Maskulismi

Jos heittäis ne feminismin ja maskulinismin roskiin ja korvaisi tuolla mun termillä. Yhteisen asian puolesta. Toki se yksi termi voisi olla vaikka inhimilistikin. Kaikkien ihmisten tasa-arvon puolesta ilman mitään femi tai masku etuliitteitä, sukupuolettomasti.

Se on totta, että korjattavaa on.

MCMLXXVI kirjoitti:

Jos heittäis ne feminismin ja maskulinismin roskiin ja korvaisi tuolla mun termillä. Yhteisen asian puolesta. Toki se yksi termi voisi olla vaikka inhimilistikin. Kaikkien ihmisten tasa-arvon puolesta ilman mitään femi tai masku etuliitteitä, sukupuolettomasti.

Se on totta, että korjattavaa on.

Lue lisää

Heittäisin maskulinismin roskiin ja tilalle tulisi sovinismi, joka maskulinismin tapaan puolustaa ja korostaa miehen korkeampaa asemaa.

YK:n Agenda-ohjelmien pitkäkestoisena tavoitteena on sukupuolineutraali kasvatus, jossa sukupuoli-identiteetti hävitetään kokonaan. Itsellä sukupuolten epätasa-arvo (ja siten sovinismin ja feminismin vertailu) korostuu työelämän ehdoissa, ei niinkään kotioloissa. Työmarkkinoiden sukupuolittuneet käytännöt ovat estäneet naissähköasentajaa ja miessihteeriä työllistymästä Iltalehden kirjoitusten mukaan. Samoin palkkaneuvotteluissa naisen €uro on noin 80 senttiä, ei 100 senttiä.

Anonyymi kirjoitti:

Heittäisin maskulinismin roskiin ja tilalle tulisi sovinismi, joka maskulinismin tapaan puolustaa ja korostaa miehen korkeampaa asemaa.

YK:n Agenda-ohjelmien pitkäkestoisena tavoitteena on sukupuolineutraali kasvatus, jossa sukupuoli-identiteetti hävitetään kokonaan. Itsellä sukupuolten epätasa-arvo (ja siten sovinismin ja feminismin vertailu) korostuu työelämän ehdoissa, ei niinkään kotioloissa. Työmarkkinoiden sukupuolittuneet käytännöt ovat estäneet naissähköasentajaa ja miessihteeriä työllistymästä Iltalehden kirjoitusten mukaan. Samoin palkkaneuvotteluissa naisen €uro on noin 80 senttiä, ei 100 senttiä.

Lue lisää

Eli jatkaisit perinnettä?

MCMLXXVI kirjoitti:

Jos heittäis ne feminismin ja maskulinismin roskiin ja korvaisi tuolla mun termillä. Yhteisen asian puolesta. Toki se yksi termi voisi olla vaikka inhimilistikin. Kaikkien ihmisten tasa-arvon puolesta ilman mitään femi tai masku etuliitteitä, sukupuolettomasti.

Se on totta, että korjattavaa on.

Lue lisää

Minusta egalitarismi ihan käyttökelpoinen. Se on niin vaikea ja byrokraattinen että ehtii miettiä ansiansa kehdesti ennenkuin tuo on sanottu.

Mutta kyllä minä tuon sinun ajatuksesi ostan. Tällä hetkellä tai aiemmin kesällä monessa kunnassa painitaan sen ongelman kanssa että lautakuntiin löytyy asiantuntijoita mutta sukupuolikiintiöt rajaavat osan ulos.

Oot sitten sie itte vaan. :)

Ai täh, en ymmärrä?

MCMLXXVI kirjoitti:

Ai täh, en ymmärrä?

Ei meidän ikäiset enää mitään mistään tajuukkaan. Mutta, itsellänihän tosiaan on aina hyvä fyysinen syy, millä voin perustella ymmärtämättömyyttäni.😆

Todellisuudessa älykkyyteni ei toipumisen jälkeen ollut muuttunut normaalitilanteesta. Siitä aivot ovat käteviä, kun toinen osio voi ottaa tuhoutuneen osion tehtäviä itselleen.

Heti onnettomuuden jälkeen, en olisi kelvannut edes aloittamaan apukoulua. Se siitä ja sitten maskulismista. Itse olen käsittänyt aina, että maskuliininen tarkoittaisi jotenkin lihaksikasta/voimakasta miestä, mutta nyt huomaan, että olen erehtynyt ja pahasti.

"poikien huonompi keskimääräinen koulumenestys, jonka jotkut katsovat johtuvan pojille asetetuista erilaisista rooliodotuksista." En kyllä allekirjoita tuota väitettä. Omalla kohdallani ei vain poikasena kiinnostanut mikään koulu. Paljon mukavampi oli vain riehua ja tehdä kolttosia.

Vanhempana tuli sitten keskityttyä siihen opiskeluun ja ihan hyvän työnkin sain.

Anonyymi kirjoitti:

Ei meidän ikäiset enää mitään mistään tajuukkaan. Mutta, itsellänihän tosiaan on aina hyvä fyysinen syy, millä voin perustella ymmärtämättömyyttäni.😆

Todellisuudessa älykkyyteni ei toipumisen jälkeen ollut muuttunut normaalitilanteesta. Siitä aivot ovat käteviä, kun toinen osio voi ottaa tuhoutuneen osion tehtäviä itselleen.

Heti onnettomuuden jälkeen, en olisi kelvannut edes aloittamaan apukoulua. Se siitä ja sitten maskulismista. Itse olen käsittänyt aina, että maskuliininen tarkoittaisi jotenkin lihaksikasta/voimakasta miestä, mutta nyt huomaan, että olen erehtynyt ja pahasti.

"poikien huonompi keskimääräinen koulumenestys, jonka jotkut katsovat johtuvan pojille asetetuista erilaisista rooliodotuksista." En kyllä allekirjoita tuota väitettä. Omalla kohdallani ei vain poikasena kiinnostanut mikään koulu. Paljon mukavampi oli vain riehua ja tehdä kolttosia.

Vanhempana tuli sitten keskityttyä siihen opiskeluun ja ihan hyvän työnkin sain.

Lue lisää

Pikkusen vielä kaksi harmaata aivosolua jytää ja pitää zembaloita. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Pikkusen vielä kaksi harmaata aivosolua jytää ja pitää zembaloita. :)

Muistan vanhoja asioita, kuten Salovaaran hokemat salovaara-show:ssa. Zembalot oli yksi niistä. Sitten tietenkin vakiosoittaja Sepi. https://www.youtube.com/watch?v=S_lspazXgEk

Mutta sitä en muista, mitä söin eilen pääruo'aksi.🙃

Anonyymi kirjoitti:

Muistan vanhoja asioita, kuten Salovaaran hokemat salovaara-show:ssa. Zembalot oli yksi niistä. Sitten tietenkin vakiosoittaja Sepi. https://www.youtube.com/watch?v=S_lspazXgEk

Mutta sitä en muista, mitä söin eilen pääruo'aksi.🙃

Lue lisää

Määki muistan hähhää. :D

Pääasia et vatsa on täynnä. Olo turpee. :'D

Anonyymi kirjoitti:

Ei meidän ikäiset enää mitään mistään tajuukkaan. Mutta, itsellänihän tosiaan on aina hyvä fyysinen syy, millä voin perustella ymmärtämättömyyttäni.😆

Todellisuudessa älykkyyteni ei toipumisen jälkeen ollut muuttunut normaalitilanteesta. Siitä aivot ovat käteviä, kun toinen osio voi ottaa tuhoutuneen osion tehtäviä itselleen.

Heti onnettomuuden jälkeen, en olisi kelvannut edes aloittamaan apukoulua. Se siitä ja sitten maskulismista. Itse olen käsittänyt aina, että maskuliininen tarkoittaisi jotenkin lihaksikasta/voimakasta miestä, mutta nyt huomaan, että olen erehtynyt ja pahasti.

"poikien huonompi keskimääräinen koulumenestys, jonka jotkut katsovat johtuvan pojille asetetuista erilaisista rooliodotuksista." En kyllä allekirjoita tuota väitettä. Omalla kohdallani ei vain poikasena kiinnostanut mikään koulu. Paljon mukavampi oli vain riehua ja tehdä kolttosia.

Vanhempana tuli sitten keskityttyä siihen opiskeluun ja ihan hyvän työnkin sain.

Lue lisää

"Omalla kohdallani ei vain poikasena kiinnostanut mikään koulu. Paljon mukavampi oli vain riehua ja tehdä kolttosia."

Tuohan sitä roolitusta on. Sinua kun ei kasvatettu kiltiksi tytöksi. Erään tutkimuksen mukaan tyttölapset olivat huomattavasti aktiivisempia ja liikkuvaisempia silloin kun kukaan aikuinen ei ollut heitä valvomassa.

Wwuwuw kirjoitti:

"Omalla kohdallani ei vain poikasena kiinnostanut mikään koulu. Paljon mukavampi oli vain riehua ja tehdä kolttosia."

Tuohan sitä roolitusta on. Sinua kun ei kasvatettu kiltiksi tytöksi. Erään tutkimuksen mukaan tyttölapset olivat huomattavasti aktiivisempia ja liikkuvaisempia silloin kun kukaan aikuinen ei ollut heitä valvomassa.

Lue lisää

Ei minun siskoakaan sen kummemmin vahdittu tai nuhdeltu. Se siitä sun roolituksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Ei minun siskoakaan sen kummemmin vahdittu tai nuhdeltu. Se siitä sun roolituksesta.

Siskosi on ehkä eri mieltä.

Ehkä? Ehkä kumpaakaan ei tarvita, vaan joku mikä yhdistää voimavarat?

MCMLXXVI kirjoitti:

Ehkä? Ehkä kumpaakaan ei tarvita, vaan joku mikä yhdistää voimavarat?

Intersektionaalinen feminismi.

Wwuwuw kirjoitti:

Intersektionaalinen feminismi.

Okei. Laitan liitteitä, jotta valkenee muillekin, jos ei ole tiedossa. Mullekin kokonaisuudeltaan vähän häilyvää tietoa ollut.

"Amerikkalainen oikeustieteen professori Kimberlé Crenshaw teki intersektionaalisuuden käsitteen tunnetuksi vuonna 1989. Hänen Time-lehdelle antamansa haastattelun mukaan intersektionaalinen feminismi tarkoittaa sen näkemistä, kuinka epätasa-arvon monet muodot vaikuttavat usein toisiinsa ja pahentavat toistensa vaikutusta.

“Kaikki eriarvoisuus ei ole samanarvoista”, hän sanoo. Intersektionaalinen lähestymistapa osoittaa, että sama henkilö voi kokea syrjintää useammasta eri syystä, jolloin syrjinnän kokemukset kasautuvat. Esimerkiksi sukupuolesta tai etnisyydestä ei voi puhua irrallisina, toisistaan riippumattomina tekijöinä, jos ne ovat molemmat osa ihmisen identiteettiä ja syrjinnän kokemusta.

“Rotusyrjintä erotetaan usein sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan, seksuaalisuuteen tai maahanmuuttajataustaan liittyvästä syrjinnästä. Tällöin ei huomata, että joidenkin ihmisten eriarvoinen asema johtuu näistä kaikista ja heidän kokemuksensa on enemmän kuin pelkkä osiensa summa”, Crenshaw sanoo.

Intersektionaalinen feminismi nostaa esiin niiden ääntä, jotka kokevat päällekkäisiä ja samanaikaisesti tapahtuvia syrjinnän muotoja. Sen auttaa ymmärtämään, miten syvälle eriarvoisuutta aiheuttavat tekijät ulottuvat ja kuinka ne ovat suhteessa toisiinsa – oli kyse sitten rodusta, sukupuolesta tai mistä hyvänsä muusta tekijästä."

Lähde:https://unwomen.fi/uutiset/intersektionaalinen-feminismi-mita-silla-tarkoitetaan-ja-miksi-se-on-tarkeaa-juuri-nyt

Ja teitä aivottomia lerppujam

Juu, entäs maskulismi tarvitaanko sitä sinusta vai ajaako feminismi tarpeeksi miesten asiaa ja etuja? :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Juu, entäs maskulismi tarvitaanko sitä sinusta vai ajaako feminismi tarpeeksi miesten asiaa ja etuja? :)

En ole ole itse feministi, vaikka olenkin nainen ja tasa-arvon kannattaja. Olen tasa-arvonisti! Molempia sukupuolia tulee tukea ja kaikkia yksilöitä sillä tavalla, ettei se tapahdu kenenkään "kustannuksella", siis esim. tässä tapauksessa alistamalla, halveksimalla tai vähättelemällä toista sukupuolta.

Kyllä tietysti naisten asemassa on paljon korjaamisen varaa etenkin maailmalla, Suomessa on aika hyvin asiat. Suomessa lainsäädäntö voi vähätellä isiä ja miehiä joissain asioissa. Ne tulee korjata. Kasvatuksessakin voidaan väärin kaventaa pojan roolia tai oikeutta olla oikeasti tunteva, tunteensa näyttävä ja itseään toteuttava poika/mies. Naisen on sallitumpaa olla myös maskuliininen tai poikamainen tässä yhteiskunnassa ainakin yleisellä tasolla, eri asia jotkut tietyt ryhmittymät. Toivon, että Suomen poikien ja koko maailman poikien sukupolvi ja jo miehiksi tai aikamiehiksikin jo varttuneet saavat itkeä ja näyttää kaikki tunteensa avoimesti. Se kuuluu heille siinä missä naisillekin. :)

Anonyymi kirjoitti:

En ole ole itse feministi, vaikka olenkin nainen ja tasa-arvon kannattaja. Olen tasa-arvonisti! Molempia sukupuolia tulee tukea ja kaikkia yksilöitä sillä tavalla, ettei se tapahdu kenenkään "kustannuksella", siis esim. tässä tapauksessa alistamalla, halveksimalla tai vähättelemällä toista sukupuolta.

Kyllä tietysti naisten asemassa on paljon korjaamisen varaa etenkin maailmalla, Suomessa on aika hyvin asiat. Suomessa lainsäädäntö voi vähätellä isiä ja miehiä joissain asioissa. Ne tulee korjata. Kasvatuksessakin voidaan väärin kaventaa pojan roolia tai oikeutta olla oikeasti tunteva, tunteensa näyttävä ja itseään toteuttava poika/mies. Naisen on sallitumpaa olla myös maskuliininen tai poikamainen tässä yhteiskunnassa ainakin yleisellä tasolla, eri asia jotkut tietyt ryhmittymät. Toivon, että Suomen poikien ja koko maailman poikien sukupolvi ja jo miehiksi tai aikamiehiksikin jo varttuneet saavat itkeä ja näyttää kaikki tunteensa avoimesti. Se kuuluu heille siinä missä naisillekin. :)

Lue lisää

P.S. Mikään ei ole suloisempaa kuin sellainen herkkä jössikkä. Sellaiselta on todella vaikea kieltää suukkoja ja haleja, eh! Arka ja herkkä mies, joka on vähän ujo on aika ihqu. :D

Anonyymi kirjoitti:

En ole ole itse feministi, vaikka olenkin nainen ja tasa-arvon kannattaja. Olen tasa-arvonisti! Molempia sukupuolia tulee tukea ja kaikkia yksilöitä sillä tavalla, ettei se tapahdu kenenkään "kustannuksella", siis esim. tässä tapauksessa alistamalla, halveksimalla tai vähättelemällä toista sukupuolta.

Kyllä tietysti naisten asemassa on paljon korjaamisen varaa etenkin maailmalla, Suomessa on aika hyvin asiat. Suomessa lainsäädäntö voi vähätellä isiä ja miehiä joissain asioissa. Ne tulee korjata. Kasvatuksessakin voidaan väärin kaventaa pojan roolia tai oikeutta olla oikeasti tunteva, tunteensa näyttävä ja itseään toteuttava poika/mies. Naisen on sallitumpaa olla myös maskuliininen tai poikamainen tässä yhteiskunnassa ainakin yleisellä tasolla, eri asia jotkut tietyt ryhmittymät. Toivon, että Suomen poikien ja koko maailman poikien sukupolvi ja jo miehiksi tai aikamiehiksikin jo varttuneet saavat itkeä ja näyttää kaikki tunteensa avoimesti. Se kuuluu heille siinä missä naisillekin. :)

Lue lisää

Ei kuule lisättävää. Tyhjentävästi kirjoitit. Armeija myös vapaaehtoiseksi ja sen verran hyvät porkkanat tarjolle, ettei kokonaan koulutettavat lopu. Kyllä sitä väkeäkin saatetaan tarvita. :)

"Olen tasa-arvonisti!"

- Minä myös!

MCMLXXVI kirjoitti:

Ei kuule lisättävää. Tyhjentävästi kirjoitit. Armeija myös vapaaehtoiseksi ja sen verran hyvät porkkanat tarjolle, ettei kokonaan koulutettavat lopu. Kyllä sitä väkeäkin saatetaan tarvita. :)

"Olen tasa-arvonisti!"

- Minä myös!

Lue lisää

Suomi on väkimäärältä sen verran pieni, että palkka-armeija ei oikein täällä toimi, joten pitäisi asevelvollisuuden miehille (tai vaihtoehtoisesti siviilipalveluksin niin kuin nytkin) mutta sen rinnalle naisille pitäisi olla joku pakollinen maanpuolustuskurssi. Maan puolustaminen on mielestäni jokaisen kynnelle kykenevän kansalaisen tehtävä tosi paikan tullen. Toki nainenkin saisi halutessaan valita asepalveluksen tai sitten vaihtoehtoisesti toisen vaihtoehdon ja miestenkin tulisi saada valita kahden vaihtoehdon väliltä. Lottia tarvittiin sodan aikana, heidän panoksensa oli elintärkeä.

Anonyymi kirjoitti:

P.S. Mikään ei ole suloisempaa kuin sellainen herkkä jössikkä. Sellaiselta on todella vaikea kieltää suukkoja ja haleja, eh! Arka ja herkkä mies, joka on vähän ujo on aika ihqu. :D

Lue lisää

Heh, huhuu pojat kuulitteko?! Tänne kaikki herkät ja ujot könsikkäät! :)

Runopojat.

Anonyymi kirjoitti:

Suomi on väkimäärältä sen verran pieni, että palkka-armeija ei oikein täällä toimi, joten pitäisi asevelvollisuuden miehille (tai vaihtoehtoisesti siviilipalveluksin niin kuin nytkin) mutta sen rinnalle naisille pitäisi olla joku pakollinen maanpuolustuskurssi. Maan puolustaminen on mielestäni jokaisen kynnelle kykenevän kansalaisen tehtävä tosi paikan tullen. Toki nainenkin saisi halutessaan valita asepalveluksen tai sitten vaihtoehtoisesti toisen vaihtoehdon ja miestenkin tulisi saada valita kahden vaihtoehdon väliltä. Lottia tarvittiin sodan aikana, heidän panoksensa oli elintärkeä.

Lue lisää

Nojoo. Toisaalta aina luulis olevan rahalla liikkeelle lähtijöitä? Mutta se vaarahan tuossa vapaaehtoisuudessa on, että moni tuumaa, njää enpä taida kun ei oo pakko.

No lähihoitajana saisin lotan paikan helposti. ;]

MCMLXXVI kirjoitti:

Nojoo. Toisaalta aina luulis olevan rahalla liikkeelle lähtijöitä? Mutta se vaarahan tuossa vapaaehtoisuudessa on, että moni tuumaa, njää enpä taida kun ei oo pakko.

No lähihoitajana saisin lotan paikan helposti. ;]

Lue lisää

Armeijasta voi olla myös hyötyä tulevaisuudessa uralla, siellä voi ajaa jopa joidenkin erikoisluokkien ajokortin, sieltä voi löytää kutsumuksen jne. Moni mies ja nainenkin tykkää olla armeijassa ja muistella niitä juttuja vanhanakin. Toiset jopa valitsee sotilasuran sen vuoksi. Tiedän useamman naisen, joka on käynyt armeijan. En silti itse olisi mennyt. :)

Anonyymi kirjoitti:

Armeijasta voi olla myös hyötyä tulevaisuudessa uralla, siellä voi ajaa jopa joidenkin erikoisluokkien ajokortin, sieltä voi löytää kutsumuksen jne. Moni mies ja nainenkin tykkää olla armeijassa ja muistella niitä juttuja vanhanakin. Toiset jopa valitsee sotilasuran sen vuoksi. Tiedän useamman naisen, joka on käynyt armeijan. En silti itse olisi mennyt. :)

Lue lisää

Toki, siksi kyllä uskon, että vapaaehtoisiakin löytyisi. Mutta ehkä pelataan varman päälle. :)

Ei ole tuttu. Lukaisin.

MCMLXXVI kirjoitti:

Ei ole tuttu. Lukaisin.

Se on hyvä elokuva, ajattelin katsoa sen uudestaan. Ei löytynyt netistä mutta varmaan kirjastoista löytyy. Areenalta on poistunut, on ollut siellä joskus.

Anonyymi kirjoitti:

Se on hyvä elokuva, ajattelin katsoa sen uudestaan. Ei löytynyt netistä mutta varmaan kirjastoista löytyy. Areenalta on poistunut, on ollut siellä joskus.

Okei. Minusta jos saan sanoa, enkä ketään loukata halua tällä, ihmiset miettii liikaa Jumalia suhteessa ihminen. Ihminen on kuulemma Jumalan omakuva, joten jos näin on niin mitä olemme olemme hyvät sellaisenaan.

Hetero tai homo, miesmäinen tai naismainen jne. Minusta omaatuntoa ei pitäisi rassata uskonnollisilla asioilla näissä jutuissa. Eikä sekoittaa päätään pelkäämällä itseään kenenkään edessä.

MCMLXXVI kirjoitti:

Okei. Minusta jos saan sanoa, enkä ketään loukata halua tällä, ihmiset miettii liikaa Jumalia suhteessa ihminen. Ihminen on kuulemma Jumalan omakuva, joten jos näin on niin mitä olemme olemme hyvät sellaisenaan.

Hetero tai homo, miesmäinen tai naismainen jne. Minusta omaatuntoa ei pitäisi rassata uskonnollisilla asioilla näissä jutuissa. Eikä sekoittaa päätään pelkäämällä itseään kenenkään edessä.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, jokainen ihminen on ehdottomasti Jumalan kuva ja jokainen ihminen on samanarvoinen suhteessa muihin ihmisiin Jumalan kasvojen edessä.

Tuo omatuntoasia on mielenkiintoinen ja miten kukin sen käsittää. Samassa perheessä voidaan olla asioista eri mieltä niin kuin tuossa artikkelissakin tulee ilmi. Ihmiset tulkitsee raamattua tuossa ja muissakin kohdissa eri tavalla. Kenen tulkinta on oikea? Toiset voivat olla kristinuskon ydinasioista konservatiivisia tai raamatullisia mutta tuossa sukupuoliasiassa sitten eri mieltä (tai eri mieltä muissakin asioissa).

Kyllähän se seksuaali- ja perhe-etiikka on kaikissa uskonnoissa jollain tavalla määritelty mutta uskontojen sisällä niistä voi yksilöt olla eri mieltä. Siitä voi myös olla eri mieltä, miten ne linkittyy siihen ytimeen ja onko merkityksettömiä vai ei ja missä määrin ja missä määrin tietynlainen perhe- ja seksuaalietiikka esim. rakentaa yhteiskuntaa. Olen samaa mieltä siitä, että Jumalan edessä voi, saa ja on toivottavaakin olla rehellinen siitä, mitä on ja miettiä syitä niiden takana. Ei Jumalalle mikään inhimillinen ole vierasta.

Se, mitä moni esim. konservatiivipiireissä miettii ja ehkä pelkääkin, jos on itse käynyt tai käy asioita läpi, on, että kuinka minkäkinlainen sukupuoli- ja seksuaalikäyttäytyminen tukee Jumalan luomistarkoitusta ja edelleen mikä on Jumalan mielenmukaista ja sallittua. Tuo on se, joka jakaa mielipiteitä ja aiheuttaa pelkoa aidosti monessa. Tuon asian vuoksi moni etenkin uskonnollisissa piireissä ahdistuu aiheesta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä, jokainen ihminen on ehdottomasti Jumalan kuva ja jokainen ihminen on samanarvoinen suhteessa muihin ihmisiin Jumalan kasvojen edessä.

Tuo omatuntoasia on mielenkiintoinen ja miten kukin sen käsittää. Samassa perheessä voidaan olla asioista eri mieltä niin kuin tuossa artikkelissakin tulee ilmi. Ihmiset tulkitsee raamattua tuossa ja muissakin kohdissa eri tavalla. Kenen tulkinta on oikea? Toiset voivat olla kristinuskon ydinasioista konservatiivisia tai raamatullisia mutta tuossa sukupuoliasiassa sitten eri mieltä (tai eri mieltä muissakin asioissa).

Kyllähän se seksuaali- ja perhe-etiikka on kaikissa uskonnoissa jollain tavalla määritelty mutta uskontojen sisällä niistä voi yksilöt olla eri mieltä. Siitä voi myös olla eri mieltä, miten ne linkittyy siihen ytimeen ja onko merkityksettömiä vai ei ja missä määrin ja missä määrin tietynlainen perhe- ja seksuaalietiikka esim. rakentaa yhteiskuntaa. Olen samaa mieltä siitä, että Jumalan edessä voi, saa ja on toivottavaakin olla rehellinen siitä, mitä on ja miettiä syitä niiden takana. Ei Jumalalle mikään inhimillinen ole vierasta.

Se, mitä moni esim. konservatiivipiireissä miettii ja ehkä pelkääkin, jos on itse käynyt tai käy asioita läpi, on, että kuinka minkäkinlainen sukupuoli- ja seksuaalikäyttäytyminen tukee Jumalan luomistarkoitusta ja edelleen mikä on Jumalan mielenmukaista ja sallittua. Tuo on se, joka jakaa mielipiteitä ja aiheuttaa pelkoa aidosti monessa. Tuon asian vuoksi moni etenkin uskonnollisissa piireissä ahdistuu aiheesta.

Lue lisää

Varmasti noin, kuten kirjoitat. Nuo asiat mullakin on tulleet mieleen, kun olen miettinyt miksi uskossa oleva homoseksuaali vaikkapa tuntee syyllisyyttä homoudestaan.

Nostit juuri niitä seikkoja esiin, miksi. Ja varmasti syyllistämistäkin tapahtuu nimenomaan konservatiivisempien toimesta?

Itse ajattelisin niin, että kaikki eivät saa eikä edes valitse tehdä lapsia, mutta eikö Jumala halunnut että ihminen tuntee aitoa rakkautta? Silloinhan ei voi mitenkään olla syntiä aidosti rakastaa toista ihmistä, vaikka hän olisi samaa sukupuolta. Rakkaus sydämessä vie hyvää eteenpäin ja se on kaikkien etu.

Rakkaudelliset ihmiset harvemmin on niin tuhoisia, kun he joilta rakkaudentunto puuttuu ja katkeruus valtaa mielen ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.

MCMLXXVI kirjoitti:

Varmasti noin, kuten kirjoitat. Nuo asiat mullakin on tulleet mieleen, kun olen miettinyt miksi uskossa oleva homoseksuaali vaikkapa tuntee syyllisyyttä homoudestaan.

Nostit juuri niitä seikkoja esiin, miksi. Ja varmasti syyllistämistäkin tapahtuu nimenomaan konservatiivisempien toimesta?

Itse ajattelisin niin, että kaikki eivät saa eikä edes valitse tehdä lapsia, mutta eikö Jumala halunnut että ihminen tuntee aitoa rakkautta? Silloinhan ei voi mitenkään olla syntiä aidosti rakastaa toista ihmistä, vaikka hän olisi samaa sukupuolta. Rakkaus sydämessä vie hyvää eteenpäin ja se on kaikkien etu.

Rakkaudelliset ihmiset harvemmin on niin tuhoisia, kun he joilta rakkaudentunto puuttuu ja katkeruus valtaa mielen ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.

Lue lisää

Ja lähimmäisenrakkaus ei aja ketään tuhontielle, ei ainakaan pitäisi. Joten syyllistäminen pois ja ymmärrystä tilalle.

MCMLXXVI kirjoitti:

Varmasti noin, kuten kirjoitat. Nuo asiat mullakin on tulleet mieleen, kun olen miettinyt miksi uskossa oleva homoseksuaali vaikkapa tuntee syyllisyyttä homoudestaan.

Nostit juuri niitä seikkoja esiin, miksi. Ja varmasti syyllistämistäkin tapahtuu nimenomaan konservatiivisempien toimesta?

Itse ajattelisin niin, että kaikki eivät saa eikä edes valitse tehdä lapsia, mutta eikö Jumala halunnut että ihminen tuntee aitoa rakkautta? Silloinhan ei voi mitenkään olla syntiä aidosti rakastaa toista ihmistä, vaikka hän olisi samaa sukupuolta. Rakkaus sydämessä vie hyvää eteenpäin ja se on kaikkien etu.

Rakkaudelliset ihmiset harvemmin on niin tuhoisia, kun he joilta rakkaudentunto puuttuu ja katkeruus valtaa mielen ja ajaa epätoivoisiin tekoihin.

Lue lisää

Kyllähän eri piireissä voidaan eri tavalla sanottaa asiaa ja kohdata eri tavalla ihmisiä, siis hyvin tai todella huonosti. Asiat voi sanoa pahasti tai yrittää rakentavalla tavalla selittää ja silti kunnioittaa ihmisen kykyä tehdä omat päätöksensä elämänsä suhteen. Sitä vapautta tulee kuitenkin kunnioittaa. Itse uskovana en voi sivuuttaa Jumalaa oikeastaan koskaan päätöksistä tai teoista, vaikka itsekin erehdyn, teen väärin ja olen keskeneräinen. Jumala on kuitenkin armahtava ja anteeksiantava ja kunnoituksesta Häntä ja tietysti omaa ja muiden elämää kohtaan on hyvä pohtia ja kysellä Jumalan tahtoa elämässä. Toki minulla jää aina oma vastuukin päätösten tekemisestä ja niiden seurauksista minulle ja muille.

Erityisesti tuossa seksuaali- ja perhe-etiikkaa koskevissa päätöksissä varmasti jokainen uskova miettii, kun päätöksiä tekee, miettiihän ei-uskovatkin. Uskova ei myöskään voi ulkoistaa Jumalaa päätösten tai elämänsä ulkopuolelle, kun kuitenkin uskoo ja uskossaan tietää, että Jumala näkee ja kuulee kaiken. Heteroilla ja niillä, jotka haluaa ja kykenee käyttäytymään heteronormatiivisesti, on tietysti helpompi (itsekin kuulun siihen joukkoon) tehdä ne päätökset perhe- ja seksuaalietiikkaa koskien. Ne, jotka eivät kykene ja/tai halua parisuhteissa heterosuhteisiin, on tietysti tuollaisissa piireissä vaikeampaa, koska opetus ainakin konservatiivipiireissä on se, mitä on. Kyllä siihen tulisi eri tavalla ajattelevien ja toimivien ihmisten saada apua enemmän konservatiivipuolellakin, että aidosti käytäisiin vuoropuhelua ja mietittäisiin syitä ja muuta ilman pelkoa leimaamisesta ja ahdistumisesta.

Se, mitä tämän asian kohdalla itse ajattelen kaikkein eniten, tai ajattelisin, jos olisin tuollaisessa tienhaarassa ja jos asia koskisi minua akuutisti, että palveleeko minun ratkaisuni rakkautta, omaa parasta, toisen parasta ja Jumalan tahtoa. Samaa sukupuolta olevien välillä voi olla rakkautta ja välittämistä, kiintymystä ja kaikkea muutakin, mitä hyvissä heterosuhteissa voi olla. Tuossa kohtaa ehkä itse vielä miettisin sitä, että palveleeko ratkaisu minun naiseutta tai sukupuolisuutta ja sen toisen ihmisen. Voinko antaa toiselle parasta? Olisinko toiselle parasta? Voiko toinen antaa minulle parasta? Olisiko toinen minulle parasta? Rikkooko se minussa ja/tai siinä toisessa tai toisen elämässä jotain vai rakentaako? Onko ylipäätään parempi, että homoseksuaali tms. valitsee selibaatin ja sinkkuuden oletetun Jumalan luomisjärjestyksen vuoksi vai onko sittenkin häntä itseään ja muita hänenlaisiaan kohtaan rakentavampaa olla suhteessa samansukupuolisen kautta, jos se seksuaalisuus ei kuitenkaan voi muuttua ja jos sen toisen vaihtoehdon hintana on yksinäisyys ja parisuhteettomuus (ja niistäkin voi seurata kaikenlaista, myös vastoin tahtoaan sinkkuheteroillekin tämä on kipeä asia)? (Joillakin se seksuaalisuus voi muuttua mutta se vaan kertoo siitä, että yksilö ehkä olikin alun alkaen seksuaali-identiteetiltään bi ja että seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen voi elää ja muuttua eikä ole välttämättä kiveen hakattu asia läpi elämän.)

MCMLXXVI kirjoitti:

Ja lähimmäisenrakkaus ei aja ketään tuhontielle, ei ainakaan pitäisi. Joten syyllistäminen pois ja ymmärrystä tilalle.

Ei tietenkään. Toisaalta taas ei parisuhde tai puoliso ole myöskään pelastaja. Vaikka hyvä parisuhde on yksi onnellisuustekijä, voi sen ulkopuolellakin olla onnea ja onnellisuuden aineksia. Omilla jaloilla tulee seistä parisuhteessa olevankin.

Useat heterosinkutkin oikeasti kärsii sinkkuudestaan, ei tuo asia koske vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Sinkkuus ei ole vain huoletonta vapautta, ei ainakaan kaikille. Se on monelle suuntautumisestaan huolimatta yksinäisyyttä vastoin tahtoa eikä välttämättä aina edes oma valinta. Luen tosiaan parhaillaan yhtä kirjaa, josta oli puhetta ja tuntuu kuin lukisin itse kirjoittamaa kirjaa, niin tutulle sisältö tuntuu tuon sinkkuteeman suhteen. :)

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän eri piireissä voidaan eri tavalla sanottaa asiaa ja kohdata eri tavalla ihmisiä, siis hyvin tai todella huonosti. Asiat voi sanoa pahasti tai yrittää rakentavalla tavalla selittää ja silti kunnioittaa ihmisen kykyä tehdä omat päätöksensä elämänsä suhteen. Sitä vapautta tulee kuitenkin kunnioittaa. Itse uskovana en voi sivuuttaa Jumalaa oikeastaan koskaan päätöksistä tai teoista, vaikka itsekin erehdyn, teen väärin ja olen keskeneräinen. Jumala on kuitenkin armahtava ja anteeksiantava ja kunnoituksesta Häntä ja tietysti omaa ja muiden elämää kohtaan on hyvä pohtia ja kysellä Jumalan tahtoa elämässä. Toki minulla jää aina oma vastuukin päätösten tekemisestä ja niiden seurauksista minulle ja muille.

Erityisesti tuossa seksuaali- ja perhe-etiikkaa koskevissa päätöksissä varmasti jokainen uskova miettii, kun päätöksiä tekee, miettiihän ei-uskovatkin. Uskova ei myöskään voi ulkoistaa Jumalaa päätösten tai elämänsä ulkopuolelle, kun kuitenkin uskoo ja uskossaan tietää, että Jumala näkee ja kuulee kaiken. Heteroilla ja niillä, jotka haluaa ja kykenee käyttäytymään heteronormatiivisesti, on tietysti helpompi (itsekin kuulun siihen joukkoon) tehdä ne päätökset perhe- ja seksuaalietiikkaa koskien. Ne, jotka eivät kykene ja/tai halua parisuhteissa heterosuhteisiin, on tietysti tuollaisissa piireissä vaikeampaa, koska opetus ainakin konservatiivipiireissä on se, mitä on. Kyllä siihen tulisi eri tavalla ajattelevien ja toimivien ihmisten saada apua enemmän konservatiivipuolellakin, että aidosti käytäisiin vuoropuhelua ja mietittäisiin syitä ja muuta ilman pelkoa leimaamisesta ja ahdistumisesta.

Se, mitä tämän asian kohdalla itse ajattelen kaikkein eniten, tai ajattelisin, jos olisin tuollaisessa tienhaarassa ja jos asia koskisi minua akuutisti, että palveleeko minun ratkaisuni rakkautta, omaa parasta, toisen parasta ja Jumalan tahtoa. Samaa sukupuolta olevien välillä voi olla rakkautta ja välittämistä, kiintymystä ja kaikkea muutakin, mitä hyvissä heterosuhteissa voi olla. Tuossa kohtaa ehkä itse vielä miettisin sitä, että palveleeko ratkaisu minun naiseutta tai sukupuolisuutta ja sen toisen ihmisen. Voinko antaa toiselle parasta? Olisinko toiselle parasta? Voiko toinen antaa minulle parasta? Olisiko toinen minulle parasta? Rikkooko se minussa ja/tai siinä toisessa tai toisen elämässä jotain vai rakentaako? Onko ylipäätään parempi, että homoseksuaali tms. valitsee selibaatin ja sinkkuuden oletetun Jumalan luomisjärjestyksen vuoksi vai onko sittenkin häntä itseään ja muita hänenlaisiaan kohtaan rakentavampaa olla suhteessa samansukupuolisen kautta, jos se seksuaalisuus ei kuitenkaan voi muuttua ja jos sen toisen vaihtoehdon hintana on yksinäisyys ja parisuhteettomuus (ja niistäkin voi seurata kaikenlaista, myös vastoin tahtoaan sinkkuheteroillekin tämä on kipeä asia)? (Joillakin se seksuaalisuus voi muuttua mutta se vaan kertoo siitä, että yksilö ehkä olikin alun alkaen seksuaali-identiteetiltään bi ja että seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen voi elää ja muuttua eikä ole välttämättä kiveen hakattu asia läpi elämän.)

Lue lisää

*samansukupuolisen kautta=samansukupuolisen kanssa

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän eri piireissä voidaan eri tavalla sanottaa asiaa ja kohdata eri tavalla ihmisiä, siis hyvin tai todella huonosti. Asiat voi sanoa pahasti tai yrittää rakentavalla tavalla selittää ja silti kunnioittaa ihmisen kykyä tehdä omat päätöksensä elämänsä suhteen. Sitä vapautta tulee kuitenkin kunnioittaa. Itse uskovana en voi sivuuttaa Jumalaa oikeastaan koskaan päätöksistä tai teoista, vaikka itsekin erehdyn, teen väärin ja olen keskeneräinen. Jumala on kuitenkin armahtava ja anteeksiantava ja kunnoituksesta Häntä ja tietysti omaa ja muiden elämää kohtaan on hyvä pohtia ja kysellä Jumalan tahtoa elämässä. Toki minulla jää aina oma vastuukin päätösten tekemisestä ja niiden seurauksista minulle ja muille.

Erityisesti tuossa seksuaali- ja perhe-etiikkaa koskevissa päätöksissä varmasti jokainen uskova miettii, kun päätöksiä tekee, miettiihän ei-uskovatkin. Uskova ei myöskään voi ulkoistaa Jumalaa päätösten tai elämänsä ulkopuolelle, kun kuitenkin uskoo ja uskossaan tietää, että Jumala näkee ja kuulee kaiken. Heteroilla ja niillä, jotka haluaa ja kykenee käyttäytymään heteronormatiivisesti, on tietysti helpompi (itsekin kuulun siihen joukkoon) tehdä ne päätökset perhe- ja seksuaalietiikkaa koskien. Ne, jotka eivät kykene ja/tai halua parisuhteissa heterosuhteisiin, on tietysti tuollaisissa piireissä vaikeampaa, koska opetus ainakin konservatiivipiireissä on se, mitä on. Kyllä siihen tulisi eri tavalla ajattelevien ja toimivien ihmisten saada apua enemmän konservatiivipuolellakin, että aidosti käytäisiin vuoropuhelua ja mietittäisiin syitä ja muuta ilman pelkoa leimaamisesta ja ahdistumisesta.

Se, mitä tämän asian kohdalla itse ajattelen kaikkein eniten, tai ajattelisin, jos olisin tuollaisessa tienhaarassa ja jos asia koskisi minua akuutisti, että palveleeko minun ratkaisuni rakkautta, omaa parasta, toisen parasta ja Jumalan tahtoa. Samaa sukupuolta olevien välillä voi olla rakkautta ja välittämistä, kiintymystä ja kaikkea muutakin, mitä hyvissä heterosuhteissa voi olla. Tuossa kohtaa ehkä itse vielä miettisin sitä, että palveleeko ratkaisu minun naiseutta tai sukupuolisuutta ja sen toisen ihmisen. Voinko antaa toiselle parasta? Olisinko toiselle parasta? Voiko toinen antaa minulle parasta? Olisiko toinen minulle parasta? Rikkooko se minussa ja/tai siinä toisessa tai toisen elämässä jotain vai rakentaako? Onko ylipäätään parempi, että homoseksuaali tms. valitsee selibaatin ja sinkkuuden oletetun Jumalan luomisjärjestyksen vuoksi vai onko sittenkin häntä itseään ja muita hänenlaisiaan kohtaan rakentavampaa olla suhteessa samansukupuolisen kautta, jos se seksuaalisuus ei kuitenkaan voi muuttua ja jos sen toisen vaihtoehdon hintana on yksinäisyys ja parisuhteettomuus (ja niistäkin voi seurata kaikenlaista, myös vastoin tahtoaan sinkkuheteroillekin tämä on kipeä asia)? (Joillakin se seksuaalisuus voi muuttua mutta se vaan kertoo siitä, että yksilö ehkä olikin alun alkaen seksuaali-identiteetiltään bi ja että seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen voi elää ja muuttua eikä ole välttämättä kiveen hakattu asia läpi elämän.)

Lue lisää

Kunnioitus ihmisten kesken on ehdoton a ja o. Ja tuo ettei kenenkään vapautta henkilökohtaisen elämän ja persoonan, seksuaalisuuden vuoksi ajettaisi ahtaalle ja ahdistettaisi ihmistä nurkkaan. On hirveää kieltää itsensä ja kokea olevansa luuseri siksi mitä on.

Julmaakin minusta toisten taholta sellainen ja kiusaamista oikeestaan jopa, kun jokaisella on itsemääräämisoikeus. Ellei ole holhottava täysin. Ja kyllä kai sittenkin joltain osin.

Juu, ymmärrän näkökulmasi ja uskosi vaikuttavan siihen miten punnitset ja valitset.
Minulla ei uskovana taas ei ole Jumalaa johon uskoisin, niin en sitä mieti tietysti mitenkään. Mutta pyrin miettimään aina toisten ihmisten oikeuksia, ihmisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ja kunnioittamaan heitä siinä missä odotan, että minuakin kunnioitetaan. Ja ottamaan heidän kantansa huomioon, mutten anna niiden juurikaan vaikuttaa omaan henkilökohtaiseen elämääni enkä kaikkiin päätöksiinikään.

Nimenomaan siis niihin itseäni koskeviin ja tärkeisiin minun elämään liittyviin valintoihin.

Kuten vaikka tuo, että olen ikäni elänyt heteronormatiivisesti heterosuhteissa, mutta sukupuoli-identiteettiäni melko rohkeasti ilmentäen ja eläen oman näköisesti. Niin kuitenkin tiedän ja tiedostan, että jos ihastuisin ja rakastuisin oman biosukupuoleni ihmiseen, en minä vapaana häntä torjuisi enkä kieltäytyisi suhteesta kenenkään takia.

Rakkaudessa olen itsekäs. Sillä tavalla, että rakastan ketä rakastan, eikä minua liikuta ympäristön, edes läheisten kanta. Se on minun henkilökohtainen tunne ja oikeus rakastaa. Ja tosiaan mikään suhde ei ole minulle seksi edellä, ihminen on kaikkineen silloin minulle mun silmäteräni ja se johon panostan kaikin tavoin ja vaalin suhdettamme.

Vakava asia siis. :)

Mutta toki muita on viisasta kuunnella, mutta päättää lopulta itse. Oma elämä, omat päätökset.

Anonyymi kirjoitti:

Ei tietenkään. Toisaalta taas ei parisuhde tai puoliso ole myöskään pelastaja. Vaikka hyvä parisuhde on yksi onnellisuustekijä, voi sen ulkopuolellakin olla onnea ja onnellisuuden aineksia. Omilla jaloilla tulee seistä parisuhteessa olevankin.

Useat heterosinkutkin oikeasti kärsii sinkkuudestaan, ei tuo asia koske vain sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä. Sinkkuus ei ole vain huoletonta vapautta, ei ainakaan kaikille. Se on monelle suuntautumisestaan huolimatta yksinäisyyttä vastoin tahtoa eikä välttämättä aina edes oma valinta. Luen tosiaan parhaillaan yhtä kirjaa, josta oli puhetta ja tuntuu kuin lukisin itse kirjoittamaa kirjaa, niin tutulle sisältö tuntuu tuon sinkkuteeman suhteen. :)

Lue lisää

Totta. Siis hela hoito. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Kunnioitus ihmisten kesken on ehdoton a ja o. Ja tuo ettei kenenkään vapautta henkilökohtaisen elämän ja persoonan, seksuaalisuuden vuoksi ajettaisi ahtaalle ja ahdistettaisi ihmistä nurkkaan. On hirveää kieltää itsensä ja kokea olevansa luuseri siksi mitä on.

Julmaakin minusta toisten taholta sellainen ja kiusaamista oikeestaan jopa, kun jokaisella on itsemääräämisoikeus. Ellei ole holhottava täysin. Ja kyllä kai sittenkin joltain osin.

Juu, ymmärrän näkökulmasi ja uskosi vaikuttavan siihen miten punnitset ja valitset.
Minulla ei uskovana taas ei ole Jumalaa johon uskoisin, niin en sitä mieti tietysti mitenkään. Mutta pyrin miettimään aina toisten ihmisten oikeuksia, ihmisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ja kunnioittamaan heitä siinä missä odotan, että minuakin kunnioitetaan. Ja ottamaan heidän kantansa huomioon, mutten anna niiden juurikaan vaikuttaa omaan henkilökohtaiseen elämääni enkä kaikkiin päätöksiinikään.

Nimenomaan siis niihin itseäni koskeviin ja tärkeisiin minun elämään liittyviin valintoihin.

Kuten vaikka tuo, että olen ikäni elänyt heteronormatiivisesti heterosuhteissa, mutta sukupuoli-identiteettiäni melko rohkeasti ilmentäen ja eläen oman näköisesti. Niin kuitenkin tiedän ja tiedostan, että jos ihastuisin ja rakastuisin oman biosukupuoleni ihmiseen, en minä vapaana häntä torjuisi enkä kieltäytyisi suhteesta kenenkään takia.

Rakkaudessa olen itsekäs. Sillä tavalla, että rakastan ketä rakastan, eikä minua liikuta ympäristön, edes läheisten kanta. Se on minun henkilökohtainen tunne ja oikeus rakastaa. Ja tosiaan mikään suhde ei ole minulle seksi edellä, ihminen on kaikkineen silloin minulle mun silmäteräni ja se johon panostan kaikin tavoin ja vaalin suhdettamme.

Vakava asia siis. :)

Mutta toki muita on viisasta kuunnella, mutta päättää lopulta itse. Oma elämä, omat päätökset.

Lue lisää

Jumala rakastaa kaikkia eikä todellakaan vain heteroita. Jumalalle kaikki on tärkeitä, rakkaita ja korvaamattomia, olipa se seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti mitä tahansa. Jumalan sanan äärellä ja rukouksessa on myös mielestäni turvallista pohtia näitä asioita. Voisin itsekin ihastua saman sukupuolen edustajaan ja olen ihastunutkin välillä; ihmiset nyt on vaan niin ihania sukupuolesta tai seksuaali-identiteetistä riippumatta.

Olen itse maksanut aika "kovan hinnan" välillä siitä, että erilaisissa asioissa olen halunnut seurata ainakin olettamaani Jumalan tahtoa, ei koske vain ihmissuhteita. Olen myös omista syistäni ja virheistäni johtuen odottanut vuosikausia ihmisiä, joiden kanssa parisuhde ei sitten toteutunutkaan. Joskus se vuosikausien, jopa vuosikymmenen, odottaminen voi rikkoa ja kääntyä itseä vastaan. Toisaalta olen aika pitkämielinen ja etäsuhteessakin "uskollinen". Hassua! Toisaalta olen sinä "odotusaikanakin" voinut elää muilla elämänalueilla mielenkiintoista elämää ja oppinut itsestäni ja muistakin ehkä jotain. :)

Anonyymi kirjoitti:

Jumala rakastaa kaikkia eikä todellakaan vain heteroita. Jumalalle kaikki on tärkeitä, rakkaita ja korvaamattomia, olipa se seksuaali- tai sukupuoli-identiteetti mitä tahansa. Jumalan sanan äärellä ja rukouksessa on myös mielestäni turvallista pohtia näitä asioita. Voisin itsekin ihastua saman sukupuolen edustajaan ja olen ihastunutkin välillä; ihmiset nyt on vaan niin ihania sukupuolesta tai seksuaali-identiteetistä riippumatta.

Olen itse maksanut aika "kovan hinnan" välillä siitä, että erilaisissa asioissa olen halunnut seurata ainakin olettamaani Jumalan tahtoa, ei koske vain ihmissuhteita. Olen myös omista syistäni ja virheistäni johtuen odottanut vuosikausia ihmisiä, joiden kanssa parisuhde ei sitten toteutunutkaan. Joskus se vuosikausien, jopa vuosikymmenen, odottaminen voi rikkoa ja kääntyä itseä vastaan. Toisaalta olen aika pitkämielinen ja etäsuhteessakin "uskollinen". Hassua! Toisaalta olen sinä "odotusaikanakin" voinut elää muilla elämänalueilla mielenkiintoista elämää ja oppinut itsestäni ja muistakin ehkä jotain. :)

Lue lisää

Ymmärrän. :)

En ole elämäni aikana hirmu usein ihastunut, etenkään kovin voimakkaasti. Oikeastaan tiedän ihan tarkan lukumääränkin, kun olen ihastunut hyvin vahvasti ja voimakkaasti.

Heistä 4 on miehiä ja 2 naisia. Miehistä 3 kanssa olen ollut parisuhteessakin ja yhden heistä kanssa olen yhä. Naisista kummankaan kanssa suhteet ei ole edenneet sen pidemmälle. Syyt jääköön kertomatta. Mutta olisin itse ollut toisissa olosuhteissa etenemään vaikka parisuhteeseen asti. Mikäli edellytyksiä.

Muut on kevyitä ja suht lyhyen aikaa kestäneet hiipuen pian.

Tuli ja meni viuh. :)

Tuo odottelu, niin se ei taida kannattaa, siinä rikkoo itsensä? Olen joskus todennutkin, että jos joidenkin on määrä päätyä yhteen, ne lopulta päätyy. Menköön siihen vaikka vuosia.

Joku ajaa heidät uudestaa toisen luo, vaikka välillä olisi kateissakin. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Ymmärrän. :)

En ole elämäni aikana hirmu usein ihastunut, etenkään kovin voimakkaasti. Oikeastaan tiedän ihan tarkan lukumääränkin, kun olen ihastunut hyvin vahvasti ja voimakkaasti.

Heistä 4 on miehiä ja 2 naisia. Miehistä 3 kanssa olen ollut parisuhteessakin ja yhden heistä kanssa olen yhä. Naisista kummankaan kanssa suhteet ei ole edenneet sen pidemmälle. Syyt jääköön kertomatta. Mutta olisin itse ollut toisissa olosuhteissa etenemään vaikka parisuhteeseen asti. Mikäli edellytyksiä.

Muut on kevyitä ja suht lyhyen aikaa kestäneet hiipuen pian.

Tuli ja meni viuh. :)

Tuo odottelu, niin se ei taida kannattaa, siinä rikkoo itsensä? Olen joskus todennutkin, että jos joidenkin on määrä päätyä yhteen, ne lopulta päätyy. Menköön siihen vaikka vuosia.

Joku ajaa heidät uudestaa toisen luo, vaikka välillä olisi kateissakin. :)

Lue lisää

Mielestäni suhde, jonka on tarkoitus toteutua, on molemminpuolinen, vastavuoroinen ja molemmilla on oltava myös halua nähdä vaivaa, antaa aikaa ja vaivannäköä. Pitää olla aito halu yhteen, nähdä vaivaa sen eteen, halu yhteiseen arkeen ja tulevaisuuteen, yhteisiin unelmiin. Jos tuollaista ei ole tai ei ole tarpeeksi, siinä oikeasti vain tuhlaa vuosia, kun jää roikkumaan katteettomissa lupauksissa ja ei-lupauksissa. Voi olla, että hukkaa lapsentekoiän ja kaiken muunkin - ja ne paremmat vaihtoehdotkin, jotka olisi tarjolla.

Minä ainakin haluan, että asiat etenee, en todellakaan enää odottele, koska se on minulta pois ja olen nähnyt odottelun ääripään ja kärsinytkin sen seurauksista. Minua myös kiinnostaa sellaiset ihmiset, jotka haluaa antaa aikaa ja nähdä vaivaa eikä anna katteettomia lupauksia tai harhaanjohda toista. Ihastuskin laimenee, jos sillä ei ole toivoa muodostua parisuhteeksi. Itsensäkin voi vapauttaa sellaisesta "löysästä hirrestä" ja etsiä jotain muuta. Vitkuttelu tietysti kertoo myös ihmisestä aina, ainakin jotain. Minua sellainen tätä nykyä turhauttaa todella paljon ja aika helposti sitten menettää kiinnostuksen sellaiseen ihmiseen, joka jää vispaamaan ja säätämään. Vispatkoon itsekseen. Niitä tunteita ei myöskään enää saa käännettyä oikein takaisin, jos siinä välillä on vuosia ollut liikaa ja kun se kiinnostus laimenee, ei vaikka toisella olisikin tilanne muuttunut ja toinen osoittaisikin kiinnostusta tauon jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Mielestäni suhde, jonka on tarkoitus toteutua, on molemminpuolinen, vastavuoroinen ja molemmilla on oltava myös halua nähdä vaivaa, antaa aikaa ja vaivannäköä. Pitää olla aito halu yhteen, nähdä vaivaa sen eteen, halu yhteiseen arkeen ja tulevaisuuteen, yhteisiin unelmiin. Jos tuollaista ei ole tai ei ole tarpeeksi, siinä oikeasti vain tuhlaa vuosia, kun jää roikkumaan katteettomissa lupauksissa ja ei-lupauksissa. Voi olla, että hukkaa lapsentekoiän ja kaiken muunkin - ja ne paremmat vaihtoehdotkin, jotka olisi tarjolla.

Minä ainakin haluan, että asiat etenee, en todellakaan enää odottele, koska se on minulta pois ja olen nähnyt odottelun ääripään ja kärsinytkin sen seurauksista. Minua myös kiinnostaa sellaiset ihmiset, jotka haluaa antaa aikaa ja nähdä vaivaa eikä anna katteettomia lupauksia tai harhaanjohda toista. Ihastuskin laimenee, jos sillä ei ole toivoa muodostua parisuhteeksi. Itsensäkin voi vapauttaa sellaisesta "löysästä hirrestä" ja etsiä jotain muuta. Vitkuttelu tietysti kertoo myös ihmisestä aina, ainakin jotain. Minua sellainen tätä nykyä turhauttaa todella paljon ja aika helposti sitten menettää kiinnostuksen sellaiseen ihmiseen, joka jää vispaamaan ja säätämään. Vispatkoon itsekseen. Niitä tunteita ei myöskään enää saa käännettyä oikein takaisin, jos siinä välillä on vuosia ollut liikaa ja kun se kiinnostus laimenee, ei vaikka toisella olisikin tilanne muuttunut ja toinen osoittaisikin kiinnostusta tauon jälkeen.

Lue lisää

"Mielestäni suhde, jonka on tarkoitus toteutua, on molemminpuolinen, vastavuoroinen ja molemmilla on oltava myös halua nähdä vaivaa, antaa aikaa ja vaivannäköä. Pitää olla aito halu yhteen, nähdä vaivaa sen eteen, halu yhteiseen arkeen ja tulevaisuuteen, yhteisiin unelmiin. Jos tuollaista ei ole tai ei ole tarpeeksi, siinä oikeasti vain tuhlaa vuosia, kun jää roikkumaan katteettomissa lupauksissa ja ei-lupauksissa. Voi olla, että hukkaa lapsentekoiän ja kaiken muunkin - ja ne paremmat vaihtoehdotkin, jotka olisi tarjolla."

- Samaa mieltä.

" Minä ainakin haluan, että asiat etenee, en todellakaan enää odottele, koska se on minulta pois ja olen nähnyt odottelun ääripään ja kärsinytkin sen seurauksista."

-Minusta järkevää. 👍

" Minua myös kiinnostaa sellaiset ihmiset, jotka haluaa antaa aikaa ja nähdä vaivaa eikä anna katteettomia lupauksia tai harhaanjohda toista."

- Tämä on täysin ymmärrettävää ja voin sanoa, että samat sanat.

" Ihastuskin laimenee, jos sillä ei ole toivoa muodostua parisuhteeksi."

-Noo, heh. Mä olen expertti yksipuolisten tunteiden ylläpidossa, joten nyt en voi sanoa enää samaa mieltä. Ja leimahdan uudestaan liekkiin, jos kipuna ei ole ehtinyt tykkänään hiipua pois.

" Itsensäkin voi vapauttaa sellaisesta "löysästä hirrestä" ja etsiä jotain muuta."

-Kyllä ja ihan viisastakin elää ja jatkaa elämää.


" Vitkuttelu tietysti kertoo myös ihmisestä aina, ainakin jotain. Minua sellainen tätä nykyä turhauttaa todella paljon ja aika helposti sitten menettää kiinnostuksen sellaiseen ihmiseen, joka jää vispaamaan ja säätämään. Vispatkoon itsekseen."

-Miksi vapaa, sinkku ylipäänsä vitkuttelee? Varatun ja varattuna tajuan, että se ei ole tuosta vaan juttu vaihtaa lennosta uuteen. Kokeillutkin olen ja raskasta oli, en koita enää.

" Niitä tunteita ei myöskään enää saa käännettyä oikein takaisin, jos siinä välillä on vuosia ollut liikaa ja kun se kiinnostus laimenee, ei vaikka toisella olisikin tilanne muuttunut ja toinen osoittaisikin kiinnostusta tauon jälkeen."

-No riippuu taas syistä miksi ei päädytty yhteen. Mun pää on varmaan pimee, mutta kyllä mä helposti antaisin mahdollisuuden ihmiselle, joka on ollut mieluinen ja joku järkevä syy miksi ei vaan päästy eteenpäin. Olen niin utelias, että haluisin tietää..

Ihmiset ollaa erilaisia. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

"Mielestäni suhde, jonka on tarkoitus toteutua, on molemminpuolinen, vastavuoroinen ja molemmilla on oltava myös halua nähdä vaivaa, antaa aikaa ja vaivannäköä. Pitää olla aito halu yhteen, nähdä vaivaa sen eteen, halu yhteiseen arkeen ja tulevaisuuteen, yhteisiin unelmiin. Jos tuollaista ei ole tai ei ole tarpeeksi, siinä oikeasti vain tuhlaa vuosia, kun jää roikkumaan katteettomissa lupauksissa ja ei-lupauksissa. Voi olla, että hukkaa lapsentekoiän ja kaiken muunkin - ja ne paremmat vaihtoehdotkin, jotka olisi tarjolla."

- Samaa mieltä.

" Minä ainakin haluan, että asiat etenee, en todellakaan enää odottele, koska se on minulta pois ja olen nähnyt odottelun ääripään ja kärsinytkin sen seurauksista."

-Minusta järkevää. 👍

" Minua myös kiinnostaa sellaiset ihmiset, jotka haluaa antaa aikaa ja nähdä vaivaa eikä anna katteettomia lupauksia tai harhaanjohda toista."

- Tämä on täysin ymmärrettävää ja voin sanoa, että samat sanat.

" Ihastuskin laimenee, jos sillä ei ole toivoa muodostua parisuhteeksi."

-Noo, heh. Mä olen expertti yksipuolisten tunteiden ylläpidossa, joten nyt en voi sanoa enää samaa mieltä. Ja leimahdan uudestaan liekkiin, jos kipuna ei ole ehtinyt tykkänään hiipua pois.

" Itsensäkin voi vapauttaa sellaisesta "löysästä hirrestä" ja etsiä jotain muuta."

-Kyllä ja ihan viisastakin elää ja jatkaa elämää.


" Vitkuttelu tietysti kertoo myös ihmisestä aina, ainakin jotain. Minua sellainen tätä nykyä turhauttaa todella paljon ja aika helposti sitten menettää kiinnostuksen sellaiseen ihmiseen, joka jää vispaamaan ja säätämään. Vispatkoon itsekseen."

-Miksi vapaa, sinkku ylipäänsä vitkuttelee? Varatun ja varattuna tajuan, että se ei ole tuosta vaan juttu vaihtaa lennosta uuteen. Kokeillutkin olen ja raskasta oli, en koita enää.

" Niitä tunteita ei myöskään enää saa käännettyä oikein takaisin, jos siinä välillä on vuosia ollut liikaa ja kun se kiinnostus laimenee, ei vaikka toisella olisikin tilanne muuttunut ja toinen osoittaisikin kiinnostusta tauon jälkeen."

-No riippuu taas syistä miksi ei päädytty yhteen. Mun pää on varmaan pimee, mutta kyllä mä helposti antaisin mahdollisuuden ihmiselle, joka on ollut mieluinen ja joku järkevä syy miksi ei vaan päästy eteenpäin. Olen niin utelias, että haluisin tietää..

Ihmiset ollaa erilaisia. :)

Lue lisää

"-Miksi vapaa, sinkku ylipäänsä vitkuttelee? Varatun ja varattuna tajuan, että se ei ole tuosta vaan juttu vaihtaa lennosta uuteen. Kokeillutkin olen ja raskasta oli, en koita enää. "

En tiedä, varmaan yksilöllistä. Joillakin voi olla estoja erilaisia. Vaikka olisikin kemiaa, ei välttämättä riittävästi rohkeutta tai ei riittävästi kiinnostusta. Tietysti ne elämäntilanteetkin voi olla haastavat. Tuohon varmaan jokainen osaa omalta kohdaltaan vastata ja voihan sitä suoraan kysyäkin, miksi homma ei etene, mutta siinä vaiheessa on oma toivo suhteen vuoksi mennyt.

"-No riippuu taas syistä miksi ei päädytty yhteen. Mun pää on varmaan pimee, mutta kyllä mä helposti antaisin mahdollisuuden ihmiselle, joka on ollut mieluinen ja joku järkevä syy miksi ei vaan päästy eteenpäin. Olen niin utelias, että haluisin tietää.. "

Ihmiset tosiaan on erilaisia. Itse olen ollut todella pitkäjänteinen ja antanut jo aika monta mahdollisuutta yhä uudestaan ja yhä uudestaan pettynyt. Jos on kymmenen tai yli kymmenen vuotta odottanut ja valanut toivoa, ei välttämättä halua enää antaa mahdollisuutta, koska voi olla, että joutuu odottamaan vielä seuraavat kymmenen vuotta tai koko loppuelämän. Jotkut eivät myöskään vaan kykene suhteeseen, sekin on totta, syystä tai toisesta. Ihmissuhdetaidot tai kyky parisuhteeseen kyllä näkyy toisesta ja näkyy se kykenemättömyys. Se ei tee ihmisestä pahaa eikä arvotonta missään nimessä mutta se tekee ihmisestä väärän minulle. Minä en jaksa sellaista odottelua noiden asioiden perusteella tai sen perusteella, että pitää arvella syitä.

Anonyymi kirjoitti:

"-Miksi vapaa, sinkku ylipäänsä vitkuttelee? Varatun ja varattuna tajuan, että se ei ole tuosta vaan juttu vaihtaa lennosta uuteen. Kokeillutkin olen ja raskasta oli, en koita enää. "

En tiedä, varmaan yksilöllistä. Joillakin voi olla estoja erilaisia. Vaikka olisikin kemiaa, ei välttämättä riittävästi rohkeutta tai ei riittävästi kiinnostusta. Tietysti ne elämäntilanteetkin voi olla haastavat. Tuohon varmaan jokainen osaa omalta kohdaltaan vastata ja voihan sitä suoraan kysyäkin, miksi homma ei etene, mutta siinä vaiheessa on oma toivo suhteen vuoksi mennyt.

"-No riippuu taas syistä miksi ei päädytty yhteen. Mun pää on varmaan pimee, mutta kyllä mä helposti antaisin mahdollisuuden ihmiselle, joka on ollut mieluinen ja joku järkevä syy miksi ei vaan päästy eteenpäin. Olen niin utelias, että haluisin tietää.. "

Ihmiset tosiaan on erilaisia. Itse olen ollut todella pitkäjänteinen ja antanut jo aika monta mahdollisuutta yhä uudestaan ja yhä uudestaan pettynyt. Jos on kymmenen tai yli kymmenen vuotta odottanut ja valanut toivoa, ei välttämättä halua enää antaa mahdollisuutta, koska voi olla, että joutuu odottamaan vielä seuraavat kymmenen vuotta tai koko loppuelämän. Jotkut eivät myöskään vaan kykene suhteeseen, sekin on totta, syystä tai toisesta. Ihmissuhdetaidot tai kyky parisuhteeseen kyllä näkyy toisesta ja näkyy se kykenemättömyys. Se ei tee ihmisestä pahaa eikä arvotonta missään nimessä mutta se tekee ihmisestä väärän minulle. Minä en jaksa sellaista odottelua noiden asioiden perusteella tai sen perusteella, että pitää arvella syitä.

Lue lisää

...ja etäsuhteet siis rasittaa muutenkin. Korona-aika estää matkustamisen ja elämän suunnittelun toisessa maassa. Ihan normaalioloissakin ilman koronaa etäsuhteet ovat todella vaativia taloudellisesti, ajallisesti ja muutenkin. Niissä pitäisi olla ihan selvä päämäärä ja suunnitelma, kuka muuttaa ja minne ja missä vaiheessa. Ei voi jättää ilmaan sellaista ehkä joskus vielä, kun on kysymys myös työstä, toimeentulosta ja kaikesta muustakin. :)

Anonyymi kirjoitti:

"-Miksi vapaa, sinkku ylipäänsä vitkuttelee? Varatun ja varattuna tajuan, että se ei ole tuosta vaan juttu vaihtaa lennosta uuteen. Kokeillutkin olen ja raskasta oli, en koita enää. "

En tiedä, varmaan yksilöllistä. Joillakin voi olla estoja erilaisia. Vaikka olisikin kemiaa, ei välttämättä riittävästi rohkeutta tai ei riittävästi kiinnostusta. Tietysti ne elämäntilanteetkin voi olla haastavat. Tuohon varmaan jokainen osaa omalta kohdaltaan vastata ja voihan sitä suoraan kysyäkin, miksi homma ei etene, mutta siinä vaiheessa on oma toivo suhteen vuoksi mennyt.

"-No riippuu taas syistä miksi ei päädytty yhteen. Mun pää on varmaan pimee, mutta kyllä mä helposti antaisin mahdollisuuden ihmiselle, joka on ollut mieluinen ja joku järkevä syy miksi ei vaan päästy eteenpäin. Olen niin utelias, että haluisin tietää.. "

Ihmiset tosiaan on erilaisia. Itse olen ollut todella pitkäjänteinen ja antanut jo aika monta mahdollisuutta yhä uudestaan ja yhä uudestaan pettynyt. Jos on kymmenen tai yli kymmenen vuotta odottanut ja valanut toivoa, ei välttämättä halua enää antaa mahdollisuutta, koska voi olla, että joutuu odottamaan vielä seuraavat kymmenen vuotta tai koko loppuelämän. Jotkut eivät myöskään vaan kykene suhteeseen, sekin on totta, syystä tai toisesta. Ihmissuhdetaidot tai kyky parisuhteeseen kyllä näkyy toisesta ja näkyy se kykenemättömyys. Se ei tee ihmisestä pahaa eikä arvotonta missään nimessä mutta se tekee ihmisestä väärän minulle. Minä en jaksa sellaista odottelua noiden asioiden perusteella tai sen perusteella, että pitää arvella syitä.

Lue lisää

Nojoo, käy järkeen. On vaan vaikea ajatella omalle kohdalle noita syitä, jos joku ihminen kiinnostaa ja olen vapaa ei mua pidä villit hevosetkaan erossa siitä ihmisestä. Sillä tavalla kaikki tai ei mitään hengessä otus. :)

Mä olen etevä keksimään konsteja kuinka päästä toisen luo ja en oikein himmailua ymmärrä, jos oikeasti mielenkiintoa on.

Oot kyllä ollut todella pitkämielinen ja pitkäjänteinen. Sun on täytynyt todella välittää, että olet jaksanut uskoa tulevaan. Ja tajuan tuon kypsymisenkin, onhan tuossa syytä.

Anonyymi kirjoitti:

...ja etäsuhteet siis rasittaa muutenkin. Korona-aika estää matkustamisen ja elämän suunnittelun toisessa maassa. Ihan normaalioloissakin ilman koronaa etäsuhteet ovat todella vaativia taloudellisesti, ajallisesti ja muutenkin. Niissä pitäisi olla ihan selvä päämäärä ja suunnitelma, kuka muuttaa ja minne ja missä vaiheessa. Ei voi jättää ilmaan sellaista ehkä joskus vielä, kun on kysymys myös työstä, toimeentulosta ja kaikesta muustakin. :)

Lue lisää

Joo. Totta, tärkeitä asioita ja kyllä noihin vaatii tosissaan selkeät sävelet, mihin molemmat sitoutuu.

MCMLXXVI kirjoitti:

Nojoo, käy järkeen. On vaan vaikea ajatella omalle kohdalle noita syitä, jos joku ihminen kiinnostaa ja olen vapaa ei mua pidä villit hevosetkaan erossa siitä ihmisestä. Sillä tavalla kaikki tai ei mitään hengessä otus. :)

Mä olen etevä keksimään konsteja kuinka päästä toisen luo ja en oikein himmailua ymmärrä, jos oikeasti mielenkiintoa on.

Oot kyllä ollut todella pitkämielinen ja pitkäjänteinen. Sun on täytynyt todella välittää, että olet jaksanut uskoa tulevaan. Ja tajuan tuon kypsymisenkin, onhan tuossa syytä.

Lue lisää

Itselläni mielenkiinto voi ja hiipuukin vuosien odottelun ja pettymysten jälkeen. Enää ei luota toiseen ainakaan parisuhdemielessä. Ei halua pettää itseään, rakastaa itseään liikaa. Haluaa itselleen enemmän ja parempaa, koska ansaitsee sellaista, mikä oikeasti kantaa, näkyy ja kuuluu ja on todellista eikä mitään haaveilua. Mielestäni toista ei saa harhaanjohtaa eikä antaa katteettomia lupauksia. Ihminen tietysti uskoo helposti, ehkä se on jonkinasteista epätoivoakin ollut tai sitä, että näkee toisessa mielenkiintoisia asioita mutta ne ei vaan kuitenkaan sitten riitä kantamaan todelliseen suhteeseen tai rakentavaan suhteeseen. Silti voi nähdä arvokkaana toisen ja toivoa toiselle koko sydämestään hyvää mutta ei halua itseään enää siihen mankeliin mukaan. Ihan rauha itselläni on kyllä tämän asian suhteen.

MCMLXXVI kirjoitti:

"Mielestäni suhde, jonka on tarkoitus toteutua, on molemminpuolinen, vastavuoroinen ja molemmilla on oltava myös halua nähdä vaivaa, antaa aikaa ja vaivannäköä. Pitää olla aito halu yhteen, nähdä vaivaa sen eteen, halu yhteiseen arkeen ja tulevaisuuteen, yhteisiin unelmiin. Jos tuollaista ei ole tai ei ole tarpeeksi, siinä oikeasti vain tuhlaa vuosia, kun jää roikkumaan katteettomissa lupauksissa ja ei-lupauksissa. Voi olla, että hukkaa lapsentekoiän ja kaiken muunkin - ja ne paremmat vaihtoehdotkin, jotka olisi tarjolla."

- Samaa mieltä.

" Minä ainakin haluan, että asiat etenee, en todellakaan enää odottele, koska se on minulta pois ja olen nähnyt odottelun ääripään ja kärsinytkin sen seurauksista."

-Minusta järkevää. 👍

" Minua myös kiinnostaa sellaiset ihmiset, jotka haluaa antaa aikaa ja nähdä vaivaa eikä anna katteettomia lupauksia tai harhaanjohda toista."

- Tämä on täysin ymmärrettävää ja voin sanoa, että samat sanat.

" Ihastuskin laimenee, jos sillä ei ole toivoa muodostua parisuhteeksi."

-Noo, heh. Mä olen expertti yksipuolisten tunteiden ylläpidossa, joten nyt en voi sanoa enää samaa mieltä. Ja leimahdan uudestaan liekkiin, jos kipuna ei ole ehtinyt tykkänään hiipua pois.

" Itsensäkin voi vapauttaa sellaisesta "löysästä hirrestä" ja etsiä jotain muuta."

-Kyllä ja ihan viisastakin elää ja jatkaa elämää.


" Vitkuttelu tietysti kertoo myös ihmisestä aina, ainakin jotain. Minua sellainen tätä nykyä turhauttaa todella paljon ja aika helposti sitten menettää kiinnostuksen sellaiseen ihmiseen, joka jää vispaamaan ja säätämään. Vispatkoon itsekseen."

-Miksi vapaa, sinkku ylipäänsä vitkuttelee? Varatun ja varattuna tajuan, että se ei ole tuosta vaan juttu vaihtaa lennosta uuteen. Kokeillutkin olen ja raskasta oli, en koita enää.

" Niitä tunteita ei myöskään enää saa käännettyä oikein takaisin, jos siinä välillä on vuosia ollut liikaa ja kun se kiinnostus laimenee, ei vaikka toisella olisikin tilanne muuttunut ja toinen osoittaisikin kiinnostusta tauon jälkeen."

-No riippuu taas syistä miksi ei päädytty yhteen. Mun pää on varmaan pimee, mutta kyllä mä helposti antaisin mahdollisuuden ihmiselle, joka on ollut mieluinen ja joku järkevä syy miksi ei vaan päästy eteenpäin. Olen niin utelias, että haluisin tietää..

Ihmiset ollaa erilaisia. :)

Lue lisää

Mm. Usein vaikka antaisikin mahdollisuuden jatkoon, saisi järkevän syyn miksei aiemmin päästy eteenpäin, niin ei ne tunteet tule takaisin, vaikka haluaisi, molemmat haluaisivat.

Se on myös sama varmaan kaikissa parisuhdetilanteissa, pitkissäkin eikä vain ollako-vai-eikö-olla suhteissa. Jos toinen tuntee, ettei suhde toimi eikä toista kiinnosta korjata, niin tunnetasollahan se vaikuttaa varmasti. Vaikka toinen sitten "ryhdistyisi", ja tekisi korjaustoimenpiteitä, niillä ei välttämättä ollenkaan saa tunnetta ja etenkään arvostusta takaisin.

Omalla kohdalla voin sanoa, että tietty automaattisuus vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisuudessa on välttämättömyys. On varsin uuvuttavaa ja tunnepankkia kuluttavaa puhua jatkuvasti etenkin samasta korjaustoimenpiteestä mitä toiselta odottaa eikä toinen vain ota koppia.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Mm. Usein vaikka antaisikin mahdollisuuden jatkoon, saisi järkevän syyn miksei aiemmin päästy eteenpäin, niin ei ne tunteet tule takaisin, vaikka haluaisi, molemmat haluaisivat.

Se on myös sama varmaan kaikissa parisuhdetilanteissa, pitkissäkin eikä vain ollako-vai-eikö-olla suhteissa. Jos toinen tuntee, ettei suhde toimi eikä toista kiinnosta korjata, niin tunnetasollahan se vaikuttaa varmasti. Vaikka toinen sitten "ryhdistyisi", ja tekisi korjaustoimenpiteitä, niillä ei välttämättä ollenkaan saa tunnetta ja etenkään arvostusta takaisin.

Omalla kohdalla voin sanoa, että tietty automaattisuus vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisuudessa on välttämättömyys. On varsin uuvuttavaa ja tunnepankkia kuluttavaa puhua jatkuvasti etenkin samasta korjaustoimenpiteestä mitä toiselta odottaa eikä toinen vain ota koppia.

- Sheena

Lue lisää

Joo, kun se mielenkiinto tai intohimo on laimentunut eikä sitä ruokittu ja hoidettu tarpeeksi, se ei tule enää takaisin tai tosi harvoin tulee. On-off-suhteet on ihan järkkyjä lähisuhteissa ja etäsuhteissa, se ei ole mielenterveydellekään hyvää. Kyllä jokainen tarvitsee terveen, turvallisen ja normaalisti toimivan suhteen. Siihen pitää olla jo alussa se suhtautuminen kunnossa ja se palautuu niihin välineisiin, joita yksilöllä on. Kaikilla ei ole niitä välineitä eikä kaikista siis ole parisuhteeseen jossain vaiheessa tai missään vaiheessa elämää, jos ei vaan pysty. Sellaisen kanssa, joka ei pysty tai ei riittävästi pysty ja joka ei edes tiedosta sitä tarpeeksi, suhde ei ole kovin rakentava, ellei sitten molemmat ole sellaisia, että heille riittää se "huono" parisuhde ilman kunnollisia välineitä.

Minullekin on kommunikointitaidot todella tärkeät. Ihan kauheaa, jos joutuu arvelemaan toisen tunnetilaa, varomaan puhumisiaan ja tulkitsemaan ilmeitä, jos kommunikaatio ei toimi. Pitää osata puhua ennen kuin menee suhteeseen ainakin sellaiseen suhteeseen, jossa toinen on puhuja! Joku tunnetaitojen kurssi tekisi itse kullekin hyvää ennen suhdetta. Itsereflektiota kannattaa muutenkin harjoittaa läpi elämän, lukea ihmissuhdeoppaita, keskustella erilaisten ihmisten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni mielenkiinto voi ja hiipuukin vuosien odottelun ja pettymysten jälkeen. Enää ei luota toiseen ainakaan parisuhdemielessä. Ei halua pettää itseään, rakastaa itseään liikaa. Haluaa itselleen enemmän ja parempaa, koska ansaitsee sellaista, mikä oikeasti kantaa, näkyy ja kuuluu ja on todellista eikä mitään haaveilua. Mielestäni toista ei saa harhaanjohtaa eikä antaa katteettomia lupauksia. Ihminen tietysti uskoo helposti, ehkä se on jonkinasteista epätoivoakin ollut tai sitä, että näkee toisessa mielenkiintoisia asioita mutta ne ei vaan kuitenkaan sitten riitä kantamaan todelliseen suhteeseen tai rakentavaan suhteeseen. Silti voi nähdä arvokkaana toisen ja toivoa toiselle koko sydämestään hyvää mutta ei halua itseään enää siihen mankeliin mukaan. Ihan rauha itselläni on kyllä tämän asian suhteen.

Lue lisää

Jep. Mulla ajatus katkesi tässä välissä, kun kävin tyttärille ruokaa välillä nakkaamassa ja jäätiin huomisen juttuja juttuamaan.

Ei oikein osaa lisätä mitään tuohon, kyllä nuo asiat selkeitä on ja pystyn käsittämään. Mihinkään sellaiseen ei toinna ryhtyä mikä tuntuu väärältä. Tai turhan vaikeelta.

Tuo harhaanjohtaminen toistuu sun tekstissä, joten päättelen sinun joutuneen sellaisen kohteeksi? Turhia lupauksia, vedätystä?

Mä en harhaanjohtamista siedä itsekkään, enkä juujuu ja vedänpäs maton alta touhuja.

Ja tajuan tuonkin, että jos suhdetta on jo hierottu, oltu jotenkin suhteessa ja se vaan jäi. On hankalaa enää puhaltaa pettymysten alta mitään eloon, mutta jos mitään ei edes ehtinyt olla tilanne on kokonaan toinen.

Anonyymi kirjoitti:

Mm. Usein vaikka antaisikin mahdollisuuden jatkoon, saisi järkevän syyn miksei aiemmin päästy eteenpäin, niin ei ne tunteet tule takaisin, vaikka haluaisi, molemmat haluaisivat.

Se on myös sama varmaan kaikissa parisuhdetilanteissa, pitkissäkin eikä vain ollako-vai-eikö-olla suhteissa. Jos toinen tuntee, ettei suhde toimi eikä toista kiinnosta korjata, niin tunnetasollahan se vaikuttaa varmasti. Vaikka toinen sitten "ryhdistyisi", ja tekisi korjaustoimenpiteitä, niillä ei välttämättä ollenkaan saa tunnetta ja etenkään arvostusta takaisin.

Omalla kohdalla voin sanoa, että tietty automaattisuus vuorovaikutuksessa ja vastavuoroisuudessa on välttämättömyys. On varsin uuvuttavaa ja tunnepankkia kuluttavaa puhua jatkuvasti etenkin samasta korjaustoimenpiteestä mitä toiselta odottaa eikä toinen vain ota koppia.

- Sheena

Lue lisää

Juu jatkoon. Mä puhun ehkä tilanteesta tuossa missä syyt on jotain muuta, kun pettymykset ja karille menneet kokeilut.

Kun mitään ei vielä edes ehditty aloittaa.

Mut en minäkään on-off juttuja uudesti avaa. Joko tai. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Jep. Mulla ajatus katkesi tässä välissä, kun kävin tyttärille ruokaa välillä nakkaamassa ja jäätiin huomisen juttuja juttuamaan.

Ei oikein osaa lisätä mitään tuohon, kyllä nuo asiat selkeitä on ja pystyn käsittämään. Mihinkään sellaiseen ei toinna ryhtyä mikä tuntuu väärältä. Tai turhan vaikeelta.

Tuo harhaanjohtaminen toistuu sun tekstissä, joten päättelen sinun joutuneen sellaisen kohteeksi? Turhia lupauksia, vedätystä?

Mä en harhaanjohtamista siedä itsekkään, enkä juujuu ja vedänpäs maton alta touhuja.

Ja tajuan tuonkin, että jos suhdetta on jo hierottu, oltu jotenkin suhteessa ja se vaan jäi. On hankalaa enää puhaltaa pettymysten alta mitään eloon, mutta jos mitään ei edes ehtinyt olla tilanne on kokonaan toinen.

Lue lisää

Ehkä se on ollut osittain tai suurelta lupausten tai suunnitelmien pettämistä ja kariutumista ja sitä, että mitään tarkkoja suunnitelmia ei ollut. Omaa syy osittain myös, että luotin ja roikuin ja toivoin niin pitkään. Niin ikään se, että toinen vaan katoaa määrätyksi ajaksi, vaikka suunnitelmia on ollut on todella omituista. Viisaanpana kuitenkin eteenpäin ilman katkeruutta. :)

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se on ollut osittain tai suurelta lupausten tai suunnitelmien pettämistä ja kariutumista ja sitä, että mitään tarkkoja suunnitelmia ei ollut. Omaa syy osittain myös, että luotin ja roikuin ja toivoin niin pitkään. Niin ikään se, että toinen vaan katoaa määrätyksi ajaksi, vaikka suunnitelmia on ollut on todella omituista. Viisaanpana kuitenkin eteenpäin ilman katkeruutta. :)

Lue lisää

Nuo on niitä epämukavia kouluja läpi käydä, mutta hittovie opettavaisia. :)

Katkeruus se vasta myrkkyä oliskin. Nyt on varmaan aika selkeetä mihin ei ainakaan huvita ryhtyä? :)

Toivottavasti löydät ihmisen joka on kaikkea sitä mitä antaa ymmärtääkin ja pitää puheensa.

MCMLXXVI kirjoitti:

Nuo on niitä epämukavia kouluja läpi käydä, mutta hittovie opettavaisia. :)

Katkeruus se vasta myrkkyä oliskin. Nyt on varmaan aika selkeetä mihin ei ainakaan huvita ryhtyä? :)

Toivottavasti löydät ihmisen joka on kaikkea sitä mitä antaa ymmärtääkin ja pitää puheensa.

Lue lisää

Joo, ehdottomasti suhteeseen vain sellaisen kanssa, joka haluaa antaa aikaa ja näkee vaivaa parisuhteen eteen ja ymmärtää, mitä se toimiakseen vaatii, ja joka on kiinnostunut vakavasta parisuhteesta, ei kuitenkaan väärällä tavalla ymmärrettynä vakavasta. Arvostan sitä, että ihmisellä on halu ja kyky viedä asioita eteenpäin ja realistinen ymmärrys siitä, mitä se parisuhdemielessä vaatii. Jos se puuttuu, aika olennaista puuttuu.

MCMLXXVI kirjoitti:

Juu jatkoon. Mä puhun ehkä tilanteesta tuossa missä syyt on jotain muuta, kun pettymykset ja karille menneet kokeilut.

Kun mitään ei vielä edes ehditty aloittaa.

Mut en minäkään on-off juttuja uudesti avaa. Joko tai. :)

Lue lisää

Tuossa kesällä tapasin ihan koulukaveri pohjalta yhden naisen ja kaverina tosiaan aikomuskin. Hiukan ehkä kyllä tutka tunnisti, että hän voisi olla bi.

Ja tutkani ei mennyt harhaan tällä kertaa, joskus on mennyt kyllä. Pahasti.

Mutta siis hän olisi sitten ollut kiinnostunut vähän muustakin, kun kaveruudesta. No kun parisuhteessa olen ja siihen sitoutunut ja pettäminenkään ei suunnitelmiini ja arvoihin sovi, niin lopetin sen kaveeraamisenkin sitten siihen.

En häneen ole edes mitenkään ihastunut tms. mutta hän nyt saattaisi olla juuri tällainen johon ehkä tutustuisinkin, mikäli elämäntilanne olisi ok ja status sinkku mulla. Eli palaisin asiaan.

Mikään ei ehtinyt siis edes alkaa. Vasta mielenkiinto ilmaistu. :)

Toki olen oman varattuna ihastumistenkin vuoksi pistänyt itseni jäähylle ihmissuhteista ja niiden muodostamisista jo ennen mitään enempää tapahtumaa, kuviota. Koska jos en kykene siihen mitä multa odotetaan, kaveruutta tms. mun on turha lähteä nimenomaan katteettomien puheideni kautta muodostamaan mitään, mitä en pysty itse pitämään.

Vetäisin vaan sen toisenkin suohon varkain mukanani ja niin ei saa käydä.

Anonyymi kirjoitti:

Joo, ehdottomasti suhteeseen vain sellaisen kanssa, joka haluaa antaa aikaa ja näkee vaivaa parisuhteen eteen ja ymmärtää, mitä se toimiakseen vaatii, ja joka on kiinnostunut vakavasta parisuhteesta, ei kuitenkaan väärällä tavalla ymmärrettynä vakavasta. Arvostan sitä, että ihmisellä on halu ja kyky viedä asioita eteenpäin ja realistinen ymmärrys siitä, mitä se parisuhdemielessä vaatii. Jos se puuttuu, aika olennaista puuttuu.

Lue lisää

Kuulostaa järkevältä. Ajattelet aikalailla asiaa kuten minäkin. Tai näin ymmärtääkseni. Kuten sanoin joskus aiemmin, pidän arvoistasi ja ihan erityisesti tuosta miten asennoidut parisuhteeseen ja sen muodostamiseen.

MCMLXXVI kirjoitti:

Kuulostaa järkevältä. Ajattelet aikalailla asiaa kuten minäkin. Tai näin ymmärtääkseni. Kuten sanoin joskus aiemmin, pidän arvoistasi ja ihan erityisesti tuosta miten asennoidut parisuhteeseen ja sen muodostamiseen.

Lue lisää

Kiitos. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Tuossa kesällä tapasin ihan koulukaveri pohjalta yhden naisen ja kaverina tosiaan aikomuskin. Hiukan ehkä kyllä tutka tunnisti, että hän voisi olla bi.

Ja tutkani ei mennyt harhaan tällä kertaa, joskus on mennyt kyllä. Pahasti.

Mutta siis hän olisi sitten ollut kiinnostunut vähän muustakin, kun kaveruudesta. No kun parisuhteessa olen ja siihen sitoutunut ja pettäminenkään ei suunnitelmiini ja arvoihin sovi, niin lopetin sen kaveeraamisenkin sitten siihen.

En häneen ole edes mitenkään ihastunut tms. mutta hän nyt saattaisi olla juuri tällainen johon ehkä tutustuisinkin, mikäli elämäntilanne olisi ok ja status sinkku mulla. Eli palaisin asiaan.

Mikään ei ehtinyt siis edes alkaa. Vasta mielenkiinto ilmaistu. :)

Toki olen oman varattuna ihastumistenkin vuoksi pistänyt itseni jäähylle ihmissuhteista ja niiden muodostamisista jo ennen mitään enempää tapahtumaa, kuviota. Koska jos en kykene siihen mitä multa odotetaan, kaveruutta tms. mun on turha lähteä nimenomaan katteettomien puheideni kautta muodostamaan mitään, mitä en pysty itse pitämään.

Vetäisin vaan sen toisenkin suohon varkain mukanani ja niin ei saa käydä.

Lue lisää

En tiedä, vastaatko nyt tuolle Sheenalle tuossa välissä mutta voin kommentoida toki tähänkin. Tein ruokaa ja söin, siksi hieman viiveellä. Viritäpä tutkasi oikealle taajuudelle, ettei anna jatkossa vääriä signaaleja! ;D

No ei kannata itseään tuollaisilla tuttavuuksilla kiusata. Niin kuin itse sanot, varatulla on vastuu sekä omasta parisuhteesta että sen ilmaisemisesta selkeästi, ettei voi antaa mitään muuta muille. Sehän on sekä oman kumppanin että sen toisen kiinnostuneen kunnioitusta. Seuraavan kerran voit sanoa vastaavissa tilanteissa: "Tämä peli ei vetele!"

P.S. Toivottavasti oli edes hyvännäköinen chick (Anteeksi typerät vitsi...) ;)

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos. :)

Ole hyvä ja kiitos. :)

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä, vastaatko nyt tuolle Sheenalle tuossa välissä mutta voin kommentoida toki tähänkin. Tein ruokaa ja söin, siksi hieman viiveellä. Viritäpä tutkasi oikealle taajuudelle, ettei anna jatkossa vääriä signaaleja! ;D

No ei kannata itseään tuollaisilla tuttavuuksilla kiusata. Niin kuin itse sanot, varatulla on vastuu sekä omasta parisuhteesta että sen ilmaisemisesta selkeästi, ettei voi antaa mitään muuta muille. Sehän on sekä oman kumppanin että sen toisen kiinnostuneen kunnioitusta. Seuraavan kerran voit sanoa vastaavissa tilanteissa: "Tämä peli ei vetele!"

P.S. Toivottavasti oli edes hyvännäköinen chick (Anteeksi typerät vitsi...) ;)

Lue lisää

Sheenalle, mut ei haittaa vaik vastasit. Hehhee, yritän sammuttaa koko tutkan. Käynnistelen sen sitten taas, jos joskus tarvetta ilmenee. :)

Näinhän se on, vastuu on minulla varattuna viimekädessä. No se oli helppoa torjua ja pistää stop heti, kun ei ole sillä lailla ennättänyt kiinnostua hänestä ja ihastua häneen. Paljon pahemmalle tuntuis, jos olis jo ehtinyt ihastua ja kiskois kun purkkaa takkutukasta. Sattuu, mutta irti on kiskottava.

Heh, peli ehkä vetelis muttei nyt passaa vedellä kun jalkojaan perässä. :'D

On hän ihan näpsäkkä mimmi, silmä tykkää. Punaiset lyhyet hiukset, värjätyt. Farkuissa oli. Silloin oli hirveä myräkkä Lahdessa.

Mut oli ja meni. :)

MCMLXXVI kirjoitti:

Sheenalle, mut ei haittaa vaik vastasit. Hehhee, yritän sammuttaa koko tutkan. Käynnistelen sen sitten taas, jos joskus tarvetta ilmenee. :)

Näinhän se on, vastuu on minulla varattuna viimekädessä. No se oli helppoa torjua ja pistää stop heti, kun ei ole sillä lailla ennättänyt kiinnostua hänestä ja ihastua häneen. Paljon pahemmalle tuntuis, jos olis jo ehtinyt ihastua ja kiskois kun purkkaa takkutukasta. Sattuu, mutta irti on kiskottava.

Heh, peli ehkä vetelis muttei nyt passaa vedellä kun jalkojaan perässä. :'D

On hän ihan näpsäkkä mimmi, silmä tykkää. Punaiset lyhyet hiukset, värjätyt. Farkuissa oli. Silloin oli hirveä myräkkä Lahdessa.

Mut oli ja meni. :)

Lue lisää

Ok. :)

Eikö ihminen vaan passaa? :)

Ei tietenkään ihmisolio vaan henkilö. Esimerkiksi esihenkilö on jo yleisessä käytössä.

- Sheena

Jaaha, onko ne karvaisia? :)

Täytyi googlettaa ja oppia, että miesviha on tieteelliseltä nimeltään misandria. Täytyy sanoa, etten ole koskaan kuullutkaan.

No ihanteellisessa maailmassa ei tarttis puhua ollenkaan, me hissukatkin voitas vaan telepatialla informoida. Ja äänihuulia ei tarttis, kun laulamiseen. ;D

Kumpaakaan vallitsevaa voimaa ei saa kieltää, toinen lakkaa jos toistakaan ei ole. Jin ja jang siis.

MCMLXXVI kirjoitti:

Kumpaakaan vallitsevaa voimaa ei saa kieltää, toinen lakkaa jos toistakaan ei ole. Jin ja jang siis.

Aivan. Kiinalainen lääketiedekin käyttää hoidoissa keinoja, jotka palauttavat elimistön osien jinin ja jangin tasapainon 🤷‍♀️.

- Sheena

Anonyymi kirjoitti:

Aivan. Kiinalainen lääketiedekin käyttää hoidoissa keinoja, jotka palauttavat elimistön osien jinin ja jangin tasapainon 🤷‍♀️.

- Sheena

Kyllä, totta.