Mielialani vaihtelevat minkä kerkeävät.
Ei ole kenellekään jolle puhua asioista saati omasta hyvinvoinnista.
Välillä on hyvä olla mutta sitten koittaa masennus.
Olen ajatellut psykologia mutta en jaksa kuunnella heidän niin ja juuu joo hmm...välikommetteja. (sosiaalitädit on koettu ja nähty)
Elämäni tällä hetkellä jotenkin tuntuu olevan päin mäkeä. Ei pahasti mutta oma mieli ei ole terve.
Mitähän sitä keksis?
Ei ole kenellekään jolle puhua asioista saati omasta hyvinvoinnista.
Välillä on hyvä olla mutta sitten koittaa masennus.
Olen ajatellut psykologia mutta en jaksa kuunnella heidän niin ja juuu joo hmm...välikommetteja. (sosiaalitädit on koettu ja nähty)
Elämäni tällä hetkellä jotenkin tuntuu olevan päin mäkeä. Ei pahasti mutta oma mieli ei ole terve.
Mitähän sitä keksis?
Vastaukset 29
Vanhimmat
En tiiä minäkää. Olin viimeks la ulkpna. Kävin kaupas 100m. Sitä ennen to. Pikkasen on kait depis. Ei jaksa enää tanssia. Juice ja mikko
Minä käyn joka päivä melkein töissä. Siinä minun käyntini..pitäisi kai lähteä ulos mutta ei huvita:(
Yksinään on aika tympeä
Aloittajan sanoissa piilee kullanarvoinen totuus ja voitte kääntää suuntaa parempaan. Pitäisi puhua asioista. On normaalia että mielisla5 caihtelee. Antaa vaihdella. Kannattaa siivota. Se auttaa aina mieleeni.
Tänään tuli postia:
tuomitaan avioeroon. Avioliittolaki 25 § 1, 26 §
Nyt se on.loppu. kAikki
Hirveää. Otan osaa.
Ei se avioero kuitenkaan kaiken, elämän, loppu ole.
Jos et itse ole päättänyt erosta, et ole tehnyt väärin.
Kirjeen sanamuoto ei mene lähellekään noin. Itseasiassa tarvitaanko kirjettä ollenkaan? Keksaistulta jutulta avaus enemmän vaikuttaa.
Laadukkaampia trolleja näytille, kiitos.
Täällä yksin pimässä istun, tv päällä mut en jaksa edes kiinnostua siitä. Yksinäisyys painaa, kohta pääsee unelle ja aamulla taas alkaa yksin yksinäinen päivä. Hidasta elämää on.
Jees pääsee nukkumaa. Päivän paras hetki!
Se on päivän kohokohta kun pääsee nukkumaan, näin köyhää tää elämä jollain on. En edes usko että miksikään muuttuu, näin mennyt jo vuosia.
Minä käyn töissä mutta töitten jälkeen alkaa yksinäisyys ja tylsä elämä...
Kaikilla muilla tutuillani on elämä ja sitä kuunnellassa harmittaa itseäni.
En oikein tiedä mitä tekisi koska minulla on myös pelkoja jotka estää asioita tapahtumasta.
Mutta kun ei ole sitä työpaikkaakaan minne lähteä, siinä tutis edes että tarvitaan jossain. Aamulla avaat tv;n ja töllötät sitä itseksesi,onpa antoisaa.
Ilman naista elämä on tylsää ja yksinäistä.
Hei,
Useilla teillä tähän ketjuun kirjoittaneista on monenlaista haastavaa tilannetta ja mieleialaan liittyviä ongelmia. Monenlaista apua ja tukea on kyllä saatavilla, ihan matalalla kynnyksellä. Keskustelu ulkopuolisen auttavan tahon kanssa saattaa auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja siitä voi saada voimavaroja sekä neuvoja muuhun avun hakemiseen.
On olemassa monenlaisia auttavia tahoja, joihin voi olla yhteydessä anonyymisti ja matalalla kynnyksellä.
- Tukinet.net - Tukipisteesti netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi joka viikko maanantaista torstaihin klo 15-19 on Solmussa-chat päivystys, jossa voi jutella kahden kesken päivystäjän kanssa. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- Valtakunnallinen kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Näin korona-aikaan myös etävastaanotto on mahdollinen osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/kriisikeskusverkosto
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata
Minulle avioero oli pahinta mitä on tapahtunut. En olisi halunnut eroa mutta kun toinen nainen vei mieheni jota rakastin.
Erot on aivan hirveitä aina. Kestää vuosia toipuminen edes johonkin kuntoon. 3 takana. Nyt ei enää, pään seinään hakkaaminen saa riittää. Aion elää jatkossa yksin.
Minä löysin hyvän miehen, mutta ei kymmenet vuodet unohdu mitä elin lasten isän kanssa.
kannattaa lukea tätä: https://apusuomessa.blogspot.com
Onko elämä noin mustavalkoista ettei mies ja nainen voi olla ystäviä.Itselläni on kaksi miespuolista ystävää ja toinen naimissa,mutta ei estä ystävyyttä.
Minua se ei estä..mutta kavereitani kyllä meinaan että yksikin löysi taas miehen ja jätti minun seurani.
En ole vihainen tai kateellinen..olen vain surullinen.
koeta keksiä hyvä harrastus
Minkä?
Kerro mulle hyvä harrastus missä arka ihminenki pystyy toteuttaa?
Pilkkiminen talvella
Minä putosin tänään mustaan aukkoon.. Miksi kukaan edes Syöpä puheluun vastaaja ei sano, että minä olen tärkeä ihminen ja en saa kuolla. Kaikki vaan sanovat että potilas saa itse päättää mitä hoitoja ottaa, lapset keskustelevat reippaasti kanssani kuolemasta. Minun mieli kääntää sen niin, että joudan kuolla, ei kaivata. Minä haluaisin että edes joku olisi pahoillaan että sairastuin ja sanoisi että ilman muuta otat hoidot. Minulla on aggressiivinen syöpä
Ikävä kuulla :(
Minun mielestäni kun sairastavan ihmisen kanssa jutellaan niin pitäisi kääntää keskustelu aivan muualle tai saada tukea.
Anteeksi, ei olisi pitänyt kirjoittaa tuota, ahdistaa vaan niin ja tunnen olevani yksin, niin kuin olisi arvoton. Luin muut viestit vasta nyt, olen niin pahoillani mitä koette, vaikeita asioita, kunpa olisi joku joka välittäisi ja sanoisi sen ääneen teille, ja mullekin
Minä toivon samaa sinulle.
Toivon taas että kaikista täällä olijoista välitettäisiin aidosti.
Olemme sitten samassa veneessä.
Olen hyvin yksinäinen ja arvoton heille ketä tunnen.
En tiedä välistä mikä olen.
Lääkäri nauro mulle kun valitin ettei julkisella hoitohenkilökunta välitä minusta. Aikani kattelin sitkeesti sitä touhua, vaihdoin naapurikunnan terveysasemallekin hoitoni. Minua vain pahoinpideltiin fyysisesti, henkisesti ja kemiallisesti. Lopetin siellä käymisen kokonaan etten kuolisi hoitoon.
sama
Mulla vähän sama juttu.. mielialat heittelee ja on kai epävakaan oireita.. tunnen vähä olevani kuopassa.. kavereita oli joskus.. ei ole pitkään aikaan ollut ja on ollut suhde joka päätty tosi shokkiyllätyksenä 5 kk oltiin ja se siitä.. Nykyää tunnen olevani hyvin ulkopuolinen.. yrittäny saada parisuhdetta mutta en tiedä oonko sit vaa mt potilas tai en vaa kelpaa enää kellekkää-. olen 36 v mies ja tunnen vaa olevani erilainen kun muut ja yksin.. ehkä monta ihmistä ei tällästä ole.. masennus on todettu muutama vuosi sitte.. yksinäistä tuntuu välil olevan kun ei saa parisuhdetta ja ei tunnu semmoista elämää olevan..