Vapaaksi pimeän orjuudesta

silakka kirjoitti:

Vapaaksi orjuudesta


Mekin olemme kerran lähteneet
Egyptistä.Yksi ja toinen pääsi
vapaaksi Egyptin orjuudesta.
Kuka mistäkin. Ja iloiten
me lähdimme matkalle, kohti
luvattua maata, aivan niin kuin
Israelilaisetkin lähtivät.

Alku taival oli kevyttä ja Jumala
ruokki omiansa mannalla: meitäkin
samalla tavalla; siunaukset ja
JUmalan läheisyys oli meillekin
sitä Taivaan mannaa.

Kun matka jatkui, eikä
päämäärää näkynyt,
erämaan kuumuus ja hiekka
senkun vaan kirvelei aamusta
iltaan, kansa väsähti.

Siinä nuutumuksen tilassa he
sitten alkoivat miettiä niitä entisiä
oloja ja ruokia, ja kaipailivat takaisin
sinne, mistä olivät kerran lähteneet:
Egyptin orjuudesta.

Vanhat himot ja kaipeet syttyvät
niin helposti. Niitä on muka ihana miettiä
ja muistella. Enää eivät ne olekaan
pelkkiä lentäviä ajatuksia,
jotka tulevat ja menevät:
vaan ne jäävätkin pesimään
mieliimme!


Jumalan manna ei enää kelvannut,
vaan piti saada sitä konkreettista,
sitä mikä oli jotakin, sitä mikä tuntuu
jossakin: lihapatoja!

Näin se on. Tänäänkin. Tulee
ikävä niitä entisiä aikoja. Sitä vipinää.
Sitä, että oli menoa ja meininkiä, ja se
TUNTUI siltä JOLTAKIN.

Kun kansa napisi ja itki ja valitti,
niin Mooseskin jo lannistui, ja valitti
Jumalalle.

MItä tekee tämän päivän
>Moosekset>/ papit kun kansa
valittaa ja vaatii? Pappikin rupee
valittamaan ja vaatimaan.

Ja menee hänkin sinne Egyptin
lihapatojen muisteloihin; että jos
kerran maailman markkinoilla oli
mistä ottaa ja mikä tuntui;
niin kyllä kai nyt sitten
Jumalankin hoivissa?

Palataan sinne Egyptin padoille
ja keitetään omat sopat! Että on
sitä tuntoa ja menoa?
Ja kaipausten tyydytystä,
eikä tarvitse kysellä saako
vai ei saa; kyllähän nyt
Jumala näyttää olevansa
Jumala?

Katso tästä miten Mooseksen oli;
Silloin Herra puhui Moosekselle:
"Kutsu kokoon minua varten
seitsemänkymmentä miestä
Israelin vanhimpia,
jotka tiedät kansan vanhimmiksi
ja päällysmiehiksi; tuo heidät
ilmestysmajalle, ja he asettukoot
sinne sinun kanssasi.

Minä sitten astun alas ja
puhun siellä sinun kanssasi
ja otan henkeä, joka sinussa on,
ja annan heille; siten he voivat
auttaa sinua tuon kansataakan
kantamisessa, ettei sinun
tarvitse sitä yksinäsi kantaa.

Mutta kansalle sano:
Pyhittäytykää huomiseksi,
niin saatte syödä lihaa,
koska itkitte Herran kuullen,
sanoen: 'Voi, jospa meillä
olisi lihaa syödäksemme!
Egyptissä meidän oli hyvä olla.'
Herra antaa nyt teille
lihaa syödäksenne.

Eikä siinä ole teille
syömistä ainoastaan päiväksi
tai kahdeksi, tai viideksi
tai kymmeneksi tai kahdeksikymmeneksi
päiväksi, vaan kuukauden päiviksi,

kunnes ette enää siedä sen
hajua ja se iljettää teitä.
Sillä te olette pitäneet
halpana Herran, joka on
teidän keskellänne, ja itkeneet
hänen edessänsä sanoen:
'Miksi lähdimmekään Egyptistä!'"

Jumala on jo alussa näyttänyt
olevansa Jumala. Ei hän muutu.
Jumala on edelleenkin Koko Jumala!
Sama muuttumaon Jumala!
Koko Armo ja KokoTotuus!

Mutta ihmiselle ei kelpaa tämä
Jumala. Vaan ihminen elää
niissä entisissä tuntemuksissa,
'niitten entisten patojen keitoksissa.

He, jotka olivat vapaita Egyptin
orjuudesta, kaipasivat takaisin
sinne orjuuteen.
Kuin koirat oksennokselle.

Tällaisia ihmisiä on Jumalan
kansan keskellä! Siellä he kulkevat,
ja nauttivat hartauden
harjoittamisesta pyhisin.
Mutta sydän on Egypissä.
He eivät halua vapaaksi.
He ovat palanneet yhä
uudelleen ja uudelleen
niille lihapadoille sinne
orjuuden maahan;
kunnes lopulta jäivät
sinne kokonaan.

Se riittää heille. Hurskastelu
orjuuden maassa. Ollaan lihapatojen
orjia; ollaan entisten syntien orjia:
ne voittivat sinut houkutuksillaan
takaisin orjuuteen. Sinä olet eksynyt.
Jeesus ei ole enää sinulle Tie.
Eikä Totuus. Eikä Elämä.

Taistele itsesi vapaaksi! Pyydä Apua!
Jeesus on yhä armollinen Vapahtaja.
Palaja Hänen ristinsä juurelle.
Puhdistuslähteelle. Jos olet mennyt
takaisin pimeään; Jeesus Kristus
on edelleenkin ainut todellinen valo.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä