Mauno Koivisto, vaikea ja vahingollinen henkilö

Akateemikko Paavo Haavikko nimesi aikoinaan Risto Rytin Suomen huonoimmaksi presidentiksi, "surkimukseksi". Varmaan oli oikeassakin. Ei vähätaitoinen pankkimies ollut kelvollinen sota-ajan presidentiksi.

Hiukan samanlainen oli kuvitelma Kekkosen kauden lopussa. Ihmiset olivat niin kyllästyneet neljännesvuosisadan presidenttinä toimineeseen diktaattoriin, jolta oma ja maan etu olivat jo aikoja sitten menneet sekaisin, että ottivat riemuin vastaan Koiviston.

Pian Koivisto riitautui kaikkien kanssa. Nimitteli tiedotusvälineitä sopuleiksi, ja lopulta antoi lausuntoja laillisuuden syrjäyttäen vain MTV:lle.

Koivisto ajoi Suomen pankin pääjohtajana tiukasti vahvan markan politiikkaa, mikä vei maan tuhoon, sillä ennestäänkin neuvostokaupan romahtaminen oli tuhonnut vientikaupan.

Koivisto vieläpä möläytti, että eiköhän Baltian liittäminen Neuvostoliittoon ole muka jo Suomen tunnustama. Kertoi myös suuttuneena, kiunka teevee "oikein värikuvin" kertoi, miten neuvostojoukot temmelsivät vapautumaan pyrkivässä Baltiassa.

Ei olisi tullut kuuloonkaan, että diktatorimainen, mutta toisaalta taitava, presidentti olisi tehnyt mitään tällaista. Koivistoa muistetaan Virossa syvästi halveksien, Kekkosta suurena maan ystävänä.

Lisäksi Koivisto lisäsi maamme tuskaa kehnolla ja jääräpäisellä talouspolitiikallaan, joka kuitenkin viipeella johti valtavaan devalvaatioon ja kurjuuteen, moniin itsemurhiin. Ryti oli varmaan "surkimus", mutta eikohän Koivisto ollut arrogantti toistaitoinen, maamme tähän mennessä kehnoin presidentti.