Eronneen ---////--- erotetun adventistin kohtalo

Ihminen voi elää rakkaudessa Jumalaan -Jeesukseen- ja karttaa syntiä yksityisestikin.
Ei tarvitse pitää kahta tusinaa esimies-johtajaa ja kolmea tusinaa "vanhempaa" -muutamaa "huoltajaa," ja puolta sataa muuten vaan kyttääjää ja juoruakkaa, vainukoiraa ja vakoiluverkostojen virittäjää.

Ihmistä ei voi tuhansien uskonto-organisaatioiden joukossa sitoa organisaatioiden ehtoihin pelastuksen ehtoina, eikä ihmistä velvoittaa eläkepäivillään esimiehiin.

Adventtikirkon teologit ovat kirjoittaneet hyvää Raamatun tutkimusta ja teologiaa.
Organisaation johdossa pitää olla organisaation asioissa, vastata organisaation toiminnasta -ei henkilöiden henkilökohtaisuuksissa.
Järjestöillä pitää olla kattavat jäsenehdot sääntöinä ohjaamassa käyttäytymistä, ei sata vainukoiraa intuitiivisten näkemyksien mukaan.

Taas aloitus täynnä valheita.

"Mikä mahtaa olla Adventtikirkosta erotetun / eronneen kohtalo?"

Se on Jumalan käsissä.

"Miten käy ex-adventistille kuoleman jälkeen?"

Se on Jumalan käsissä.

"Kirkkokäsikirjan mukaan toinen kuolema."

Tällaista väitettä seurakuntakäsikirjassa ei ole.

"Pastorit ovat jyrkästi sitä vastaan jos joku eroaa adventtikirkosta."

Kuka muka?

"Siinä kuolee ja katoaa lypsävä lehmä vertauskuvallisesti."

Tuo on vain panettelua.

Miksi kukaan oikea uskova edes haluaisi erota Jumalan kansasta? Ne, jotka lähtevät, lähtevät yleensä uskosta osattomina.

Kyllä siinä kirjaimellisesti lähtee lypsävä lehmä.
Jos se vielä tapahtuu ovet paukkuen, sitä parempi.
On tietysti näitä bumerangeja, jotka palaavat kokeiltuaan muita henkisiä koteja.
Uskomukset ovat vitsikkäitä asioita, eivät pohjaa tietoon. Jumala kun jumala, sopivaa etsitään.
Aikoinaan 60- luvulla Pecos Bill lehdessä olli intiaaneilla Manito jumala, minä nuorena ajattelin että ok.