Impulsiivisuus ja ailahtelevat tunteet

Hei,

Kaipaat mm. vertaistukea, jos tulkitsin viestiäsi oikein. Onko Tukinet, https://tukinet.net/ sinulle tuttu paikka? Se on MIELI ry:n ylläpitämä sivusto, jossa yli sata eri järjestöä tarjoaa erilaisia maksuttomia kohtaamispalveluita kohderyhmilleen.

Lähes päivittäin Tukinetissä on monia ryhmächattejä eri aiheista. Niissä voi kohdata vertaisia ohjatussa ja turvallisessa ympäristössä. Tukinetin tukisuhteista ja yksilöchateistä saa kahdenkeskistä keskusteluapua, ja ryhmäkeskusteluissa voi keskustella haluamistaan asioista kellonajasta riippumatta.

Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin reksiteröitymistä.

Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Hei ap!

Monet jutuistasi kuulostavat tutuilta. Saako udella, kuinka vanha olet? Jos oot vielä kovin nuori, monet asiat (luonteessa, käytöksessä jne) voivat muuttua aika paljonkin.

Mulle tuli jotenkin aloituksesta mieleen autismin jokin muoto.
Ehkä olen itse jokseenkin outo, mutta eikös autismin kirjo ole aika laaja kuitenkin, johon mahtuu paljon erilaista oireilua?

Kerroin vain, mitä mieleen tuli, en ole oikea ihminen kertomaan totuutta, koska sitä en tiedä.

Olisi kiva, jos aloittaja, myöhemmin kirjoittelisit tänne palstalle ja kertoisit mitä kuuluu, ja onko mitään syytä ongelmille löytynyt. Koita jaksella ja hyvää syksyä.

Kuulostat kyllä paljon jonkin tyyppiseltä' Aspergerilta


ppoiiiui

Aaloittaja aikalailla minulta nuorena. Ei kai se kysymys niinkään oo tärkeä, että ootko autisti/aspergerin syndroomainen tai "vaan" erityisherkkä. Tärkeä kysymys on, miten sua vois auttaa, että pärjäät elämässäs.

Jotkut autistit/aspergerit kykenee itse järjestämään elämänsä niin, etteivät ylikuormitu. Valitsemaan esim. oikeanlaisen ammatin ja asuinpaikan. Ja he selviävät mahdollisesti elämästä hyvin ilman koskaan saamatta diagnoosiakaan. Diagnoosille ei ole tarvetta, kun pärjäävät. Mutta osa tarvitsee tukea, neuvontaa, apua ja niiden saamiseksi on hyvä se diagnoosi.

Hyvä juttu, ku saat tutkimuksia ja koulua on kevennetty. Ite muistan kans, miten väsyny olin aina siitä koulupäivästä. Olin hyvä ja kiltti oppilas, mutta melkein ikinä en jaksanu tehä läksyjä tai tein esim. alotin esitelmän teon viimesenä yönä, ennenku se piti palauttaa, sain ysin. En vaan enää jaksanu koulupäivän jälkeen. Silti sain ihan hyvät numerot kokeista. Kerran olin esim. kyllästyny matematiikantunnilla hitaasti etenevään opetukseen, niin laskin niin pitkälle kirjaa omatoimisesti, etten enää osannu. Sitte en kehannu sanoa, että oon puonnu kärryiltä, etten oo pitkiin aikoihin kuunnellu opetusta, joten aloin piirtämään vaan vihkoon. Sitä kesti jonkun aikaa ja sitten yhellä välkällä kaveri kysyi, muistanko, että meillä on kokeet. No en muistanu ja en ollu perillä niistä uusimmista laskuista. Kaveri sitte siinä välkällä opetti ne mulle suunnilleen. Sain seiskan siitä kokeesta. Enkä kapinoinu tms, niin ei mulle tehty mitään kevennyksiä. Eikä tullu kouluaikaan kai mieleen kellekään, että mua pitäis jotenki tutkia, vaikka aina ite kyllä tunsin itteni oudoksi, erilaiseksi, ulkopuoliseksi. Varmaan aika paljon laitettiin sen piikkiin, kun olin tyyliin koko koulun paras piirtäjä. Että toi on tollanen taiteilija.

Herran kiitos, ettei mua juurikaan kiusattu peruskoulussa! Siitä sosiaalisesta kömpelyydestä on kumminki myöhemmin aiheutunu ja aiheutuu mulle paljon haittaa. Mutta oon peruskoulun jälkeen ja aikuisena saanu kaikenlaisia muita ongelmia ja diagnooseja jo sellasen kasan, että autismia ei varmaan koskaan tulla tutkimaan...

-Mielenterveyskuntoilija