"..... Hyvin syvällä jokaisen ihmisen sisimässä asuu suuri iankaikkisuus, pieni ajaton enkeli, joka etsii elintilaa ja toimintamahdollisuuksia. Jokaisen ihmisen syvin tahto on tehdä hyvää, auttaa ja palvella lähimmäisiään - naapureitaan. Kohdata kähimmäiset sydämeltä sydämelle, jakaa iloit ja murheet ja toimia toistensa rohkaisijana ja kannustajana. Näin oli omassa lapsuudessani sodanjälkeisenä aikana. Aikana, jolloin oli puutetta miltei kaikesta ja me ihmisinä tarvitsimme toisiamme. Tarvitsimme naapureita ja yhteyksiä heidän kanssaan. Muistissani on lapsuudesta mm. ne hetket jolloin naapurin vanha emäntä käveleskeli meille kylään. Tämä vanha emäntä oli joutunut elämässään kantamaan monet surut ja murheet. Hänen miehensä oli kuollut ennen sotia sydänkohtaukseen, jonka jälkeen vastuu maalaistalon hoidosta oli langennut emännän harteille. Emäntä oli menettänyt poikiaan sotatantereilla ja monet kyynelvirrat olivat uurtaneet urat hänen kasvoihinsa, mutta oli myös niin, että "viisaus kaunistaa vanhuksen kasvot", niinkuin eräässä kirjassa asia ilmaistiin.
Eräänäkin elokuisena sunnuntai-iltana naapurin emäntä tuli kylään. Muistan, kuinka yhdessä istuttiin kahvipöydässä ja kuuntelin poikasena hiljaa vanhempien keskustelua, muisteluksia elämän vaiheilta, sota-ajoista ja evakkotaipaleilta sekä myöhemmistä koettelemuksista ja selviytymisistä. Lopulta kävi niin, että kun puhumiset oli puhuttu, istuttiin pitkiä aikoja täysin hiljaa. Katseltiin ikkunasta kuinka hämärtyvässä elokuun illassa pöllö kökötti haasioseipään nokassa ja vaani jo niitetyltä pellolta hiiriä. Katseltiin, kuinka ensimmäiset tähdet syttyivät elokuiselle taivaalle ja juuri tässä ajattomassa hiljaisuudessa vallitsi syvä rauha ja meidän kaikkien oli niin hyvä olla. Oli sopu naapurien kesken ja kaikki surut ja murheet oli puhumalla purettu ja hoidettu toinen toistemme sieluja ja lopputulos oli valtava rauha ja hyvä olla. Hyvyys oli kohdannut hyvyyden....."
http://www.aretalogia.com/hyvyys.html
Eräänäkin elokuisena sunnuntai-iltana naapurin emäntä tuli kylään. Muistan, kuinka yhdessä istuttiin kahvipöydässä ja kuuntelin poikasena hiljaa vanhempien keskustelua, muisteluksia elämän vaiheilta, sota-ajoista ja evakkotaipaleilta sekä myöhemmistä koettelemuksista ja selviytymisistä. Lopulta kävi niin, että kun puhumiset oli puhuttu, istuttiin pitkiä aikoja täysin hiljaa. Katseltiin ikkunasta kuinka hämärtyvässä elokuun illassa pöllö kökötti haasioseipään nokassa ja vaani jo niitetyltä pellolta hiiriä. Katseltiin, kuinka ensimmäiset tähdet syttyivät elokuiselle taivaalle ja juuri tässä ajattomassa hiljaisuudessa vallitsi syvä rauha ja meidän kaikkien oli niin hyvä olla. Oli sopu naapurien kesken ja kaikki surut ja murheet oli puhumalla purettu ja hoidettu toinen toistemme sieluja ja lopputulos oli valtava rauha ja hyvä olla. Hyvyys oli kohdannut hyvyyden....."
http://www.aretalogia.com/hyvyys.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.