Kuka on kristitty?

Raamatussa kerrotaan Jeesuksen sanoneen: "Ei jokainen, joka sanoo minulle "herra, herra" pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaissa olevan Isäni tahdon. Sinä päivänä (jona saavun jälleen maailmaan) jotkut sanovat minulle "herra, emmekö me sinun nimissäsi ajaneet pois pahoja henkiä ja tehneet monta voimallista tekoa?", jolloin minä vastaan heille: "En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryyden tekijät!""

Mielenkiintoista Jeesuksen sanoissa on, että kyseiset ihmiset eivät ole mitään toisia huijanneita ihmisiä. Koska henkilö, joka ei usko Jumalaan, mutta rahastaa muita uskolla, tuskin yrittäisi vedota itse Herraan. Tietäähän sellainen huijari huijaavansa muita ihmisiä ja Herran näkevän, että millainen sydän on. Kyseessä on uskossa vilpittömät ihmiset: Ihmisistä, jotka ovat käyneet seurakunnan kokouksissa aktiivisesti ajatellen, että kun kuuluvat oikeaan seurakuntaan, jossa ihmeet ja merkit toteutuu, he ovat sisällä Jumalan valtakunnassa. Herra toki vahvistaa sanan tunnusmerkein, mutta ihmeitä osaavat tehdä myös demonit ja taitavat silmänkääntäjät. Ihmeet yksistään eivät riitä tunnusmerkiksi oikeasta seurakunnasta. Varsinkin, kun Herra on voinut oikeastikin käyttää jotain ihmistä väkevästi, mutta lakannut käyttämästä henkilön luovuttua sydämessään Herrasta. Silti ihmiset seuraavat "profeettaa", koska tämä on joskus tehnyt ihmeitä. Saattaapa näihin henkilöihin lukeutua ihmeiden tekijä itsekin. Joissakin seurakunnissa on armolahjat käytössä jokaisella. Mutta onko heissä vaikuttanut henki pyhä henki? Ja vaikka olisikin, Herra voi toki vahvistaa henkilön oikean opetuksen muiden hyödyksi, mutta henkilö ei ole itse pelastunut, jos ei elä sen mukaan mitä muille opettaa. Eli Jeesuksen kuvauksen henkilöt, jotka Jeesus tulemisensa päivänä torjuu luotaan, ovat uskossa vilpittömiä Jeesuksen seuraajia. He ovat aidon hämmästyneitä Herran reaktiosta, sillä he kuvittelivat oikeasti olevansa pelastavassa uskossa: Heillä oli puhdas oppi, kaste, ehtoollinen, jopa tunnusmerkit ja silti... Herra torjuu heidät! Mikä oli Herralle tärkeämpää? Mikä on aidon kristityn tuntomerkki? Herra puhui Isän tahdon tekemisestä, että se on tärkeää ja luotaan torjuneet olivat olleet vääryyden tekijöitä. Ratkaisevaa on siis moraali ja nimenomaan sen toteutuminen käytännössä. On paha asia suvaita syntiä moraali opetuksessa ja elää sellaisen väärän opin mukaan, mutta yhtä paha asia on julistaa korkeaa moraalioppia ja salassa tehdä kuitenkin väärin. Herra toki ymmärtää ihmisluonnon heikkoutta ollen armollinen silloin kun langetaan, jos teko tunnustetaan synniksi ja tehdään siitä parannus. Herran armo ei kuitenkaan ole synnin hyväksymistä, että voisi elää synnissä kunhan muistaa hokea anteeksi. Paavali kirjoitti, että ne jotka ehdoin tahdoin (tahallaan antaa periksi turmeltunelle luonnolleen) tekevät syntiä tultuaan totuuden tuntemiseen, niin heidän edestään ei ole mitään uhria. Jumala ei lue heille hyväksi Kristuksen sovitusuhria. Uhrin tarkoitus ei ollut armo, joka antaa luvan elää synnissä, vaan "armo kasvattaa hylkäämän synnin ja maailmalliset himot". Herra tahtoo kristittyjen olevan "kansa, joka hyviä tekoja ahkeroitsee", ei elävän synnissä.

Meidän täytyy aina muistaa, että "hyvä puu ei voi tehdä huonoa hedelmää eikä huono puu hyvää hedelmää". Pahat henget voivat jäljitellä pyhän hengen armolahjoja mm. profetiointia, kielillä puhumista, parantamista. Ne eivät voi kuitenkaan saada aikaiseksi pyhän hengen hedelmää: iloa, rauhaa, rakkautta, kärsivällisyyttä, itsehillintää jne. Demonit eivät pysty matkimaan hengen hedelmää kahdesta syystä. Ensinnäkin niiden arvomaailma on pyhän hengen vastainen. Ne sotivat sellaista hyvää hedelmää vastaan, ei niiden puolesta. Toiseksi ne eivät pystyisi tuottamaan sellaista vaikka haluaisivat, koska niissä itsessään ei ole rauhaa, rakkautta ja itsehilintää vaan levottomuutta, rakkaudettomuutta ja hillittömyyttä. Kauniisti ne kyllä osaisivat puhua, mutta rakkaudesta puhuminen ja rakastaminen ovat ihan eri asioita.

Ihmisille on annettu kyky hankkia tietoa ja ymmärtää sitä, jolloin he pystyvät tekemään eron hyvän ja pahan välillä. Heillä on myös sisäinen tuomari, omatunto, joka nuhtelee, kun ihminen tekee jotain minkä tietää olevan väärin. Mutta kasvatus, yhteiskunnan arvomaailma, jopa oman sydämen paha taipumus ja syntiä vähättelevä järkeily voivat johtaa harhaan ja omatunto tulla tunnottomaksi. Mikä avuksi? Raamattu on pyhän hengen vaikutuksesta syntynyt ja Jumala varjelee, ettei Hänen sanansa katoa eikä turmellu. Kun lukee Raamattua rukoillen, niin pyhä henki johtaa ihmisen tuntemaan koko totuuden. Se totuus saattaa tehdä kipeää, sillä ei ole mukavaa kuulla olevansa kadotustuomion ansaitseva syntinen, eikä välttämättä haluaisi tehdä parannusta asioista, joista saa nautintoa, vaikka tietäisikin asian vahingollisuuden. Mutta väärentämätön Jumalan sana... syntisten ihmisten korville... ei ole mitään "kivapuhetta". Aito kristitty on se, jonka Herra tunnustaa omakseen tullessaan.

Länkytät uskonahdistustasi väärällä palstalla. Tämä palsta käsittelee ateismia eli elämänkatsomusta jossa ei nähdä mitään syytä skitsoilla siitä rakastaako minua Yksisarvinen, Jeesus tai joku muu menninkäinen ja onko mielikuvitusystäväni rakkaus vai kakkaus.


Keskity sinäkin elämään äläkä mielikuvitusolioihin.