Pentateukissa (eikä juuri muuallakaan VT:ssa) ei kanneta mitään huolta muiden kansojen "sielun pelastumisesta" eikä siitä, että muut kansat eivät tunne Jahvea. Muut kansat saavat kokea Jahven siten, että Hän rankaisee, tuomitsee ja hävittää ne jos ne ovat sotineet israelilaisia vastaan ja harjoittaneet muita syntejä.
On kuitenkin eräitä tapauksia VT:ssa, jossa Jahve lähettää profeetan "pakanoiden" luokse saarnaamaan (Joonan kirja: Joonan lähettäminen Niniveen ja niniveläisten kääntymys.) Joona itse kuitenkin pahastui kun Jahve armahti niniveläisiä eikä tuhonnutkaan heitä, "meni hyvä saarna hukkaan"). Joonan kirja on todennäköisesti kritiikkiä juutalaisten suppeakatseista nationalismia ja kansallista omahyväisyyttä kohtaan.
Myös oli eräitä Jahvea kunnioittavia pakanoita, kuten syyrialaista Naaman, jota Jahven profeetta Elisa auttoi parantamalla tämän pitaalin (2 Kun.5:1–19, Naaman sai Elisan luvalla jatkaa myös syyrialaisen Rimmen-jumalan temppelissä Rimmonin palvonnassa mukana olemista, mutta sydämessään Naaman silti palveli Jahvea). Mutta tällaiset tapaukset olivat silti yksittäisiä.
Tätä VT:n taustaa vasten mormonien temppelitkin voisivat olla hyväksyttyjä, vaikkei heitä VT:ssa erikseen mainita.
Mitään systemaattista "pakanoiden" käännyttämistä juutalaiseen uskoon ei VT:ssa opeteta, eikä huolenpitoa pakanoiden ikuisesta kohtalosta esiinny.
Lähinnä eräissä VT:n profeettojen kirjoissa tulee esiin universaalinen näkökulma: muutkin kansat pääsevät Jahven yhteyteen ja tulevat Jerusalemiin palvelemaan Jahvea. Nämä lupaukset liittyvät kuitenkin lopunajalliseen toivoon messiaanisesta pelastuksen ajasta ja rauhan valtakunnasta, jolloin kaikki kansat "vaeltavat Jerusalemiin" (Jes.56, Sak.14).
Uusi testamentti on vahvasti lähetyshenkinen: kristinusko on nimenomaan lähetysuskonto (Matt.28:18–20 jne.). Evankeliumi käsketään julistettavaksi kaikille kansoille erotuksetta. Jokaisen kristityn velvollisuudeksi asetetaan tähän lähetystyöhön osallistuminen tavalla tai toisella.
"Melkisedekillä ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti." Hebr.7:3 Hän näki Aabrahamin ajan ja iloitsi siitä. Hänelle Aabraham antoi kymmenykset kaikesta. 1 Moos.14:18–20 Koska hänellä "ei ole elämän loppua", niin hän elää siis tänäänkin.
Melkisedekin pappeus? Tuskin kukaan UT:n perustella voi tuota pappeutta omia itselleen. Vanha liitto oli kaikkinensa tilapäinen, - vain juutalaisten kanssa solmittu liitto joka lopullisesti kumoutui Jeesuksen sovitustyössä Golgatalla. Meille VT ainoastaan taustoittaa kristinuskon joka syntyy nimenomaisesti UT:ssa.
Kaikki kristityt ovat Kristuksen pappeja hengellisesti (1 Piet.2:5). UT:ssa on keskeinen teema nimenomaan huoli ihmisten pelastumisesta kadotuksesta ikuiseen elämään.
Turust
On kuitenkin eräitä tapauksia VT:ssa, jossa Jahve lähettää profeetan "pakanoiden" luokse saarnaamaan (Joonan kirja: Joonan lähettäminen Niniveen ja niniveläisten kääntymys.) Joona itse kuitenkin pahastui kun Jahve armahti niniveläisiä eikä tuhonnutkaan heitä, "meni hyvä saarna hukkaan"). Joonan kirja on todennäköisesti kritiikkiä juutalaisten suppeakatseista nationalismia ja kansallista omahyväisyyttä kohtaan.
Myös oli eräitä Jahvea kunnioittavia pakanoita, kuten syyrialaista Naaman, jota Jahven profeetta Elisa auttoi parantamalla tämän pitaalin (2 Kun.5:1–19, Naaman sai Elisan luvalla jatkaa myös syyrialaisen Rimmen-jumalan temppelissä Rimmonin palvonnassa mukana olemista, mutta sydämessään Naaman silti palveli Jahvea). Mutta tällaiset tapaukset olivat silti yksittäisiä.
Tätä VT:n taustaa vasten mormonien temppelitkin voisivat olla hyväksyttyjä, vaikkei heitä VT:ssa erikseen mainita.
Mitään systemaattista "pakanoiden" käännyttämistä juutalaiseen uskoon ei VT:ssa opeteta, eikä huolenpitoa pakanoiden ikuisesta kohtalosta esiinny.
Lähinnä eräissä VT:n profeettojen kirjoissa tulee esiin universaalinen näkökulma: muutkin kansat pääsevät Jahven yhteyteen ja tulevat Jerusalemiin palvelemaan Jahvea. Nämä lupaukset liittyvät kuitenkin lopunajalliseen toivoon messiaanisesta pelastuksen ajasta ja rauhan valtakunnasta, jolloin kaikki kansat "vaeltavat Jerusalemiin" (Jes.56, Sak.14).
Uusi testamentti on vahvasti lähetyshenkinen: kristinusko on nimenomaan lähetysuskonto (Matt.28:18–20 jne.). Evankeliumi käsketään julistettavaksi kaikille kansoille erotuksetta. Jokaisen kristityn velvollisuudeksi asetetaan tähän lähetystyöhön osallistuminen tavalla tai toisella.
"Melkisedekillä ei ole isää, ei äitiä, ei sukua, ei päivien alkua eikä elämän loppua, mutta joka on Jumalan Poikaan verrattava - hän pysyy pappina ainaisesti." Hebr.7:3 Hän näki Aabrahamin ajan ja iloitsi siitä. Hänelle Aabraham antoi kymmenykset kaikesta. 1 Moos.14:18–20 Koska hänellä "ei ole elämän loppua", niin hän elää siis tänäänkin.
Melkisedekin pappeus? Tuskin kukaan UT:n perustella voi tuota pappeutta omia itselleen. Vanha liitto oli kaikkinensa tilapäinen, - vain juutalaisten kanssa solmittu liitto joka lopullisesti kumoutui Jeesuksen sovitustyössä Golgatalla. Meille VT ainoastaan taustoittaa kristinuskon joka syntyy nimenomaisesti UT:ssa.
Kaikki kristityt ovat Kristuksen pappeja hengellisesti (1 Piet.2:5). UT:ssa on keskeinen teema nimenomaan huoli ihmisten pelastumisesta kadotuksesta ikuiseen elämään.
Turust
Vastaukset 2
Vanhimmat
VT:n mukaan helvettiin mistä ihmeen sielun "pelastuksesta" olisi pitänyt huolta kantaa? Kullakin kansalla oli omat jumalansa jotka taas tässä elämässä pitivät omistaan huolta.Israelilaiset hävisivät sotansa vaikka Kemoksen omille jos olivat suorittaneet kultilliset velvollisuutensa huonosti.
Kristinuskon "pelastus" ja lähi-idän ajatusmaailma ennen hellenististä kulttuuria ja sen filosofiaa ova kokonas eri jutui.
VT:ssä kuitenkin näyttäisi yhdelle Naamanin porukalle sallitun Rimmen-jumalan palveleminen Hänen ja juutalaisten luvalla. Vastaavasti MAP-kirkko uskoo heille palutetun Melkisedekin pappeus.
Seuraako tästä automaatisesti, että Jumala on hyväksynyt mormoniopin samalla tavoin kuin Rimmen-jumalan palveleminen sallittiin VT:ssä Naamanille ja hänen porukoilleen?
Turust