Luther uskoi lujasti kirkolliskokouksen auktoriteettiin niin kauan, kunnes oli todistettu, että hän itse oli lausunut husilaisia näkemyksiä , jotka kokous oli päättänyt harhaoppisiksi. Eli hänet oli osoitettu harhaoppiseksi.
Sen jälkeen hän julistikin, että "kirkolliskokouskin voi erehtyä" ja että uskon ainoa lähde on Raamattu.
Perinteinen raamatuntulkinta oli ollut, että Raamatussa oli yhteen suuntaan tähtäävä PUNAINEN LANKA, jonka kirkolliskokous oli kyennyt Pyhän Hengen johtamana saamaan esiin EREHTYMÄTTÖMÄLLÄ tavalla.
Vielä kauan Lutherin jälkeenkin lähdettiin ajatuksesta, että tällainen punainen lanka Raamatussa olisi, mutta tutkimus on tullut vain yhteen tulokseen: ei ole. Sekä VT että UT ovat kirjakokoelmia, joihin on kerätty perinteistä ja hyvin sekulia ainesta, jopa HYVIN ristiriitaista.
VT:n kokoelman vahvistivat juutalaiset, UT:n kirkolliskokous pitkän ja riitaisan käsittelyn jälkeen. Kummankin luonnehdinnaksi paras on sekatavarakauppa.
Luther avasi näin padon, jota ei ollut enää suljettavissa. Antaessaan ohi kirkolliskokouksen luvan kenen tahansa tulkita Raamattua, hän ei tajunnut, kuinka erilaisiin tuloksiin eri tulkitsijat tulisivat, ja kuinka suureen kristinuskon pirstoutumiseen se johtaisi.
YKSIN RAAMATTU on luterilaisuudessakin silkkaa PROPAGANDAA. Todellisesti vakiintunut oppi ja raamatuntulkinta on koodattu uskontunnustuksiin ja tunnustuskirjoihin. Raamattua lukemalla tullaan aivan eri tuloksiin, myös epäkristillisiin.
Tunnustuskirjatkin vetoavat niihin raamatunkohtiin, joihin on ennenkin vedottu. Muut sivuutetaan armotta. Lisäksi tunnustuskirjat vetoavat usein Raamatun ulkopuolisiin kirkollisiin auktoriteetteihin. Eihän heillä pitäisi olla mitään osuutta, jos todella pidettäisiin kiinni periaatteesta yksin Raamattu.
Samanlaista harhailua kuin luterilaisissa yhteisöissä harrastetaan kaikissa protestanttisissa yhteisöissä, joita on jo USEITA TUHANSIA.
Sen jälkeen hän julistikin, että "kirkolliskokouskin voi erehtyä" ja että uskon ainoa lähde on Raamattu.
Perinteinen raamatuntulkinta oli ollut, että Raamatussa oli yhteen suuntaan tähtäävä PUNAINEN LANKA, jonka kirkolliskokous oli kyennyt Pyhän Hengen johtamana saamaan esiin EREHTYMÄTTÖMÄLLÄ tavalla.
Vielä kauan Lutherin jälkeenkin lähdettiin ajatuksesta, että tällainen punainen lanka Raamatussa olisi, mutta tutkimus on tullut vain yhteen tulokseen: ei ole. Sekä VT että UT ovat kirjakokoelmia, joihin on kerätty perinteistä ja hyvin sekulia ainesta, jopa HYVIN ristiriitaista.
VT:n kokoelman vahvistivat juutalaiset, UT:n kirkolliskokous pitkän ja riitaisan käsittelyn jälkeen. Kummankin luonnehdinnaksi paras on sekatavarakauppa.
Luther avasi näin padon, jota ei ollut enää suljettavissa. Antaessaan ohi kirkolliskokouksen luvan kenen tahansa tulkita Raamattua, hän ei tajunnut, kuinka erilaisiin tuloksiin eri tulkitsijat tulisivat, ja kuinka suureen kristinuskon pirstoutumiseen se johtaisi.
YKSIN RAAMATTU on luterilaisuudessakin silkkaa PROPAGANDAA. Todellisesti vakiintunut oppi ja raamatuntulkinta on koodattu uskontunnustuksiin ja tunnustuskirjoihin. Raamattua lukemalla tullaan aivan eri tuloksiin, myös epäkristillisiin.
Tunnustuskirjatkin vetoavat niihin raamatunkohtiin, joihin on ennenkin vedottu. Muut sivuutetaan armotta. Lisäksi tunnustuskirjat vetoavat usein Raamatun ulkopuolisiin kirkollisiin auktoriteetteihin. Eihän heillä pitäisi olla mitään osuutta, jos todella pidettäisiin kiinni periaatteesta yksin Raamattu.
Samanlaista harhailua kuin luterilaisissa yhteisöissä harrastetaan kaikissa protestanttisissa yhteisöissä, joita on jo USEITA TUHANSIA.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.