Kasvoin ateistisessa perheessä. Molemmat vanhempani olivat ateisteja, niin myös muut lapset ohellani. Elimme uskovaisessa ympäristössä.
Me pilkkasimme ja löimme uskovia naapuriperheen lapsia. Saimme parhaat naurut siitä, kuka onnistui nöyryyttämään parhaiten "hihhuleita".
Kasvoin ylemmillä luokilla pois kiusaamisesta. Tunsin olevani syyllinen uskovien lasten kiusaamiseen. Vaikka sanoin tämän vanhemmilleni, ei syyllisyys poistunut.
Päätin lopulta mennä pyytämään anteeksi lapsilta, joita olin kiusannut koko ikäni siihen saakka. Sanoin heille, että se, mitä tein, oli väärin, ja pyysin heiltä sitä anteeksi.
Kohtasin heidät kaikki heidän olohuoneessaan. Kaikki seitsemän lasta seisoivat rivissä ja heidän vanhempansa kuuntelivat sitä, mitä sanoin. Pelkäsin, mutta tein, mikä oikein on.
Kun olin pyytänyt anteeksi, niin jokainen vuorollaan tuli tyköni ja halasi minua: he kaikki antoivat minulle anteeksi sen, että olin kiusannut heitä. Heidän isänsä sanoi, että tein oikein, kun pyysin anteeksi. Paha ei ollut jäänyt huomaamatta.
Meni muutama päivä ihmetellessäni sitä, miksi ja miten ne lapset ja heidän vanhempansa saattoivat antaa minulle anteeksi sen, mitä olin tehnyt. Kiinnostuin Raamatusta ja aloin lukea sitä. Päädyin siihen lopputulokseen, että Jumala vaikutti sen.
Olen nyt uskova kristitty, ateistisen perheen kasvatti. Minulla ei ollut suuria paheita ennen kääntymistä kristitystä, koska olin vielä nuori aikuinen siinä vaiheessa. Tein ratkaisuni järkeni perusteella: en nojannut tunteisiini. Jos joku antaa minulle anteeksi sen, mitä pahaa olen tehnyt, niin sen takana on Jumala.
Minä en olisi voinut antaa anteeksi, mutta kiitos Jumalan, he antoivat minulle anteeksi vuosikausia jatkuneen kiusauksen ja saan nyt olla yhtä Jumalan kansaa heidän kanssaan. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Me pilkkasimme ja löimme uskovia naapuriperheen lapsia. Saimme parhaat naurut siitä, kuka onnistui nöyryyttämään parhaiten "hihhuleita".
Kasvoin ylemmillä luokilla pois kiusaamisesta. Tunsin olevani syyllinen uskovien lasten kiusaamiseen. Vaikka sanoin tämän vanhemmilleni, ei syyllisyys poistunut.
Päätin lopulta mennä pyytämään anteeksi lapsilta, joita olin kiusannut koko ikäni siihen saakka. Sanoin heille, että se, mitä tein, oli väärin, ja pyysin heiltä sitä anteeksi.
Kohtasin heidät kaikki heidän olohuoneessaan. Kaikki seitsemän lasta seisoivat rivissä ja heidän vanhempansa kuuntelivat sitä, mitä sanoin. Pelkäsin, mutta tein, mikä oikein on.
Kun olin pyytänyt anteeksi, niin jokainen vuorollaan tuli tyköni ja halasi minua: he kaikki antoivat minulle anteeksi sen, että olin kiusannut heitä. Heidän isänsä sanoi, että tein oikein, kun pyysin anteeksi. Paha ei ollut jäänyt huomaamatta.
Meni muutama päivä ihmetellessäni sitä, miksi ja miten ne lapset ja heidän vanhempansa saattoivat antaa minulle anteeksi sen, mitä olin tehnyt. Kiinnostuin Raamatusta ja aloin lukea sitä. Päädyin siihen lopputulokseen, että Jumala vaikutti sen.
Olen nyt uskova kristitty, ateistisen perheen kasvatti. Minulla ei ollut suuria paheita ennen kääntymistä kristitystä, koska olin vielä nuori aikuinen siinä vaiheessa. Tein ratkaisuni järkeni perusteella: en nojannut tunteisiini. Jos joku antaa minulle anteeksi sen, mitä pahaa olen tehnyt, niin sen takana on Jumala.
Minä en olisi voinut antaa anteeksi, mutta kiitos Jumalan, he antoivat minulle anteeksi vuosikausia jatkuneen kiusauksen ja saan nyt olla yhtä Jumalan kansaa heidän kanssaan. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tarkoituksesi oli väittää, että koulukiusaajista tulee kristittyjä, niin onhan tuo mahdollista. Tunnen vielä (jotenkuten) muutaman koulukiusaajan omasta lapsuudestani, eikä kyllä heistä kenestäkään mitään kristillistä henkeä pahemmin hehku, ellei sillä sitten tarkoitettu sitä koulukiusaamista, joka kyllä on ilmeisesti aika monen kristityn käsitys lähimmäisenrakkaudesta.
Mutta kiva, että olet oppinut olemaan satuttamatta muita. Toivottavasti sinusta ei tullut sellaista Raamatulla muita hakkaavaa kristittyä, vaan sellaista joka tajuat, ettei sinun uskosi oikeastaan kuulu muille.
En väitä, että koulukiusaajista tulee kristittyjä. Käytäntö osoittaa aivan muuta. Muut kiusaajat ovat edelleen ateisteja. Olen ainoa poikkeus. Pitävät minua hulluna.
No, olenpa hullu tai en, niin kiusaaminen jäi taakse. Ja kyllä: minun puolestani jokainen saa uskoa niin kuin tahtoo. En usko taivaaseen tai helvettiin. Pidän kiinni rakkaudesta. Se piisaa.