Luulenpa että useimmille on yllätys että Suomen rintamalla Suomella ja Saksalla oli selvä miesylivoima määrissä kesäkuun lopulta 1941 aina kevättalven 1944 saakka. Senkin jälkeen Neuvostoliiton määrällinen miesylivoima ei ollut erityisen suuri kun sen divisioonat olivat puolta pienemmät kuin suomalaisten ja saksalaisten.
NL oli vain sotilaallisesti kehittynyt niin tulivoimaiseksi ja nopeaksi ettei akselin sotavoimista ollut enää niitä patoamaan.
NL oli vain sotilaallisesti kehittynyt niin tulivoimaiseksi ja nopeaksi ettei akselin sotavoimista ollut enää niitä patoamaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Koko itärintamalla akselivalloilla oli miesylivoima aina lokakuun alkuun 1942. Sen jälkeen miesylivoima siirtyi Neuvostoliitolle ja samalla tapahtui sodan käänne. Vielä Kurskin taistelujen aikaan heinäkuussa 1943 NL:n määrällinen miesylivoima ei ollut erityisen valtava. Se alkoi kasvaa sen jälkeen.
Suomen rintamalla tyypillinen akselin ylivoima miesmäärillä oli 2:3 vuosina 1941-1943. Puna-armeijan defensiivinen tulivoima oli niin kova että sen 6500 miehen jv-divisioona kykeni puolustautumaan hyvinkin jotain 12 000-14 000 miehen akselin divisioonaa vastaan Suomen korpiolosuhteissa.
"Luulenpa että useimmille on yllätys että Suomen rintamalla Suomella ja Saksalla oli selvä miesylivoima määrissä kesäkuun lopulta 1941 aina kevättalven 1944 saakka."
Mihin perustat laskelmasi?
Suomi kotiutti maatalouden ja teollisuuden tarpeeseen n. 104 000 miestä 1941 loppu vuodesta lähtien.
Tämä oli merkittävä heikennys joukkoihin eikä niitä saatu määrävahvuuteen edes seuraavien ikäluokkien täydennyksillä vuoteen 1944 mennessä.
Varsinkin kevytosastojen, jotka olivat divisioonien nyrkki, poisto heikensi armeijan suorituskykyä.
Ja juuri siksi, että voimasuhteet olivat kotiuttamisten jälkeen niin tasaiset, ei käytö suuria taisteluja asemasotien aikaan ja tappiot olivat vähäiset!