
Runouden hienous on siinä, ettei siinä loppujen lopuksi ole mitään pakollisia sääntöjä. Olo on kuin karkkikaupassa: voin kirjoittaa mistä vain ja miten vain!
Mutta jos toivot, että muutkin lukevat runojasi, on tärkeää miten paljon tai vähän runosi lukijaa puhuttelee ja onko runoasi mielekästä lukea. Jos kirjoitat vain itsellesi, voit vähät välittää runouden kirjavista konsteista ja keinoista.
Kun haluat tuoda runosi muidenkin ulottuville, kannattaa hieman perehtyä runouden maailmaan.
Kirjoita huomenna runo
kokeeksi
muutama rivi
pari riviä
penni ajatuksistasi- Anonyymi
olit nuorempi ja rakastit
odotit kun hän tuli iltaisin kotiin
jossain vaiheessa seinä tuli vastaan
hiljaisuus sinulle rakkaassa ihmisessä
oli kuin mitään ei olisi ollutkaan
kuin rakkautta ei olisi koskaan ollutkaan
vasta myöhemmin ymmärsit
mitä olit menettänyt
se kaikki näkyi sinussa ja lapsissasi
vaikka ymmärsit, et kuitenkaan
jokainen joka sen jälkeen toimi samoin
tuli sinulle näkymättömäksi - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
olit nuorempi ja rakastit
odotit kun hän tuli iltaisin kotiin
jossain vaiheessa seinä tuli vastaan
hiljaisuus sinulle rakkaassa ihmisessä
oli kuin mitään ei olisi ollutkaan
kuin rakkautta ei olisi koskaan ollutkaan
vasta myöhemmin ymmärsit
mitä olit menettänyt
se kaikki näkyi sinussa ja lapsissasi
vaikka ymmärsit, et kuitenkaan
jokainen joka sen jälkeen toimi samoin
tuli sinulle näkymättömäksiMiten hienosti ajateltu.. Kiitos runosta.
Minun runoni tulisivat olemaan lyhyitä ja arkipäiväisiä keskusteluja itseni kanssa
Taas samaa
aamutiski ja imurointi
madame, entä hyvinvointi ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miten hienosti ajateltu.. Kiitos runosta.
Minun runoni tulisivat olemaan lyhyitä ja arkipäiväisiä keskusteluja itseni kanssa
Taas samaa
aamutiski ja imurointi
madame, entä hyvinvointi ?Runon rustaaminen voi olla tehokasta aivo- ja muistijumppaa
ja taatusti se on luovempaa kuin ristikkojen täyttäminen.
Minulla on oikeastaan vain yksi kriteeri hyvälle runolle:
Hyvästä runosta jää lukijalle tulkittavaa.
Kliseinen runo on kerralla "tyhjennetty":
Oi, ruusuni rakkauteni
sielusi on kaunis
olet kulta-aarteeni sateenkaaren päässä
ja minä rakastan sinua
Montako kertaa jaksat lukea edelläolevan ja pohtia sen monikerroksellisuutta? Niinpä… - Anonyymi
Tässä on ideaa. Kun päivät ovat yksinäiset ja pitkät saisi "ohjelmanumeron" jos haastaisi
itsensä väsäämään runon päivässä. Takuulla se on luovempaa ja aivoille tehokkaampaa kuin ristikon täyttö, vihjeet kun oppii ulkoa, mutta entä jos runosuoni ei pulppua ???
Runot voivat näyttää niin helpoilta, mutta kun testasin asiaa en päässyt alkuunkaan.
Olisi kiva, jos lahjakkaammat kirjoittelisivat malliksi ja muitten iloksi omia runojaan
lisää tähän ketjuun.
- Anonyymi
Claes Andersson on sanonut runoudesta:
Runous tekee sisäisen maailmamme näkyvämmäksi ja hieman todellisemmaksi.
Runon lumo ja näyt syntyvät sanojen odottamattomista törmäyksistä ja yhteyksistä
Runo ei ole aikaisempien kokemusten tai tunteiden tai tapahtumien toistoa.
Runossa syntyy aina uutta todellisuutta, jota aikaisemmin ei ole edes ollut olemassakaan.
Toki runo käyttää muistin ja muistojen, lapsuuden, unien, tositapahtumien, historian, utopioiden ja logiikan rakennusaineksia. Mutta runo on kuitenkin oma todellisuutensa.
Elämää puhutteleva runo ammentaa Anderssonin mukaan voimansa usein tiedostamattomastamme.
– Se muistuttaa ilmaisultaan, rakenteeltaan ja kieleltään aika paljon unia.
Runossa on erilainen aikakäsitys kuin arjen kielessä. Runossa voi samanaikaisesti olla läsnä mennyt aika ja tuleva aika ja nykyhetki. Aika on runossa sirkulaarista, ympyröivää.
– Runo ei myöskään piittaa luonnonlaeista, Andersson muistuttaa. - Anonyymi
Olen viimeksi lukenut ensimmäisen kerran elämässäni Hannu Raittilaa,
hänen kirjansa "Rahat vai kolmipyörä ja muita kirjoituksia", joka on julkaistu
20 vuotta sitten. Olen varsinainen "perässähiihtäjä". . .
Se oli niin mukava kirja, että tilasin pari lisääkin. Mukavia pohdiskeluja "kaikenmaailman" asioista. Pikku kirjassa on nelisenkymmentä eri aihetta.
Kirjan ensimmäinen lause on:
"Kirjailija on ammattikuvittelija."
Hyvä aloitus. Olin myyty.- Anonyymi
Hannu Raittila analysoi "kesysti" ja hauskastikin aikansa ilmiöitä.
Minäkin luen mielelläni ajassa eläviä ilmiöitä analysoivia kirjoja,
koska jonkun verran taantuneena tykkään "herätyksistä",
kun en itse aina (enää varsinkaan) tajua "herätä" huomaamaan
mitä ilmiöitten takana on.
Aikamoinen "herätys" oli Jyrki Lehtolan "Tesla metsässä - kohtuuttomia esseitä"
(Herra Suorasuu) Jyrki Lehtola on kehittänyt ilkeilystä taiteenlajin, sanovat.
HS arvosteli:
Satiiirinen helmi,
joka rankaisee hyvyyteensä rakastuneita kulttuurivalkoisia".
"Kirja piiskaa lukijasta irti viimeisetkin itsetyytyväisyyden rippeet".
Mainioita esseitä. Ihan oma tyyli. Vauhdikasta menoa.
Sarkasmia, ironiaa ja mausteena ilkeilyä ja - ilveilyä ?
Ei oikeastaan tiedä missä on niitten raja kirjassa.
Virkistävä tyrmäys omahyväisyydelle.
M
- Anonyymi
Mitä kirjat merkitsevät eri ihmisille ja muuta, voi lukea antikvaarisen kirjakauppiaan
muistelmista
https://www.verkkouutiset.fi/asiakas-antikvariaatissa-onneksi-naita-ei-tarvi-lukea/#021f782a- Anonyymi
Aika naurettavaa on ostaa kirjoja kirjahyllyyn metrikaupalla täytteeksi esittääksen "jotain",
jos ei niitä lue.
- Anonyymi
Luen parhaillaan työväenkaupunginosan kasvatista, sittemmin miljardööriksi ja poliitikoksi tulleesta Silvio Berlusconista. Elämänkerta on vauhdikasta menoa.
- Anonyymi
Nobelisti V.S. Naipaul tarjoaa miellyttävää seuraa.
- Anonyymi
V.S. Naipaul on kiinnostava tapaus. Kun Naipaul tuli Suomessa tunnetuksi
oli tunnettu myös alakulttuurimaailmasta Martti "Huuhaa"-Innanen,
jolla oli humoristisia huonoja lauluja (määkimisiä) ja runoja, hullunkurisia pölhöilyjä,
jonka yhden "laulun" (ulinan) nimi oli "Intialaisen vedenkantajan laulu",
ja juuri niihin aikoihin näin kirjastossa kirjan,
josta minulle tuli joku mielleyhtymä Innaseen.
Kirjan takakannessa oli intialaiselta näyttävän miehen kuva ja kirjan nimi oli
"Täysinoppinut hieroja" ja minua alkoi kirjastossa naurattaa sisäänpäin.
Kuka laittaa kirjan nimeksi "Täysinoppinut hieroja" ?
Kuin joku yllättävä persoona, kirjailija ? Humoristi ?
Kirja olikin hyvä ja ihan erilainen kuin odotin ja luin toisenkin,
jonka nimeä en enää edes muista,
mutta tykkäsin molemmista paljon ja mietin mikä näissä kiehtoo
enkä pystynyt sitä määrittelemään.
Joku "erilaisuus" niissä kiehtoo, persoonallinen tapa kertoa, aihepiiri,
ja kirjoissa on jotain "salaperäisyyttäkin" ja humoristisuutta.
Sitten Naipaul jäi minulta. Ehkä hänen kirjojaan ei suomennettu pitkään aikaan lisää ?
Kiva, että muistutit hänestä, pitänee googlata mitä hänen kirjojaan on myöhemmin ilmestynyt suomeksi ja onko niitä useita.
Onko sinulla ehdotus myöhemmästä tuotannosta minkä lukisin ?
- Anonyymi
En ole löytänyt syksyn kirjoista erikoisen innostavaa, mutta en ole kaikkia kahlannut vielä läpi. Kun pläräsi niitä tuli deja-vu fiilis, nämä tarinat on nähty (luettu) toisissa kansissa, mutta varmasti ja toivottavasti nousee kiinnostavia tapauksia esiin.
Joka syksy käy niin. - Anonyymi
"Rakastan sinussa ihmistä" on Heikki Aalto-Alasen isovanhemmistaan
Elisa ja Alvar Aallosta kirjoittama kirja. Heitä yhdisti, rakkaus, luovuus ja työ.
Elämänkertojen ahmijana tilasin sen kirjastosta.
Saapi nähdä, onko kiinnostavasti kirjoitettu.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/rakastan-sinussa-ihmista-9789511390817?campaignId=2b7c42b7-da65-4fde-91f1-8760bda6f8b5
M- Anonyymi
Samoilta sivuilta löysin toisenkin "kiinnostavuusalueeseeni" kuuluvan kirjan,
"tutun" toimittajan Petri Sarasteen "Kirjeenvaihtaja"
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjeenvaihtaja-9789523516533?campaignId=6e247ff5-c526-4903-a14e-92e1e665bf23
Kirjeenvaihtaja Rauli Virtasen kirjan jo luinkin.
On mielenkiintoista päästä kirjeenvaihtajan mukaan tapahtumiin eri puolille maailmaa (vaikka ne ovat jo menneet) mutta saa taustatietoa ja monipuolista kuvaa siitä mitä
oikeasti paikan päällä tapahtui ja saa kuvaa itse kirjeenvaihtajan työn eri puolista,
mikä työ esimerkiksi Rauli Virtasella sotatoimialueilla oli toisinaan henkeä uhkaavaa.
M En ole oikein uskaltanut kurkata tähän ketjuun, kun tiedän, miten minulle käy: innostun kaikista kirjoista, laitan ne muistiin, saatan tilata kirjastostakin, mutta sitten iskee angsti kun en ehdikään niitä lukea..)) Kun hyllyssä on myös lukemattomia kirjoja, tutut tarjoavat lukemiaan lainaksi, kirjakerhokin on jo listansa julkistanut...
Ja mistä sitten alkaisi, mistä ottaisi sen ajan, jota meillä ikäihmisllä sanotaan olevan runsaasti käytössä ?
Mutta hieno ketju taas muistuttamaan siitä, millainen voimavara kirjallisuus on ja miten onnekkaita olemme, kun kirjastolaitos sen kuin parantaa palvelujaan (E-kirjat ja mitä kaikkea muuta ?).
Eeva Kilpi on lempikirjailijani, sielunsiskoni, terapeuttini. Kiitos tämän ketjun sainkin eilen kirjastosta Sinisen muistikirjan. Ikääntymistä koskevat runot koskettavat tällä hetkellä eniten, miten sattuikin ?..))
"Miten monta persoonaa ja ikää ihmisessä asustaakaan vanhana, miten monta kerrosta ja luonteenlaatua, miten suurta sielullista runsautta se kaikki onkaan - ja miten surullista, että läheiset eivät anna sille arvoa, eivät anna vanhalle edes tilaisuutta käyttää ominaisuuksiaan"
Jos "läheiset" viittaa tässä nuorempiin, niin uskon, että jotakin kautta se meidän "runsautemme", oma laatumme, välittyy läheisiimme, vaikka he eivät välttämättä sitä tunne eivätkä tunnista, emmekä aina itsekään. Hukkaan emme joudu..))
Me voimme myös jakaa tuota laatua keskenämme. Tämäkin ketju on siitä todiste: pohdintaa runoudesta, runoja ja kiva ehdotus: että voisi kirjoittaa joka päivä runon, ellei muille niin itselleen. Ja ainakin yksin ihana runo on jo saatu lukea...
Lisää pataan !..))
M, kiitos rohkaisusta toisessa ketjussa...- Anonyymi
Lukuvinkeiksi elämänkertojen ystäville laitan vielä yhden kirjan mediamaailmasta.
Lähes kaikille on tullut tutuksi myös toimittaja Kari Lumikero, jolta viime vuonna tuli kirja "Uutismies". Se oli oikein mukavaa luettavaa.
Linkki Kari Lumikeroon
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006263861.html
Olen viime lueskellut (nelisataasivuisia) tietopuolisia kirjoja kuten Anders Blom: "Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä" ja Raeste-Sokala: "Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä",
joilla ei ole yleistä kiinnostavuutta joten jääkööt esittelemättä tarkemmin. . .
M - Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
En ole oikein uskaltanut kurkata tähän ketjuun, kun tiedän, miten minulle käy: innostun kaikista kirjoista, laitan ne muistiin, saatan tilata kirjastostakin, mutta sitten iskee angsti kun en ehdikään niitä lukea..)) Kun hyllyssä on myös lukemattomia kirjoja, tutut tarjoavat lukemiaan lainaksi, kirjakerhokin on jo listansa julkistanut...
Ja mistä sitten alkaisi, mistä ottaisi sen ajan, jota meillä ikäihmisllä sanotaan olevan runsaasti käytössä ?
Mutta hieno ketju taas muistuttamaan siitä, millainen voimavara kirjallisuus on ja miten onnekkaita olemme, kun kirjastolaitos sen kuin parantaa palvelujaan (E-kirjat ja mitä kaikkea muuta ?).
Eeva Kilpi on lempikirjailijani, sielunsiskoni, terapeuttini. Kiitos tämän ketjun sainkin eilen kirjastosta Sinisen muistikirjan. Ikääntymistä koskevat runot koskettavat tällä hetkellä eniten, miten sattuikin ?..))
"Miten monta persoonaa ja ikää ihmisessä asustaakaan vanhana, miten monta kerrosta ja luonteenlaatua, miten suurta sielullista runsautta se kaikki onkaan - ja miten surullista, että läheiset eivät anna sille arvoa, eivät anna vanhalle edes tilaisuutta käyttää ominaisuuksiaan"
Jos "läheiset" viittaa tässä nuorempiin, niin uskon, että jotakin kautta se meidän "runsautemme", oma laatumme, välittyy läheisiimme, vaikka he eivät välttämättä sitä tunne eivätkä tunnista, emmekä aina itsekään. Hukkaan emme joudu..))
Me voimme myös jakaa tuota laatua keskenämme. Tämäkin ketju on siitä todiste: pohdintaa runoudesta, runoja ja kiva ehdotus: että voisi kirjoittaa joka päivä runon, ellei muille niin itselleen. Ja ainakin yksin ihana runo on jo saatu lukea...
Lisää pataan !..))
M, kiitos rohkaisusta toisessa ketjussa...Hei D, kylläpä ilahduin ! Toivotan sinut sydämellisesti tervetulleeksi jakamaan
ajatuksia kirjoista, edelleenkin !
Ymmärrän "pointtisi ". . . siksi halusin rohkaista sinua ja ihan itsekkäistäkin syistä,
koska kanssasi on niin mukava vaihtaa ajatuksia.
Yritän, etten antaisi minkään häiritä paljon hyvää mieltä tuottavaa "harrastustani",
kiinnostusta kirjoihin ja niistä juttelemiseen. En ota paineita.
Älä sinäkään ! Otamme rennosti, eikö vain ?
Olen yrittänyt harjoitella olla laittamatta päätäni pölkylle listittäväksi ;)
Makuja on monia, eikä oikeassa oleminen oikein kai kuulukaan kirjallisuuden tulkitsemisiin ?
Toistan Erno Paasilinnan sanat:
"Totuus ei ole minkään arvoinen, jos sillä ei ole kannattajia. Jäljellä on enää
oikeassa olemisen yksinäinen kirous". (paljon hymyilyä)
Palaamme palstalle !
M Anonyymi kirjoitti:
Samoilta sivuilta löysin toisenkin "kiinnostavuusalueeseeni" kuuluvan kirjan,
"tutun" toimittajan Petri Sarasteen "Kirjeenvaihtaja"
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjeenvaihtaja-9789523516533?campaignId=6e247ff5-c526-4903-a14e-92e1e665bf23
Kirjeenvaihtaja Rauli Virtasen kirjan jo luinkin.
On mielenkiintoista päästä kirjeenvaihtajan mukaan tapahtumiin eri puolille maailmaa (vaikka ne ovat jo menneet) mutta saa taustatietoa ja monipuolista kuvaa siitä mitä
oikeasti paikan päällä tapahtui ja saa kuvaa itse kirjeenvaihtajan työn eri puolista,
mikä työ esimerkiksi Rauli Virtasella sotatoimialueilla oli toisinaan henkeä uhkaavaa.
MSeuraan Rauli Virtasta Facebookissa joten saan kaikki hänen postauksensa suoraan omalle sivulleni.
Olen lukenut hänen "Reissukirja"nsa ja osittain muitakin kirjoja ja seuraan hänen tuotantoaan Goodread'sissa.
Olen harvinaisen paljon Virtasen kanssa samoilla linjoilla.
Laitanpa nämä sitaatit vielä tähänkin, jos ne jäivät huomiotta siellä toisen kirjaketjun hännillä: jok'ikinen niistä totisinta totta:
"Sattuma on maailman suurin romaanikirjailija: jos haluaa olla tuottelias, tarvitsee vain tutkia sitä.
- Honore de Balzac
On ihmisiä, jotka puhuvat kuin kirjat. Onneksi on myös kirjoja, jotka puhuvat kuin ihmiset.
- George Gissing
Kirjojen ja niiden sisällön kanssa on oltava aina varuillaan, sillä sanoilla on voima muuttaa meitä.
- Cassandra Clare
Jos olisi olemassa kirja, jonka haluaisit lukea, mutta jota kukaan ei ole vielä kirjoittanut, niin sinun on se kirjoitettava.
- Toni Morrison
Huone ilman kirjoja on kuin ruumis ilman sielua.
- Marcus Tullius Cicero"Paloma01 kirjoitti:
Seuraan Rauli Virtasta Facebookissa joten saan kaikki hänen postauksensa suoraan omalle sivulleni.
Olen lukenut hänen "Reissukirja"nsa ja osittain muitakin kirjoja ja seuraan hänen tuotantoaan Goodread'sissa.
Olen harvinaisen paljon Virtasen kanssa samoilla linjoilla.
Laitanpa nämä sitaatit vielä tähänkin, jos ne jäivät huomiotta siellä toisen kirjaketjun hännillä: jok'ikinen niistä totisinta totta:
"Sattuma on maailman suurin romaanikirjailija: jos haluaa olla tuottelias, tarvitsee vain tutkia sitä.
- Honore de Balzac
On ihmisiä, jotka puhuvat kuin kirjat. Onneksi on myös kirjoja, jotka puhuvat kuin ihmiset.
- George Gissing
Kirjojen ja niiden sisällön kanssa on oltava aina varuillaan, sillä sanoilla on voima muuttaa meitä.
- Cassandra Clare
Jos olisi olemassa kirja, jonka haluaisit lukea, mutta jota kukaan ei ole vielä kirjoittanut, niin sinun on se kirjoitettava.
- Toni Morrison
Huone ilman kirjoja on kuin ruumis ilman sielua.
- Marcus Tullius Cicero"Kiitos, Paloma. Ennen lukemattomia sitaatteja minulle...
Talletan kovalevylle - jos sinne vielä mahtuu..))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
En ole oikein uskaltanut kurkata tähän ketjuun, kun tiedän, miten minulle käy: innostun kaikista kirjoista, laitan ne muistiin, saatan tilata kirjastostakin, mutta sitten iskee angsti kun en ehdikään niitä lukea..)) Kun hyllyssä on myös lukemattomia kirjoja, tutut tarjoavat lukemiaan lainaksi, kirjakerhokin on jo listansa julkistanut...
Ja mistä sitten alkaisi, mistä ottaisi sen ajan, jota meillä ikäihmisllä sanotaan olevan runsaasti käytössä ?
Mutta hieno ketju taas muistuttamaan siitä, millainen voimavara kirjallisuus on ja miten onnekkaita olemme, kun kirjastolaitos sen kuin parantaa palvelujaan (E-kirjat ja mitä kaikkea muuta ?).
Eeva Kilpi on lempikirjailijani, sielunsiskoni, terapeuttini. Kiitos tämän ketjun sainkin eilen kirjastosta Sinisen muistikirjan. Ikääntymistä koskevat runot koskettavat tällä hetkellä eniten, miten sattuikin ?..))
"Miten monta persoonaa ja ikää ihmisessä asustaakaan vanhana, miten monta kerrosta ja luonteenlaatua, miten suurta sielullista runsautta se kaikki onkaan - ja miten surullista, että läheiset eivät anna sille arvoa, eivät anna vanhalle edes tilaisuutta käyttää ominaisuuksiaan"
Jos "läheiset" viittaa tässä nuorempiin, niin uskon, että jotakin kautta se meidän "runsautemme", oma laatumme, välittyy läheisiimme, vaikka he eivät välttämättä sitä tunne eivätkä tunnista, emmekä aina itsekään. Hukkaan emme joudu..))
Me voimme myös jakaa tuota laatua keskenämme. Tämäkin ketju on siitä todiste: pohdintaa runoudesta, runoja ja kiva ehdotus: että voisi kirjoittaa joka päivä runon, ellei muille niin itselleen. Ja ainakin yksin ihana runo on jo saatu lukea...
Lisää pataan !..))
M, kiitos rohkaisusta toisessa ketjussa...Monessa mielessä aika on ihmisen "vihollinen", minunkin.
En ehdi millään lukea kaikkea minkä haluaisin,
kun olen lisäksi hidastunut lukemisessani.
Tekee mieli lukea kaikkia kirjoja, vanhoja ja uusia kirjoja.
Vanhoja varsinkin, kun lukee niistä esimerkiksi täällä sitaatteja ja lainauksia
eli kun joku nostaa esiin jonkun jo lähes klassikoiksi tulleen kirjan,
jonka lukemisesta on itsekin nauttinut nuoremmassa elämässään
tai sitten harmittaa, ettei ole tullut jotain kirjaa lukeneeksi
ja haluaisi korjata asian.
Onko vanhemmissa kirjoissa on jotain "enemmän" ?
En muista koskaan kuulleeni kenenkään siteeraavan uudempaa kirjaa.
Niistä ei ole jäänyt "kuolemattomia" ajatuksia elämään,
mutta varmasti ilman niitäkin hyvistä kirjoista jää valtavasti henkisesti
rikastuttavia ajatuksia lukijan mieleen. Anonyymi kirjoitti:
Monessa mielessä aika on ihmisen "vihollinen", minunkin.
En ehdi millään lukea kaikkea minkä haluaisin,
kun olen lisäksi hidastunut lukemisessani.
Tekee mieli lukea kaikkia kirjoja, vanhoja ja uusia kirjoja.
Vanhoja varsinkin, kun lukee niistä esimerkiksi täällä sitaatteja ja lainauksia
eli kun joku nostaa esiin jonkun jo lähes klassikoiksi tulleen kirjan,
jonka lukemisesta on itsekin nauttinut nuoremmassa elämässään
tai sitten harmittaa, ettei ole tullut jotain kirjaa lukeneeksi
ja haluaisi korjata asian.
Onko vanhemmissa kirjoissa on jotain "enemmän" ?
En muista koskaan kuulleeni kenenkään siteeraavan uudempaa kirjaa.
Niistä ei ole jäänyt "kuolemattomia" ajatuksia elämään,
mutta varmasti ilman niitäkin hyvistä kirjoista jää valtavasti henkisesti
rikastuttavia ajatuksia lukijan mieleen.Hitaus harmittaa minuakin ja lisäksi silmät väsyvät, kaihileikattuinakin, Ano 18.21.
Monet suosittavat äänikirjoja, mutta minä kaipaan perinteisiä.
Minustakin vanhemmissa kirjoissa on "enemmän" ja rakenteellisesti ne ovat helppoja, kun etenevät yleensä lineaarisesti, pysyvät paremmin "kasassa".
Hyvä havainto tuo, ettei uudemmista kirjoista löydä kuolemattomia ajatuksia, ehkä nuorempi polvi pitää niitä kliseinä ja sen vuoksi välttää niitä ?
Heh. Paasilinnaltakohan Pentti Linkola, asiaproosan mestari, tuon ilmaisun omaksui: "oikeassa olemisen kirous", M.
Onneksi meillä, tavallisilla lukijoilla, ei sitä ole sitä kirousta kannettavana..))
Mutta yksinäisyys taitaa olla se hinta, minkä nämä merkittävät kirjailijat joutuvat lahjastaan maksamaan.
Tuossa edellisessä kirjaketjussa puhuttiin Pentti Saarikoskesta, yksinäisyyttä hänkin poti ja kuvasi sitä jo Nuoruuden päiväkirjoissa:
"Yksinäisyyteni olen ansainnut palauttamalla ihmisille sen kiven, jota he minulle leipänä tarjosivat"...- Anonyymi
Hei D, kaikella on hintansa, tavallisen kuolevaisenkin elämässä . . .
Elämän rajallisuutta tulee pohdittua joskus, yhä useammin.
Kilven kirjoissa on, kuten olemme todenneetkin, oivaltavia ajatuksia mm. menneestä nuoruudesta ja ikääntymisestä, naiseudesta ja paljon muustakin. Ne aina virkistävät, lohduttavat, herkistävät mieltä ja "osuvat kohdilleen".
Silmiini osui Sirkka-Liisa runokirja, olikohan sen nimi "Vuoroin nuoruus, vuoroin vanhuus"
ja tilasin sen oitis. Myöhemmin huomasin, että se onkin antologia, mutta tulkoon
kirjastosta.
Tietokirjojen vastapainoksi olen yrittänyt uutuuksista löytää älyllistä, psykologista
romaania, mutta ei ole eteen tullut vielä.
M
Eikös nuo Anon 12.06/15.8. vastauksessa mainitut tilityskirjat vastaisi tarpeeseesi:
"älyllistä ja psykologista" ?, M ?
Näitä uudempia tilityskirjoja en juuri tunne. Kyllä ne entiset: Christer KiIhlman, Teuvo Saavalainen, Tikkastet ovat riittäneet..)) Alkoholismi, homoseksualismi (Kihlman),
lasten itsemurhat (Teuvo Saavainen), Märta ja Henrik Tikkanen (avioliiton vaikeudet).
Ja sitten ne monet taiteilijoiden/kirjailijoiden lapset, jotka ovat myös tilittäneet.
Heidän puolestaan puhui Rakel LIehun romaanin (Punainen ruukku) päähenkilö todetessaan, etteivät taiteilijat uhraa taiteelleen itseään, vaan läheisensä.
Tiedä häntä.- Anonyymi
Hei D, sattumalta juuri niistä esikoiskirjoista, tilityskirjoista en välitä, koska
aikuisnuoruudenahdistus on jo omakohtaisesti koettu ja vatvottu :)))
Muutama itsensälöytämisentuskainen esikoisteoskin on luettu :)))
Etsin elämänkokemuksen antamalla varmuudella kirjoitettua kirjaa, esseetyyppisesti kirjoitettua, niinkuin mm. Saarikoski kirjoitti ja Donner joitakin kirjojaan.
Niissä on "älyllis-psykologis-filosofisia" aspekteja elämään, ihmisiin ja asioihin.
Sellaisia kirjoittajia ei ole paljon.
Rakel Liehun nimeä ei voi olla tietämättä, mutta en ole lukenut häntä. En yhtään tiedä minkälaista hän kirjoittaa. Haluatko valaista ja piditkö itse lukemastasi Liehusta ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei D, sattumalta juuri niistä esikoiskirjoista, tilityskirjoista en välitä, koska
aikuisnuoruudenahdistus on jo omakohtaisesti koettu ja vatvottu :)))
Muutama itsensälöytämisentuskainen esikoisteoskin on luettu :)))
Etsin elämänkokemuksen antamalla varmuudella kirjoitettua kirjaa, esseetyyppisesti kirjoitettua, niinkuin mm. Saarikoski kirjoitti ja Donner joitakin kirjojaan.
Niissä on "älyllis-psykologis-filosofisia" aspekteja elämään, ihmisiin ja asioihin.
Sellaisia kirjoittajia ei ole paljon.
Rakel Liehun nimeä ei voi olla tietämättä, mutta en ole lukenut häntä. En yhtään tiedä minkälaista hän kirjoittaa. Haluatko valaista ja piditkö itse lukemastasi Liehusta ?M tietysti, tahtoo unohtua...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei D, sattumalta juuri niistä esikoiskirjoista, tilityskirjoista en välitä, koska
aikuisnuoruudenahdistus on jo omakohtaisesti koettu ja vatvottu :)))
Muutama itsensälöytämisentuskainen esikoisteoskin on luettu :)))
Etsin elämänkokemuksen antamalla varmuudella kirjoitettua kirjaa, esseetyyppisesti kirjoitettua, niinkuin mm. Saarikoski kirjoitti ja Donner joitakin kirjojaan.
Niissä on "älyllis-psykologis-filosofisia" aspekteja elämään, ihmisiin ja asioihin.
Sellaisia kirjoittajia ei ole paljon.
Rakel Liehun nimeä ei voi olla tietämättä, mutta en ole lukenut häntä. En yhtään tiedä minkälaista hän kirjoittaa. Haluatko valaista ja piditkö itse lukemastasi Liehusta ?Ketkä edustavat nykyään nuorta älykkökirjalijapolvea ?
Tuli mieleen, että nuoret älykkökirjoittajat/taiteilijat eivät ehkä uskalla ottaa niin paljon
taiteellisia vapauksia kuin ennen uskallettiin, koska nykyään on nopea media ja some,
jossa viralliset ja epäviralliset "lautakunnat" voivat tyrmätä nopeasti taitelijan
itsetunnon kanveesiin.
Dekkarikirjailija Reino Mäki taannoin sivalsi MTV3:ssa kovimpia kriitikoita,
"inkapipointellektuelleja":
Mäki kokee, että taiteilijoiden vapautta pyritään suitsimaan somen ”toverituomioistuimien” suunnalta. Esimerkkinä hän mainitsee tapaukset, joissa näyttelijä ei saisi näytellä toiseen etniseen ryhmään kuuluvaa hahmoa.
Hän käyttää kovaäänisimmistä kriitikoista termiä ”inkapipo-intellektuellit”. Miehen omaan kirjoittamiseen heidän sanomisillaan ei kuulemma ole vaikutusta.
– Mutta nuoret taiteilijat joutuvat vavistuksella miettimään jokaista sanaansa, teostaan ja lähestymiskulmaansa. Heitä vartioidaan ja kun he joutuvat ulos kuvioista, he ovat ulkona, Mäki sanoo.
M Anonyymi kirjoitti:
Hei D, sattumalta juuri niistä esikoiskirjoista, tilityskirjoista en välitä, koska
aikuisnuoruudenahdistus on jo omakohtaisesti koettu ja vatvottu :)))
Muutama itsensälöytämisentuskainen esikoisteoskin on luettu :)))
Etsin elämänkokemuksen antamalla varmuudella kirjoitettua kirjaa, esseetyyppisesti kirjoitettua, niinkuin mm. Saarikoski kirjoitti ja Donner joitakin kirjojaan.
Niissä on "älyllis-psykologis-filosofisia" aspekteja elämään, ihmisiin ja asioihin.
Sellaisia kirjoittajia ei ole paljon.
Rakel Liehun nimeä ei voi olla tietämättä, mutta en ole lukenut häntä. En yhtään tiedä minkälaista hän kirjoittaa. Haluatko valaista ja piditkö itse lukemastasi Liehusta ?Anteeksi nyt M. MInulla oli aikomus vastata kun kysyit Rakel Liehusta, mutta tuli muuta. En ole tuon punaisen ruukun lisäksi enempää lukenut, ehkä on liian ylätyylistä minulle, arkinen ihminen kun olen..))
Schjerfbeckin - tulikohan kirjaimet oikein tuossa nimessä ? -elämäkerran hän kirjoitti, ellei olisi saanut ihan Finlandia-palkinnon siitä. Se oli minulla pitkään lukemattomana hyllyssä, mutta taisin antaa sen miniälle...
Olet lukenut paljon, M, ja nälkähän pakkaa kasvaa syödessä..)) Toivottavasti löydät etsimäsi kerro sitten..))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Anteeksi nyt M. MInulla oli aikomus vastata kun kysyit Rakel Liehusta, mutta tuli muuta. En ole tuon punaisen ruukun lisäksi enempää lukenut, ehkä on liian ylätyylistä minulle, arkinen ihminen kun olen..))
Schjerfbeckin - tulikohan kirjaimet oikein tuossa nimessä ? -elämäkerran hän kirjoitti, ellei olisi saanut ihan Finlandia-palkinnon siitä. Se oli minulla pitkään lukemattomana hyllyssä, mutta taisin antaa sen miniälle...
Olet lukenut paljon, M, ja nälkähän pakkaa kasvaa syödessä..)) Toivottavasti löydät etsimäsi kerro sitten..))Kiitos vastauksesta sinulle, sinä sympaattinen D !
Toivon että Liehuunkin vielä ehdin tutustua.
Olisi paljon "paikattavaa", mutta ihminenhän lukee ilokseen, henkiseksi mielihyväkseen
eikä mitään 50000:n kirjan saavutusta tavoitellakseen, että ei surra, vaikkei kaikkea ehditäkään lukea. Sehän on mahdottomuus.
Muutamat arvostamani kirjailijat ovat esseissään nostaneet korkealle Leena Krohnin.
Koska en ole yhtään hänen kirjaansa lukenut, tilasin hänen viimeisimpänsä,
tänä vuonna ilmestyneen kokoelman esseitä nimeltään
"Mitä en koskaan oppinut" ja aloin lukea sitä uteliaana.
Kirjan takakannessa lukee:
"Kirjoittaminen on taistelua yksiulotteista ihmistä vastaan. Se on avuton yritys
mitata ihmisen moninaisuutta, pateettinen pyrkimys selittää hänen selittämättömyyttään.
Leena Krohnin kirkas sanataide on luonut tummia tulevaisuuden näkyjä ja syviä pohdintoja lukijolle ympäri maailmaa".
Vasta hiljan sain sen läpi luettua, eikä käsitykseni siitä ole vielä muhinut kypsäksi.
Siinä oli todellakin "kirkkaita kohtia" ja kirja on laajasti sivistyneen, älykkään ihmisen etevää tekstiä,
josta minä maanmatonen (ja olmi :))))))) en ole mikään sanomaan mitään, muuta kuin kunnioittamaan hänen tasoaan,
mutta jotenkin se jäi etäiseksi.
Yhtenä "lankana" kirjan esseissä kulkee ihmisen tietoisuus, kuolema ja kuoleminen
ja Krohn käsitteli niitä monella tasolla, mutta minäpä en ollut tuulella lukea
kuolemasta. Rupesin harppomaan puolivälissä :)))
Luulen, että palaan kirjaan vielä.
Aloitin Niklas Herlinin pojan Heikki Herlinin kirjaa - uudestaan .
Aloitin sitä jo kerran ja senkin alku on hyvin "tumma, surumielinen", luonnollisesti,
koska kirja alkaa 53-vuotiaan isän kuolemanolosuhteitten kuvauksella.
(Ihan diskreetisti, ei mitään yksityiskohtaista)
Olen vasta alkuun päässyt, mutta kirja tuntuu kiinnostavalta,
se on meikäläisen makuun.
yst. terv. M niinkuin meikäläinen :)))
Kaikkea hyvää sinulle ! Olen hengessä mukana. Lippu korkealla ! Anonyymi kirjoitti:
Kiitos vastauksesta sinulle, sinä sympaattinen D !
Toivon että Liehuunkin vielä ehdin tutustua.
Olisi paljon "paikattavaa", mutta ihminenhän lukee ilokseen, henkiseksi mielihyväkseen
eikä mitään 50000:n kirjan saavutusta tavoitellakseen, että ei surra, vaikkei kaikkea ehditäkään lukea. Sehän on mahdottomuus.
Muutamat arvostamani kirjailijat ovat esseissään nostaneet korkealle Leena Krohnin.
Koska en ole yhtään hänen kirjaansa lukenut, tilasin hänen viimeisimpänsä,
tänä vuonna ilmestyneen kokoelman esseitä nimeltään
"Mitä en koskaan oppinut" ja aloin lukea sitä uteliaana.
Kirjan takakannessa lukee:
"Kirjoittaminen on taistelua yksiulotteista ihmistä vastaan. Se on avuton yritys
mitata ihmisen moninaisuutta, pateettinen pyrkimys selittää hänen selittämättömyyttään.
Leena Krohnin kirkas sanataide on luonut tummia tulevaisuuden näkyjä ja syviä pohdintoja lukijolle ympäri maailmaa".
Vasta hiljan sain sen läpi luettua, eikä käsitykseni siitä ole vielä muhinut kypsäksi.
Siinä oli todellakin "kirkkaita kohtia" ja kirja on laajasti sivistyneen, älykkään ihmisen etevää tekstiä,
josta minä maanmatonen (ja olmi :))))))) en ole mikään sanomaan mitään, muuta kuin kunnioittamaan hänen tasoaan,
mutta jotenkin se jäi etäiseksi.
Yhtenä "lankana" kirjan esseissä kulkee ihmisen tietoisuus, kuolema ja kuoleminen
ja Krohn käsitteli niitä monella tasolla, mutta minäpä en ollut tuulella lukea
kuolemasta. Rupesin harppomaan puolivälissä :)))
Luulen, että palaan kirjaan vielä.
Aloitin Niklas Herlinin pojan Heikki Herlinin kirjaa - uudestaan .
Aloitin sitä jo kerran ja senkin alku on hyvin "tumma, surumielinen", luonnollisesti,
koska kirja alkaa 53-vuotiaan isän kuolemanolosuhteitten kuvauksella.
(Ihan diskreetisti, ei mitään yksityiskohtaista)
Olen vasta alkuun päässyt, mutta kirja tuntuu kiinnostavalta,
se on meikäläisen makuun.
yst. terv. M niinkuin meikäläinen :)))
Kaikkea hyvää sinulle ! Olen hengessä mukana. Lippu korkealla !Minulla on hyllyssä Leena Krohnin "Metsänpeitto", M/Ano 21.34. joku suositteli sitä tuolla 60 :lla.
Vähän sitä selailin aikanaan, mutta luulen, että minulle kävi kuten sinulle: en löytänyt oikeaa viritystä sen lukemiseen. Liian malttamaton taidan olla. Mutta saatanpa yrittää joskus...
Herlinin suku kiinnostaa myös ja tietysti menestyneen, mutta ilmeisesti myös itsetuhoisen isän varjo, joka sitten saa pojan tarkastelemaan suhdetta. KIrja-arvostelusta näin päättelin.
Ja samoin lukemastani voinee päätellä, että Niklas Herlin todisti omalla elämällään sen,
ettei valta/rikkaus aina sokaise vaan voi tehdä hyvinkin näkeväksi . Jos lukee Pentti Linkolaa ja Juha Hurmetta ei voi olla ihan pintaliitäjä..))- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Minulla on hyllyssä Leena Krohnin "Metsänpeitto", M/Ano 21.34. joku suositteli sitä tuolla 60 :lla.
Vähän sitä selailin aikanaan, mutta luulen, että minulle kävi kuten sinulle: en löytänyt oikeaa viritystä sen lukemiseen. Liian malttamaton taidan olla. Mutta saatanpa yrittää joskus...
Herlinin suku kiinnostaa myös ja tietysti menestyneen, mutta ilmeisesti myös itsetuhoisen isän varjo, joka sitten saa pojan tarkastelemaan suhdetta. KIrja-arvostelusta näin päättelin.
Ja samoin lukemastani voinee päätellä, että Niklas Herlin todisti omalla elämällään sen,
ettei valta/rikkaus aina sokaise vaan voi tehdä hyvinkin näkeväksi . Jos lukee Pentti Linkolaa ja Juha Hurmetta ei voi olla ihan pintaliitäjä..))Luin aikoinaan kirjan Pekka Herlinistä "Koneen ruhtinas".
Se on yksi mielenkiintoisimmista lukemistani elämäkerroista.
Kun luin sen toiseen kertaan, mielestäni sitä oli muokattu.
Se ei ollut ihan yhtä hyvä kuin alkuperäinen versio.
Omaiset kritisoivat kirjaa sen ilmestyttyä, varsinkin Herlinin vaimo,
(tai silloin jo leski). Ehkä jotain oli poistettu ja muutettu.
M Anonyymi kirjoitti:
Luin aikoinaan kirjan Pekka Herlinistä "Koneen ruhtinas".
Se on yksi mielenkiintoisimmista lukemistani elämäkerroista.
Kun luin sen toiseen kertaan, mielestäni sitä oli muokattu.
Se ei ollut ihan yhtä hyvä kuin alkuperäinen versio.
Omaiset kritisoivat kirjaa sen ilmestyttyä, varsinkin Herlinin vaimo,
(tai silloin jo leski). Ehkä jotain oli poistettu ja muutettu.
MTaitaa oll ikuinen dilemma, M. Jos kirjoittaa rehellisesti ,s e väistämättä loukkaa jotakuta, jos kirjoittaa sievistellen, loukkaa itseään - noin kärjistäen..))
Olisko sittenkin reilumpaa kirjoittaa "muistelmat" silloin kun kohde vielä elää ? Saisi ainakin kohde ainakin kertoa oman versionsa...- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Taitaa oll ikuinen dilemma, M. Jos kirjoittaa rehellisesti ,s e väistämättä loukkaa jotakuta, jos kirjoittaa sievistellen, loukkaa itseään - noin kärjistäen..))
Olisko sittenkin reilumpaa kirjoittaa "muistelmat" silloin kun kohde vielä elää ? Saisi ainakin kohde ainakin kertoa oman versionsa...Rouva H. taisi pahoittaa mielensä, minkä ymmärtää.
Muistan hänen sanoneen jotain sensuuntaista, että "ei Pekka nyt niin huono mies ollut..."
(minkä kuvan kirja ainakin hänen mielestään antoi)
Pekka Herlin aloitti melko tyhjästä. Hänen uransa oli nousujohteinen, vertaansa vailla,
kokopäiväuurastusta ilman paljoakaan lepoa. Paineet olivat kovat kilpailussa maailmanmarkkinoilla.
Kirja ehkä painotti rouvan mielestä liikaa alkoholinkäyttöä.
NIklas syntyi siinä vaiheessa, kun isällä oli jo täysi höyry päällä yritysmaailmassa,
perheelle ei ollut paljon aikaa.
Isä jäi vieraaksi Niklakselle,
Palataan tähänkin aiheeseen :)))
M - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Rouva H. taisi pahoittaa mielensä, minkä ymmärtää.
Muistan hänen sanoneen jotain sensuuntaista, että "ei Pekka nyt niin huono mies ollut..."
(minkä kuvan kirja ainakin hänen mielestään antoi)
Pekka Herlin aloitti melko tyhjästä. Hänen uransa oli nousujohteinen, vertaansa vailla,
kokopäiväuurastusta ilman paljoakaan lepoa. Paineet olivat kovat kilpailussa maailmanmarkkinoilla.
Kirja ehkä painotti rouvan mielestä liikaa alkoholinkäyttöä.
NIklas syntyi siinä vaiheessa, kun isällä oli jo täysi höyry päällä yritysmaailmassa,
perheelle ei ollut paljon aikaa.
Isä jäi vieraaksi Niklakselle,
Palataan tähänkin aiheeseen :)))
MPekka H ei aloittanut tyhjästä, sillä isä Heikki oli jo avannut tilit. Muistan heidät molemmat oikein hyvin, Pekan tietysti paremmin jostakin kumman syystä, se nuoruus.
- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Taitaa oll ikuinen dilemma, M. Jos kirjoittaa rehellisesti ,s e väistämättä loukkaa jotakuta, jos kirjoittaa sievistellen, loukkaa itseään - noin kärjistäen..))
Olisko sittenkin reilumpaa kirjoittaa "muistelmat" silloin kun kohde vielä elää ? Saisi ainakin kohde ainakin kertoa oman versionsa...Hei D, onko "pakko" palata aiheeseen heti. Olen seurannut talouselämää "koko ikäni"
nuoruutta lukuunottamatta. Myös Kone Oy:n vaiheita, sen kasvamista, sen onnistumisia
ja epäonnistumisia. Siksi oli erikoisen mielenkiintoista lukea Pekka Herlinin elämäkerta,
kaikesta siitä mitä "kaiken takana" oli, valtavasti työtä ja strategioita.
Luettuni kirjan ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni, etten ole pitkään aikaan
lukenut mitään niin mielenkiintoista (tosi)tarinaa ja kirjaa. Niitä on harvassa.
Niin hyvä kirja oli, että tilasin kirjan divarista itselleni ja luin sen toiseen kertaan,
joka ei sitten ihan vastannutkaan odotuksiani. Mietin oliko bisneskuvioistakin
karsittu jotain pois ja jotain muutakin ja rakennetta järjestelty uudestaan.
Kirjasta oli ikäänkuin hävinnyt "jännite".
Otin kyllä huomioon senkin, että "pettymys" saattoi johtua siitä, että toiseen kertaan luettuna kertomus on jo tuttu, ei tullut uutta joka sivulla.
Myös mietin miten helposti ihmiset saattavat kadehtia "rikkaita".
Joskus rikkaus peritään, mutta usein sen eteen on tehty töitä rehkimällä terveyden ja perheen kustannuksella.
Samalla älyllä ja raadannalla (kuin esim. P.H) moni kadehtija voisi rikastua, jos olisi kunnianhimoa ja yritystä. Yrittäminen voi tarkoittaa myös valtavia riskinottoja.
Moniko on valmis ? Monellako kadehtijalla on bisneksentektaito hyppysissään ? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei D, onko "pakko" palata aiheeseen heti. Olen seurannut talouselämää "koko ikäni"
nuoruutta lukuunottamatta. Myös Kone Oy:n vaiheita, sen kasvamista, sen onnistumisia
ja epäonnistumisia. Siksi oli erikoisen mielenkiintoista lukea Pekka Herlinin elämäkerta,
kaikesta siitä mitä "kaiken takana" oli, valtavasti työtä ja strategioita.
Luettuni kirjan ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni, etten ole pitkään aikaan
lukenut mitään niin mielenkiintoista (tosi)tarinaa ja kirjaa. Niitä on harvassa.
Niin hyvä kirja oli, että tilasin kirjan divarista itselleni ja luin sen toiseen kertaan,
joka ei sitten ihan vastannutkaan odotuksiani. Mietin oliko bisneskuvioistakin
karsittu jotain pois ja jotain muutakin ja rakennetta järjestelty uudestaan.
Kirjasta oli ikäänkuin hävinnyt "jännite".
Otin kyllä huomioon senkin, että "pettymys" saattoi johtua siitä, että toiseen kertaan luettuna kertomus on jo tuttu, ei tullut uutta joka sivulla.
Myös mietin miten helposti ihmiset saattavat kadehtia "rikkaita".
Joskus rikkaus peritään, mutta usein sen eteen on tehty töitä rehkimällä terveyden ja perheen kustannuksella.
Samalla älyllä ja raadannalla (kuin esim. P.H) moni kadehtija voisi rikastua, jos olisi kunnianhimoa ja yritystä. Yrittäminen voi tarkoittaa myös valtavia riskinottoja.
Moniko on valmis ? Monellako kadehtijalla on bisneksentektaito hyppysissään ?M jäi pois
Anonyymi kirjoitti:
M jäi pois
Oli niin vilkas päivä tänään, M. Hyvät suositukset annoit tuosta kirjasta. On kai se Kone Oy poikkeuksellinen menestystarina meillä.
Kai meillä pitkään oli sellainen ajatus, että yrittäjä on jonkinlainen riistäjä joka tekee tulosta, rikastuu, muiden kustannuksella. Sen verran olen itsekin yrittäjyyttä sivusta seurannut etten missään nimessä itse sellaiseksi hakeutuisi..))
Rahan liikkeitä, talouselämää, en oikestaan enää paljon seuraile, vaikka kai sekin yleissivistykseen kuuluisi...
Katsotaan nyt, jos vaikka joskus pääsisin "Koneeseen saakka". KIrjapiirin kirjat on yleensä pakko asettaa ensimmäisenä lukulistalle.- Anonyymi
demeter1 kirjoitti:
Oli niin vilkas päivä tänään, M. Hyvät suositukset annoit tuosta kirjasta. On kai se Kone Oy poikkeuksellinen menestystarina meillä.
Kai meillä pitkään oli sellainen ajatus, että yrittäjä on jonkinlainen riistäjä joka tekee tulosta, rikastuu, muiden kustannuksella. Sen verran olen itsekin yrittäjyyttä sivusta seurannut etten missään nimessä itse sellaiseksi hakeutuisi..))
Rahan liikkeitä, talouselämää, en oikestaan enää paljon seuraile, vaikka kai sekin yleissivistykseen kuuluisi...
Katsotaan nyt, jos vaikka joskus pääsisin "Koneeseen saakka". KIrjapiirin kirjat on yleensä pakko asettaa ensimmäisenä lukulistalle.Hei D, kirjan vaikuttavuus oli kai siinä, että se oli kertomus ihmisestä,
poikkeuksellisesta ihmisestä, joka teki poikkeuksellisen elämäntyön.
https://otava.fi/kirjat/koneen-ruhtinas-2/
Nukutaan välillä :)
M - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pekka H ei aloittanut tyhjästä, sillä isä Heikki oli jo avannut tilit. Muistan heidät molemmat oikein hyvin, Pekan tietysti paremmin jostakin kumman syystä, se nuoruus.
Voi olla tilit avattu, mutta ilman suurta velkaa ei business olisi lähtenyt käyntiin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hei D, onko "pakko" palata aiheeseen heti. Olen seurannut talouselämää "koko ikäni"
nuoruutta lukuunottamatta. Myös Kone Oy:n vaiheita, sen kasvamista, sen onnistumisia
ja epäonnistumisia. Siksi oli erikoisen mielenkiintoista lukea Pekka Herlinin elämäkerta,
kaikesta siitä mitä "kaiken takana" oli, valtavasti työtä ja strategioita.
Luettuni kirjan ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni, etten ole pitkään aikaan
lukenut mitään niin mielenkiintoista (tosi)tarinaa ja kirjaa. Niitä on harvassa.
Niin hyvä kirja oli, että tilasin kirjan divarista itselleni ja luin sen toiseen kertaan,
joka ei sitten ihan vastannutkaan odotuksiani. Mietin oliko bisneskuvioistakin
karsittu jotain pois ja jotain muutakin ja rakennetta järjestelty uudestaan.
Kirjasta oli ikäänkuin hävinnyt "jännite".
Otin kyllä huomioon senkin, että "pettymys" saattoi johtua siitä, että toiseen kertaan luettuna kertomus on jo tuttu, ei tullut uutta joka sivulla.
Myös mietin miten helposti ihmiset saattavat kadehtia "rikkaita".
Joskus rikkaus peritään, mutta usein sen eteen on tehty töitä rehkimällä terveyden ja perheen kustannuksella.
Samalla älyllä ja raadannalla (kuin esim. P.H) moni kadehtija voisi rikastua, jos olisi kunnianhimoa ja yritystä. Yrittäminen voi tarkoittaa myös valtavia riskinottoja.
Moniko on valmis ? Monellako kadehtijalla on bisneksentektaito hyppysissään ?"onko "pakko" palata aiheeseen heti"
olen kirjoittanut,
vaikka tarkoitus oli kirjoittaa " (minun) on pakko palata aiheeseen heti".
Huono sävy pieleen menneessä kirjoituksessa, anteeksi.
M. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pekka H ei aloittanut tyhjästä, sillä isä Heikki oli jo avannut tilit. Muistan heidät molemmat oikein hyvin, Pekan tietysti paremmin jostakin kumman syystä, se nuoruus.
Niko ei puhunut tuosta mitään.
En ole syksyn kirjatarjontaan tutustunut, ehkä syksyn kirjamessuilla löydän jotain inspiroivaa ja tapaahan siellä ihan eläviä kirjailijoitakin! Viehättävä näky, kun koululaisryhmät haastattelevat heitä, kirja elää tulevaisuudessakin.
Ketjussa puhutaan psykologisesta romaanista. Itselle tulee mieleen psykiatri, kirjailija Joel Haahtelan tuotanto. Pienimuotoisista romaaneissa on psykologinen ja henkevä, eräänlainen sielukas ote, hyvin ymmärtäväinen ja lempeä asenne. Juoni ei ole pääosassa, ei kehityskertomus. Kirja Elena on erityisesti jäänyt mieleeni. Lainaan tähän artikkelia Suomen kuvalehdessä.
"Teosten luonteesta kertoo, että joillekin ne loksahtelevat syvällisesti ja joidenkin sielu taas liikkuu ihan eri taajuuksilla eikä mikään värähdä. Se on pitänyt vain hyväksyä, eikä antaa vaikuttaa kirjoittamiseen. Toisaalta se ei oikeastaan pystykään vaikuttamaan, koska oman kirjoittamisen motiivit ovat muualla.
Haahtela sanoo harmoniaa tavoittelevan kirjoittamisensa olevan haavan kuromista umpeen. Hänen elämänkokemuksensa mukaan kaikkien ihmisten sisällä on tyhjä tai kipeä kohta, vaikkei elämässä olisi ollut suuria tragedioitakaan. Elämän kannalta on ratkaisevaa, miten sitä onnistutaan täyttämään tai hoitamaan.
Haahtelan kohdalla se on ollut usein hienovarainen kirjallisuus, musiikki, maalaustaide ja elokuvat. Ja etenkin kirjoittaminen."
Edesmenneen Bo Carpelanin teoksista kaksi ylsi Finlandia-palkintoon. Niissä on jotain samaa kuin haahtelan kirjoissa: pienimuotoisuus, kielen kauneus ja ytimekkyys, ajatuksen seesteisyys. Mieleen on jäänyt teos Lapsuus ja kouluissakin paljon luettu Kaari. Carpelan on lasten ymmärtäjä, samaan tapaan kuin Oiva Paloheimo etenkin kirjassa Tirlittan. Teuvo Pakkala oli ensimmäisiä suomalaisia kirjailijoita, joilla oli lapsipsykologinen näkemys : lapset eivät ole pieniä aikuisia, joilta voi vaatia aikuisten käytöstä, leikille ja mielikuvitukselle on annettava tilaa. Lasten mielikuvistustahan saatettiin pitää ennen valehteluna, joka piti kitkeä pois.- Anonyymi
Ramona, kommentissasi onkin suosikkejani !
Olen lukenut ja mieltynyt Joel Haahtelan kirjoihin,
vaikka ne jäävät jollain lailla vähän - vaisuiksi ?
Tai ehkä ne ovat "unenomaisia" ?
Hänellä on persoonallinen, herkkä tapa kertoa.
"Sielukas" kuten sanoit.
Myös Carpelania tykkään lukea, Lars Hulden ja Paavo Haavikkokin tuli tässä juuri mieleen
(ei koko tuotanto).
Oiva Paloheimo ja Teuvo Pakkala ovat tuttuja menneiltä vuosilta.
Pakkala on erikoisesti jäänyt mieleeni - sattuneesta syystä - koska jouduin kirjoittamaan esseen hänen "lapsikirjoistaan" enkä oikein silloin edes ymmärtänyt mikä on 'essee'.
Onneksi kaikki Pakkalan kirjat olin lukenut, se pelasti minut, kun oli alle viikko aikaa esseen valmistamiseen.
Esseistä tuli myöhemmin yksi kirjallisuuden alalaji, joihin olen mieltynyt.
Joka tapauksessa kirjojen mainonta alkaa syksyllä jatkuen myyntihuippuun
eli jouluun, niinpä ilmestyvistä kirjoista on tietoa tulossa tajuntaan väkisinkin,
jos mediaa seuraa.
Kirjoittele löydöistäsi ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ramona, kommentissasi onkin suosikkejani !
Olen lukenut ja mieltynyt Joel Haahtelan kirjoihin,
vaikka ne jäävät jollain lailla vähän - vaisuiksi ?
Tai ehkä ne ovat "unenomaisia" ?
Hänellä on persoonallinen, herkkä tapa kertoa.
"Sielukas" kuten sanoit.
Myös Carpelania tykkään lukea, Lars Hulden ja Paavo Haavikkokin tuli tässä juuri mieleen
(ei koko tuotanto).
Oiva Paloheimo ja Teuvo Pakkala ovat tuttuja menneiltä vuosilta.
Pakkala on erikoisesti jäänyt mieleeni - sattuneesta syystä - koska jouduin kirjoittamaan esseen hänen "lapsikirjoistaan" enkä oikein silloin edes ymmärtänyt mikä on 'essee'.
Onneksi kaikki Pakkalan kirjat olin lukenut, se pelasti minut, kun oli alle viikko aikaa esseen valmistamiseen.
Esseistä tuli myöhemmin yksi kirjallisuuden alalaji, joihin olen mieltynyt.
Joka tapauksessa kirjojen mainonta alkaa syksyllä jatkuen myyntihuippuun
eli jouluun, niinpä ilmestyvistä kirjoista on tietoa tulossa tajuntaan väkisinkin,
jos mediaa seuraa.
Kirjoittele löydöistäsi !kirjoitti M
- Anonyymi
Teatterin ja elokuvien maailmasta on ilmestynyt elämänkerta,
kiinnostaako sinua ? Ajattelin pistää itseni kirjaston jonoon,
koska elämäkerrat ovat aina paljon muutakin kuin yhden henkilön historia.
https://www.sttinfo.fi/tiedote/kati-outisen-lyyrisen-kauniit-muistelmat-paastavat-lahelle-rakastetun-taiteilijan-elamaa?publisherId=69817916&releaseId=69915466
M- Anonyymi
Kiinnostaa, ei välttämättä niin Kati Outisen vaan aiheen takia yleensä. Olen 800:s jonossa !!!
- Anonyymi
Runojen kirjoittaminen ja lukeminen haastaa ja muokkaa aivoja.
Tutkimuksissa on todettu, että erityisesti runojen yllättävät sanavalinnat
ja uniikit tavat yhdistellä niitä toisiinsa stimuloivat aivoja myönteisesti.
Self help -oppaiden sijaan itseään kannattaakin siis hoitaa runoilla,
sillä itsehoito-oppaat ja viihdekirjat ovat usein ennalta-arvattavia ja kieleltään yksinkertaisia eivätkä ne haasta aivoja samalla tavalla kuin runot.
Runojen lisäksi aivoille haastetta tarjoavat myös klassikot,
joiden vanhahtava kieli saa myös aivot hyppimään ilosta.
Koska runot käyttävät kieltä luovasti, niiden lukeminen synnyttää oivalluksia
ja luo uusia yhteyksiä aivoihin.
Runojen lukeminen saa myös näkemään asioita uusilla tavoilla. Runous vaikuttaa samalla tavoin sekä vanhoihin että nuoriin aivoihin. - Anonyymi
Kun minä oli nuori
oli minulla kaikki tämä
ja aikaa vaikka kuinka paljon
kulkea tämän ohi.
Perhekin minulla oli:
lapset, isä ja äiti.
Olen nyt vain sijoittunut toisin,
kokenut millaista on olla
isän housuissa, riisua ne.
Veijo Meri 1978
Eikö ole hienon vähäeleisesti kuvattu kokemus kokonaisesta elämänmatkasta
vain yhdeksällä pienellä rivillä ? - Anonyymi
Vanhana tulee varovaiseksi, huomaan. Vanhempana käyttää aikaa oman elämänsä pohtimiseen ja päätösten tekemiseen enemmän kuin nuorena. Vanha on elämänsä aikana tehnyt lukemattomia päätöksiä ja kokenut niitten seuraukset.
Osa päätöksistä on johtanut myönteisiin ja osa kielteisiin tuloksiin.
Kokemukset on opettaneet, että päätökset kannattaa tehdä pitkän pohtimisen jälkeen. Pitkä elämä on tuonut uuden aikaperspektiivinkin. Millään ei ole yhtä kiire kuin nuorena ja asioiden tärkeysjärjestys on muuttunut.- Anonyymi
Aina ei ole aikaa pitkään pohdintaan, esimerkiksi jos sairastuu vakavasti tai jollekkin läheiselle sattuu kotain.
Ei voi etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan, läheskään kaikki asiat eivät ole omassa vallassa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Aina ei ole aikaa pitkään pohdintaan, esimerkiksi jos sairastuu vakavasti tai jollekkin läheiselle sattuu kotain.
Ei voi etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan, läheskään kaikki asiat eivät ole omassa vallassa.Näin se on. Aina ei ole aikaa eikä vaihtoehtojakaan. Me luulemme voivamme päättää elämästämme ja asioistamme, mutta usein kohtalo puuttuu peliin.
- Anonyymi
Luetteko paljon ?
- Anonyymi
"Kokeellinen romaani, romaani lukee itse itsensä"
"Kriitikkona tekee kerrankin mieli vain pällistellä",
kirjoittaa kriitikko Vesa Rantama HS:ssa Jukka Vikkilän uutuusromaanista.
"Taivaallinen vastaanotto".
Jukka Vikkilä sai 2016 Finlandia-palkinnon romaanista "Akvarelleja
Engelin kaupungista.
"Taivaallinen vastaanotto" kuuluu kirjavuoden vetonauloihin,
kirjoittaa kriitikko.
Kirja on saanut kokonaisen sivun palstatilaa HS:ssa.
Tässä alkua:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008203994.html
Kiinnostavatko sinua "kokeelliset" romaanit ?
Mitä pidit "Akvarelleja Engelin kaupungista"-kirjasta ?
Itse en päässyt sen sisään. Aika on ilmeisesti ajanut ohitseni kokeellisten
kirjojen kohdalla, minusta sekin oli jonkun verran "kokeellinen".
Tilasin uteliaisuudesta tämän uutuuden kuitenkin, ehkä ei kannata jättää yrittämättä kokea jotain uutta kirjallisuuden alallakin ? - Anonyymi
Sanovat nykyinen hoitaja on niin hyvä.
No, ei se nyt paha ole, en minä sitä sano,
mut kovin se pitää jöötä.
Nousee itse aamulla kahdeksan aikaan,
no hän on terve, nouskoon vaan,
mutta se tahtoo minunkin ajaa ylös.
Kun näkee, että olen vähänkin hereillä,
rupeaa puhumaan "Eiköhän nousta välillä,
saadaan pedata ja pukea, pääsee sitten takaisin pitkälleen."
Minä kun valvon iltayöstä, niin saisin aamulla unta,
sitä se ei ymmärrä,
joskus tuntuu vaikka en koko päivänä nousis ja pukis,
jäisin kerran siihen, arkipäivänä,
mutta eikös,
aina se sanoo "Täytyy meidän koittaa olla vähän
arvokkaampia, ollaan näin vanhoja",
minä sanoin kerran, "Siinäkös on ihmisen arvo,
ettei ikänään saa tehdä niinkuin tahtoo,
vaik olis kuinka vanha ja väsyksis ja kipeä"
niin se tuli ihan hiljaseks eikä puhunut mitään.
(Maila Pylkkönen 1959)- Anonyymi
Vanhaa ihmistä voidaan alkaa kohdella kuin lasta. Se tuntuu alentavalta.
Olen saanut kokea sitä jo, vaikken ole "autettavassa kunnossa" vielä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vanhaa ihmistä voidaan alkaa kohdella kuin lasta. Se tuntuu alentavalta.
Olen saanut kokea sitä jo, vaikken ole "autettavassa kunnossa" vielä.Se on kamalaa kun aletaan pitää yksinkertaisena lapsena ja jopa puhutellaan yksikön kolmannessa persoonassa, vaikkei omasta mielestään vielä ole ihan sillä tasolla.
Voi olla, että se johtuu siitä, että itsekin nuorempana piti päälle 70 vuotiaita ikäloppuina.
Nyt tietää, ettei sisäisesti paljoakaan muutu. Joissakin asioissa on tietysti jälkeenjäänyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se on kamalaa kun aletaan pitää yksinkertaisena lapsena ja jopa puhutellaan yksikön kolmannessa persoonassa, vaikkei omasta mielestään vielä ole ihan sillä tasolla.
Voi olla, että se johtuu siitä, että itsekin nuorempana piti päälle 70 vuotiaita ikäloppuina.
Nyt tietää, ettei sisäisesti paljoakaan muutu. Joissakin asioissa on tietysti jälkeenjäänyt.Ei nuoretkaan täydellisiä ole, vaikka niin luulisivat. Nuorena luulee osaavansa ja tietävänsä
kaiken parhaiten. Jos vielä vanhana luulee samoin, on aika "herätä" todellisuuteen :))) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei nuoretkaan täydellisiä ole, vaikka niin luulisivat. Nuorena luulee osaavansa ja tietävänsä
kaiken parhaiten. Jos vielä vanhana luulee samoin, on aika "herätä" todellisuuteen :)))Eiku se menee niiin, että iän myötä kasvaa myös käsitys siitä, miten vähän tietää ja osaa. Eikä se tarkoita sitä, ettei tietäisi ja osaisi mitään, mutku muoalima on täynnään kaikenlaista, mitä pitäisi, niiin se on mahrotonta. - Nm. Kuuntele Kelaa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eiku se menee niiin, että iän myötä kasvaa myös käsitys siitä, miten vähän tietää ja osaa. Eikä se tarkoita sitä, ettei tietäisi ja osaisi mitään, mutku muoalima on täynnään kaikenlaista, mitä pitäisi, niiin se on mahrotonta. - Nm. Kuuntele Kelaa
Kun jo hyvin nuorena alkaa lukea valistuu sen suhteen, että tietää kuinka vähän tietää.
Heti kun alkaa lukea huomaa sen. Mitä enemmän lukee sen paremmin tajuaa miten vähän tietää. Jos ei lue koskaan mitään ei tule tietämään kuinka vähän tietää.
Jää tietämättömäksi eikä edes tajua sitä.
- Anonyymi
"Must". Median mahtiyhtiöstä.
https://otava.fi/kirjat/erkon-verikoira/- Anonyymi
Kirjaan liittyen
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/41128a64-f70d-4a05-ba10-7112868f7f0b
Herkullinen aihe myös median ja poliitikkojen valtasuhteista - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kirjaan liittyen
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/41128a64-f70d-4a05-ba10-7112868f7f0b
Herkullinen aihe myös median ja poliitikkojen valtasuhteistaKepua ei saa nostaa lööppeihin kielteisessä sävyssä.
- Anonyymi
800 kirjaa ! Jos kuka jaksaa, tässä on mahtavat sivut "perattavaksi"
https://kulttuuritoimitus.fi/artikkelit/artikkelit-kirjallisuus/kesa-syksy-2021-ainakin-nama-lahes-800-kirjaa-julkaistaan/ - Anonyymi
Kiitos, loistava luettelo ! Neljä syyskuussa ilmestyvää kirjaa sain jo tilatuksi,
yhtä ei ollut vielä kirjaston listoilla.
. . .mutta se oli vasta osio kaunokirjallisuus ja syyskuu. . . - Anonyymi
Viro on minulle hyvin tuttu maa. Tilasin "Viro maailmanvallaksi"-kirjan
Viro maailmanvallaksi! esittelee vironsuomalaisen kirjailijan havaintoja Viron valtion ja virolaisen kulttuurin vahvuuksista ja siitä miten pieni maa voi nousta kekseliäisyydellään ja uutteruudellaan suurten joukkoon. Hän löytää myös asioita, joita korjaisi ja joissa ottaisi mallia muualta.
Lämminhenkinen tarinointi Viron lähihistoriasta ja seikkailut virolaisten ystävien kera kiertävät niin virolaisten piparkakkujen, mutterikioskien ja punkkariluolien kautta kapakkavisojen historiaan, virolaisten mallien seuraan kuin neuvostoestetiikan ytimeenkin. Kirjailija osallistuu olutpöhnäiseen kirveenheittoon, pohtii virolaista showpainia, haastattelee inkeriläistä saarnaajaa ja naureskelee M. A. Nummisen Neuvosto-Eestiä koskevalle idealismille.
Ville Hytönen (s.1982) on asunut Tallinnassa, Haapsalussa, Viljandissa ja nyt Pohjois-Viron Harkussa. Hän on entinen kustantaja, entinen kirjakauppias, entinen boheemi ja nykyinen pienen lapsen isä virolaisessa kalastajakylässä. Hytösen edellinen Viro-kirja oli "Eesti on my mind"- Anonyymi
Hytösen aikaisempi kirja "Eesti on my mind" on ehkä realistisin Eestistä kirjoitettu
"opas". Se kertoo kirjavia juttuja mitä todellinen Eesti ruohonjuuritasolla on ja mitä asioita ja ilmiöitä siellä voi kohdata, jos käy muuallakin kuin päiväturistina Tallinnan ydinkeskustassa.
https://www.suomalainen.com/products/eesti-on-my-mind
- Anonyymi
Kun on enää yksi päivä
kerrallaan, ei se ole
lyhyt eikä pitkä,
kello on pelkkä lelu,
hauska katsoa kuin kissanpojan naama,
kun se alkaa aivastella.
On ilta aamua
ja aamu iltaa jo.
Yö on musta punnus,
kuudenkymmenen kilon,
yhtä elämää painavampi.
On lattialla vaaka
pitkällään, mahdollisimman
kevyesti. Kuunvalo
levitti kirkkaat matot
tummempien päälle.
Veijo Meri, 1990 - Anonyymi
Vanha mikä vanha,
köpittelee saarnikeppi kädessä,
kuuntelee mielissään
kassanneitien sinuttelua,
mutta itse teitittelee.
Pertti Nieminen, 2003- Anonyymi
Ennen oli saarnisauvat - runollisesti - Nykyään painellaan kävelysauvoilla . . .
- Anonyymi
Minulle vanhuuden tajuaminen ei koskaan ole ollu ongelma,
enemmänki jotain muuta, olen kai vanhana syntynyt, heh,
aikoinaan kun olin noin 27 v ja kolmen lapsen äiti,
olin ollut lasten takia kotona,
sitten kun rupesin hakemaan töitä,
juoksin varmaan kaikki kaupungin mahdolliset tuöpaikat läpi,
aina sain kieltävän vastuksen
en saanu töitä, luulin jo että olen LIIAN VANHA päästäkseni enään työelämään mukaan,
-- nyt jälkeenpäin hymyilen tuolle ajatukselle,
mutta se oli silloin hyvin konkreettinen kokemus ja luulo,
--- no sitten kuitenkin yksi työnantaja muisti että olin etsiny töitä
ja soitti,
sain vakituisen työ-paikan,
kiitos sen aikaiselle politiikalle,
se oli Kekkosen aikakautta,
--
aina olen tuntenu itseni vanhaksi,
jopa tuolloin nuorena aina ilmoitin itseni vuotta vanhemmaksi kuin olin todellisuudessa,
koska itse oletin olevani vanha,
nyt sairaana ja uupuneena olen tajunnu olevani vanhus,
osittain jo avuton, en täysin avuton mutta osittain,
no se siitä jaarituksesta,,,
jaaritellaan joskus lisää,,- Anonyymi
On se kyllä kamalan surullista, että ihminen pitää itseään vanhana jo alta 50. Äitini kuuluu myös siihen porukkaan. Itselleni 40 oli se kohta elämässä kun vasta huomasin, että jukopliuta, näitähän tulee koko ajan lisää, siis vuosia. Siihen asti aiheella ei ollut mitään merkitystä. - Nm. Iätön
- Anonyymi
Nelissäkymmenissä ihminen tajuaa, että noin puoliväliin elämää on tultu.
Sen jälkeen ajattelee asioita toisin.- Anonyymi
En ajatellut 40 kohdassa noin. Nyt voisin jo ajatellakin. - Nm. 20 vuotta myöhemmin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ajatellut 40 kohdassa noin. Nyt voisin jo ajatellakin. - Nm. 20 vuotta myöhemmin
Olet nyt 60 ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet nyt 60 ?
Juuu, ja monta vuotta päällekin. - Nm. Ei uskoisi
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuu, ja monta vuotta päällekin. - Nm. Ei uskoisi
Vasta 80 v eikä päivääkään päälle satavuotiaan näköinen ?
- Anonyymi
Eeva Kilpi oli ilmeisesti i k i - n u o r i kun ei osannu olla koskaan vanha,
meikä varmaanki on aina ollut i k i - v a n h a
siis i k i - v a n h u s koska koskaan en ole tuntenu olevani nuori ,
aina olen tuntenut itseni vanhaksi aivan nuoruudesta asti,
monta kertaa häpesin nuorena aviovaimona mieheni rinnalla omaa vanhuuttani, heh,
vaikka puolisoni oli mua vanhempi,
kyllä elämä on sitten kummallista,
ilmeisesti olen niinsanottu VANHA SIELU,
olisinkohan eläny maailmassa jo montakertaa ennenki,,
onkohan sielunvaellusoppi oikeesti totta ,,, ?
koen usein asioita joita olisin joskus enneki kokenu, ja nähnyt,- Anonyymi
Jos sielusi on vaeltanut niinkuin intialaisilla, siirtynyt seuraavaan persoonaan . . ?
Tai jos sinulla ei ollut huoletonta nuoruutta.
Minulla oli aika vastuullinen nuoruus, piti nopeasti ottaa aikuisen vastuu,
"vanhenin" äkkiä minäkin.
Nuku hyvin ! Yö jo on ! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos sielusi on vaeltanut niinkuin intialaisilla, siirtynyt seuraavaan persoonaan . . ?
Tai jos sinulla ei ollut huoletonta nuoruutta.
Minulla oli aika vastuullinen nuoruus, piti nopeasti ottaa aikuisen vastuu,
"vanhenin" äkkiä minäkin.
Nuku hyvin ! Yö jo on !Ehkä ei ole ollut huoletonta lapsuutta eikä nuoruutta,
olenhan syntyny sodan jalkoihin,
kun synnyi, niin kohta syttyi suomen ja venäjän välillä sota,
niin ja jo neljätoistavuotiaana aloitin työelämän,
välliin sukulaisten lapsen piikana ja välillä oli ihan oma kioskikin ,
se vartavasten rakennettiin koti palstalle tien vierelle, kävin tukusta ostamassa sinne tavaraa, olihan se aikaa, oikeestaan sitä hommaa olisi pitäny jatkaa, mutta lapsellisuuttani lopetin sen, ja keksin muuta,
siis olin jopa yrittäjä jossaki vaiheessa lapsuutta, eli nuoruutta,
ehkä se vanhuus vanhaksi tunteminen tunne johtuu sodan jälkeisistä ajoista,
olihan suomi hyvin köyhä ja alkeellinen maa siihen aikaan,, - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ehkä ei ole ollut huoletonta lapsuutta eikä nuoruutta,
olenhan syntyny sodan jalkoihin,
kun synnyi, niin kohta syttyi suomen ja venäjän välillä sota,
niin ja jo neljätoistavuotiaana aloitin työelämän,
välliin sukulaisten lapsen piikana ja välillä oli ihan oma kioskikin ,
se vartavasten rakennettiin koti palstalle tien vierelle, kävin tukusta ostamassa sinne tavaraa, olihan se aikaa, oikeestaan sitä hommaa olisi pitäny jatkaa, mutta lapsellisuuttani lopetin sen, ja keksin muuta,
siis olin jopa yrittäjä jossaki vaiheessa lapsuutta, eli nuoruutta,
ehkä se vanhuus vanhaksi tunteminen tunne johtuu sodan jälkeisistä ajoista,
olihan suomi hyvin köyhä ja alkeellinen maa siihen aikaan,,Ei sodan jälkeen saanut olla lapsi. En minä ainakaan. Vaadittiin aikuismaista käytöstä.
Lapset oli pellolla sokerijuurikasta harventamassa ja perunannostossa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei sodan jälkeen saanut olla lapsi. En minä ainakaan. Vaadittiin aikuismaista käytöstä.
Lapset oli pellolla sokerijuurikasta harventamassa ja perunannostossa.Totta,
heti pienestä asti me sota-ajan lapset tehtiin töitä,
heinäpellolla, heti kun harva pysyi kädessä,
samoin keväisin
perunoitten nostamisessa kellarista itämään
että saatiin ne sitten istuttaa peltoon,
myös perunoitten kerääminen pelolta talveksi kellariin oli lapset aina niitä keräämässä,
oikeestaan kun miettii, meille pitäisi maksaa eläkettä jo lapsesta lähtien, sillä maalaistyö oli oikeaa työtä myös lapsille,
onkohan koskaan suomessa kukaan tullu ajatelleeksi, että suomessakin sodan aikana piti käyttää myös lapsityövoimaa varsinki maalla,
miehet oli sodassa ja naiset lapsineen teki kaikki maalaistyöt siihen aikaan,
- Anonyymi
Ajat oli toiset todellakin. Muistan, kun äitini oli kilometrien päässä
maatiloilla töissä päivät, minä 5-vuotiaana jäin kotiin vahtimaan 1-vuotiasta veljeäni.
Isä oli kauempana töissä viikot, tuli lauantai-iltana kotiin ja maanantaina aamuyöstä
taas lähti.
Silloin oli pakkotilanteita, kun elanto oli jostain saatava.
Joskus ei ruokakaapissa ollut kuin muurahaisia.- Anonyymi
Sen ajan lasten työpanosta tarvittii joka paikassa,
me emme silloin osanneet ajatella että se työ olisi rahan arvokasta
siis taloudellisesti,
oli meillä lapsilla hauskaakin työtä,
palkaakin saatiin syksyisin kun tuli ravustusaika,
lippoja innolla virkattiin
ja ravunsyöttejä onngittiin joesta,
välliin tapettiin kissoja ja kanoja ravunsyötiksi,
kylällä oli muutamia rapujen ostajia
he maksoi lapsen mielestä hyääkin palkaa,
rapujen piti olla aina määrätyn kokoisia,
pienet ravut ei koskaan kelvannu ostajille,
olihan se ihanaa aikaa,
- Anonyymi
Luonto opettaa vanhuuteen, sillä luonto se on joka tikanpojankin puuhun ajaa.
- Anonyymi
Vähän ontuva vertaus. Ei vanhuuteen opi. Vanhuus on alistumista ja luopumista.
Ei mitään mieluisaa. Ei yhtään tule tikanpoika mieleen.
- Anonyymi
Alotukseessa omituinen ajatus,,, hah, miten osaa,, heh heh,
meikälle ei ole mikään vaikeus olla vanhus ja ymmärtää olevansa vanhus,
kun ON vanhus
niin ON vanhus, - Anonyymi
Vanhuutta tai nuoruutta ei kannata miettiä koskaan, sillä ns. viikateveikko kyllä aikanaan korjaa talteen ikään, sukupuoleen, tai säätyyn katsomatta, kenet tahansa oikeaksi katsomallaan hetkellä, joten repikää siitä!
- Anonyymi
Kiitos ! Olipa piristävää :(
- Anonyymi
Well, ehkä ikä ja elämäntaidot ihan vähän kuitenkin vaikuttavat aiheeseen ja tilanteisiin. - Nm. Toiset altistuvat aikaisemmin
- Anonyymi
Vanhuudessa on lohdutonta se, ettei voi olla enää sellainen oma itsensä kuin haluaisi.
- Anonyymi
Minkä ikäinen olet? Satavuotiaskin on "sellainen oma itsensä kuin" on. Haluamiset on mietitty jo aikaisemmassakin vaiheessa tärkeysjärjestykseen. - Nm. Kaikista lohduttominta on se, ettei hyväksy
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, tervetuloa
Tule luokseni eka vaikka viikoks tai pariksi. Saisin helliä, kannustaa ja tukea sua ja kokata lempi herkkujasi. Pääsisit316029Kela valvoo lasten tilejä.
Tämä isoveli Kela kyttää jopa lasten yli 200,- euron rahat jotka on melko varmasti lahjaksi saatu. Se vaikuttaa perheen3113890Olisit ollut varovaisempi
Nyt jos minut hylkäät ja et meidän asiasta minulle mitään ilmoita niin ettet edes anteeksi pyydä, niin tiedä että minä e543340TTK-tähti Saana Akiola paljasti tv-ohjelmassa tapahtuneen ahdistelun
Olisko pitänyt suunnitella ulostulo paremmin? Nyt lehdet soittelevat kaikki 8 läpi ja kuusi sanoo ettei koskenut häntä.373086- 1642444
- 552086
Elisa laskuttaa jo sähköpostilaskusta erikseen euron
Paperilaskuista on otettu lisämaksua jo ajat sitten, mutta nyt Elisa ottaa euron siitä että lähettävät sähköisen laskun1261980Oho! Susanna Laine kohtasi epäonnea lomareissulla Italiassa - Avaa tilannetta: "Vähän sahaavaa..."
Ou nou! Tsemppiä kuitenkin loppulomaan Italiassa, Susanna Laine ja mahdollinen seuralainen! Lue lisää ja katso kuvat:111640Sinulle, tahtoisin kertoa mitä
ajattelen siitä. Ehkä olen väärässä, mutta minusta kuulostaa jonkin alulta, mutta ei kerro minkä. Se selvinnee myöhemmi281609Ensitreffit alttarilla Jyrki paljastaa hääyön intiimiasioista kameroiden sammuttua: "Fyysinen..."
Ooo-la-laa… Ensitreffit alttarilla -sarjassa alkaa hääparien välillä ns. tunteet kuumenemaan. Lue lisää: https://www.s71607