epäillä itseään globaalin hengessä

vaikka ei tietäisi miten toimia
mutta epäillä silti itseään
eikä pelkästään toimintaajsa, sanojaan, ajatuksiaan, tunteitaan
mutta myös olemassaolonsa

istuu paikoillaan ja epäilee itseään
mikä minun globaali paikkani olisi ollut
miksi olen olemassa

ehkä nykyisellä nuorisolla tulee sellaista enemmän
kuin menneillä nationalisti sukupolvilla
että he elävät maailmaa samaan aikaan

koska tietää, että oma olemassaolo on yhteydessä
moniin globaalin maailman asioihin
jotka ovat ihmisiä, objekteja, toimintaa ja kaikkeus kaikkeuden hengessä

kun löytää oman ketjunsa, niin tulee maapallon kanssa yhdeksi

---------------------------------------------------


sitten se teosofia...
että yksilöllä on kaksoiolento toisella puolen maailmaa

että yksilö ei oikeastaan ole yksilö, mutta kuuluu ryhmään samankaltaisiin
horoskooppi jaottelun mukaan

ja monen muun jaottelun mukaan, mikä löytyy ihmistieteissä
esimerkiksi pojat, tytöt, sisarjärjestys, ammatti ym

siten meitä on monia, eikä se rajoitu kieleen, rotuun....

ja sitten se, että sydämen kieli on universaali
ei sanoja tarvita

sitten se, että globaalisella yksilöllä on funktio asuinpaikasta riippumatta
mutta lopussa myös siitä riippuen....


mutta miten yksilö olisi voinut olla perheetön
koska yksilö on henkilökohtainen, mutta globalisaatio on persoonaton, kasvoton
osaako yksilö ylittää henkilökohtaisuutensa
ja esimerkiksi jättää biologisen perheensä loppuajoiksi ja valita itselleen uuden perheen?

siinä siis globalisaation rajat, ettei kukaan normaali ihminen tee niin
mutta jättäytyy perheensä luokse menemättä koskaan pois
yksilö kuuntelee perhettään ettei hukkuisi persoonattomuuteen