Nuoresta lähtien minulla on ollut tätä kokemusta harvakseltaan. Nyt olen nelikymppinen. Olen pari kertaa myös kysellyt ihmisiltä nettipalstoilla, josko olisi joku toinenkin, jolla on tätä samaa ollut tai josko joku tietäisi, mistä ilmiössä on kyse. En ole saanut vastauksia. Joten kyselen taas.
Joskus, kun olen tapaamassa jotakuta läheistäni, huomaan yhtäkkiä alkaneeni kokea, että hän on minulle vieras. Saatan siis esim. odottaa, että kaverini tulee pian autolla hakemaan minut, ja alankin kokea, etten tunne häntä ja minua alkaa siksi hieman jännittää se hetki, kun istuudun autoon hänen viereensä. Ajattelen suunnilleen: "Miten pystyn uskottavasti esittämään hänelle, että kaikki on normaalisti?"
Tiedostan siis itse että kyseessä on jokin mielenhäiriö, koska järjellä tiedän, että totta kai tunnen kaverini ihan kuten ennenkin. Kyseessä ei näin ollen voi olla capgras-oireyhtymä, jossa henkilö luulee, että hänen läheisensä on huijari / vaihdokas.
Mitä siis tarkoitan sillä, että läheiseni on yhtäkkiä vieras ja etten tunne häntä? Hyvin luultavasti kyse on siitä, etten jostain syystä "kohtauksen" aikana tunne niitä tunteita, joita liittyy muistoihin läheisestäni. Olen päätellyt, että ongelman on pakko olla tunneperustainen, koska tiedän kaikki faktat läheisestäni "kohtauksen" aikanakin ihan normaalisti: läheisen nimen, hänen ulkonäkönsä, syntymäaikansa, harrastuksensa, mielipiteensä jne.
"Kohtaus" menee ohi yhtä huomaamatta kuin se oli alkanutkin. Yllä olevaa esimerkkiä käyttääkseni: istuutuessani autoon kaverini viereen, kohtaus on jo poistunut ja alan jutella hänelle normaaliin tapaan. Mikäli muistan "kohtauksen" automatkalla, ajattelen vain, että no olipas hassu kokemus.
Joskus, kun olen tapaamassa jotakuta läheistäni, huomaan yhtäkkiä alkaneeni kokea, että hän on minulle vieras. Saatan siis esim. odottaa, että kaverini tulee pian autolla hakemaan minut, ja alankin kokea, etten tunne häntä ja minua alkaa siksi hieman jännittää se hetki, kun istuudun autoon hänen viereensä. Ajattelen suunnilleen: "Miten pystyn uskottavasti esittämään hänelle, että kaikki on normaalisti?"
Tiedostan siis itse että kyseessä on jokin mielenhäiriö, koska järjellä tiedän, että totta kai tunnen kaverini ihan kuten ennenkin. Kyseessä ei näin ollen voi olla capgras-oireyhtymä, jossa henkilö luulee, että hänen läheisensä on huijari / vaihdokas.
Mitä siis tarkoitan sillä, että läheiseni on yhtäkkiä vieras ja etten tunne häntä? Hyvin luultavasti kyse on siitä, etten jostain syystä "kohtauksen" aikana tunne niitä tunteita, joita liittyy muistoihin läheisestäni. Olen päätellyt, että ongelman on pakko olla tunneperustainen, koska tiedän kaikki faktat läheisestäni "kohtauksen" aikanakin ihan normaalisti: läheisen nimen, hänen ulkonäkönsä, syntymäaikansa, harrastuksensa, mielipiteensä jne.
"Kohtaus" menee ohi yhtä huomaamatta kuin se oli alkanutkin. Yllä olevaa esimerkkiä käyttääkseni: istuutuessani autoon kaverini viereen, kohtaus on jo poistunut ja alan jutella hänelle normaaliin tapaan. Mikäli muistan "kohtauksen" automatkalla, ajattelen vain, että no olipas hassu kokemus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nostan aloitustani. Oikeasti kiinnostaisi tietää mistä on kyse. Johan nyt on kumma etten vuosia kestäneistä kyselyistä huolimatta ole koskaan törmännyt keneenkään toiseen joka tietää tämän kokemuksen.
Onko sinulla joku läheisiin ihmissuhteisiin liittyvä trauma?
Pidän sitä mahdollisena. Muistan lapsuudestani huomattavasti vähemmän kuin ikätoverini omastaan. Ei se tietenkään tarkoita, että on jokin lapsuuden trauma, mutta se jättää sen mahdollisuuden.
Aloittaja
En tiedä, voivatko edes ammatilaiset kuten neurologit tai psykiatric voi tuon syytä varmasti sanoa. Mieleeni tuli kuitenkin eräs edesmenneen Oliver Sacksin kertoma tapaus luultavasti kirjassa "Mies joka luuli vaimoaan hatuksi" (Man who mistook his wife for hat). Luin kirjan ehkä 15 vuotta sitten. Muistaakseni kertomuksesa potilas väitti jotain sellaista, että hänen vanhempansa eivät ole hänen oikeita vanhempiaan tai jotain tuollaista. Kirjan luvussa käsitellään sitä, mistä se ehkä johtui neurologisesti, ja selitys oli nimenomaan jotain sen kaltaista, että potilas kyllä havaitsi ja tunnisti henkilöt oikein, mutta hänen aivoissaan ei tapahtunut normaaleja tunnekytköksiä henkilöihin tai asioihin liittyen. Sacks selittää, mistä hän arvelee tuon henkilön kokemuksen johtuvan aivojen tasolla.
Sinulla ei ole mitään noin vakavaa tilaa, mutta kertomuksesi perusteella kokemuksessasi voi olla jotain samaa tuon tapauksen kanssa, varsinkin kun sanoit: "Hyvin luultavasti kyse on siitä, etten jostain syystä "kohtauksen" aikana tunne niitä tunteita, joita liittyy muistoihin läheisestäni".
Joka tapauksessa tuo kirja on kyllä lukemisen arvoinen teos ihan kaikille joita aihe kiinnostaa, se käy läpi erilaisia tapauksia ihmisistä, joilta on esimerkiksi joku tietty aivojen alue vaurioitunut.
Olen itse asiassa itsekin lukenut tuon Sacksin kirjan nuorena! Mielenkiintoinen teos, ehkä paras tietokirja jonka olen lukenut.
Voi olla että oireessani on kyse jostain neurologista pikku häikästä. En ole siitä huolissani, koska sitä on esiintynyt niin harvakseltaan, ja "kohtaus" kestää suhteellisen lyhyen aikaa. Se on vain aina askarruttanut, koska en ole kuullut muiden puhuvan vastaavasta kokemuksesta.
Aloittaja