Miten osaan olla vanha, kun olen vast'ikään oppinut olemaan nuori ?

.....Eeva Kilpi on syntynyt helmikuussa 1928.

Vähän raskassoutuista tuntuu olevan romaanipuolella
"Kira Poutasen Surun kartta on kirkkaasti soiva romaani sukupolvelta toiselle siirtyvistä muistoista ja haavoista sekä uuden elämän ihmeestä. Emma Puikkosen Musta peili on vahva ja kaunis romaani kolmesta naisesta, kolmesta aikakaudesta ja kolmesta kohtalosta maailmassa, jota öljy pyörittää. Joni Pyysalon Putoamispaikka on monikasvoinen, visuaalinen romaani itsensä kohtaamisesta, yksinäisyydestä, luontosuhteesta ja sukupolviahdistuksesta".

Anonyymi kirjoitti:

Vähän raskassoutuista tuntuu olevan romaanipuolella
"Kira Poutasen Surun kartta on kirkkaasti soiva romaani sukupolvelta toiselle siirtyvistä muistoista ja haavoista sekä uuden elämän ihmeestä. Emma Puikkosen Musta peili on vahva ja kaunis romaani kolmesta naisesta, kolmesta aikakaudesta ja kolmesta kohtalosta maailmassa, jota öljy pyörittää. Joni Pyysalon Putoamispaikka on monikasvoinen, visuaalinen romaani itsensä kohtaamisesta, yksinäisyydestä, luontosuhteesta ja sukupolviahdistuksesta".

Lue lisää

Historia toistaa itseään. 50 vuotta sitten puhuttiin paljon ja kirjoitettiin sukupolviahdistuksesta ja taas. Hyvin menee (?) kun ei edes muista minkälaista "sukupolviahdistusta" aikanaan koki :)))) Uudet ahdistukset parantavat entiset ?

Sekavat sivut.

"Kirjailijan status on viime vuosina ollut tosi korkealla päätellen siitä,
että niin monet sitä tavoittelevat vai onko "julkinen itsetilitys" muotia ?
Toimiiko se psykoterapian tavoin ?
Niinkin pienessä maassa kuin Suomessa ilmestyy vuosittain
paljon esikoisteoksia, joissa nuorempi kirjoittajapolvi kirjoittaa elämänahdistuksensa ulos."

Kirjailijan status on todellakin huippukorkealla, vaikka se on vain yksi ammatti
muitten "kulttuuriammattien" joukossa.

Status on ollut korkea ennenkin.
Mm. Väinö Linna tunnetuksi tultuaan on todennut:
"Jos teette tavallista työtä, ette pääsee julkisuuteen muuten kuin jäämällä
kaatuvan tarktorin alle tai putoamalla Valkeakosken tehtaan savupiipun päästä".

Anonyymi kirjoitti:

"Kirjailijan status on viime vuosina ollut tosi korkealla päätellen siitä,
että niin monet sitä tavoittelevat vai onko "julkinen itsetilitys" muotia ?
Toimiiko se psykoterapian tavoin ?
Niinkin pienessä maassa kuin Suomessa ilmestyy vuosittain
paljon esikoisteoksia, joissa nuorempi kirjoittajapolvi kirjoittaa elämänahdistuksensa ulos."

Kirjailijan status on todellakin huippukorkealla, vaikka se on vain yksi ammatti
muitten "kulttuuriammattien" joukossa.

Status on ollut korkea ennenkin.
Mm. Väinö Linna tunnetuksi tultuaan on todennut:
"Jos teette tavallista työtä, ette pääsee julkisuuteen muuten kuin jäämällä
kaatuvan tarktorin alle tai putoamalla Valkeakosken tehtaan savupiipun päästä".

Lue lisää

Olisi mielenkiintoista saada lukea tämä artikkeli esikoisteoksista kokonaan,
mutta se on maksumuurin takana.
HS-toimittaja luki esikoisteoksia ja teki päätelmänsä:
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000004841187.html

Kiitos tuosta vinkistä!
Ola Rapace näytteli mm. Wallander-sarjoissa.
Myös Netflixistä tuttu.
Kuuluisa ex-puolisi Nooma Rapace teki huikeaa näyttelijätyötä Millenium-triologissa.

Kuuluisuudesta on siis varmasti vankkaa oma- ja lähipiirin kokemustietoa kirjaansa.

Pitihän se kuva hakea. Toivottavasti onnistuin.

https://www.google.com/search?q=ola rapace&client=ms-android-samsung-rev2&ei=ZHkVYbKLA4-Rxc8PgKW4wAY&gs_ssp=eJzj4tTP1TdINjc1MTJg9OLKz0lUKEosSExOBQBHQwaR&oq=ola rapace&gs_lcp=ChNtb2JpbGUtZ3dzLXdpei1zZXJwEAEYADIHCC4QQxCTAjIFCC4QgAQyBggAEAcQHjIFCAAQgAQyBggAEAcQHjIGCAAQBxAeMgUIABCABDIFCAAQgARQAFgAYLOnAWgAcAB4AIAB9QKIAfUCkgEDMy0xmAEAwAEB&sclient=mobile-gws-wiz-serp

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos tuosta vinkistä!
Ola Rapace näytteli mm. Wallander-sarjoissa.
Myös Netflixistä tuttu.
Kuuluisa ex-puolisi Nooma Rapace teki huikeaa näyttelijätyötä Millenium-triologissa.

Kuuluisuudesta on siis varmasti vankkaa oma- ja lähipiirin kokemustietoa kirjaansa.

Pitihän se kuva hakea. Toivottavasti onnistuin.

https://www.google.com/search?q=ola rapace&client=ms-android-samsung-rev2&ei=ZHkVYbKLA4-Rxc8PgKW4wAY&gs_ssp=eJzj4tTP1TdINjc1MTJg9OLKz0lUKEosSExOBQBHQwaR&oq=ola rapace&gs_lcp=ChNtb2JpbGUtZ3dzLXdpei1zZXJwEAEYADIHCC4QQxCTAjIFCC4QgAQyBggAEAcQHjIFCAAQgAQyBggAEAcQHjIGCAAQBxAeMgUIABCABDIFCAAQgARQAFgAYLOnAWgAcAB4AIAB9QKIAfUCkgEDMy0xmAEAwAEB&sclient=mobile-gws-wiz-serp

Lue lisää

Mieshän on hurmuri.

Anonyymi kirjoitti:

Mieshän on hurmuri.

Kuin Persbrandt ?

Anonyymi kirjoitti:

Kuin Persbrandt ?

Rapace on ollut pitkään mukana ruotsalaisissa filmeissä ja sarjoissa, usein poliisina, etsivänä tai roistona.
Charmikkaampi omalla rosoisella tavallaan kuin Persbrandt, mielestäni.
Mutta hänen ex-vaimo, Noomi Rapace todellakin briljeerasi Millenium-trilogissa, verrattuna esimerkiksi amerikkalaisen version Rooney Maraan. Ruotsalaiset alkuperäisfilmit muutenkin korkeampitasoisia.
***
"Youth is the most precious thing in life; it is too bad it has to be wasted on young folks.” sanoi George Bernad Shaw 1934 or 35, keskustelussaan tunnistamattomaksi jääneen nuoren naisen kanssa.
("Nuoruus on kaikkein kallisarvoisin asia elämässä, valitettavasti se vain menee hukkaan kun se on annettu nuorille ihmisille".)

Otsikko on mieleenjäänyt lause jostakin Eeva Kilven kirjasta.

Taatusti jonkun ulosottomiehen tekstiä, jolle on mieleistä, jos velallisella on tili, josta voi ulosmitata velat kaikkine provikoineen?

E. Paasilinnan tyyppinen henkilö olisi voinut tuon kirjoittaa tai kuka vain nokkela ajattelija.

Arvaan Hotakainen.

Anonyymi kirjoitti:

Arvaan Hotakainen.

Samat sanat, satku Horskulle.

Penan tekstiä.

Tämä on Lars Huldenin vaikuttava, tunteisiin vetoava runo, jonka voi lukea yhä uudestaan ja aina se koskettaa ja mietityttää.

olit nuorempi ja rakastit
odotit kun hän tuli iltaisin kotiin
jossain vaiheessa seinä tuli vastaan
hiljaisuus sinulle rakkaassa ihmisessä
oli kuin mitään ei olisi ollutkaan
kuin rakkautta ei olisi koskaan ollutkaan
vasta myöhemmin ymmärsit
mitä olit menettänyt
se kaikki näkyi sinussa ja lapsissasi
vaikka ymmärsit, et kuitenkaan
jokainen joka sen jälkeen toimi samoin
tuli sinulle näkymättömäksi

Anonyymi kirjoitti:

olit nuorempi ja rakastit
odotit kun hän tuli iltaisin kotiin
jossain vaiheessa seinä tuli vastaan
hiljaisuus sinulle rakkaassa ihmisessä
oli kuin mitään ei olisi ollutkaan
kuin rakkautta ei olisi koskaan ollutkaan
vasta myöhemmin ymmärsit
mitä olit menettänyt
se kaikki näkyi sinussa ja lapsissasi
vaikka ymmärsit, et kuitenkaan
jokainen joka sen jälkeen toimi samoin
tuli sinulle näkymättömäksi

Lue lisää

Miten hienosti ajateltu.. Kiitos runosta.

Minun runoni tulisivat olemaan lyhyitä ja arkipäiväisiä keskusteluja itseni kanssa

Taas samaa
aamutiski ja imurointi
madame, entä hyvinvointi ?

Anonyymi kirjoitti:

Miten hienosti ajateltu.. Kiitos runosta.

Minun runoni tulisivat olemaan lyhyitä ja arkipäiväisiä keskusteluja itseni kanssa

Taas samaa
aamutiski ja imurointi
madame, entä hyvinvointi ?

Lue lisää

Runon rustaaminen voi olla tehokasta aivo- ja muistijumppaa
ja taatusti se on luovempaa kuin ristikkojen täyttäminen.

Minulla on oikeastaan vain yksi kriteeri hyvälle runolle:
Hyvästä runosta jää lukijalle tulkittavaa.

Kliseinen runo on kerralla "tyhjennetty":
Oi, ruusuni rakkauteni
sielusi on kaunis
olet kulta-aarteeni sateenkaaren päässä
ja minä rakastan sinua

Montako kertaa jaksat lukea edelläolevan ja pohtia sen monikerroksellisuutta? Niinpä…

Tässä on ideaa. Kun päivät ovat yksinäiset ja pitkät saisi "ohjelmanumeron" jos haastaisi
itsensä väsäämään runon päivässä. Takuulla se on luovempaa ja aivoille tehokkaampaa kuin ristikon täyttö, vihjeet kun oppii ulkoa, mutta entä jos runosuoni ei pulppua ???
Runot voivat näyttää niin helpoilta, mutta kun testasin asiaa en päässyt alkuunkaan.
Olisi kiva, jos lahjakkaammat kirjoittelisivat malliksi ja muitten iloksi omia runojaan
lisää tähän ketjuun.

Hannu Raittila analysoi "kesysti" ja hauskastikin aikansa ilmiöitä.
Minäkin luen mielelläni ajassa eläviä ilmiöitä analysoivia kirjoja,
koska jonkun verran taantuneena tykkään "herätyksistä",
kun en itse aina (enää varsinkaan) tajua "herätä" huomaamaan
mitä ilmiöitten takana on.

Aikamoinen "herätys" oli Jyrki Lehtolan "Tesla metsässä - kohtuuttomia esseitä"
(Herra Suorasuu) Jyrki Lehtola on kehittänyt ilkeilystä taiteenlajin, sanovat.
HS arvosteli:
Satiiirinen helmi,
joka rankaisee hyvyyteensä rakastuneita kulttuurivalkoisia".

"Kirja piiskaa lukijasta irti viimeisetkin itsetyytyväisyyden rippeet".
Mainioita esseitä. Ihan oma tyyli. Vauhdikasta menoa.
Sarkasmia, ironiaa ja mausteena ilkeilyä ja - ilveilyä ?
Ei oikeastaan tiedä missä on niitten raja kirjassa.
Virkistävä tyrmäys omahyväisyydelle.
M

Aika naurettavaa on ostaa kirjoja kirjahyllyyn metrikaupalla täytteeksi esittääksen "jotain",
jos ei niitä lue.

V.S. Naipaul on kiinnostava tapaus. Kun Naipaul tuli Suomessa tunnetuksi
oli tunnettu myös alakulttuurimaailmasta Martti "Huuhaa"-Innanen,
jolla oli humoristisia huonoja lauluja (määkimisiä) ja runoja, hullunkurisia pölhöilyjä,
jonka yhden "laulun" (ulinan) nimi oli "Intialaisen vedenkantajan laulu",
ja juuri niihin aikoihin näin kirjastossa kirjan,
josta minulle tuli joku mielleyhtymä Innaseen.
Kirjan takakannessa oli intialaiselta näyttävän miehen kuva ja kirjan nimi oli
"Täysinoppinut hieroja" ja minua alkoi kirjastossa naurattaa sisäänpäin.
Kuka laittaa kirjan nimeksi "Täysinoppinut hieroja" ?
Kuin joku yllättävä persoona, kirjailija ? Humoristi ?

Kirja olikin hyvä ja ihan erilainen kuin odotin ja luin toisenkin,
jonka nimeä en enää edes muista,
mutta tykkäsin molemmista paljon ja mietin mikä näissä kiehtoo
enkä pystynyt sitä määrittelemään.
Joku "erilaisuus" niissä kiehtoo, persoonallinen tapa kertoa, aihepiiri,
ja kirjoissa on jotain "salaperäisyyttäkin" ja humoristisuutta.

Sitten Naipaul jäi minulta. Ehkä hänen kirjojaan ei suomennettu pitkään aikaan lisää ?
Kiva, että muistutit hänestä, pitänee googlata mitä hänen kirjojaan on myöhemmin ilmestynyt suomeksi ja onko niitä useita.
Onko sinulla ehdotus myöhemmästä tuotannosta minkä lukisin ?

Samoilta sivuilta löysin toisenkin "kiinnostavuusalueeseeni" kuuluvan kirjan,
"tutun" toimittajan Petri Sarasteen "Kirjeenvaihtaja"
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjeenvaihtaja-9789523516533?campaignId=6e247ff5-c526-4903-a14e-92e1e665bf23
Kirjeenvaihtaja Rauli Virtasen kirjan jo luinkin.
On mielenkiintoista päästä kirjeenvaihtajan mukaan tapahtumiin eri puolille maailmaa (vaikka ne ovat jo menneet) mutta saa taustatietoa ja monipuolista kuvaa siitä mitä
oikeasti paikan päällä tapahtui ja saa kuvaa itse kirjeenvaihtajan työn eri puolista,
mikä työ esimerkiksi Rauli Virtasella sotatoimialueilla oli toisinaan henkeä uhkaavaa.
M

En ole oikein uskaltanut kurkata tähän ketjuun, kun tiedän, miten minulle käy: innostun kaikista kirjoista, laitan ne muistiin, saatan tilata kirjastostakin, mutta sitten iskee angsti kun en ehdikään niitä lukea..)) Kun hyllyssä on myös lukemattomia kirjoja, tutut tarjoavat lukemiaan lainaksi, kirjakerhokin on jo listansa julkistanut...
Ja mistä sitten alkaisi, mistä ottaisi sen ajan, jota meillä ikäihmisllä sanotaan olevan runsaasti käytössä ?
Mutta hieno ketju taas muistuttamaan siitä, millainen voimavara kirjallisuus on ja miten onnekkaita olemme, kun kirjastolaitos sen kuin parantaa palvelujaan (E-kirjat ja mitä kaikkea muuta ?).
Eeva Kilpi on lempikirjailijani, sielunsiskoni, terapeuttini. Kiitos tämän ketjun sainkin eilen kirjastosta Sinisen muistikirjan. Ikääntymistä koskevat runot koskettavat tällä hetkellä eniten, miten sattuikin ?..))
"Miten monta persoonaa ja ikää ihmisessä asustaakaan vanhana, miten monta kerrosta ja luonteenlaatua, miten suurta sielullista runsautta se kaikki onkaan - ja miten surullista, että läheiset eivät anna sille arvoa, eivät anna vanhalle edes tilaisuutta käyttää ominaisuuksiaan"

Jos "läheiset" viittaa tässä nuorempiin, niin uskon, että jotakin kautta se meidän "runsautemme", oma laatumme, välittyy läheisiimme, vaikka he eivät välttämättä sitä tunne eivätkä tunnista, emmekä aina itsekään. Hukkaan emme joudu..))

Me voimme myös jakaa tuota laatua keskenämme. Tämäkin ketju on siitä todiste: pohdintaa runoudesta, runoja ja kiva ehdotus: että voisi kirjoittaa joka päivä runon, ellei muille niin itselleen. Ja ainakin yksin ihana runo on jo saatu lukea...
Lisää pataan !..))
M, kiitos rohkaisusta toisessa ketjussa...

Lukuvinkeiksi elämänkertojen ystäville laitan vielä yhden kirjan mediamaailmasta.
Lähes kaikille on tullut tutuksi myös toimittaja Kari Lumikero, jolta viime vuonna tuli kirja "Uutismies". Se oli oikein mukavaa luettavaa.
Linkki Kari Lumikeroon
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006263861.html

Olen viime lueskellut (nelisataasivuisia) tietopuolisia kirjoja kuten Anders Blom: "Lobbaus Suomen poliittisessa järjestelmässä" ja Raeste-Sokala: "Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä",
joilla ei ole yleistä kiinnostavuutta joten jääkööt esittelemättä tarkemmin. . .
M

demeter1 kirjoitti:

En ole oikein uskaltanut kurkata tähän ketjuun, kun tiedän, miten minulle käy: innostun kaikista kirjoista, laitan ne muistiin, saatan tilata kirjastostakin, mutta sitten iskee angsti kun en ehdikään niitä lukea..)) Kun hyllyssä on myös lukemattomia kirjoja, tutut tarjoavat lukemiaan lainaksi, kirjakerhokin on jo listansa julkistanut...
Ja mistä sitten alkaisi, mistä ottaisi sen ajan, jota meillä ikäihmisllä sanotaan olevan runsaasti käytössä ?
Mutta hieno ketju taas muistuttamaan siitä, millainen voimavara kirjallisuus on ja miten onnekkaita olemme, kun kirjastolaitos sen kuin parantaa palvelujaan (E-kirjat ja mitä kaikkea muuta ?).
Eeva Kilpi on lempikirjailijani, sielunsiskoni, terapeuttini. Kiitos tämän ketjun sainkin eilen kirjastosta Sinisen muistikirjan. Ikääntymistä koskevat runot koskettavat tällä hetkellä eniten, miten sattuikin ?..))
"Miten monta persoonaa ja ikää ihmisessä asustaakaan vanhana, miten monta kerrosta ja luonteenlaatua, miten suurta sielullista runsautta se kaikki onkaan - ja miten surullista, että läheiset eivät anna sille arvoa, eivät anna vanhalle edes tilaisuutta käyttää ominaisuuksiaan"

Jos "läheiset" viittaa tässä nuorempiin, niin uskon, että jotakin kautta se meidän "runsautemme", oma laatumme, välittyy läheisiimme, vaikka he eivät välttämättä sitä tunne eivätkä tunnista, emmekä aina itsekään. Hukkaan emme joudu..))

Me voimme myös jakaa tuota laatua keskenämme. Tämäkin ketju on siitä todiste: pohdintaa runoudesta, runoja ja kiva ehdotus: että voisi kirjoittaa joka päivä runon, ellei muille niin itselleen. Ja ainakin yksin ihana runo on jo saatu lukea...
Lisää pataan !..))
M, kiitos rohkaisusta toisessa ketjussa...

Lue lisää

Hei D, kylläpä ilahduin ! Toivotan sinut sydämellisesti tervetulleeksi jakamaan
ajatuksia kirjoista, edelleenkin !
Ymmärrän "pointtisi ". . . siksi halusin rohkaista sinua ja ihan itsekkäistäkin syistä,
koska kanssasi on niin mukava vaihtaa ajatuksia.
Yritän, etten antaisi minkään häiritä paljon hyvää mieltä tuottavaa "harrastustani",
kiinnostusta kirjoihin ja niistä juttelemiseen. En ota paineita.
Älä sinäkään ! Otamme rennosti, eikö vain ?
Olen yrittänyt harjoitella olla laittamatta päätäni pölkylle listittäväksi ;)
Makuja on monia, eikä oikeassa oleminen oikein kai kuulukaan kirjallisuuden tulkitsemisiin ?
Toistan Erno Paasilinnan sanat:
"Totuus ei ole minkään arvoinen, jos sillä ei ole kannattajia. Jäljellä on enää
oikeassa olemisen yksinäinen kirous". (paljon hymyilyä)

Palaamme palstalle !
M

Anonyymi kirjoitti:

Samoilta sivuilta löysin toisenkin "kiinnostavuusalueeseeni" kuuluvan kirjan,
"tutun" toimittajan Petri Sarasteen "Kirjeenvaihtaja"
https://www.adlibris.com/fi/kirja/kirjeenvaihtaja-9789523516533?campaignId=6e247ff5-c526-4903-a14e-92e1e665bf23
Kirjeenvaihtaja Rauli Virtasen kirjan jo luinkin.
On mielenkiintoista päästä kirjeenvaihtajan mukaan tapahtumiin eri puolille maailmaa (vaikka ne ovat jo menneet) mutta saa taustatietoa ja monipuolista kuvaa siitä mitä
oikeasti paikan päällä tapahtui ja saa kuvaa itse kirjeenvaihtajan työn eri puolista,
mikä työ esimerkiksi Rauli Virtasella sotatoimialueilla oli toisinaan henkeä uhkaavaa.
M

Lue lisää

Seuraan Rauli Virtasta Facebookissa joten saan kaikki hänen postauksensa suoraan omalle sivulleni.
Olen lukenut hänen "Reissukirja"nsa ja osittain muitakin kirjoja ja seuraan hänen tuotantoaan Goodread'sissa.
Olen harvinaisen paljon Virtasen kanssa samoilla linjoilla.
Laitanpa nämä sitaatit vielä tähänkin, jos ne jäivät huomiotta siellä toisen kirjaketjun hännillä: jok'ikinen niistä totisinta totta:

"Sattuma on maailman suurin romaanikirjailija: jos haluaa olla tuottelias, tarvitsee vain tutkia sitä.
- Honore de Balzac
On ihmisiä, jotka puhuvat kuin kirjat. Onneksi on myös kirjoja, jotka puhuvat kuin ihmiset.
- George Gissing
Kirjojen ja niiden sisällön kanssa on oltava aina varuillaan, sillä sanoilla on voima muuttaa meitä.
- Cassandra Clare
Jos olisi olemassa kirja, jonka haluaisit lukea, mutta jota kukaan ei ole vielä kirjoittanut, niin sinun on se kirjoitettava.
- Toni Morrison
Huone ilman kirjoja on kuin ruumis ilman sielua.
- Marcus Tullius Cicero"

Paloma01 kirjoitti:

Seuraan Rauli Virtasta Facebookissa joten saan kaikki hänen postauksensa suoraan omalle sivulleni.
Olen lukenut hänen "Reissukirja"nsa ja osittain muitakin kirjoja ja seuraan hänen tuotantoaan Goodread'sissa.
Olen harvinaisen paljon Virtasen kanssa samoilla linjoilla.
Laitanpa nämä sitaatit vielä tähänkin, jos ne jäivät huomiotta siellä toisen kirjaketjun hännillä: jok'ikinen niistä totisinta totta:

"Sattuma on maailman suurin romaanikirjailija: jos haluaa olla tuottelias, tarvitsee vain tutkia sitä.
- Honore de Balzac
On ihmisiä, jotka puhuvat kuin kirjat. Onneksi on myös kirjoja, jotka puhuvat kuin ihmiset.
- George Gissing
Kirjojen ja niiden sisällön kanssa on oltava aina varuillaan, sillä sanoilla on voima muuttaa meitä.
- Cassandra Clare
Jos olisi olemassa kirja, jonka haluaisit lukea, mutta jota kukaan ei ole vielä kirjoittanut, niin sinun on se kirjoitettava.
- Toni Morrison
Huone ilman kirjoja on kuin ruumis ilman sielua.
- Marcus Tullius Cicero"

Lue lisää

Kiitos, Paloma. Ennen lukemattomia sitaatteja minulle...
Talletan kovalevylle - jos sinne vielä mahtuu..))

demeter1 kirjoitti:

En ole oikein uskaltanut kurkata tähän ketjuun, kun tiedän, miten minulle käy: innostun kaikista kirjoista, laitan ne muistiin, saatan tilata kirjastostakin, mutta sitten iskee angsti kun en ehdikään niitä lukea..)) Kun hyllyssä on myös lukemattomia kirjoja, tutut tarjoavat lukemiaan lainaksi, kirjakerhokin on jo listansa julkistanut...
Ja mistä sitten alkaisi, mistä ottaisi sen ajan, jota meillä ikäihmisllä sanotaan olevan runsaasti käytössä ?
Mutta hieno ketju taas muistuttamaan siitä, millainen voimavara kirjallisuus on ja miten onnekkaita olemme, kun kirjastolaitos sen kuin parantaa palvelujaan (E-kirjat ja mitä kaikkea muuta ?).
Eeva Kilpi on lempikirjailijani, sielunsiskoni, terapeuttini. Kiitos tämän ketjun sainkin eilen kirjastosta Sinisen muistikirjan. Ikääntymistä koskevat runot koskettavat tällä hetkellä eniten, miten sattuikin ?..))
"Miten monta persoonaa ja ikää ihmisessä asustaakaan vanhana, miten monta kerrosta ja luonteenlaatua, miten suurta sielullista runsautta se kaikki onkaan - ja miten surullista, että läheiset eivät anna sille arvoa, eivät anna vanhalle edes tilaisuutta käyttää ominaisuuksiaan"

Jos "läheiset" viittaa tässä nuorempiin, niin uskon, että jotakin kautta se meidän "runsautemme", oma laatumme, välittyy läheisiimme, vaikka he eivät välttämättä sitä tunne eivätkä tunnista, emmekä aina itsekään. Hukkaan emme joudu..))

Me voimme myös jakaa tuota laatua keskenämme. Tämäkin ketju on siitä todiste: pohdintaa runoudesta, runoja ja kiva ehdotus: että voisi kirjoittaa joka päivä runon, ellei muille niin itselleen. Ja ainakin yksin ihana runo on jo saatu lukea...
Lisää pataan !..))
M, kiitos rohkaisusta toisessa ketjussa...

Lue lisää

Monessa mielessä aika on ihmisen "vihollinen", minunkin.
En ehdi millään lukea kaikkea minkä haluaisin,
kun olen lisäksi hidastunut lukemisessani.

Tekee mieli lukea kaikkia kirjoja, vanhoja ja uusia kirjoja.
Vanhoja varsinkin, kun lukee niistä esimerkiksi täällä sitaatteja ja lainauksia
eli kun joku nostaa esiin jonkun jo lähes klassikoiksi tulleen kirjan,
jonka lukemisesta on itsekin nauttinut nuoremmassa elämässään
tai sitten harmittaa, ettei ole tullut jotain kirjaa lukeneeksi
ja haluaisi korjata asian.

Onko vanhemmissa kirjoissa on jotain "enemmän" ?
En muista koskaan kuulleeni kenenkään siteeraavan uudempaa kirjaa.
Niistä ei ole jäänyt "kuolemattomia" ajatuksia elämään,
mutta varmasti ilman niitäkin hyvistä kirjoista jää valtavasti henkisesti
rikastuttavia ajatuksia lukijan mieleen.

Anonyymi kirjoitti:

Monessa mielessä aika on ihmisen "vihollinen", minunkin.
En ehdi millään lukea kaikkea minkä haluaisin,
kun olen lisäksi hidastunut lukemisessani.

Tekee mieli lukea kaikkia kirjoja, vanhoja ja uusia kirjoja.
Vanhoja varsinkin, kun lukee niistä esimerkiksi täällä sitaatteja ja lainauksia
eli kun joku nostaa esiin jonkun jo lähes klassikoiksi tulleen kirjan,
jonka lukemisesta on itsekin nauttinut nuoremmassa elämässään
tai sitten harmittaa, ettei ole tullut jotain kirjaa lukeneeksi
ja haluaisi korjata asian.

Onko vanhemmissa kirjoissa on jotain "enemmän" ?
En muista koskaan kuulleeni kenenkään siteeraavan uudempaa kirjaa.
Niistä ei ole jäänyt "kuolemattomia" ajatuksia elämään,
mutta varmasti ilman niitäkin hyvistä kirjoista jää valtavasti henkisesti
rikastuttavia ajatuksia lukijan mieleen.

Lue lisää

Hitaus harmittaa minuakin ja lisäksi silmät väsyvät, kaihileikattuinakin, Ano 18.21.
Monet suosittavat äänikirjoja, mutta minä kaipaan perinteisiä.

Minustakin vanhemmissa kirjoissa on "enemmän" ja rakenteellisesti ne ovat helppoja, kun etenevät yleensä lineaarisesti, pysyvät paremmin "kasassa".

Hyvä havainto tuo, ettei uudemmista kirjoista löydä kuolemattomia ajatuksia, ehkä nuorempi polvi pitää niitä kliseinä ja sen vuoksi välttää niitä ?

Hei D, kaikella on hintansa, tavallisen kuolevaisenkin elämässä . . .
Elämän rajallisuutta tulee pohdittua joskus, yhä useammin.
Kilven kirjoissa on, kuten olemme todenneetkin, oivaltavia ajatuksia mm. menneestä nuoruudesta ja ikääntymisestä, naiseudesta ja paljon muustakin. Ne aina virkistävät, lohduttavat, herkistävät mieltä ja "osuvat kohdilleen".

Silmiini osui Sirkka-Liisa runokirja, olikohan sen nimi "Vuoroin nuoruus, vuoroin vanhuus"
ja tilasin sen oitis. Myöhemmin huomasin, että se onkin antologia, mutta tulkoon
kirjastosta.

Tietokirjojen vastapainoksi olen yrittänyt uutuuksista löytää älyllistä, psykologista
romaania, mutta ei ole eteen tullut vielä.
M

Hei D, sattumalta juuri niistä esikoiskirjoista, tilityskirjoista en välitä, koska
aikuisnuoruudenahdistus on jo omakohtaisesti koettu ja vatvottu :)))
Muutama itsensälöytämisentuskainen esikoisteoskin on luettu :)))
Etsin elämänkokemuksen antamalla varmuudella kirjoitettua kirjaa, esseetyyppisesti kirjoitettua, niinkuin mm. Saarikoski kirjoitti ja Donner joitakin kirjojaan.
Niissä on "älyllis-psykologis-filosofisia" aspekteja elämään, ihmisiin ja asioihin.
Sellaisia kirjoittajia ei ole paljon.

Rakel Liehun nimeä ei voi olla tietämättä, mutta en ole lukenut häntä. En yhtään tiedä minkälaista hän kirjoittaa. Haluatko valaista ja piditkö itse lukemastasi Liehusta ?

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, sattumalta juuri niistä esikoiskirjoista, tilityskirjoista en välitä, koska
aikuisnuoruudenahdistus on jo omakohtaisesti koettu ja vatvottu :)))
Muutama itsensälöytämisentuskainen esikoisteoskin on luettu :)))
Etsin elämänkokemuksen antamalla varmuudella kirjoitettua kirjaa, esseetyyppisesti kirjoitettua, niinkuin mm. Saarikoski kirjoitti ja Donner joitakin kirjojaan.
Niissä on "älyllis-psykologis-filosofisia" aspekteja elämään, ihmisiin ja asioihin.
Sellaisia kirjoittajia ei ole paljon.

Rakel Liehun nimeä ei voi olla tietämättä, mutta en ole lukenut häntä. En yhtään tiedä minkälaista hän kirjoittaa. Haluatko valaista ja piditkö itse lukemastasi Liehusta ?

Lue lisää

M tietysti, tahtoo unohtua...

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, sattumalta juuri niistä esikoiskirjoista, tilityskirjoista en välitä, koska
aikuisnuoruudenahdistus on jo omakohtaisesti koettu ja vatvottu :)))
Muutama itsensälöytämisentuskainen esikoisteoskin on luettu :)))
Etsin elämänkokemuksen antamalla varmuudella kirjoitettua kirjaa, esseetyyppisesti kirjoitettua, niinkuin mm. Saarikoski kirjoitti ja Donner joitakin kirjojaan.
Niissä on "älyllis-psykologis-filosofisia" aspekteja elämään, ihmisiin ja asioihin.
Sellaisia kirjoittajia ei ole paljon.

Rakel Liehun nimeä ei voi olla tietämättä, mutta en ole lukenut häntä. En yhtään tiedä minkälaista hän kirjoittaa. Haluatko valaista ja piditkö itse lukemastasi Liehusta ?

Lue lisää

Ketkä edustavat nykyään nuorta älykkökirjalijapolvea ?

Tuli mieleen, että nuoret älykkökirjoittajat/taiteilijat eivät ehkä uskalla ottaa niin paljon
taiteellisia vapauksia kuin ennen uskallettiin, koska nykyään on nopea media ja some,
jossa viralliset ja epäviralliset "lautakunnat" voivat tyrmätä nopeasti taitelijan
itsetunnon kanveesiin.

Dekkarikirjailija Reino Mäki taannoin sivalsi MTV3:ssa kovimpia kriitikoita,
"inkapipointellektuelleja":

Mäki kokee, että taiteilijoiden vapautta pyritään suitsimaan somen ”toverituomioistuimien” suunnalta. Esimerkkinä hän mainitsee tapaukset, joissa näyttelijä ei saisi näytellä toiseen etniseen ryhmään kuuluvaa hahmoa.

Hän käyttää kovaäänisimmistä kriitikoista termiä ”inkapipo-intellektuellit”. Miehen omaan kirjoittamiseen heidän sanomisillaan ei kuulemma ole vaikutusta.

– Mutta nuoret taiteilijat joutuvat vavistuksella miettimään jokaista sanaansa, teostaan ja lähestymiskulmaansa. Heitä vartioidaan ja kun he joutuvat ulos kuvioista, he ovat ulkona, Mäki sanoo.

M

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, sattumalta juuri niistä esikoiskirjoista, tilityskirjoista en välitä, koska
aikuisnuoruudenahdistus on jo omakohtaisesti koettu ja vatvottu :)))
Muutama itsensälöytämisentuskainen esikoisteoskin on luettu :)))
Etsin elämänkokemuksen antamalla varmuudella kirjoitettua kirjaa, esseetyyppisesti kirjoitettua, niinkuin mm. Saarikoski kirjoitti ja Donner joitakin kirjojaan.
Niissä on "älyllis-psykologis-filosofisia" aspekteja elämään, ihmisiin ja asioihin.
Sellaisia kirjoittajia ei ole paljon.

Rakel Liehun nimeä ei voi olla tietämättä, mutta en ole lukenut häntä. En yhtään tiedä minkälaista hän kirjoittaa. Haluatko valaista ja piditkö itse lukemastasi Liehusta ?

Lue lisää

Anteeksi nyt M. MInulla oli aikomus vastata kun kysyit Rakel Liehusta, mutta tuli muuta. En ole tuon punaisen ruukun lisäksi enempää lukenut, ehkä on liian ylätyylistä minulle, arkinen ihminen kun olen..))

Schjerfbeckin - tulikohan kirjaimet oikein tuossa nimessä ? -elämäkerran hän kirjoitti, ellei olisi saanut ihan Finlandia-palkinnon siitä. Se oli minulla pitkään lukemattomana hyllyssä, mutta taisin antaa sen miniälle...

Olet lukenut paljon, M, ja nälkähän pakkaa kasvaa syödessä..)) Toivottavasti löydät etsimäsi kerro sitten..))

demeter1 kirjoitti:

Anteeksi nyt M. MInulla oli aikomus vastata kun kysyit Rakel Liehusta, mutta tuli muuta. En ole tuon punaisen ruukun lisäksi enempää lukenut, ehkä on liian ylätyylistä minulle, arkinen ihminen kun olen..))

Schjerfbeckin - tulikohan kirjaimet oikein tuossa nimessä ? -elämäkerran hän kirjoitti, ellei olisi saanut ihan Finlandia-palkinnon siitä. Se oli minulla pitkään lukemattomana hyllyssä, mutta taisin antaa sen miniälle...

Olet lukenut paljon, M, ja nälkähän pakkaa kasvaa syödessä..)) Toivottavasti löydät etsimäsi kerro sitten..))

Lue lisää

Kiitos vastauksesta sinulle, sinä sympaattinen D !
Toivon että Liehuunkin vielä ehdin tutustua.

Olisi paljon "paikattavaa", mutta ihminenhän lukee ilokseen, henkiseksi mielihyväkseen
eikä mitään 50000:n kirjan saavutusta tavoitellakseen, että ei surra, vaikkei kaikkea ehditäkään lukea. Sehän on mahdottomuus.

Muutamat arvostamani kirjailijat ovat esseissään nostaneet korkealle Leena Krohnin.
Koska en ole yhtään hänen kirjaansa lukenut, tilasin hänen viimeisimpänsä,
tänä vuonna ilmestyneen kokoelman esseitä nimeltään
"Mitä en koskaan oppinut" ja aloin lukea sitä uteliaana.

Kirjan takakannessa lukee:
"Kirjoittaminen on taistelua yksiulotteista ihmistä vastaan. Se on avuton yritys
mitata ihmisen moninaisuutta, pateettinen pyrkimys selittää hänen selittämättömyyttään.
Leena Krohnin kirkas sanataide on luonut tummia tulevaisuuden näkyjä ja syviä pohdintoja lukijolle ympäri maailmaa".

Vasta hiljan sain sen läpi luettua, eikä käsitykseni siitä ole vielä muhinut kypsäksi.

Siinä oli todellakin "kirkkaita kohtia" ja kirja on laajasti sivistyneen, älykkään ihmisen etevää tekstiä,
josta minä maanmatonen (ja olmi :))))))) en ole mikään sanomaan mitään, muuta kuin kunnioittamaan hänen tasoaan,
mutta jotenkin se jäi etäiseksi.

Yhtenä "lankana" kirjan esseissä kulkee ihmisen tietoisuus, kuolema ja kuoleminen
ja Krohn käsitteli niitä monella tasolla, mutta minäpä en ollut tuulella lukea
kuolemasta. Rupesin harppomaan puolivälissä :)))
Luulen, että palaan kirjaan vielä.

Aloitin Niklas Herlinin pojan Heikki Herlinin kirjaa - uudestaan .
Aloitin sitä jo kerran ja senkin alku on hyvin "tumma, surumielinen", luonnollisesti,
koska kirja alkaa 53-vuotiaan isän kuolemanolosuhteitten kuvauksella.
(Ihan diskreetisti, ei mitään yksityiskohtaista)
Olen vasta alkuun päässyt, mutta kirja tuntuu kiinnostavalta,
se on meikäläisen makuun.
yst. terv. M niinkuin meikäläinen :)))
Kaikkea hyvää sinulle ! Olen hengessä mukana. Lippu korkealla !

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos vastauksesta sinulle, sinä sympaattinen D !
Toivon että Liehuunkin vielä ehdin tutustua.

Olisi paljon "paikattavaa", mutta ihminenhän lukee ilokseen, henkiseksi mielihyväkseen
eikä mitään 50000:n kirjan saavutusta tavoitellakseen, että ei surra, vaikkei kaikkea ehditäkään lukea. Sehän on mahdottomuus.

Muutamat arvostamani kirjailijat ovat esseissään nostaneet korkealle Leena Krohnin.
Koska en ole yhtään hänen kirjaansa lukenut, tilasin hänen viimeisimpänsä,
tänä vuonna ilmestyneen kokoelman esseitä nimeltään
"Mitä en koskaan oppinut" ja aloin lukea sitä uteliaana.

Kirjan takakannessa lukee:
"Kirjoittaminen on taistelua yksiulotteista ihmistä vastaan. Se on avuton yritys
mitata ihmisen moninaisuutta, pateettinen pyrkimys selittää hänen selittämättömyyttään.
Leena Krohnin kirkas sanataide on luonut tummia tulevaisuuden näkyjä ja syviä pohdintoja lukijolle ympäri maailmaa".

Vasta hiljan sain sen läpi luettua, eikä käsitykseni siitä ole vielä muhinut kypsäksi.

Siinä oli todellakin "kirkkaita kohtia" ja kirja on laajasti sivistyneen, älykkään ihmisen etevää tekstiä,
josta minä maanmatonen (ja olmi :))))))) en ole mikään sanomaan mitään, muuta kuin kunnioittamaan hänen tasoaan,
mutta jotenkin se jäi etäiseksi.

Yhtenä "lankana" kirjan esseissä kulkee ihmisen tietoisuus, kuolema ja kuoleminen
ja Krohn käsitteli niitä monella tasolla, mutta minäpä en ollut tuulella lukea
kuolemasta. Rupesin harppomaan puolivälissä :)))
Luulen, että palaan kirjaan vielä.

Aloitin Niklas Herlinin pojan Heikki Herlinin kirjaa - uudestaan .
Aloitin sitä jo kerran ja senkin alku on hyvin "tumma, surumielinen", luonnollisesti,
koska kirja alkaa 53-vuotiaan isän kuolemanolosuhteitten kuvauksella.
(Ihan diskreetisti, ei mitään yksityiskohtaista)
Olen vasta alkuun päässyt, mutta kirja tuntuu kiinnostavalta,
se on meikäläisen makuun.
yst. terv. M niinkuin meikäläinen :)))
Kaikkea hyvää sinulle ! Olen hengessä mukana. Lippu korkealla !

Lue lisää

Minulla on hyllyssä Leena Krohnin "Metsänpeitto", M/Ano 21.34. joku suositteli sitä tuolla 60 :lla.
Vähän sitä selailin aikanaan, mutta luulen, että minulle kävi kuten sinulle: en löytänyt oikeaa viritystä sen lukemiseen. Liian malttamaton taidan olla. Mutta saatanpa yrittää joskus...

Herlinin suku kiinnostaa myös ja tietysti menestyneen, mutta ilmeisesti myös itsetuhoisen isän varjo, joka sitten saa pojan tarkastelemaan suhdetta. KIrja-arvostelusta näin päättelin.
Ja samoin lukemastani voinee päätellä, että Niklas Herlin todisti omalla elämällään sen,
ettei valta/rikkaus aina sokaise vaan voi tehdä hyvinkin näkeväksi . Jos lukee Pentti Linkolaa ja Juha Hurmetta ei voi olla ihan pintaliitäjä..))

demeter1 kirjoitti:

Minulla on hyllyssä Leena Krohnin "Metsänpeitto", M/Ano 21.34. joku suositteli sitä tuolla 60 :lla.
Vähän sitä selailin aikanaan, mutta luulen, että minulle kävi kuten sinulle: en löytänyt oikeaa viritystä sen lukemiseen. Liian malttamaton taidan olla. Mutta saatanpa yrittää joskus...

Herlinin suku kiinnostaa myös ja tietysti menestyneen, mutta ilmeisesti myös itsetuhoisen isän varjo, joka sitten saa pojan tarkastelemaan suhdetta. KIrja-arvostelusta näin päättelin.
Ja samoin lukemastani voinee päätellä, että Niklas Herlin todisti omalla elämällään sen,
ettei valta/rikkaus aina sokaise vaan voi tehdä hyvinkin näkeväksi . Jos lukee Pentti Linkolaa ja Juha Hurmetta ei voi olla ihan pintaliitäjä..))

Lue lisää

Luin aikoinaan kirjan Pekka Herlinistä "Koneen ruhtinas".
Se on yksi mielenkiintoisimmista lukemistani elämäkerroista.
Kun luin sen toiseen kertaan, mielestäni sitä oli muokattu.
Se ei ollut ihan yhtä hyvä kuin alkuperäinen versio.
Omaiset kritisoivat kirjaa sen ilmestyttyä, varsinkin Herlinin vaimo,
(tai silloin jo leski). Ehkä jotain oli poistettu ja muutettu.
M

Anonyymi kirjoitti:

Luin aikoinaan kirjan Pekka Herlinistä "Koneen ruhtinas".
Se on yksi mielenkiintoisimmista lukemistani elämäkerroista.
Kun luin sen toiseen kertaan, mielestäni sitä oli muokattu.
Se ei ollut ihan yhtä hyvä kuin alkuperäinen versio.
Omaiset kritisoivat kirjaa sen ilmestyttyä, varsinkin Herlinin vaimo,
(tai silloin jo leski). Ehkä jotain oli poistettu ja muutettu.
M

Lue lisää

Taitaa oll ikuinen dilemma, M. Jos kirjoittaa rehellisesti ,s e väistämättä loukkaa jotakuta, jos kirjoittaa sievistellen, loukkaa itseään - noin kärjistäen..))

Olisko sittenkin reilumpaa kirjoittaa "muistelmat" silloin kun kohde vielä elää ? Saisi ainakin kohde ainakin kertoa oman versionsa...

demeter1 kirjoitti:

Taitaa oll ikuinen dilemma, M. Jos kirjoittaa rehellisesti ,s e väistämättä loukkaa jotakuta, jos kirjoittaa sievistellen, loukkaa itseään - noin kärjistäen..))

Olisko sittenkin reilumpaa kirjoittaa "muistelmat" silloin kun kohde vielä elää ? Saisi ainakin kohde ainakin kertoa oman versionsa...

Lue lisää

Rouva H. taisi pahoittaa mielensä, minkä ymmärtää.
Muistan hänen sanoneen jotain sensuuntaista, että "ei Pekka nyt niin huono mies ollut..."
(minkä kuvan kirja ainakin hänen mielestään antoi)

Pekka Herlin aloitti melko tyhjästä. Hänen uransa oli nousujohteinen, vertaansa vailla,
kokopäiväuurastusta ilman paljoakaan lepoa. Paineet olivat kovat kilpailussa maailmanmarkkinoilla.
Kirja ehkä painotti rouvan mielestä liikaa alkoholinkäyttöä.

NIklas syntyi siinä vaiheessa, kun isällä oli jo täysi höyry päällä yritysmaailmassa,
perheelle ei ollut paljon aikaa.
Isä jäi vieraaksi Niklakselle,
Palataan tähänkin aiheeseen :)))
M

Anonyymi kirjoitti:

Rouva H. taisi pahoittaa mielensä, minkä ymmärtää.
Muistan hänen sanoneen jotain sensuuntaista, että "ei Pekka nyt niin huono mies ollut..."
(minkä kuvan kirja ainakin hänen mielestään antoi)

Pekka Herlin aloitti melko tyhjästä. Hänen uransa oli nousujohteinen, vertaansa vailla,
kokopäiväuurastusta ilman paljoakaan lepoa. Paineet olivat kovat kilpailussa maailmanmarkkinoilla.
Kirja ehkä painotti rouvan mielestä liikaa alkoholinkäyttöä.

NIklas syntyi siinä vaiheessa, kun isällä oli jo täysi höyry päällä yritysmaailmassa,
perheelle ei ollut paljon aikaa.
Isä jäi vieraaksi Niklakselle,
Palataan tähänkin aiheeseen :)))
M

Lue lisää

Pekka H ei aloittanut tyhjästä, sillä isä Heikki oli jo avannut tilit. Muistan heidät molemmat oikein hyvin, Pekan tietysti paremmin jostakin kumman syystä, se nuoruus.

demeter1 kirjoitti:

Taitaa oll ikuinen dilemma, M. Jos kirjoittaa rehellisesti ,s e väistämättä loukkaa jotakuta, jos kirjoittaa sievistellen, loukkaa itseään - noin kärjistäen..))

Olisko sittenkin reilumpaa kirjoittaa "muistelmat" silloin kun kohde vielä elää ? Saisi ainakin kohde ainakin kertoa oman versionsa...

Lue lisää

Hei D, onko "pakko" palata aiheeseen heti. Olen seurannut talouselämää "koko ikäni"
nuoruutta lukuunottamatta. Myös Kone Oy:n vaiheita, sen kasvamista, sen onnistumisia
ja epäonnistumisia. Siksi oli erikoisen mielenkiintoista lukea Pekka Herlinin elämäkerta,
kaikesta siitä mitä "kaiken takana" oli, valtavasti työtä ja strategioita.

Luettuni kirjan ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni, etten ole pitkään aikaan
lukenut mitään niin mielenkiintoista (tosi)tarinaa ja kirjaa. Niitä on harvassa.
Niin hyvä kirja oli, että tilasin kirjan divarista itselleni ja luin sen toiseen kertaan,
joka ei sitten ihan vastannutkaan odotuksiani. Mietin oliko bisneskuvioistakin
karsittu jotain pois ja jotain muutakin ja rakennetta järjestelty uudestaan.
Kirjasta oli ikäänkuin hävinnyt "jännite".
Otin kyllä huomioon senkin, että "pettymys" saattoi johtua siitä, että toiseen kertaan luettuna kertomus on jo tuttu, ei tullut uutta joka sivulla.

Myös mietin miten helposti ihmiset saattavat kadehtia "rikkaita".
Joskus rikkaus peritään, mutta usein sen eteen on tehty töitä rehkimällä terveyden ja perheen kustannuksella.
Samalla älyllä ja raadannalla (kuin esim. P.H) moni kadehtija voisi rikastua, jos olisi kunnianhimoa ja yritystä. Yrittäminen voi tarkoittaa myös valtavia riskinottoja.
Moniko on valmis ? Monellako kadehtijalla on bisneksentektaito hyppysissään ?

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, onko "pakko" palata aiheeseen heti. Olen seurannut talouselämää "koko ikäni"
nuoruutta lukuunottamatta. Myös Kone Oy:n vaiheita, sen kasvamista, sen onnistumisia
ja epäonnistumisia. Siksi oli erikoisen mielenkiintoista lukea Pekka Herlinin elämäkerta,
kaikesta siitä mitä "kaiken takana" oli, valtavasti työtä ja strategioita.

Luettuni kirjan ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni, etten ole pitkään aikaan
lukenut mitään niin mielenkiintoista (tosi)tarinaa ja kirjaa. Niitä on harvassa.
Niin hyvä kirja oli, että tilasin kirjan divarista itselleni ja luin sen toiseen kertaan,
joka ei sitten ihan vastannutkaan odotuksiani. Mietin oliko bisneskuvioistakin
karsittu jotain pois ja jotain muutakin ja rakennetta järjestelty uudestaan.
Kirjasta oli ikäänkuin hävinnyt "jännite".
Otin kyllä huomioon senkin, että "pettymys" saattoi johtua siitä, että toiseen kertaan luettuna kertomus on jo tuttu, ei tullut uutta joka sivulla.

Myös mietin miten helposti ihmiset saattavat kadehtia "rikkaita".
Joskus rikkaus peritään, mutta usein sen eteen on tehty töitä rehkimällä terveyden ja perheen kustannuksella.
Samalla älyllä ja raadannalla (kuin esim. P.H) moni kadehtija voisi rikastua, jos olisi kunnianhimoa ja yritystä. Yrittäminen voi tarkoittaa myös valtavia riskinottoja.
Moniko on valmis ? Monellako kadehtijalla on bisneksentektaito hyppysissään ?

Lue lisää

M jäi pois

Anonyymi kirjoitti:

M jäi pois

Oli niin vilkas päivä tänään, M. Hyvät suositukset annoit tuosta kirjasta. On kai se Kone Oy poikkeuksellinen menestystarina meillä.
Kai meillä pitkään oli sellainen ajatus, että yrittäjä on jonkinlainen riistäjä joka tekee tulosta, rikastuu, muiden kustannuksella. Sen verran olen itsekin yrittäjyyttä sivusta seurannut etten missään nimessä itse sellaiseksi hakeutuisi..))

Rahan liikkeitä, talouselämää, en oikestaan enää paljon seuraile, vaikka kai sekin yleissivistykseen kuuluisi...

Katsotaan nyt, jos vaikka joskus pääsisin "Koneeseen saakka". KIrjapiirin kirjat on yleensä pakko asettaa ensimmäisenä lukulistalle.

demeter1 kirjoitti:

Oli niin vilkas päivä tänään, M. Hyvät suositukset annoit tuosta kirjasta. On kai se Kone Oy poikkeuksellinen menestystarina meillä.
Kai meillä pitkään oli sellainen ajatus, että yrittäjä on jonkinlainen riistäjä joka tekee tulosta, rikastuu, muiden kustannuksella. Sen verran olen itsekin yrittäjyyttä sivusta seurannut etten missään nimessä itse sellaiseksi hakeutuisi..))

Rahan liikkeitä, talouselämää, en oikestaan enää paljon seuraile, vaikka kai sekin yleissivistykseen kuuluisi...

Katsotaan nyt, jos vaikka joskus pääsisin "Koneeseen saakka". KIrjapiirin kirjat on yleensä pakko asettaa ensimmäisenä lukulistalle.

Lue lisää

Hei D, kirjan vaikuttavuus oli kai siinä, että se oli kertomus ihmisestä,
poikkeuksellisesta ihmisestä, joka teki poikkeuksellisen elämäntyön.
https://otava.fi/kirjat/koneen-ruhtinas-2/
Nukutaan välillä :)
M

Anonyymi kirjoitti:

Pekka H ei aloittanut tyhjästä, sillä isä Heikki oli jo avannut tilit. Muistan heidät molemmat oikein hyvin, Pekan tietysti paremmin jostakin kumman syystä, se nuoruus.

Voi olla tilit avattu, mutta ilman suurta velkaa ei business olisi lähtenyt käyntiin.

Anonyymi kirjoitti:

Hei D, onko "pakko" palata aiheeseen heti. Olen seurannut talouselämää "koko ikäni"
nuoruutta lukuunottamatta. Myös Kone Oy:n vaiheita, sen kasvamista, sen onnistumisia
ja epäonnistumisia. Siksi oli erikoisen mielenkiintoista lukea Pekka Herlinin elämäkerta,
kaikesta siitä mitä "kaiken takana" oli, valtavasti työtä ja strategioita.

Luettuni kirjan ensimmäisen kerran muistan ajatelleeni, etten ole pitkään aikaan
lukenut mitään niin mielenkiintoista (tosi)tarinaa ja kirjaa. Niitä on harvassa.
Niin hyvä kirja oli, että tilasin kirjan divarista itselleni ja luin sen toiseen kertaan,
joka ei sitten ihan vastannutkaan odotuksiani. Mietin oliko bisneskuvioistakin
karsittu jotain pois ja jotain muutakin ja rakennetta järjestelty uudestaan.
Kirjasta oli ikäänkuin hävinnyt "jännite".
Otin kyllä huomioon senkin, että "pettymys" saattoi johtua siitä, että toiseen kertaan luettuna kertomus on jo tuttu, ei tullut uutta joka sivulla.

Myös mietin miten helposti ihmiset saattavat kadehtia "rikkaita".
Joskus rikkaus peritään, mutta usein sen eteen on tehty töitä rehkimällä terveyden ja perheen kustannuksella.
Samalla älyllä ja raadannalla (kuin esim. P.H) moni kadehtija voisi rikastua, jos olisi kunnianhimoa ja yritystä. Yrittäminen voi tarkoittaa myös valtavia riskinottoja.
Moniko on valmis ? Monellako kadehtijalla on bisneksentektaito hyppysissään ?

Lue lisää

"onko "pakko" palata aiheeseen heti"
olen kirjoittanut,
vaikka tarkoitus oli kirjoittaa " (minun) on pakko palata aiheeseen heti".
Huono sävy pieleen menneessä kirjoituksessa, anteeksi.
M.

Anonyymi kirjoitti:

Pekka H ei aloittanut tyhjästä, sillä isä Heikki oli jo avannut tilit. Muistan heidät molemmat oikein hyvin, Pekan tietysti paremmin jostakin kumman syystä, se nuoruus.

Niko ei puhunut tuosta mitään.

Ramona, kommentissasi onkin suosikkejani !
Olen lukenut ja mieltynyt Joel Haahtelan kirjoihin,
vaikka ne jäävät jollain lailla vähän - vaisuiksi ?
Tai ehkä ne ovat "unenomaisia" ?
Hänellä on persoonallinen, herkkä tapa kertoa.
"Sielukas" kuten sanoit.

Myös Carpelania tykkään lukea, Lars Hulden ja Paavo Haavikkokin tuli tässä juuri mieleen
(ei koko tuotanto).
Oiva Paloheimo ja Teuvo Pakkala ovat tuttuja menneiltä vuosilta.
Pakkala on erikoisesti jäänyt mieleeni - sattuneesta syystä - koska jouduin kirjoittamaan esseen hänen "lapsikirjoistaan" enkä oikein silloin edes ymmärtänyt mikä on 'essee'.
Onneksi kaikki Pakkalan kirjat olin lukenut, se pelasti minut, kun oli alle viikko aikaa esseen valmistamiseen.
Esseistä tuli myöhemmin yksi kirjallisuuden alalaji, joihin olen mieltynyt.

Joka tapauksessa kirjojen mainonta alkaa syksyllä jatkuen myyntihuippuun
eli jouluun, niinpä ilmestyvistä kirjoista on tietoa tulossa tajuntaan väkisinkin,
jos mediaa seuraa.

Kirjoittele löydöistäsi !

Anonyymi kirjoitti:

Ramona, kommentissasi onkin suosikkejani !
Olen lukenut ja mieltynyt Joel Haahtelan kirjoihin,
vaikka ne jäävät jollain lailla vähän - vaisuiksi ?
Tai ehkä ne ovat "unenomaisia" ?
Hänellä on persoonallinen, herkkä tapa kertoa.
"Sielukas" kuten sanoit.

Myös Carpelania tykkään lukea, Lars Hulden ja Paavo Haavikkokin tuli tässä juuri mieleen
(ei koko tuotanto).
Oiva Paloheimo ja Teuvo Pakkala ovat tuttuja menneiltä vuosilta.
Pakkala on erikoisesti jäänyt mieleeni - sattuneesta syystä - koska jouduin kirjoittamaan esseen hänen "lapsikirjoistaan" enkä oikein silloin edes ymmärtänyt mikä on 'essee'.
Onneksi kaikki Pakkalan kirjat olin lukenut, se pelasti minut, kun oli alle viikko aikaa esseen valmistamiseen.
Esseistä tuli myöhemmin yksi kirjallisuuden alalaji, joihin olen mieltynyt.

Joka tapauksessa kirjojen mainonta alkaa syksyllä jatkuen myyntihuippuun
eli jouluun, niinpä ilmestyvistä kirjoista on tietoa tulossa tajuntaan väkisinkin,
jos mediaa seuraa.

Kirjoittele löydöistäsi !

Lue lisää

kirjoitti M

Kiinnostaa, ei välttämättä niin Kati Outisen vaan aiheen takia yleensä. Olen 800:s jonossa !!!

Aina ei ole aikaa pitkään pohdintaan, esimerkiksi jos sairastuu vakavasti tai jollekkin läheiselle sattuu kotain.
Ei voi etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan, läheskään kaikki asiat eivät ole omassa vallassa.

Anonyymi kirjoitti:

Aina ei ole aikaa pitkään pohdintaan, esimerkiksi jos sairastuu vakavasti tai jollekkin läheiselle sattuu kotain.
Ei voi etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan, läheskään kaikki asiat eivät ole omassa vallassa.

Lue lisää

Näin se on. Aina ei ole aikaa eikä vaihtoehtojakaan. Me luulemme voivamme päättää elämästämme ja asioistamme, mutta usein kohtalo puuttuu peliin.

Vanhaa ihmistä voidaan alkaa kohdella kuin lasta. Se tuntuu alentavalta.
Olen saanut kokea sitä jo, vaikken ole "autettavassa kunnossa" vielä.

Anonyymi kirjoitti:

Vanhaa ihmistä voidaan alkaa kohdella kuin lasta. Se tuntuu alentavalta.
Olen saanut kokea sitä jo, vaikken ole "autettavassa kunnossa" vielä.

Se on kamalaa kun aletaan pitää yksinkertaisena lapsena ja jopa puhutellaan yksikön kolmannessa persoonassa, vaikkei omasta mielestään vielä ole ihan sillä tasolla.
Voi olla, että se johtuu siitä, että itsekin nuorempana piti päälle 70 vuotiaita ikäloppuina.
Nyt tietää, ettei sisäisesti paljoakaan muutu. Joissakin asioissa on tietysti jälkeenjäänyt.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kamalaa kun aletaan pitää yksinkertaisena lapsena ja jopa puhutellaan yksikön kolmannessa persoonassa, vaikkei omasta mielestään vielä ole ihan sillä tasolla.
Voi olla, että se johtuu siitä, että itsekin nuorempana piti päälle 70 vuotiaita ikäloppuina.
Nyt tietää, ettei sisäisesti paljoakaan muutu. Joissakin asioissa on tietysti jälkeenjäänyt.

Lue lisää

Ei nuoretkaan täydellisiä ole, vaikka niin luulisivat. Nuorena luulee osaavansa ja tietävänsä
kaiken parhaiten. Jos vielä vanhana luulee samoin, on aika "herätä" todellisuuteen :)))

Anonyymi kirjoitti:

Ei nuoretkaan täydellisiä ole, vaikka niin luulisivat. Nuorena luulee osaavansa ja tietävänsä
kaiken parhaiten. Jos vielä vanhana luulee samoin, on aika "herätä" todellisuuteen :)))

Lue lisää

Eiku se menee niiin, että iän myötä kasvaa myös käsitys siitä, miten vähän tietää ja osaa. Eikä se tarkoita sitä, ettei tietäisi ja osaisi mitään, mutku muoalima on täynnään kaikenlaista, mitä pitäisi, niiin se on mahrotonta. - Nm. Kuuntele Kelaa

Anonyymi kirjoitti:

Eiku se menee niiin, että iän myötä kasvaa myös käsitys siitä, miten vähän tietää ja osaa. Eikä se tarkoita sitä, ettei tietäisi ja osaisi mitään, mutku muoalima on täynnään kaikenlaista, mitä pitäisi, niiin se on mahrotonta. - Nm. Kuuntele Kelaa

Lue lisää

Kun jo hyvin nuorena alkaa lukea valistuu sen suhteen, että tietää kuinka vähän tietää.
Heti kun alkaa lukea huomaa sen. Mitä enemmän lukee sen paremmin tajuaa miten vähän tietää. Jos ei lue koskaan mitään ei tule tietämään kuinka vähän tietää.
Jää tietämättömäksi eikä edes tajua sitä.

Kirjaan liittyen
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/41128a64-f70d-4a05-ba10-7112868f7f0b
Herkullinen aihe myös median ja poliitikkojen valtasuhteista

Anonyymi kirjoitti:

Kirjaan liittyen
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/41128a64-f70d-4a05-ba10-7112868f7f0b
Herkullinen aihe myös median ja poliitikkojen valtasuhteista

Lue lisää

Kepua ei saa nostaa lööppeihin kielteisessä sävyssä.

Hytösen aikaisempi kirja "Eesti on my mind" on ehkä realistisin Eestistä kirjoitettu
"opas". Se kertoo kirjavia juttuja mitä todellinen Eesti ruohonjuuritasolla on ja mitä asioita ja ilmiöitä siellä voi kohdata, jos käy muuallakin kuin päiväturistina Tallinnan ydinkeskustassa.
https://www.suomalainen.com/products/eesti-on-my-mind

Ennen oli saarnisauvat - runollisesti - Nykyään painellaan kävelysauvoilla . . .

On se kyllä kamalan surullista, että ihminen pitää itseään vanhana jo alta 50. Äitini kuuluu myös siihen porukkaan. Itselleni 40 oli se kohta elämässä kun vasta huomasin, että jukopliuta, näitähän tulee koko ajan lisää, siis vuosia. Siihen asti aiheella ei ollut mitään merkitystä. - Nm. Iätön

En ajatellut 40 kohdassa noin. Nyt voisin jo ajatellakin. - Nm. 20 vuotta myöhemmin

Anonyymi kirjoitti:

En ajatellut 40 kohdassa noin. Nyt voisin jo ajatellakin. - Nm. 20 vuotta myöhemmin

Olet nyt 60 ?

Anonyymi kirjoitti:

Olet nyt 60 ?

Juuu, ja monta vuotta päällekin. - Nm. Ei uskoisi

Anonyymi kirjoitti:

Juuu, ja monta vuotta päällekin. - Nm. Ei uskoisi

Vasta 80 v eikä päivääkään päälle satavuotiaan näköinen ?

Jos sielusi on vaeltanut niinkuin intialaisilla, siirtynyt seuraavaan persoonaan . . ?
Tai jos sinulla ei ollut huoletonta nuoruutta.
Minulla oli aika vastuullinen nuoruus, piti nopeasti ottaa aikuisen vastuu,
"vanhenin" äkkiä minäkin.
Nuku hyvin ! Yö jo on !

Anonyymi kirjoitti:

Jos sielusi on vaeltanut niinkuin intialaisilla, siirtynyt seuraavaan persoonaan . . ?
Tai jos sinulla ei ollut huoletonta nuoruutta.
Minulla oli aika vastuullinen nuoruus, piti nopeasti ottaa aikuisen vastuu,
"vanhenin" äkkiä minäkin.
Nuku hyvin ! Yö jo on !

Lue lisää

Ehkä ei ole ollut huoletonta lapsuutta eikä nuoruutta,
olenhan syntyny sodan jalkoihin,
kun synnyi, niin kohta syttyi suomen ja venäjän välillä sota,

niin ja jo neljätoistavuotiaana aloitin työelämän,
välliin sukulaisten lapsen piikana ja välillä oli ihan oma kioskikin ,
se vartavasten rakennettiin koti palstalle tien vierelle, kävin tukusta ostamassa sinne tavaraa, olihan se aikaa, oikeestaan sitä hommaa olisi pitäny jatkaa, mutta lapsellisuuttani lopetin sen, ja keksin muuta,
siis olin jopa yrittäjä jossaki vaiheessa lapsuutta, eli nuoruutta,
ehkä se vanhuus vanhaksi tunteminen tunne johtuu sodan jälkeisistä ajoista,
olihan suomi hyvin köyhä ja alkeellinen maa siihen aikaan,,

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ei ole ollut huoletonta lapsuutta eikä nuoruutta,
olenhan syntyny sodan jalkoihin,
kun synnyi, niin kohta syttyi suomen ja venäjän välillä sota,

niin ja jo neljätoistavuotiaana aloitin työelämän,
välliin sukulaisten lapsen piikana ja välillä oli ihan oma kioskikin ,
se vartavasten rakennettiin koti palstalle tien vierelle, kävin tukusta ostamassa sinne tavaraa, olihan se aikaa, oikeestaan sitä hommaa olisi pitäny jatkaa, mutta lapsellisuuttani lopetin sen, ja keksin muuta,
siis olin jopa yrittäjä jossaki vaiheessa lapsuutta, eli nuoruutta,
ehkä se vanhuus vanhaksi tunteminen tunne johtuu sodan jälkeisistä ajoista,
olihan suomi hyvin köyhä ja alkeellinen maa siihen aikaan,,

Lue lisää

Ei sodan jälkeen saanut olla lapsi. En minä ainakaan. Vaadittiin aikuismaista käytöstä.
Lapset oli pellolla sokerijuurikasta harventamassa ja perunannostossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sodan jälkeen saanut olla lapsi. En minä ainakaan. Vaadittiin aikuismaista käytöstä.
Lapset oli pellolla sokerijuurikasta harventamassa ja perunannostossa.

Totta,
heti pienestä asti me sota-ajan lapset tehtiin töitä,
heinäpellolla, heti kun harva pysyi kädessä,
samoin keväisin
perunoitten nostamisessa kellarista itämään
että saatiin ne sitten istuttaa peltoon,
myös perunoitten kerääminen pelolta talveksi kellariin oli lapset aina niitä keräämässä,
oikeestaan kun miettii, meille pitäisi maksaa eläkettä jo lapsesta lähtien, sillä maalaistyö oli oikeaa työtä myös lapsille,
onkohan koskaan suomessa kukaan tullu ajatelleeksi, että suomessakin sodan aikana piti käyttää myös lapsityövoimaa varsinki maalla,
miehet oli sodassa ja naiset lapsineen teki kaikki maalaistyöt siihen aikaan,

Sen ajan lasten työpanosta tarvittii joka paikassa,
me emme silloin osanneet ajatella että se työ olisi rahan arvokasta
siis taloudellisesti,

oli meillä lapsilla hauskaakin työtä,
palkaakin saatiin syksyisin kun tuli ravustusaika,

lippoja innolla virkattiin
ja ravunsyöttejä onngittiin joesta,
välliin tapettiin kissoja ja kanoja ravunsyötiksi,

kylällä oli muutamia rapujen ostajia
he maksoi lapsen mielestä hyääkin palkaa,
rapujen piti olla aina määrätyn kokoisia,
pienet ravut ei koskaan kelvannu ostajille,

olihan se ihanaa aikaa,

Vähän ontuva vertaus. Ei vanhuuteen opi. Vanhuus on alistumista ja luopumista.
Ei mitään mieluisaa. Ei yhtään tule tikanpoika mieleen.

Kiitos ! Olipa piristävää :(

Well, ehkä ikä ja elämäntaidot ihan vähän kuitenkin vaikuttavat aiheeseen ja tilanteisiin. - Nm. Toiset altistuvat aikaisemmin

Minkä ikäinen olet? Satavuotiaskin on "sellainen oma itsensä kuin" on. Haluamiset on mietitty jo aikaisemmassakin vaiheessa tärkeysjärjestykseen. - Nm. Kaikista lohduttominta on se, ettei hyväksy