Heprealaiskirjeessä tuo vavahduttava lause?
Raamatussa kuitenkin.
Siis kristittykään ei ole näkevä Herraa ilman pyhitystä eli erottautumista Jumalalle.
Usein olen kuuullut ajatuksen että kun ihminen on erotettu Jumalalle kuuluvaksi Jumalan lapseksi niin hän on silloin pyhä. Tarkoittaako pyhitys juuri tätä vai kuuluuko siihen lisäosia muutakin huomioitavaa pelastumisen kannalta sen mahdollisen menettämisen suhteen?
Äimän käkenä,
Commandohauis
Raamatussa kuitenkin.
Siis kristittykään ei ole näkevä Herraa ilman pyhitystä eli erottautumista Jumalalle.
Usein olen kuuullut ajatuksen että kun ihminen on erotettu Jumalalle kuuluvaksi Jumalan lapseksi niin hän on silloin pyhä. Tarkoittaako pyhitys juuri tätä vai kuuluuko siihen lisäosia muutakin huomioitavaa pelastumisen kannalta sen mahdollisen menettämisen suhteen?
Äimän käkenä,
Commandohauis
Vastaukset 29
Vanhimmat
Pyhitys kai on sitä, että pitää luopua tahallisesta synnin harjoittamisesta ja pitää hiljentyä Jumalan edessä kuulemaan, mitä hän haluaa.
Käimän Äkenä.
Synnin kuolettamista Jumalan armon kautta. Ihmeellisesti Jumala saa synnin tuntumaan turhalta ja inhottavalta lopulta. Tuska synnistä kasvaa niin että sen tekeminen houkuttaa aina vähemmän ja vähemmän. En ole itse koskaan kokenut sellaista krapulaa mistä jotkut juopottelijat valittavat, mutta synti saa aikaan jotain vastaavaa aikaan itsessäni. Sitten on näitä uuden luomuksen luonteenpiirteitä: rauha, rakkaus, laupeus, siveys jne.
Kristus on meidän pyhityksemme. Kaikki muu on ihmistekoista paskaa. Avauksen tekijä ei tunnu tajuavan tätä.
Se että Kristus on pyhitys tarkoittaa, että Jeesus Kritus, Herra, ihmisessä tekee tämän pyhäksi. Ei sitä että ihminen säilyttää oman elämäntyylinsä ja on muka Jeesuksen oma samalla.
Tämä on juuri sitä ihmistekoista paskaa, jossa ihminen ryövää Jeesukselta Kristukselta tämän herrauden ja kuvittelee tietävänsä asiat ja tuntevansa itsensä paremmin kuin Kristus. Tällainen tekopyhyys perustuu siihen, ettei ole ymmärretty, mitä roomalaiskirjeen 6. luvussa lukee, eikä niin ollen uskota Kristuksen todella kuolettaneen ihmistä kanssaan ristillä.
Sinusta uskovaisen ei tule muuttua Kristuksen kaltaiseksi? Jeesus tämän muutoksen aikaansaa, mutta se on todellinen, eikä kukaan kenessä sitä jatkuvaa muutosta ei ole, ole Jeesuksen oma. Onko Jeesus sinusta seuraamisen arvoinen edes? Kun Jeesus eli pyhää ja puhdasta elämää niin tulee myös hänen seuraajiensa elää.
Raamatussa annetut kehoituksen parannuksen tekemiseen, synnistä luopumiseen ja pyhittymiseen eivät ole mitään turhia ja tyhjiä sanoja.
Matteuksen evankeliumi 7:22-23
"Moni sanoo minulle sinä päivänä:'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki:'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät."
1 Johanneksen kirje 3:4
"Jokainen, joka tekee synnin, tekee myös laittomuuden; ja synti on laittomuus."
Joten joo, kyllä sinunkin pitää pyhittyä ja puhdistua synneistäsi ihan käytännössä, se ei ole vaihtoehtoinen asia. Jeesus käännyttää laittomuuden tekijät luotaan. Et sinäkään siihen itse pysty, mutta sen on sinulle tapahduttava Jeesuksen Hengen vaikuttamana.
Pelastuksensa mahdollista menettämistä pohtiva kuvittelee Jeesuksen pelaavan ihmissieluilla pingistä saatanan kanssa.
Pelastusta ei voi menettää, mutta usko ilman tekoja on kuollut. Kristus on vain niissä ketkä pyhittyvät.
Tässä taas Sanaa, joka voi selventää:
Ilm. 22:11 Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Eli Jumalan suorittaman pyhitystyön kautta ja avulla, uskova, joka on pyhä, pyhittyy lisää, eli vapautuu toimimasta väärin, eli Jumalan tahdon vastaisesti.
Uskovasta siis ei tule mikään täydellinen uudestisyntymässä, vaan siitä alkaa Pyhän Hengen vapautus työ eli pyhitystyö uskovassa.
Mutta jos siis uskova ei elä Hengen pyhityksessä, vaan paaduttaa itsensä ja menee takaisin maailmaan, ja elää tahallisessa synnissä sydämen paatumuksessa, niin silloinhan lopulta voi käydä hullusti.
7 Sentähden, niinkuin Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä,
8 Älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa,
9 jossa teidän isänne minua kiusasivat ja koettelivat, vaikka olivat nähneet minun tekojani neljäkymmentä vuotta;
10 sentähden minä vihastuin tähän sukupolveen ja sanoin: 'Aina he eksyvät sydämessään'; mutta he eivät oppineet tuntemaan minun teitäni;
11 ja niin minä vihassani vannoin: 'He eivät pääse minun lepooni'."
12 Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta,
13 vaan kehoittakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: "tänä päivänä", ettei teistä kukaan synnin pettämänä paatuisi;
14 sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.
15 Kun sanotaan: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa",
16 ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
17 Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
18 Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.
Niin ja huomaa se "hauis" !
Että on kaksi ihan eri tapausta, eli yhä vailla pyhitystä oleva uskova, joka yhä lankeilee, mutta katuu ja pyytää anteeksi !
Toinen taas on se uskova, joka ei välitä siitä, että tekeekö vääryyttä / syntiä, eikä siten myöskään kadu, eikä pyydä anteeksi.
Monesti toisesta uskovasta ei toinen uskovakaan nähdä tuota eroa, joten ei pidä mennä tuomitsemaan näön mukaan, sillä Yksi on Tuomari, jonka edessä kukin vastaa omista synneistään.
Kaiken kaikkiaan ero on siis sydämen asenteessa, toinen siis vie yhä jatkuvaan pyhitykseen.
Toinen taas sydämen paatumuksen kautta jopa luopumukseen ja siten kadotukseen.
Tämä on juuri sitä ihmistekoista paskaa, jossa ihminen ryövää Jeesukselta Kristukselta tämän herrauden ja kuvittelee tietävänsä asiat ja tuntevansa itsensä paremmin kuin Kristus. Tällainen tekopyhyys perustuu siihen, ettei ole ymmärretty, mitä roomalaiskirjeen 6. luvussa lukee, eikä niin ollen uskota Kristuksen todella kuolettaneen ihmistä kanssaan ristillä.
Paavali kirjoittaa room. 6:n alussa SEITSEMÄN KERTAA meidän KUOLLEEN yhdessä Kristuksen kanssa, mutta tämän paskaoppi tätä ymmärrä. On nimittäin mielipuolista kuolettaa "asteittain" jo kerta kaikkiaan kuollutta. '
Menettekö te itsenne pyhittäjät hautajaisiinkin sillä ajatuksella, että varmistatte, että vainaja varmasti ymmärtää pysyä kuolleena?
Voi voi kun osaatkin olla sekaisin oppeinesi !
Loppuiko sinun OMA tahtosi eli lihan tahto uudestisyntymisessä ???
Vai teetkö yhä siis syntiä, eli toimit ns. "LIHASSA" ???
Joten herää sinä jo harhoistasi !
Tällaista hevonpaskaa saa kuulla toistuvasti teiltä, jotka ette usko Paavalin roomalaiskirjeen 6. luvun sanomaa, vaan selitätte sen tyhjäksi ihmisopeillanne. Paavali ei mainitse halaistua sanaa teidän paskanpuhujien lemmikkitermeistä, kuten "oma tahto" ja "lihan tahto", joista te pidätte kiinni kuin krapulainen juoppo olutkoristaan.
Te olette muodostaneet opin, jossa vatlkataan noita Paavalille vieraita ilmauksia ja ollaan niin täynnä tätä hevonpaskaoppia että kehotetaan Paavalia siteeraavia heräämään harhoistaan! :D :D :D :D :D
Ja opillisen itsevarmuuden & omavanhurskauden keltainen neste on niin kertakaikkisesti täyttänyt sinun päsi, ettei sinua pohdituta edes yhtä hetkeä se, että sinä täytät pääsi sanoilla ja ilmauksia, joita Paavali ei käytä.
Muistetaan myös pyhittää lepopäivä!
Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää. (5. Moos. 5:15)
Työn orjuus oli päättynyt! Viikon seitsemäs päivä korostaa näin ollen sitä, että se on muisto- ja juhlapäivä työpakosta vapautumiselle. Vapaus on kallisarvoinen lahja. Israelilaiset saivat kerran viikossa muistella sitä ja olla siitä kiitollisia.
Sapattina perheellä on mahdollisuus kokoontua yhteen. Silloin on hyvä pitää mielessä lain sanat: Jokainen teistä kunnioittakoon äitiään ja isäänsä. Pitäkää kunniassa sapatti ja määräykset, jotka minä olen antanut. Minä olen Herra, teidän Jumalanne. (3. Moos. 19:3)
Yllä mainitusta raamatunkohdasta on kiintoisaa huomata, että äiti mainitaan isää ennen. Nimenomaan vanhempien tehtävä on kertoa lepopäivän merkityksestä lapsilleen; ja lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan, kun he tekevät näin. On huomionarvoista, kuinka nämä kaksi käskyä on liitetty yhteen.
Lepopäivänä on mahdollisuus samoilla luonnossa ja ihailla sen kauneutta. Sapatti oli juuri se päivä, jonka ihminen ensimmäisenä kokonaisena päivänä sai elää. Kaikkeen toimeen tartuttiin vasta levon kautta! Tämä sama havainto on Uuden testamentin ihmisellä, sillä vasta sapatin lepo Kristuksessa suo hänen uurastukselleen todellisen täyttymyksen.
tässä leike
Muistapa lepopäivän pyhittäjä myös ympärileikkauttaa sukusi kaikki poikalapset 8 päivän ikäisinä.
Niin ja muista myös täyttää KOKO laki !
Jaak. 2:10 Sillä joka pitää koko lain, mutta rikkoo yhtä kohtaa vastaan, se on syypää kaikissa kohdin.
3Moos.11:44 Sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne; pyhittäkää siis itsenne ja olkaat pyhät, sillä minä olen pyhä..... 3Moos.19:1-2 Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: Puhu kaikille israelilaisten seurakunnalle ja sano heille: Olkaat pyhät, sillä minä, Herrra, teidän Jumalanne, olen pyhä. 3Moos.20:7-8 Pyhittäkää siis itsenne ja olkaat pyhät; sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne. Ja noudattakaa minun käskyjäni ja pitäkää ne. Minä olen Herra, joka pyhitän teidät. 1Piet.1:16 Sillä kirjoitettu on: Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.
Loimulohi oli erityisen hyvää. Su - Ti sitä söin.
Lain sijaan elämme nyt armon aikaa ja armon mukaan saamme tuomiomme. Kiitos ketjuun vastauksista. Sain selvyyden että minä olen elänyt pyhityksessä eli tietääkseni pyhityksen osalta vaellukseni on kunnossa. Jumalan armosta osallisuus ei ole kaikille vaan armolle on omat ehtonsa, mutta ne ovat mielestäni helppo täyttää. Vai kuinka, kristitty?
Jeesus armon mulle soi, hän poisti orjuutein, kuorman syntien. Sen mua helpottaa nyt jo saatan aavistaa kuin kala haavissa ikiautuu veen vapauden unelman siniseen kuinka liki oon jo kiun siel jo oisinnii.
Oman hengellisen tilani ja hedelmieni tarkkailu on toistuvaa. Välillä pysähdyn miettimään teinkö oikein vain menikö väärin. Ainakin harvenemaa synnin puoleen on tullut uudestisyntymäni jälkeen paljon ja asennekin on sen suhteen tiukentunut kurinalaisuudesta kielien. Parannuksenteko johtaa pyhittymiseen, parannuksentekemättömyys johtaa paatumiseen. Sellaisen oivalluksen löysin vastauksesta ja mieleeni nousi jälleen kehotus tehdä parannus Jeesuksen omina sanoina Johanneksen saamassa ilmestyksessä Jeesukselta:
"Muista siis, mistä OLET LANGENNUT, ja TEE PARANNUS, ja TEE niitä ensimmäisiä TEKOJA; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ELLET TEE PARANNUSTA."
Joh 2:5
Tiukkaa ja selvää käskynantoa. Paitsi mitä tarkoittaa " työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan" ? Taas tämä pelastuksen menettämisen mahdollisuus parannuksen tekemättä jättämisestä, josta seuraa paatumusta.
Pyhä
Commandohauis Pyhä
Pyhä
Uskosi johtoajatuksena on se, että sinä et suinkaan ole pelkkä Viiniköynnöksen oksa vaan myös Puutarhuri. Itsekin elin noin kolmisenkymmentä vuotta, kunnes sain armon nähdä olevani (ja meidän kaikkien olevan) YHTÄ Kristuksen kanssa - ei jotenkin teoreettisesti vaan konkreettisesti ja täydellisesti. Oksan tehtävä ei ole imeä elämännestettä rungosta, koskapa Viiniköynnös ei ole jaettu vaan eheä elävä organismi, jonka nesteet kiertävät myös oksissa täysin luontevasti ja pakottamatta. Samasta asiasta puhuu Paavali puhuessaan Kristuksen ruumiista, joka ja jonka pää Kristus on. Jokainen meistä tajuaa, ettemme me ihmisinä muodostu osista (pää torso jalat kädet) samalla tavoin kuin vaikapa tehtaassa kokoon kyhätty auto vaan että muodostamme yksilöihmisinä jakamattoman ykseyden. Samoin on Kristuksen (ja meidän) laita.
Kun tämän tajuaa, häviää tarve verrata itseään omaan itseensä ja mitata itseään omalla itsellään, josta Paavali kritisoi joitakin valheveljiä ja jota hän piti mielettömänä.
Lisäys: Jeesus ei sano olevansa Viiniköynnöksen runko vaan (koko) Viiniköynnös. Ja Hän sanoo meidän olevan Hänen oksiaan. Niin ollen Hän on meitä ja me olemme Häntä. Jos tämä kuulostaa omituiselta, se kuulosta omituiselta siksi, että saarnaajat ovat olleet tästä niin tietämättömiä, etteivät ole tästä opettaneet. Ja kuitenkin tämä on Paavalin koko opetuksen johtoajatus, koskapa hän käyttää kirjeissään yli SATA kertaa ilmausta "Kristuksessa"/"Hänessä". Eli se, mikä on Paavalin opetuksessa kaikkein tärkeintä ja keskeisellä sijalla, on unohdettu tyystin.
Siksipä tällaista ihmiskeskeistä sontaa on liikkeellä myös pyhityksen suhteen.
Nyt tulee pahaa tuubaa....
Mitä Herra ITSE opettikaan ???
1 "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
!!!
2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
!!!
7 Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
8 Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
9 Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
10 Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.
11 Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
Tässä on siis aivan sama sanoma, kuin mistä edellä jo kirjoitin, ja jonka "hauis" ymmärsi ihan oikein !
Mutta sinä siis opetat ihan muuta, eli puuta ja heinää, eli Raamatun ja Jeesuksen opetuksen vastaisesti !
HÄNESSÄ !
Uskovalla on jatkuva taistelu LIHAN ja Hengen välillä !
Silloin kun uskova toimii lihassa, eli lihansa tahdossa, hän toimii vastoin Herraa ja Hänen tahtoaan !
Joten silloin EI TOIMITA ja ELETÄ Hänessä, vaan omassa lihassa ja lihan tahdossa !
Jos tämän perusasian kiellät, eli sen, että raahaat LIHAASI mukanasi koko maanpäällisen elämäsi ajan, niin PAHASSA harhassa sinä silloin elät.
Sellainen tila muistuttaa jo psykoosia, jossa ihminen elää omassa harhaisessa mielikuvitusmaailmassaan, eikä todellisuudessa !
Siis kuten Sana sanoo:
Kol. 2:6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
Jos emme siis vaella Hänessä, niin elämme lihassamme:
Gal. 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Siis KUKAAN , EI KUKAAN uskova kykene elämään vain ja ainoastaan Hengessä, eli Hengen mukaan!!!
Jokainen meistä elää paljon lihan mukaan eli oman tahtomme mukaan, joka siis sotii / himoitsee Henkeä vastaan !
Gal. 5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Mutta kuten Paavali sitten lohduttaen sanoo, me saamme kasvaa ja pyhittyä Pyhän Hengen pyhityksessä kohti parempaa...
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Eli kelpaan Taivaalliselle Isälleni tälläisenäni, ihan kuten omat lapseni kelpaavat KASVAVINA ja OPPIVINA ja KEHITTYVINÄ minulle, koska heitä rakastan ja he ovat lapsiani, kuten minä olen lapsi Isälleni !
Sun on aivan turha kälättää tuota hevonpaskaasi. Ajattelin laillasi 30 vuotta, kunnes koitti vapaus (C. T. Studdin vävyn Norman Grubbin kirjoitusten myötä). Sinä huudat vain omaa uskonnollista psykoosiasi ulos, kun sinua kauhistuttaa, kun joku on päässyt tuosta psykoosista vapaaksi. Pölhö, SINÄHÄN se kuvittelet uskovan olevan kahtiajakautunut, en minä! :D :D :D
Taas sinä kälätät käsitteillä, joita Paavalilla EI OLE. Siinäpähän kälätät. Itsepähän olet kahleesi itsellesi ylle pukenut.
Pälä pälä. Sinun omatekoinen, ihmiskeskeinen oppisi on heinää ja olkia. Kerran ne palavat karrelle, mutta sinä itse kuitenkin pelastut.
Niin ja en muuten tuhlaa enää sekuntiakaan sinun pystyyn kuolleeseen kirjaimen palvontaasi ja sen kommentointiin. Sekasikiöoppeiihin ei kannata aikaansa tuhlata. Kuulemiin.
Kirjoituksesi kertoo paljon sinusta itsestäsi !
Olet juurikin se paatunut pahantekijä, se tulee läpi kaikesta kirjoittamstasi.
Sinulla on näköjään Jumalalta oikein lupa haukkua ja nimitellä lähimmäisiäsi !
Eli todistit juuri omalla toiminnallasi, tuon kirjoittamani oikeaksi !
Vai onko se kuitenkin niin, että sinä vain olet paha, etkä ole edes uudestisyntynyt ?!
Luuk. 6:45 Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.