Jos vanhemmat pakottaa amikseen?

yliopistonkin käynyt voi hyvinkin olla alansa ammattilainen. Jokainen on amiksesta tai yliopistosta valmistuttuansa raakile. Jotkut parempia jotkut jopa ihan pihalla valmistuttuansa. Muutaman vuoden työkokemus valmistumisen jälkeen tekee ammattilaisen. Väärä firma,väärä pomo, väärä ala niin työkokemus voi jäädä hyvin puutteelliseksi.
Pahinta on että jää vain peruskoulun varaan eikä hanki koulutusta eikä ammattia. Silloin pitkäaikaistyöttömäksi jääminen on iso riski.
Ajatellaanpa vaikka hitsariksi valmistunutta. Hänen on valittava ala johon menee, Tekeekö laivoja, kaivoskoneita, junavaunuja, alihankintapajalle sisähommiin, teräsrakenteita ulkotyönä.
Se alan valinta valmistumisen jälkeen on kupletin juoni. Erikoistuminen johonkin tekee ammattilaisen. Koulutus on vasta ovi sarannoilla. Jos on alle 30 vuotias silloin on vielä ovet auki omille ammatillisille valinnoille. 30 v on hyvin tärkeä rajapyykki. Silloin viimeistänsä on uravalinta tehtävä. Sen jälkeen homma käy kivikkoiseksi. 35 vuotiaana pitäisi olla niinsanotusti ammatissansa ammattilainen.

Höpöhöpö. Vanhemmilla mitään "parasta tietoa" ole vain sen takia ettei sattuvat olemaan vanhempia. Haloo. Tuossahan juuri sitä paitsi nähtiin että olivat våätäas, joten mitäköhän edes mahdat tarkoittaa.

Anonyymi kirjoitti:

yliopistonkin käynyt voi hyvinkin olla alansa ammattilainen. Jokainen on amiksesta tai yliopistosta valmistuttuansa raakile. Jotkut parempia jotkut jopa ihan pihalla valmistuttuansa. Muutaman vuoden työkokemus valmistumisen jälkeen tekee ammattilaisen. Väärä firma,väärä pomo, väärä ala niin työkokemus voi jäädä hyvin puutteelliseksi.
Pahinta on että jää vain peruskoulun varaan eikä hanki koulutusta eikä ammattia. Silloin pitkäaikaistyöttömäksi jääminen on iso riski.
Ajatellaanpa vaikka hitsariksi valmistunutta. Hänen on valittava ala johon menee, Tekeekö laivoja, kaivoskoneita, junavaunuja, alihankintapajalle sisähommiin, teräsrakenteita ulkotyönä.
Se alan valinta valmistumisen jälkeen on kupletin juoni. Erikoistuminen johonkin tekee ammattilaisen. Koulutus on vasta ovi sarannoilla. Jos on alle 30 vuotias silloin on vielä ovet auki omille ammatillisille valinnoille. 30 v on hyvin tärkeä rajapyykki. Silloin viimeistänsä on uravalinta tehtävä. Sen jälkeen homma käy kivikkoiseksi. 35 vuotiaana pitäisi olla niinsanotusti ammatissansa ammattilainen.

Lue lisää

Höpöhöpö, aivan paskaa kirjoitat. "Pitäisi ja pitäisi". Voi kun tämä elämä ei mene minkään oppikirjojen mukaan, uudelle alalle voi kouluttautua vaikka viisikymppisenä. Ihmetyttää kyllä tuollainen kapeakatseisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Höpöhöpö. Vanhemmilla mitään "parasta tietoa" ole vain sen takia ettei sattuvat olemaan vanhempia. Haloo. Tuossahan juuri sitä paitsi nähtiin että olivat våätäas, joten mitäköhän edes mahdat tarkoittaa.

Lue lisää

*väärässä

Anonyymi kirjoitti:

yliopistonkin käynyt voi hyvinkin olla alansa ammattilainen. Jokainen on amiksesta tai yliopistosta valmistuttuansa raakile. Jotkut parempia jotkut jopa ihan pihalla valmistuttuansa. Muutaman vuoden työkokemus valmistumisen jälkeen tekee ammattilaisen. Väärä firma,väärä pomo, väärä ala niin työkokemus voi jäädä hyvin puutteelliseksi.
Pahinta on että jää vain peruskoulun varaan eikä hanki koulutusta eikä ammattia. Silloin pitkäaikaistyöttömäksi jääminen on iso riski.
Ajatellaanpa vaikka hitsariksi valmistunutta. Hänen on valittava ala johon menee, Tekeekö laivoja, kaivoskoneita, junavaunuja, alihankintapajalle sisähommiin, teräsrakenteita ulkotyönä.
Se alan valinta valmistumisen jälkeen on kupletin juoni. Erikoistuminen johonkin tekee ammattilaisen. Koulutus on vasta ovi sarannoilla. Jos on alle 30 vuotias silloin on vielä ovet auki omille ammatillisille valinnoille. 30 v on hyvin tärkeä rajapyykki. Silloin viimeistänsä on uravalinta tehtävä. Sen jälkeen homma käy kivikkoiseksi. 35 vuotiaana pitäisi olla niinsanotusti ammatissansa ammattilainen.

Lue lisää

Kuka sen muka sanelee että kolmekymppisenä PITÄISI olla sitä tai tätä? Sinäkö?!

Anonyymi kirjoitti:

Höpöhöpö. Vanhemmilla mitään "parasta tietoa" ole vain sen takia ettei sattuvat olemaan vanhempia. Haloo. Tuossahan juuri sitä paitsi nähtiin että olivat våätäas, joten mitäköhän edes mahdat tarkoittaa.

Lue lisää

Minusta on upeeta, jos vanhemmilla on edes jotain mielenkiintoa ja sanottavaa nuorensa koulutuksen ja ammatinvalintaan. Silloin vanhemmat yleensä myös tukevat nuortaan opintiellä rahallisestikin ja kaikin tavoin.
Äärimmäisen harvoin nuorella itsellään on parempaa tietoa ammateista.

Itse jouduin kaiken selvittämään, päättämään ja toteuttamaan ilman pienintäkään kiinnostusta omilta vanhemmilta. Se oli rankkaa ja kaikki ei onnistunut heti. Nuoruusvuodet kuluivat oman polun etsinnässä. Helpompaakin olisi voinut olla!

Anonyymi kirjoitti:

Höpöhöpö, aivan paskaa kirjoitat. "Pitäisi ja pitäisi". Voi kun tämä elämä ei mene minkään oppikirjojen mukaan, uudelle alalle voi kouluttautua vaikka viisikymppisenä. Ihmetyttää kyllä tuollainen kapeakatseisuus.

Lue lisää

itsekin kouluttautunut ja monta ammattiakin ollut. Kyllä niin menee että jos kovan ammattitason haluaa jossain ammatissa erikoistuminen on se tie.10-15 vuotta ja alat olla ammattllainen. Toki aina voi kouluttautua uuteen ammattiin, kuten minäkin olen tehnyt, mutta silloin jää varsin keskinkertaiseksi se osaaminen ja ammattitaito. Toki vaihtelu virkistää. Se 30 vuoden ikäpyykki ei ole itseni keksimä juttu.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sen muka sanelee että kolmekymppisenä PITÄISI olla sitä tai tätä? Sinäkö?!

Ei täällä mitään kukaan sanele. Paitsi ehkä sinä yrität.
Mielipiteenä on esitetty, että 30 v viimeistään pitää uravalinta tehdä. Perusteluna on esitetty, että sen jälkeen alkaa homma käydä kivikkoiseksi. Kolmenkymmenen jälkeen nimittäin useimmilla on muitakin vastuita kuin oma viihtyminen ja oman lapsuuden pitkittäminen.

Tokihan ammattia voi vaihtaa myös yli 50 v. Mutta kun todelliseksi ammattilaiseksi kehittyminen vie opintojen jälkeen vielä vuosia, voi olla eläkepäivät käsillä, ennenkuin korkean tason ammattilaisuus on saavutettu.

Minusta ihanteellista on, kun keskittyy yhteen alaan. Vaeltelu koulusta ja ammatista toiseen kuluttaa henkilön omia ja yhteiskunnan resursseja turhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka sen muka sanelee että kolmekymppisenä PITÄISI olla sitä tai tätä? Sinäkö?!

Tilastot osoittavat, että harvat kykenevät löytämään elämänuransa yli kolmikymppisinä yhtä helposti kuin alle tämän ikärajan. Firmojen rekrytoijat karsastavat, syystä tai syyttä, yli kolmikymppisenä opintonsa lopettaneita. Ja nämä ovat tosiasioita.

Tietysti poikkeuksia on, mutta he ovat vähemmistö.