"Takaikkuna", tänään Yle Teemalla, 21:35

Tämä ei ollut Hitchcockia vaan ranskalainen kauhusarja, joka teki minuun lapsena järisyttävän vaikutuksen: "Louvren kummitus". Tuon ajan lapselle hyytävä katsojakokemus.

"Me hirviöt", nyt tietenkin oli kauhukomedia. Isä Herman Munster = Fred Gwynne, muuten oli osin intiaanitaustainen, New York native, jos oikein muistan.

Entä "Peyton Place"? Ei mitenkään voisi laittaa uusintana, veronsa maksaneiden vanhusten iloksi?

Nuo vanhat elokuvat on aika karmeita. Niissä on kauhu osattu tehdä täysin erilailla kuin nykyisissä.

Äskettäinenkin "Jäähyväiset aseille" oli aika kamala vaikka kuvasi rakkautta. Kuoleman hetkellä on yksin ja pelkää pimeää johon on ilman Jeesusta matkalla riippumatta elämän rakkaudesta.
Mikään maallinen rakkaus ei auta kuoleman edessä.
Vain Jeesuksen rakkaus auttaa koska se vie valoon eikä pimeyteen.

Todella hyvä elokuva, hyllystä löytyy DVD, toinen hyvä on Vertigo, sekin Hitchcock movie starring James Stewart
On näissä vanhoissa ihan oma tunnelmansa jossa helppo viihtyä. Nykyään tuppaa oleen vaan näyttäviä stuntteja ja räjähdyksiä...juonet ohkasia.

Eräs, harvemmin telkusta tullut (vuosikymmeniin, kait) on Hitchcockin "Mies joka tiesi liikaa". Siinäkin James Stewart ja Grace Kelly. Tapahtumat muist. Marokossa, Casablankassa?

On jännä leffa.

Takaikkuna on kyllä hyvä elokuva. Kaikki tapahtumat kuvattu samassa pihapiirissä ja oikeastaan sen yhdestä ja samasta asunnosta ja sen ikkunasta. Siinä on tavallaan elokuva elokuvan sisällä, kun loukkaantunut mies katselee ikkunastaan takapihan tapahtumia ja kehittelee päänsä sisällä tarinoita näkemiensä tapahtumien perusteella. Ulkomaailmaa edustaa vain kapean kujan päästä näkyvä pätkä katua ja sen takana näkyvä kahvila. Tuota kapeaa kujaa käytetään taitavasti tarinan kerronnassa.

Tulisipa uusintapa tv-sarja "Alfred Hitchcock esittää", muistaakseni kai 90-luvulla kerran viikossa aina jokin jännitystarina.

Lainasin tänään ElisaViihteeltä "Linnut", 4:50€, 48 tuntia.

Sitä vanhaa "Hitchcock-esittää"-sarjaa kaipaisin itsekin.

Sitten myös "Hämärän rajamailla" / "Twilight Zone". Muistan siitä etenkin yhden kertomuksen, kun jo iäkkäämpi mies ja vaimo olivat automatkalla ja yllättäen joutuivat johonkin suureen hienostohotelliin, he eivät muistaneet, kuinka olivat sinne tulleet, tapahtui kaikenlaista mystistä ja sitten toinen heistä katosi... Häntä kuulutettiin ja kuulutettiin, muttei vain löytynyt... Muistan kuulutukset: "mrs Alexander! Mrs Alexander!..." Ratkaisu oli se, että he olivat joutuneet auto-onnettomuuteen, siirtyneet kuolemanrajan taa Tuonelan juhliin, mutta onnettomuuspaikalla muist. vaimo sitten elvytettiin. Lopuksi mies tuli vielä kuolemanrajan takaa hyvästelemään hänet..."

Todella hienoa, että Teemalla esitetään näitä vanhoja elokuvia ja jopa taustoitetaan niitä. Silti ainakin itselleni tulee harmistunut olo, kun katson Teeman elokuvakeskusteluja. Esim. Chaplinin poika -elokuvaa käsiteltäessä joku puhui siitä, kuinka Chaplinin myöhempi vaimo Lita Grey esiintyy 12-vuotiaana siinä elokuvassa ja että siinä nähdään groomingin tapahtuvan. Se oli kyllä liioittelua, eihän tiettävästi Chaplinin ja Litan suhde silloin alkanut, vaan vasta vuosia myöhemmin kun he tapasivat uudestaan.
Sitten taas Diktaattori-elokuvasta puhuttaessa joku vihjaili, että Chaplinin ei olisi ehkä pitänyt tehdä koko elokuvaa, koska se ei ehkä ollut "hänen tarinansa". Ilmeisesti tarkoitus oli viitata siihen, että Chaplin ei ollut juutalainen, vaikka sitä ei suoraan sanottu. Tämäkin tuntui vähän suhteellisuudentajuttomalta. Kenties Chaplinin silloisen vaimon, joka nähdään naispääosassa ja joka oli juutalainen, olisi pitänyt ohjata elokuva. Kelpaisiko se sitten paremmin.
Sentään Teema yrittää, mutta kieltämättä tulee suuri kaipaus ja menetyksen tunne, kun ajattelee millaisia elokuvaesittelyitä televisiossa ennen esitettiin.

Se on tätä nykyaikaa takaikkunat ja B raput.

Kirjoitin äsken Google-hakuun "yle areena takaikkuna" ja napsautin ylintä hakutulosta ja muutaman sekunnin päästä pöytäkoneen 24 tuuman näytöllä pyöri Takaikkuna-elokuva.