Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot,

KR 1933/-38, Joh. 9:1-4-11
Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen,
joka syntymästään saakka oli ollut sokea.
Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen:
"Rabbi,
kuka teki syntiä,
tämäkö vai hänen vanhempansa,
että hänen piti sokeana syntymän?"
Jeesus vastasi:
"Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa,
vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.
Niin kauan kuin päivä on,
tulee meidän tehdä hänen tekojansa,
joka on minut lähettänyt; tulee yö, [antikristus mahdi}
jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.
Niin kauan kuin minä maailmassa olen,
olen minä maailman valkeus."
Tämän sanottuaan hän sylki maahan
ja teki syljestä tahtaan
ja siveli tahtaan hänen silmilleen
ja sanoi hänelle:
"Mene ja peseydy Siiloan lammikossa"
- se on käännettynä:
lähetetty. - Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä.
Silloin naapurit ja ne,
jotka ennen olivat nähneet hänet kerjääjänä, sanoivat:
"Eikö tämä ole se,
joka istui
ja kerjäsi?"
Toiset sanoivat:
"Hän se on",
toiset sanoivat:
"Ei ole,
vaan hän on hänen näköisensä."
Hän itse sanoi:
"Minä se olen."
Niin he sanoivat hänelle:
"Miten sinun silmäsi ovat auenneet?"
Hän vastasi:
"Se mies,
jota kutsutaan Jeesukseksi,
teki tahtaan
ja voiteli minun silmäni
ja sanoi minulle:
'Mene ja peseydy Siiloan lammikossa';
niin minä menin
ja peseydyin
ja sain näköni."