En tiedä mistä tätä kerää aloittasi purkaa.
Lyhyesti: Vanhemmillani oli/on nykyisessä kotikaupungissa kotitalo, sattumoisin mieheni sisar asuu perheineen samassa kaupungissa ja heillä asuu myös mieheni isä, siis appeni.
Miehelläni on 2 muutakin sisarusta.
Minun isä muutti palvelutaloon äitini kuoleman jälkeen pari vuotta sitten. Isäni tarvitsee hoitoa ja tarvitsee myös meidän apua kuljetuksissa, lääkärillä. Hän on puhekyvytön, joten omainen on hyvä olla mukana kuvioissa.
Äitini kuoleman aikaan asuimme siis kaukana nykyisestä kaupungista.
Muutimme nyk.paikkakunnalle viime vuonna.
Jo viime kesänä alkoi merkillinen "rumba". Kälyni tai hänen miehensä soittaa/yleensä tekstailee kun ovat matkalla jonnekin tyyliin: "ollaan menossa ja että kauan viivytään" ja pienin vihjein annetaan ymmärtää että joo isäpappa tarvitsee varmaan kaupassa käyntiä jne. apua.
Kuten tänään, olimme pitkää viikonloppua viettämässä mökillä ja kotona odotti toiseen kännykkään tullut tekstari (lähetty perjantai iltapäivänä): olemme matkalla, tulemme maanantaina, viitsittekö soittaa isälle.
!!!!
Miksi he meille ilmoittivat, onhan niitä sisaruksia muitakin. Tai sitten, miksi eivät soittaneet, jolloin viesti olisi tullut ajoissa meille (soiton siirtona), jos siellä olisi todella tarvittukin apua.
En pidä sellaisesta, että joudumme rivien välistä lukemaan mitä tämä perhe haluaa. Tuntuvat olettavan että JIPPII! kun saaatiin lisää isästä huolehtijoita, mutta silti...eivät suoraan kysy, että VOITTEKO? TULETTEKO? KÄYTTEKÖ?
vaan aina jostain matkalta jonnekin annetaan ymmärtää että joo isä jäi yksin viikoksi, viikonlopuksi... Mutta kuten nyt, jos tieto ei tulekaan perille ajoissa, niin entäs jos olisivat jättäneet isäpapan ostoksilla käynnin meidän varaan ja meilläkin "saattaa" olla omaa elämää ja omia menoja, joita ei ihan napin painalluksella muutella. Mutta heidän mielestään meidän pitäisi, niin he olettavat ainakin mitä heidän viestittämiseen tulee.
Mielestäni, jos he (kuten ovat) viettävät aikaansa enemmän muualla kuin kotona, niin sisarusten pitäisi alkaa miettiä isälle hoitajaa kotiin tai hoitopaikkaa.
Tai sitten reilun pelin hoitorinkiä isän lapsista.
Oikeasti en ole pariin vuoteen uskaltanut luottaa heidän vilpittömyyteen kun pyytävät kahville. Jossain kakku ja pullapalan välillä tulee koiranhoidon pyyntö omituisin sanakääntein esitettynä tai isän (apen) hoitopyyntö yhtä omituisesti viestitettynä......"olemme lähdössä 3 viikoksi Itävaltaan, niin olemme siellä siis kolme viikkoa, voisitteko joskus käydä vilkaisemassa isää....." Ei isän vilkaisu auta, kun pitää ruoka valmistaa ja ostaa ja lääkkeet hoitaa.
En ymmärrä miksi tästä kuten heidän koiran hoidosta on tehty niin helvetin vaikea asia ja niin helvetin vaikeasti pyydettävä.
Ymmärrän sen, että jos aikanaan kun appi heille muutti asumaan, heillä oli menot vähäisiä kun lapset olivat pieniä. Mutta sitten jo parin vuoden ajan menot, ulkomaan matkat, koulutustilaisuudet vierailla paikkakunnilla lisääntyivät, niin siihen kaaokseen hankittiin koira. Koira jonka sijoittumista esim.viikonloppumatkojen ajaksi ihmetellään. Tai sitten kutsutaan meidät kahville ja valitellaan kuten kerroin, että voiku, eiku.
Luulenpa että kys.perheen reissut ovat kummasti lisääntyneet kun me muutimme paikkakunnalle. On niin huoletonta isän (=appeni) kannalta kun me olemme täällä. Me, jotka heidän mielestä saamme istua täällä ja olla senkin takia kun minun isäni on täällä, eli jos hoidamme yhden isän menee siinä sivussa toinenkin isäpappa.
Just joo.
Lyhyesti: Vanhemmillani oli/on nykyisessä kotikaupungissa kotitalo, sattumoisin mieheni sisar asuu perheineen samassa kaupungissa ja heillä asuu myös mieheni isä, siis appeni.
Miehelläni on 2 muutakin sisarusta.
Minun isä muutti palvelutaloon äitini kuoleman jälkeen pari vuotta sitten. Isäni tarvitsee hoitoa ja tarvitsee myös meidän apua kuljetuksissa, lääkärillä. Hän on puhekyvytön, joten omainen on hyvä olla mukana kuvioissa.
Äitini kuoleman aikaan asuimme siis kaukana nykyisestä kaupungista.
Muutimme nyk.paikkakunnalle viime vuonna.
Jo viime kesänä alkoi merkillinen "rumba". Kälyni tai hänen miehensä soittaa/yleensä tekstailee kun ovat matkalla jonnekin tyyliin: "ollaan menossa ja että kauan viivytään" ja pienin vihjein annetaan ymmärtää että joo isäpappa tarvitsee varmaan kaupassa käyntiä jne. apua.
Kuten tänään, olimme pitkää viikonloppua viettämässä mökillä ja kotona odotti toiseen kännykkään tullut tekstari (lähetty perjantai iltapäivänä): olemme matkalla, tulemme maanantaina, viitsittekö soittaa isälle.
!!!!
Miksi he meille ilmoittivat, onhan niitä sisaruksia muitakin. Tai sitten, miksi eivät soittaneet, jolloin viesti olisi tullut ajoissa meille (soiton siirtona), jos siellä olisi todella tarvittukin apua.
En pidä sellaisesta, että joudumme rivien välistä lukemaan mitä tämä perhe haluaa. Tuntuvat olettavan että JIPPII! kun saaatiin lisää isästä huolehtijoita, mutta silti...eivät suoraan kysy, että VOITTEKO? TULETTEKO? KÄYTTEKÖ?
vaan aina jostain matkalta jonnekin annetaan ymmärtää että joo isä jäi yksin viikoksi, viikonlopuksi... Mutta kuten nyt, jos tieto ei tulekaan perille ajoissa, niin entäs jos olisivat jättäneet isäpapan ostoksilla käynnin meidän varaan ja meilläkin "saattaa" olla omaa elämää ja omia menoja, joita ei ihan napin painalluksella muutella. Mutta heidän mielestään meidän pitäisi, niin he olettavat ainakin mitä heidän viestittämiseen tulee.
Mielestäni, jos he (kuten ovat) viettävät aikaansa enemmän muualla kuin kotona, niin sisarusten pitäisi alkaa miettiä isälle hoitajaa kotiin tai hoitopaikkaa.
Tai sitten reilun pelin hoitorinkiä isän lapsista.
Oikeasti en ole pariin vuoteen uskaltanut luottaa heidän vilpittömyyteen kun pyytävät kahville. Jossain kakku ja pullapalan välillä tulee koiranhoidon pyyntö omituisin sanakääntein esitettynä tai isän (apen) hoitopyyntö yhtä omituisesti viestitettynä......"olemme lähdössä 3 viikoksi Itävaltaan, niin olemme siellä siis kolme viikkoa, voisitteko joskus käydä vilkaisemassa isää....." Ei isän vilkaisu auta, kun pitää ruoka valmistaa ja ostaa ja lääkkeet hoitaa.
En ymmärrä miksi tästä kuten heidän koiran hoidosta on tehty niin helvetin vaikea asia ja niin helvetin vaikeasti pyydettävä.
Ymmärrän sen, että jos aikanaan kun appi heille muutti asumaan, heillä oli menot vähäisiä kun lapset olivat pieniä. Mutta sitten jo parin vuoden ajan menot, ulkomaan matkat, koulutustilaisuudet vierailla paikkakunnilla lisääntyivät, niin siihen kaaokseen hankittiin koira. Koira jonka sijoittumista esim.viikonloppumatkojen ajaksi ihmetellään. Tai sitten kutsutaan meidät kahville ja valitellaan kuten kerroin, että voiku, eiku.
Luulenpa että kys.perheen reissut ovat kummasti lisääntyneet kun me muutimme paikkakunnalle. On niin huoletonta isän (=appeni) kannalta kun me olemme täällä. Me, jotka heidän mielestä saamme istua täällä ja olla senkin takia kun minun isäni on täällä, eli jos hoidamme yhden isän menee siinä sivussa toinenkin isäpappa.
Just joo.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi pa..ka miten itsekkäitä te olette! voi voi kun joutuu auttamaan, voi voi kun ette voi puhua keskenänne vaan täytyy kitistä netissä, näinhän se apua kaipaava tuleekin hoidetuksi, toivotko että sukulaiset lukevat vuodatuksesi??? mene itseesi sinä omahyväinen ihminen, ajattele että olet itsekin joskus vanha ja entä jos silloin olet omaisillesi pelkkä riesa josta täytyy tapella että kuka nyt auttaa, olet näitä minullekaikkihetinytihmisiä jotka vähän välittävät muista - mutta oli varmasti mukavaa haukkua sukulaiset maan rakoon - mikset puhu sukulaisten kanssa- ei ihmisiä kuule voi etähoitaa kännykän välityksellä.
SÄÄLIKSI KÄY ISÄPARKAA!!!!!
JOS lukisit alkuperäisen kirjoittajan stoorin kunnolla, niin....sitä hän siellä kirjoittikin, että ei vaaria voi hoitaa kännykän välityksellä--tämä toinen perhe olettaa niin.
Menikö puurot ja vellit tantalta, eli sinulta sekaisin.
Just joo itsekäs"omainen" - olisi syytä tuijottaa tosi piiiiiiiiitkääääään PEILIIN. sinua itsekkäämpä on aika vaikeata löytää....
Missä kohtaa tuo alkuperäinen on itsekäs.
Siinäkö että haluaa hengähtää hieman siitä että äiti on kuollut ja isän asioita pitää/saa hoitaa.
Alkuperäinen kirjoitti, että siksi hänen isänsä joutui palvelukotiin, koska he asuivat toisella paikkakunnalla.
Ja nyt kun muuttivat samalle paikkakunnalle, kaatuu heidän niskaan myös miehen isän hoito, ilman "hoitorinki" palavereja.
Mielestäni olisi reilua siltä toiselta perheeltä kysyä reilusti: että voitteko tulla katsomaan isän perään sinä ja sinä viikonloppuna.
Ja hei! hankitko sinä koiran ja tyrkkäät sitten sen loma-ajaksi aina sukulaisillesi rasitteeksi?
Kyllä varmaan aikuiset ihmiset tietävät elämäntyylinsä ja sen että mahtuuko siihen kuvioon elukoita, joita pitää hoitaa aina-myös lomilla.
Juu ei ole hyvä juttu ei että joutuu ihan hoitamaan vanhoja sukulaisia ja oikke kännykän välityksellä singahtelee tekstareita ja jourutaan hoitamaan elintaso-koiraakin voi paska....mut ei se mitään kunhan julkisivu eli kulissit pitävät.....kjähähäääää
muita syyllistää itsekkyydellä-katsokaa itseänne peiliin!Mitä henkistä väkivaltaa harjoitatte ja oletatte että muut elää teidän pillin mukaan.Ette tuijota kun omaan napaanne itse.
Ole itse esimerkki ja toimi sen mukaan,sinulla ei ole oikeutta puuttua toisten elämään millään tavalla tuskin se vaarikaan haluaa että hänen takia haukutaan toisia.
Miten luulette, hyvät ihmiset että esim naiset "ennenvanhaan" jaksoivat? oli puutteelliset olot, kylmiä kaltevia mökinrähjiä, vedet kannettiin sisään ja ulos, puulämmitys, lapsilla huonot vaatteet ja ajatelkaa: vaipakin joutui ihan itse pesemään ei ollut olemassa mitään pamperseja joiden käyttö sivumennen sanoa on ihan samaa, kuin heittäisi rahaa roskiin kun nykyäidit on niin laiskoja, ennenvanhaan tehtiin kovaa ruumillista työtä, ei tarvittu spinning eikä spanning iloja eikä sauvakävellä - ruokaa oli niukalti, ei poikettu laiskuuttaan pesueen kanssa hampurilaiselle eikä vanhuksia toden totta sysätty laitoksiin missä heitä EI hoideta, täysin terveitä vanhuksia makuutetaan sillä periaatteella että kun tarpeeksi makkoo niin kyllä kuolee..
alkuperäseen kysymykseen siis: miten naiset ennenvanhaan jaksoivat?
he jaksoivat, koska oli PAKKO jaksaa.
Tuo vanhusten hoito ennen,itse muistan säälineeni useassakin talossa kun vanhusta ei kohdeltu hyvin jo lapsena huomasin.Saunakammarissa eräskin asu vaikka oli iso talo.Tämä vanhus anto meille vedessä pehmennyttä näkkileipää voit päällä.Kukaan muu ei siellä paljon käyny,oli sänky ja kaappi jossa tuota ihanaa näkkileipää mutta hän antoi sitä meillekkin.
hmmmm, jos alkuperäinen kirjoittaa tänne, eikä hauku päin naamaa, niin eikö se helpota painetta kaikissa päissä 8=)
Ja toteaminen, asian esittäminen, onko se syyllistämistä.
Eikö itseasiassa se toinen perhe tavallaan "puutu" alkuperäisen perheen elämään, koska tietää lähtevänsä reissuun, mutta kertoo asiasta tälle alkuperäisen perheelle viimetingassa tai matkalta kuten alkuperäinen kirjoitti. Minusta se toinen perhe ei arvosta tämän alkuperäisen perheen elämää ja suunnitelmia...vaan olettaa että alkuperäisen perhe singahtaa viikonlopun vietosta vaaria hoitamaan puolen tunnin varoitusajalla.
Tiedän kuvion, kun asioista ei puhuta ja kun ei ole ns. puolta vuotta aiemmin suunniteltuja matkoja varattuna.
Vanhuksista pitää pitää huolta ja saa pitää huolta, mutta ei kaikkea vastuuta yhden perheen harteille eikä niin, että "oletetaan" toisten olevan aina käytettävissä.
Mistä nämä syyllisyys puheet oikein putkahtelevat?
voi hellanduudeli kun aikuiset ihmiset kuvittelevat että jonkun vanhuksen ja rakin hoito-ongelmat ratkeavat sillä, että kirjoitetaan nettiin,,,,,,sääliksi käy - sekä vanhusta että rakkia. todellakin!
Miksiköhän tällainen foorumi on keksitty?
Eiköhän tämä ole siksi olemassa että ihmiset saavat kertoa kokemuksiaan elämästä ja vaihtaa mielipiteitään. Tuskin alkuperäinen ja kukaan muu tänne huoliaan/kynnysmattona oloaan/ surujaan vuodattava kuvittelekaan, että ongelmat täällä kirjoitellessa ratkeavat, ehkä ongelmat saavat oikeat tai kohtuulliset mittasuhteet kun saa esim.mummamaisia vastauksia. Jos jotain, niin sen olen huomannut, että ihmiset osaavat nähdä vain yhden lauseen, muistavat lukemastaan vain yhden lauseen ja vastaavat siihen ärhäköityneenä spontaanisti. Tai sitten on niitä pakettiratkaisujen keksijöitä. Tai sitten on niitä saivartelijoita.
Mutta vielä kerran, tuskin tänne kirjoittajat tosiaan mitään ratkaisuja ongelmilleen meiltä lukijoilta haluavatkaan, mielipiteitä korkeintaan ja samanlaisia kokemuksia.
jos keskustelee se ei todella tarkoita että jonkun kaikkitietävän pitää antaa ohjeita.Keskustelu on mahdotonta kun pitää kertoa jonkin ohjeiden mukaan ja silloin syntyy vaan yhden ihmisen käsitys asioista.
voi olla tosi v-mia,mutta onneksi en kuulu enää siihen poppooseen.