Aiemmin täällä oli "hassu" ilmoitus, jossa nainen kertoi nauttivansa kun vieras mies imee nännejä. No Fantasioitahan on kaikilla, mutta jos viedään ne lähemmäs arkipäivää; onko teillä muilla oikeasti sama salainen toive, että joku ventovieras avaisi suunsa ja alkaisi jutella jotakin. Kadulla vastaantulija, tai se joka katsoi silmiin bussissa. Juttelisi niitänäitä hetken tai jopa pyytäisi lähtemään kahville siltä seisomalta.
Minä haluaisin niin. Haluaisin uskaltaa kokeilla, mutta hyvin harvoin se on toteutunut. Aika usein on itselläänkin kiire töihin ja kireä olo, joten rupattelu ei ehkä olisi kovin luontevaa.
Elämme valheiden maailmassa. Samaan aikaan tiedämme ettei se oikea löydy etsimällä vaan sattumalta. Silti varmuuden vuoksi vietämme viikonloput savuisissa kapakoissa etsien jotakin, jota emme voi sieltä löytää. Koska nykyään olemme niin erillämme että puhumme kaverillekin mieluummin puhelimessa tai tietokoneen völityksellä, kuinka sitä voisikaan tutustua uusiin ihmisiin, joiden joukosta löytyisi se, jonka kanssa sydämet samaan tahtiin sykkisivät.
Itselläni oli äskettäin suhde. Sellainen pieni ystävyyden ja läheisyyden liitto. Tunteeni sanoivat heti alussa, ettei tästä voi rakkautta löytää, mutta silti yhdessä viihdyttiin eikä tarvinut nukkua yksin. Sanoin heti alussa etten voi koskaan häneen rakastua. Sanani pelästyttivät hänet, mutta pysyimme yhdessä. Seksiä emme harrastaneet, koska suhteemme ei ollut luotu kestämään, sanoimme.
Nyt kävi niin, että vihdoin osasimme päästää toisistamme irti. Minä edelleen yksin ja hänellä uusi kumppani. Kumppani, joka välittää hänestä ehkä minua vähemmän, mutta sanoo "rakastan". Ei se ehkä tahalleen valehtele. Ei ehkä tiedä mitä rakkaus on ja siksi käyttää sanoja huolettomasti. Seksiä ainakin näyttää saavan hyvin.
Minä haluaisin niin. Haluaisin uskaltaa kokeilla, mutta hyvin harvoin se on toteutunut. Aika usein on itselläänkin kiire töihin ja kireä olo, joten rupattelu ei ehkä olisi kovin luontevaa.
Elämme valheiden maailmassa. Samaan aikaan tiedämme ettei se oikea löydy etsimällä vaan sattumalta. Silti varmuuden vuoksi vietämme viikonloput savuisissa kapakoissa etsien jotakin, jota emme voi sieltä löytää. Koska nykyään olemme niin erillämme että puhumme kaverillekin mieluummin puhelimessa tai tietokoneen völityksellä, kuinka sitä voisikaan tutustua uusiin ihmisiin, joiden joukosta löytyisi se, jonka kanssa sydämet samaan tahtiin sykkisivät.
Itselläni oli äskettäin suhde. Sellainen pieni ystävyyden ja läheisyyden liitto. Tunteeni sanoivat heti alussa, ettei tästä voi rakkautta löytää, mutta silti yhdessä viihdyttiin eikä tarvinut nukkua yksin. Sanoin heti alussa etten voi koskaan häneen rakastua. Sanani pelästyttivät hänet, mutta pysyimme yhdessä. Seksiä emme harrastaneet, koska suhteemme ei ollut luotu kestämään, sanoimme.
Nyt kävi niin, että vihdoin osasimme päästää toisistamme irti. Minä edelleen yksin ja hänellä uusi kumppani. Kumppani, joka välittää hänestä ehkä minua vähemmän, mutta sanoo "rakastan". Ei se ehkä tahalleen valehtele. Ei ehkä tiedä mitä rakkaus on ja siksi käyttää sanoja huolettomasti. Seksiä ainakin näyttää saavan hyvin.
Vastaukset 16
Vanhimmat
pyysin yhtä naista metrosta kahville ja kerran yhdestä kahvilasta. Molemmat naiset suostuivat. Toisen kanssa jopa lopulta rakastelimme loppuillasta.
Toinen saa ei lopulta ollut minun makuuni.
Molemmat oliavat varattuja. Tällä jonka kanssa rakastelimme oli jopa liitossa lapsi.
Tapaamiset jäi yhteen kertaan.
Olen siis mies.
Itselläni ei ehkä se seksi ensimmäisenä ollut mielessä, mutta voihan asiat ajautua siihenkin. Nykyään vaan uskotaan että uusia ihmisiä ei tapaa kun netissä tai baarissa, mutta luonnollisimmillammehan me olemme tuolla kaduilla ihmisvilinässä. Joku jenkki oli tehnyt tutkimuksen kuinka nörtit voidat saada seksiä vastaus oli "Juttelemalla, pyytämällä". Aiheesta on olemassa kirjakin. Voi kun joku tulisi minulle kadulla juttelemaan kun en itse uskalla. Toisaalta kurvin alueella en halua että ihmiset tulee minulle juttelee.
onnellinen ilman tyydyttävää seksuaalipartneria?Minä en ole.
.. mutten minä. Tottakai seksuaalisuus on useimmille ihmisille tärkeää, minulle eritoten. En aina ymmärrä miksi ihmisillä on taipumus keksiä kysymyksiä vääriin vastauksiin. Enhän sanonut mitään siitä. Tarkoitin, etten kadulla ensimmäisenä ole kuitenkaan valkkaamassa ihmistä sänkyominaisuuksien vuoksi. Ensisijaisesti en edes suhteeseen. Tärkeintä on aidosti tutustua ihmisiin ja heidän joukostaan löytää sitten sem joka avaa kaikki portit.
Taidat olla aivan loistava kirjoittaja! En tiedä, esitätkö romantikkoa, mutta jos esität, täytyy vain sanoa, että olet sitten hyvin taitava siinä. (ironinen lause.. tarkoitan siis, että olet varmaan OIKEASTI romantikko!)
Kiitos kovasti. Tänne kirjoittaminen on mulle jotain sellaista. Kun en ole oikein päiväkirjaihmisiä, eikä juuri nyt ole ketään tiettyä jolle kirjoittaa. Kirjoittaminen auttaa minua käsittelemään itseäni ja ehkä se tarjoaa jotakin muillekin ihmisille. Toivoa, viihdettä, onnea, vastauksia, tai lisää kysymyksiä. Olen todellakin romantikko, vaikkei kaverini sitä tiedä - ystävät sen kyllä ymmärtävät ja tuntevat.
Ihmiselämän ymmärtäminen tuntuu joskus olevan niin yksinkertaista että sitä on vaikea ymmärtää. Rakkautta ja romantiikkaa opetellaan televisiosta, ja mielikuva siitä aidosta tunteesta on muodostunut niin vahvaksi, että monet valitsevat vain sen mielikuvan ja antavat oikean tunteen mennä ohitse. Jotkut taas valitsevat tietoisesti järjen palavan rakkauden sijasta.
Kuten P. Hanhinimi kirjoittaa upeasti biisissään Vieraslista: "Sanotaan että se kestä ei, et se hiipuu kuitenkin pois. On parempi kuunnella järkee, kuin sydäntään kuunnellut ois. Sä löysit varman olkapään ja varman lompakon. Nyt muistikuvaan muutamaan mun tyydyttävä on."
Romantikkona eläminen on vuoristorataa. Korkeita nousuja ja nopeita laskuja toinen toisensa perään. Joillekin ihmisille sopii mennä vain suoraan eteenpäin ilman onnen huippuhetkiä ja suuria suruja. Minulle ne kaikki ovat samalla lailla elämää, kokemuksia joilla itseni rakennan ja joskus myös meidät. Meidän elämämme. Minun ja rakkaimpani.
Olet taitavasti vältellyt paljastamasta sukupuoltasi.Vaikka annat rivienvälistä(taas)ymmärtää että olisit mies.Se että et oikein siedä puheidesi kyseenalaistamista ja selvityksien antamista mielipiteisiisi osoittaa että olet kuitenkin jotenkin onneton elämässäsi. Miksi esiintyä onnellisena,kun rivien välistä tihkuu jotain ihan muuta?
Osuit arkaan paikkaan. On totta, että olen pyrkinyt kirjoittamaan androgyynisti, siksi, että kirjoituksista voisi mahdollisimman moni tunnistaa asioita omasta elämästään. Toki miehissä ja naisissa on eroja, mutta tunnepuoleen liittyvät teemat ovat perimmältään samoja.
En voi, enkä haluakaan välttää luonteeni sekoittumista kirjoituksiini. Olen luonteeltani herkkä ja se ilmenee sekä empaattisuutena, että agressiivisena puolustautumisena. Haluaisin kirjoittaa kirjoitukseni ajatuksina, en väitteinä. En tosiaan osaa käsitellä kritiikkiä, joka melko usein onkin ollut melko alatyylistä tai ajattelematonta.
Olenko onnellinen? Ehkä. Juuri tällä hetkellä olen yksin ja sydämeni pulppuaa tunteita, joilla voisin tehdä jonkun muun onnelliseksi. Ehkä vain sitä kautta voisin olla todella onnellinen. Tyytyväinen olen kuitenkin nykytilaani, vaikka haenkin onnellisuuttani kirjoittaen tähän lasikantiseen päiväkirjani ja odottaen jonkun ymmärtävän kauneutta sisälläni, niin omituiselta kuin se kuullostaakin.
Kuulostat kovin yksinäiseltä - sisimpäsi.
En ole erakko. Elämässäni on paljon ystäviä ja sosiaalinen verkostoni on melko laaja. Juuri nyt olen tilanteessa jossa asun uudella paikkakunnalla ja ystävät ovat jossain kaukana. Sen lisäksi sisimpäni tosiaan kaipaa jotakin, joka minua ymmärtäisi. Ystävät ovat ystäviä, vaikkeivat herkän, tunteellisen romantikon sisintä niin tuntisikaan. Sielä on nyt paikka vapaana odottamassa tulevaisuutta. Tyhjä huone sydämessä, punaiseen samettiin vuorattuna, ruusun terälehtiä lattialla odottaen asukasta.
Annin runo:
Minä en enää
tiedä minne sinä olet lähtenyt
kun huoneesi on tyhjä
eikä tuoksusi enää aamussa tunnu
Enkä minä tiedä
mikä maailma sinua
nyt katsoo ja palvoo
Et ole täällä enää
Et ole täällä -
Toivoisin
ettei mitään enää voisi
sanoa ääneen
silloin kun ääniä ei enää ole
Toivoisin
että ääneen sanottaisiin
kerran se mitä haluan kuulla
Olitko unissa
vai vain unien vierellä
- minun lähelläni kun katselimme kuvia
kuvia ajatuksista...
Minä näen sinut
unissani ja edessäni
ja ikuisesti minä tunnen
miten sinä kerran olet hymyillyt
Jos sinä kerran voisit tulla
ei minun enää koskaan
tarvitsisi muistaa
tai ikinä enää yrittää unohtaa
Koko aamun minä lepäsin vuoteellani
ylläni metsien rajat
ja muistin sanoilla ajatuksia
muistin kulumattoman elämän hetket
Vain heikoilla sanoilla
voi muistaa ne hetket
joita ei ajassa koskaan ollut
Minä muistan
ääneen sanomattomat kuiskaukset
mustan tien salaisuudet
Viisauden tähden sinun otsallasi
hiljaisen yön hopeapölyn
Joskus minä vielä itkin
joskus minä vielä surin
nyt ei enää sitäkään
Vain olemattomuus
uudelleen syntynyt herkkyys
vuorten laulava myrskytuuli
Joskus minä vielä halusin olla enemmän
joksus minä vielä osasin toivoa
jos osaisi uskoa
Nyt on enää vain jokin tuntematon
Jokin joka kiertää kehää
Jos voisit muistaa
edes yhden minun sanoistani
et enää koskaan
olisi ilman minua
Mutta minä en koskaan
voi sinulta mitään pyytää
Kun sanat on kahlittu
tähän elämään jossa sinä osaat pelätä
enkä minä enää
voi puhua valojen äänillä
Minä muistan sinut kun nukut
Kun hiljaisuus lepää kasvoillasi
Ja muistan sinut kun olet kaunis
Kun unelmat muuttuvat kuviksi
Ja aikaa enemmän
minä muistan kaiken
Tuulessa se kaikki muuttuu
kaipauksen hetkellisyydeksi
jossain siellä missä ääni on yksi
ei ehkä tunteita ole -
Minä muistan polut halki metsän
Muistan ajatukset, kevyet siivet
Sen hetken kun puhuit
Sen hetken kun olit hiljaa
Niin kaikessa on eilisen todellisuus
Ajaton olennaisuus
Niin minun ihollani
ikuisesti on kämmenesi jälki
polttavana lantiolla
Sinun vahvuutesi on katse
Minun heikkouteni kosketusten tanssi
Sinun lähelläsi on minun rauhani
sinun syvyydessäsi
minun kohtaloni kaikuva ääni
Vain sinussa elää
kuumuuden kyynel
Etkä koskaan varastanut
mitään muuta
kuin ajatusten rauhan,
öiden sinisen rauhan
Jos enää koskaan
tulisit luokseni yöllä
minä voittaisin kuoleman
ja voittaisin elämän koko kirjon
Jos minä enää koskaan
voin tulla sinun lähellesi
Nähdä sinun maailmassasi
itseni kokoisen tilan -
Muistoissa kaikki on kuin
maailman hienoterä
se polttaa ja jättää jälkensä
sulavan lumen alle
näkyviin kevääseen
ja tuskaan ja kylmyyteen
Päivissä kaikki sylkee mustaa tulta
asiat jotka annoin anteeksi enkä unohda koskaan
Sinä unohdit tulla
Lumoavan ääneen hohteessa
sinä unohdat minusta kaiken
Sinä unohdat sen,
jota ajattelit silloin kun kipu oli suurin
ja miten minä sinua
voisin syyttää
kun en koskaan ole
olen vain minussa en koskaan muuta -
Pakkasessa kaikki on hiljaisuutta
metsän halki ei enää vielä
polkuja eikä sanoja
vain ajatuksetn heikko toive
kuin kuiskaus tuulessa
Nostan sen ilmaan
enkä tiedä
voiko se koskaan nousta
lumoavan laulun korkeudelle
Jos minä koskaan voisi tulla
sinua niin lähelle ettei mitään muuta ole
niin minä sytytän tähdet
niin etteivät ne koskaan sammu
eikä mikään enää koskaan
vie sinua täältä pois
Ei mikään
eikä mikään enää ikinä ei koskaan
Minä näin sinussa
vuosituhanten laulun
ikiaikojen todellisuuden
kaikkeuden ikuiset silmät
Jotakin sinussa oli minun sisältäni otettu
Jokin tässä maailman pakkasessa
särkyi ja hajosi pirstaleiksi
jos viillän ranteeni
juotko elämääni etkä enää tunne kylmää?
Uskallatko kulkea metsään
- uskallatko kohottaa äänesi
niin että koko maailma sen kuulee
tai niin
että vain minä voin
sulkea äänesi sisääni...
Uskallatko antaa itsesi
jonnekin käsieni varaan
jonnekin hiljaisuuteen
jonnekin missä odotetaan vain sinua?
Ja minä haluan sinua
koska silmissäsi on tulta
Minä haluan sinua sillä aamusi
on elämän voiman kosketus
Minä haluan sinua
sillä olet enemmän kuin mikään muu
Ja minä haluan koskettaa sinua
kuunnella sydämesi ääntä
jos joskus tulisit minun luokseni
hiljaisuuteen
Meidän välillämme oli jotain
jotain oli meidän lähellämme silloin kun olimme kaukana toisistamme
joskus aikana, jota en enää muista
sinä lepäsit vuoteellani ja minä rakastin sinua
Meidän lähellämme
aika unohti ottaa kosketuksista kiinni
Meidän lähellämme
mikä vain oli totta
Unissa maailma kaareutui
hiljaisuuden ympärille ja sinä puhuit sanoilla
Joskus sanoit minua kauniiksi
joskus joksikin muuksi
Minä aistin kipinöitä silloinkin
kun ulkona satoi vain harmaata raskasta vettä
Sinä olit lahden takana
Sinä olit toisissa juhlissa kuuntelemassa jotain kirkkaampaa
kaukana ajatuksista
et kuullut minun ääntäni enää
voitko uskoa?
liian lähelle se kantaa minua
liian lähelle ja liian vieraisiin maihin
liian kaukaa se kaipaa, liian kauan olen ollut toisilla mailla
kuullut vieraat laulut
sielläkin minä rakastin sinua
sinä unohdat minusta kaiken
Jotenkin sen kaiken täytyy kadota
salamana, polttaen silmien pohjaa ja sormien pohjaa
se muuttuu mustaksi, palaneeksi
hetkelliseksi ajatukseksi
eikä mikään enää ole samaa
kun ukkonen on lyönyt keskelle maailmaa
sinne sisälle
missä kaiken luuli olevan turvassa
Minä olisin halunnut olla sinulle tärkeä
minä olisin halunnut olla sinulle kaikki
minä olisin halunnut uskaltaa
minä olisin halunnut tietää miten aamu aurinko nousee silloin
kun sinä olet ollut uneni
minä en enää tiedä mitä haluan
minä haluan liian paljon
Jossain sinä olet
saavuttamattomissa
kaukana kuumilta lähteiltä
kaukana ääneltä joka sinua huutaa
annatko anteeksi?
annatko anteeksi että olen vain minä
minä tulen minusta ja päädyn minuun
syklinä se kaikki kiertää jäätyneiden tähtien mustia ratoja
Äidinmaidon tuskaa
hileiksi muuttunutta elävää kudosta
niin syvältä että siellä kaikki on pimeää
Se on maailman ukkonen
elämän virran liikeen ylle kohoava
mustuuden tuskalla tukema muuri
kauneuden vastakohdan voitto
meidän välissämme
Joskus kun tanssi oli lakannut
eikä kukaan muu enää ollut lähellä
sinä tulit minun luokseni ja pidit minun käsiäni
lähellä sydäntä
jonka minä tunsin olevan kuin omani
Siinä se kaikki oli hiljaa
eikä ollut muuta kuin hetki
siinä olit sinä
ja sinun väsymyksesi jota sain koskettaa
Sinä nukuit minun vierelläni
ja kääriydyit minuun kuin huopaan pehmeään
unohdukseen
kivusta pois pois turhautumisesta
Jos joskus tulee uudelleen yö
tähän valheiden kirkkauteen
minä pesen kasvoni sinun ajatuksissasi
minä olen sinun kaikkivaltojen valojen alla
muistoissa me olemme sankareita
legendoja, satujen onnellisia
ja joskus muulloin jotain muuta
Minä olen unohtanut miltä tuntuu kun voi jäädä
Minä olen unohtanut
sen mikä on todellisuus
ja sen mikä on todellisuuden moraali
minä olen unohtanut miltä tuntuu
paino ajatusteni alla
ethän sinä voi muistaa
kun et koskaan itse nähnyt
kasvojasi kuunvalossa
elänyt käsiäsi
huulten herkimmällä iholla
Minussa on kaikki
liikaa ja liian paljon
Minussa on kaikki
kaikki niin kaikki
valot varjot tuska ja jokin
jonka vain sinä voit nähdä
Minä tiedän ettet sanonut sanaakaan
Minä en tiedä missä on unien maailman raja
Minä tiedän mitä sinä et halunnut
Minä en tiedä missä olet nyt
Minä tiedän mitä on yksinäisyys
Minä en tiedä mihin maailmojen tulvat valuvat
Odottavaan kohtuun
tuhanteen tuskaan josta me synnymme
vai elämän alkulähteille
vai kuolleen maailman raunioille -
Kerroit mitä on pelko
kerroit mitä on ylpeys
kerroit mikä on maailma
jossa minä en ole
Voisin sanoa että ajattelet liikaa
voisin sanoa että pelkäät liikaa
voisin sanoa että välität liikaa
voisin sanoa kaiken
mutta minä ajattelen
ettei mikään ole väärin
mutta minä ajattelen
että aina tulee yrittää
mutta minä en voi viedä
sinulta sinun häpeääsi
Se jokin on meidän välissämme
se jokin on meissä ja ulkona meistä
jossain muualla se kaikki
joka mahtuu ajatusten tilaan
joka tulee meidän väliimme
niin tässäkin on yksinäisyys
hyytävä kylmyys ja silitetyt lakanat
uhri joka tulisi antaa
kerran meretkin painuvat jäähän
niin tässäkin on vain odottava katse
Se jokin joka on tummaa
se jokin joka ei enää osaa laulaa
se jokin jolla on enää vain sormet
sormet joilla kuunnella
Minä olen laulanut lukemattomista kohtaloista
minä olen saanut sanoiksi
sanomattomat surut
minä olen ymmärtänyt niitä
joilla ei enää ole kieltä
minä olen parantanut kohtalon jäljet
Kuuntelen mitä haluat sanoa
kuuntelen virran ääntä
kuuntelen hengitystä joka vierelläni nukkuu
Anna minun vielä kerran rakastaa sinua
kuunnella ettet saata
itkeä silloin kun kohtalot on täytetty
itkeä niille jotka ovat yksin
itkeä kaikille niille jotka eivät saata
Sinä lepäsit minun vuoteellani
silloin kun olit väsynyt
ja kosketit niin hiljaa
minun ihoani
niin etten halunnut herätä
enkä koskaan enää halunnut
nähdä mitään
en kuulla
Jos sinä tietäisit
mikä minä olen
Jos sinä osaisit kysyä
kertoa mikä on sinun kipusi
kertoa mikä on unien väri ja hiljaisuus
- vain sinun kosketuksesi
jossain lähellä minua
Ja jos sanoisin rakastavani sinua
en koskaan enää
voisi puhua ääneen
Niin kuin kaikki kerran häviää
niin kuin kerran aikakin kerran loppuu
loppuu suuruus ja kaikujen kaiku
loppuu tanssi, viini, maljat
Joskus ikuisuuksien jälkeen
minä odotan sinua takaisin
Mutta niin kuin kaikki muuttuu tomuksi
niin minä vain tässäkin
olen liian kaukana sinusta
niin liian kaukan
kaikesta siitä mitä sinä et voi
etkä kai koskaan
ole palaamassa takaisin -
Sinä rakastat tätä elämää
ja maailman tulta ja hetkien tuskaa
Kun tiet ovat kovat
ja syyllisyys liian raskas kantaa
eikä sanoja enää ole
en tiedä pääsetkö takaisin
mutta koskaan en ole
sinulta suljettu
sinun kauneudeltasi joka on enemmän kuin mikään
sinun rakkaudeltasi
ja minä odotan ettei aikaa enää ole
ja ikuisesti minä rakastan
vain sinua.
Kaunista tekstiä. Samanlaista jota minä kirjoitin kirjeisiini joskus. Kyynelten sotkemia sanoja. Samanlaista jota myös luin kirjeistä, joissa tuoksui toisen ihmisen tuoksu. Niin paljon samaa on ajatuksissa, että tekisi mieli uskoa, että rakkaus on kaikille sama, jotka vain jaksavat sitä etsiä löytämättä, löytää etsimättä. Ottaa siitä kiinni ja antaa sen hiipiä syvälle sydämiin. Ratsastaa kauas toisen ihmisen maahan, niin ettei sieltä koskaan osaisi takaisin.
toivon että joku tulisi juttelemaan, mutta ei kukaan selväpäinen selvinpäin ole tullut. Moni tuttu on kuitenkin tavannut siippansa noin.
Aina ei ole Internetiä ollut, josta voisi sen toisen ihmisen tavata. Aina sitä ei kuitenkaan ole baarista löytynyt. Olen vain tavannut monia, jotka ovat sanoneet, etteivät liiku missään niin, että voisivat koskaan tutustua keneenkään ilman nettiä. Tuskin nämäkään olisivat aikoinaan kumppanitta jääneet.
Olen usein sanonut, että ainakin minulle seuran etsiminen, oli se sitten baarissa tai netissä; on hankalaa, sillä aina kun alitajunnassa on toive seurustelusta, mieli muuttaa sanat ja ajatukset kovin sisällöttömiksi, jollai kokonaan muuksi kuin se jota oikeasti halusi sanoa.
Itselläni ainakin hienoimmat ihmissuhteet ovat syntyneet vahingosta, spontaanista tapaamisesta, jolloin kumpikaan ei ole edes tahtomattaan mitenkään skarpannut siksi, ettei mahdollisuuksiaan pilaisi.
Olipas taas monimutkaisesti selitetty tämä yksinkertainen asia. Hui.
Onko onnellisella kanalla munat?
..mutta siitä joutuu maksamaan vähän enemmän.