Prokarelialle, Kareliaklubille ja muille palautusjärjestöille viime viikonloppu oli ankea.
Ensin tuli takkiin Karjalan liiton liittokokouksessa, joka valitsi puheenjohtajakseen edelleen kansanedustaja Markku Laukkasen 246 äänellä palautusjärjestöjen raivokkaasti ajaman ehdokkaan Antero Siljolan saadessa 91 ääntä. Näin vallankaappausyritys Karjalan liitossa epäonnistui, eikä evakkojen omaa liittoa vieläkään saada palautusjärjestöjen toivomalle kurssille. Tokihan tappio käännettiin prokarelialaisittain vielä näyttämään paremmalta: "Vaalin tulos on poikkeuksellinen vastalause liiton istuvalle johdolle"
Samassa yhteydessä Karjalan liitto vielä julkisti gallupin, jonka mukaan vain 26% suomalaisista kannattaa palautusta, kun viime kesänä luku oli 38%. Toki Prokarelia ehti jo tuomitsemaan gallupin kysymyksenasettelultaan "koivistolaiseksi", mutta unohtipa mainita, että palautuksen ehdottomien vastustajien määrä molemmissa gallupeissa oli sama 57%, missä lukema on pysynyt viime vuodet.
Palautusjärjestöjen kannalta kiusallisinta uudessa gallupissa oli kannattajille esitetty jatkoysymys taloudellisista vaikutuksista. Niille, jotka kannattivat palautusta tai eivät osanneet sanoa, esitettiin jatkokysymys: "Kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi tuntuvia taloudellisia kustannuksia Suomelle." Kysymykseen vastasi myöntävästi (palautuksen kannattajista siis) 34 prosenttia, ei-vastauksia oli 42 prosenttia. Tutkimuksesta käy selväksi, että palautuksen kannatusta vähentävät selvästi palautukseen liittyvät kustannukset ja siihen liittyvät ulkopoliittiset uhat. Vielä on reformeissa kehittelemistä ;)
Karjalan liitto julkisti myös uusitun Karjala-toimenpideohjelman. Ohjelmassa Karjalan Liitto julkaisee ohjelmallisen tavoitteensa ja määrittelynsä Karjalan kysymykseen, mikä määrittyy kulttuurisista lähtökohdista karjalaisuuden säilyttämiseksi ja kehittämiseksi osana suomalaista elämänmuotoa. Karjalan kysymykseen sisältyy myös kannanotto Karjalan palautukseen, sen mahdollisuuksiin ja realiteetteihin.
Liiton esitys perustuu Karjalan kysymyksen maltilliseen käsittelyyn ja eteenpäin viemiseen ja tämähän ei aggressiivisempaa linjaa vaativille palautusjärjestöille kelpaa.
Nyt jäädään jännittämään miten palautusjärjestöt yrittävät kääntää kärsimänsä "takapakin" puhtaaksi voitoksi. Näinhän niille on taipumus tapahtua ;)
Ensin tuli takkiin Karjalan liiton liittokokouksessa, joka valitsi puheenjohtajakseen edelleen kansanedustaja Markku Laukkasen 246 äänellä palautusjärjestöjen raivokkaasti ajaman ehdokkaan Antero Siljolan saadessa 91 ääntä. Näin vallankaappausyritys Karjalan liitossa epäonnistui, eikä evakkojen omaa liittoa vieläkään saada palautusjärjestöjen toivomalle kurssille. Tokihan tappio käännettiin prokarelialaisittain vielä näyttämään paremmalta: "Vaalin tulos on poikkeuksellinen vastalause liiton istuvalle johdolle"
Samassa yhteydessä Karjalan liitto vielä julkisti gallupin, jonka mukaan vain 26% suomalaisista kannattaa palautusta, kun viime kesänä luku oli 38%. Toki Prokarelia ehti jo tuomitsemaan gallupin kysymyksenasettelultaan "koivistolaiseksi", mutta unohtipa mainita, että palautuksen ehdottomien vastustajien määrä molemmissa gallupeissa oli sama 57%, missä lukema on pysynyt viime vuodet.
Palautusjärjestöjen kannalta kiusallisinta uudessa gallupissa oli kannattajille esitetty jatkoysymys taloudellisista vaikutuksista. Niille, jotka kannattivat palautusta tai eivät osanneet sanoa, esitettiin jatkokysymys: "Kannatatteko Karjalan palautusta, jos se merkitsisi tuntuvia taloudellisia kustannuksia Suomelle." Kysymykseen vastasi myöntävästi (palautuksen kannattajista siis) 34 prosenttia, ei-vastauksia oli 42 prosenttia. Tutkimuksesta käy selväksi, että palautuksen kannatusta vähentävät selvästi palautukseen liittyvät kustannukset ja siihen liittyvät ulkopoliittiset uhat. Vielä on reformeissa kehittelemistä ;)
Karjalan liitto julkisti myös uusitun Karjala-toimenpideohjelman. Ohjelmassa Karjalan Liitto julkaisee ohjelmallisen tavoitteensa ja määrittelynsä Karjalan kysymykseen, mikä määrittyy kulttuurisista lähtökohdista karjalaisuuden säilyttämiseksi ja kehittämiseksi osana suomalaista elämänmuotoa. Karjalan kysymykseen sisältyy myös kannanotto Karjalan palautukseen, sen mahdollisuuksiin ja realiteetteihin.
Liiton esitys perustuu Karjalan kysymyksen maltilliseen käsittelyyn ja eteenpäin viemiseen ja tämähän ei aggressiivisempaa linjaa vaativille palautusjärjestöille kelpaa.
Nyt jäädään jännittämään miten palautusjärjestöt yrittävät kääntää kärsimänsä "takapakin" puhtaaksi voitoksi. Näinhän niille on taipumus tapahtua ;)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kaksi eteen ja yksi taakse. Yleensä suuret asiat etenevät hitaasti mutta varmasti. Vielä tulee sekin aika, jolloin "nykysuomalaisten" ja heitä tukevien lammaslaumojen silmät aukeavat.
Ei ole mennyt kauankaan siitä, kun nämä samat "nykysuomalaiset" pitivät sotaveteraaneja rikollisina. Enää ei taideta niin ajatella tai ainakaan ei uskalleta sanoa sitä ääneen.
"Kaksi eteen ja yksi taakse. Yleensä suuret asiat etenevät hitaasti mutta varmasti. "
Eihän Suomen armeijaakaan opeteta perääntymään. Opetetaan vaan tekemään täyskäännös ja etenemään takaisin tulosuuntaan.
Melkoinen "kaksi eteen ja yksi taakse" -askel on tuo kannatuksen putoaminen vuodessa 38% -> 26% !? Näyttää paremminkin siltä, että nyt palauttajat harppasivat kaksi askelta taaksepäin, kun viimeiset kaksi galluppia ovat pysyneet varpaillaan samoilla lukemilla. Melkoista steppailua :)
Näyttää kannattajakuntakin kyllästyvän ja huomaavan miten puheet ja käytäntö eivät vastaa todellisuutta. Epäröivien määrässähän kasvua oli, ei vastustajien.
"nykysuomalaisiin" vai lampaisiin? Mistä muuten tiedät mitä Suomen armeijassa opetetaan? Kuullut "nykysuomalaisilta"?
Siellä kahdesti on. Kääntymässä käyty. Etenemistä jatkettu. Tulosuuntaan.
Ainoa lähimmän 1000 vuoden uskottava rajansiirto olisi Suomen itsehallintoalueen pysyvä liittäminen takaisin Äiti Venäjään.
KAHDESTI??????????
Ei tässä Karjalan palauttamisessa ole vielä mitään takapakkia tullut, sillä eihän hommaa ole vielä edes aloitettu. Nyt on vasta päästy kansalaiskeskustelussa alkuun, ja sekin on hyvä asia. Aiemmin asiasta piti kokonaan vaieta, joten Karjala-tuopin ääressäkään ei saatu parhaita ideoita esiin. Nyt vapaan kansalaiskeskustelun aikana tilanne alkaa jo hahmottua paremmin.
Minä olen omissa puhdinnoissani tullut siihen tulokseen, että voimakkailla ja kovilla vaatimuksilla emme saa mitään merkittävää tulosta aikaan. Venäjän ei tarvitse kovin paljon välittää äänekkäistäkään mielenilmauksistamme, sillä laulukuoromme on vähän liian pieni.
Meidän täytyisi pystyä markkinoimaan asiaamme venäläisille jotenkin epäsuorasti. Pitäisi saada venäläiset ihan itse tajuamaan se asia, että Karjalan palauttaminen olisi Venäjälle loistava PR-temppu, jolla se saattaisi suuresti karistaa harteiltaan kommunismin pahaa painolastia ja saisi aikaan täydellisen muutoksen suomalaisten venäläisiä kohtaan tuntemissä asenteissa. Kannattaako Venäjän jättää tämä temppu käyttämättä?
Karjalan palauttamisessa kannattaisi harkita myös ulkopuolista apua. Jos esimerkiksi vanha aseveljemme Saksa ( Venäjän tärkeimpiä kauppakumppaneita) saataisi joissakin yhteistyöhankkeessa hieman vihjaisemaan venäläisille siitä, että Karjalan palauttaminen tyhjänä takaisin Suomelle saaattaisi edelleen "rasvata rattaita", niin uskoisin venäläisten neuvottelijoidenkin alkavan käsitellä Karjala-kysymystä toisella tavalla. Järki saattaisi lopulta voittaa, ja Karjalan palauttamisesta tyhjänä voitaisiin aloittaa neuvottelut.
Tällä hetkellä ei kuitenkaan kannata hötkyillä, vaan täytyy keskittyä edelleen Karjala-keskustelun syventämiseen ja uskon vahvistamiseen. Baltian maatkin saivat itsenäisyytensä takaisin, koska kansalaisilla oli niin vahva usko asiansa oikeutukseen. Jos kaikki suomalaisetkin uskoisivat aidosti Karjalan palauttamiseen ja pitäisivät sitä tärkeänä, niin mahdollisuuksia alkaisi olla paljonkin. Jos riittävää uskoa ei suomalaisilla ole, niin tietenkään silloin asiasta ei tule mitään.
Paasikivikin sanoi, että suomalaiset ovat poliittisesti lahjattomia ihmisiä. Tämän Karjala-kysymyksen hoitamisessa huippupoliitikkojemme lahjattomuus on tullut erittäin selvästi esiin.
...kesken evakkopojaltakin, niin hiljaa tässä "hyvää" tehdään ;)
Palautusjärjestöjen papottuminen ja mummottuminen ovat jo faktoja, ketkäs palauttavat Karjalaa kymmenen vuoden päästä?
Ei aika mihinkään lopu. Minulla ainakin on aikaa nyt enemmän kuin koskaan aiemmin miettiä Karjalan palauttamista, sillä eläkkeellä ollessa ei ole enää leipätyötä häiritsemässä. Pakko tunnustaa, että se aktiiviaika elämästäni kului tämän tynkä-Suomen hyvinvointia rakentaessa, ja tärkeä Karjala-asia oli taka-alalla. Nyt tilanne on aivan toinen.
Monilla on se käsitys, että halu Karjalan palauttamiseen menisi hautaan vanhojen ihmisten mukana. Tämä ei näytä olevan ollenkaan totta, sillä nousevassa nuorisossa on paljon tervehenkistä porukkaa, joka on hyvinkin kiinnostunut Karjalan palauttamisesta. Tätä parasta kansanosaamme oikealla tavalla kouluttamalla voidaan tulevaisuudessa saada vielä jotain aikaankin.
"Pakko tunnustaa, että se aktiiviaika elämästäni kului tämän tynkä-Suomen hyvinvointia rakentaessa, ja tärkeä Karjala-asia oli taka-alalla. Nyt tilanne on aivan toinen. "
Et sinä mikään poikkeus ole.
Eduskunnan evp. puhenainen ja Karjala liiton evp. varapuheenjohtaja on tehnyt terävän havainnon Karjalan palautuksen kannattajakunnasta. Uosukaisen mukaan Karjalan palautuksen kannatus kasvaa sitä mukaa mitä kauempana ollaan yhteiskunnallisesta vastuusta. Gallupitkin tätä havaintoa tukevat, kannatus on suurinta nuorten (alle äänestysikäisten, eivät elätä itseään) ja eläkeläisten keskuudessa. Kun ei huolta huomisesta, omasta ja jälkikasvunsa tulevaisuudesta, niin voi vaikka haastaa riitaa naapurin kanssa kun tietää että muut maksavat jos vahinkoa syntyy ;)
"nousevassa nuorisossa on paljon tervehenkistä porukkaa, joka on hyvinkin kiinnostunut Karjalan palauttamisesta. Tätä parasta kansanosaamme oikealla tavalla kouluttamalla voidaan tulevaisuudessa saada vielä jotain aikaankin. "
Nuorisossa, eli palautusta kannattavissa lapsissa, on vaan se paha vika, että kouluttamalla se viisastuu.
Ja kun se viisastuu se alkaa ymmärtää, ettei raha kasva puissa vaan se pitää omalla työllä ansaita.
Ja kun se sitä rahaa ansaitsee, elämistään maksaa ja veroja palkastaan makselee yhteiskunnan ylläpitämiseksi, niin innostuuko se siitä ajatuksesta että verot nousee, kun Suomi ottaa lisää velkaa maksaakseen Karjalan palautuksen; jälleenrakennuksen ja satojen tuhansien venäläisten ylläpidon?
Toivotaan todellakin, että "nousevassa nuorisossa" on paljon tervehenkistä porukkaa. Muuten tämä maa on kusessa ;)
Ei kun oikeasti, älä evakkopoika hätäile. Kyllä me vielä sinunkin eläkkeesi maksamme.
Mielestäni työnjako on silloin ihan mallillaan, kun ns. aktiiviväestö pyörittää talouselämän rattaita, ja vireät eläkeläiset puuhastelevat vaikkapa Karjalan palauttamisen puolesta. Talouselämässä pitää tehdä nopeita ratkaisuja, joten nuoremmat ovat siinä hommassa parempia.
Karjalan palauttamisessa taas pitää olla suunnattomasti kärsivällisyyttä, sillä naapurin bysanttilaiseen ajattelutapaan ei kuulu turha hötkyily. Eläkeläiset ovat pitkän elämänsä aikana kokeneet niin paljon vastoinkäymisiä, että heillä riittää kärsivällisyys, vaikka Karjala-neuvottelut näyttäisivät junnaavan paikoillaan vuosikausiakin. Hyvää kannattaa aina yrittää!
Karjalan palauttaminen on niin kiinnostava kysymys, että siitä syystä olen nyt alkanut opetella venäjänkieltäkin. Täytyy ainakin sen verran opetella oikeita sanontoja, jotta iloluontoiset venäläiset naiset eivät ottaisi paljoa ylihintaa "opastuspalveluistaan".
Mitä tervettä siinä on, että verenperintöön vedoten vaaditaan lapsenlapsille isovanhempien maa-alueita, joista on valtiosopimuksella luovuttu ja korvaukset maksettu?
Opiskeluaikoinani asuin solukämpässä Vantaalla. Sittemmin jätin tuon vuokrakämpän ja muutin omaani Helsinkiin. Lähtisinkö nyt vaatimaan tuota Vantaan kämppää itselleni sillä syyllä, että olen siellä todistettavasti kerran asunut ja henkeni ja sieluni on soluhuoneen neljän seinän sisällä heilunut? Tai vielä parempaa: lapsenlapseni lähtisivät vaatimaan Vantaan kämppää itselleen minun siellä viettämääni aikaan vedoten?
Moniko luovutetuilta alueilta lähtijöistä todella omisti maata tai kiinteistöjä Karjalassa? Moniko heistä on jäänyt korvauksetta ja siten voi vaatia omaisuuttaan palautettavaksi?
Kun Karjala saadaan takaisin, niin mielestäni kaikki maat pitäisi antaa silloin Suomen valtiolle. Valtio maksoin aikoinaan noin 40 %:n korvauksen menetetystä omaisuudesta, joten se on nyt suurin saamamies.
Kaikkein järkevintä olisi, että evakoille ja heidän perillisilleen annettaisi etuosto-oikeus lunastaa entiset maansa takaisin puolella hinnalla. Elleivät ihmiset kahden vuoden aikana kauppaa tekisi, niin silloin valtio saisi myydä maat käyvällä kauppahinnala halukkaille ostajille. Olen aivan varma, että ainakin hyvät rantamaat menisivät nopeasti kaupaksi.
Ja taitaa loppua evakotkin. Suurin osa työntää jo horsmaa perseestään.
Kaikiltahan sinne puheiden mukaan jäi "kaks sahhaa ja mylly". Sahat liiterin seinälle ja kahvimylly kyökin hyllylle. Ja kiirelähdön takia haitari pirtin pöydälle soimaan.
On hiljaista tuolla prokarelien foorumilla ja kotisivulla. Nuolevat haavojaan.
Melkein käy sääliksi muttei kuitenkaan, koska ovat oikeestaan aika epäisänmaallisella asialla pyrkiessään rikkomaan Suomen tärkeintä ulkomaansuhdetta. poorkarelia. :D
Pro Suomi.
Se kannattaa aina muistaa.
Kyllä sieltä vastinetta tulee ja huono tulos käännetään vielä voitoksi. Johan siellä Karjalan liiton puheenjohtajavaalin tappiokin käännettiin vastalauseeksi ;)