Mikä nyt on (Ilm 2-3)

Paavalin lähetystyön seurauksena
Efesossa oli seurakunta
eli lampunjalka, joka loisti Valoa.
Tuo liekki oli Efesosta
levinnyt edelleen Smyrnaan.

Efeso oli nyt kuitenkin
hyljännyt ensimmäisen rakkautensa.
Jos se ei tee parannuta,
se ei enää koskaan voi olla levittämässä Valoa.
Se työnnetään pois paikaltaan.

Smyrna,
johon liekki Efesosta oli levinnyt,
oli toisenlaisessa tilanteessa.
Jeesuksella ei ole moitteen sanaa
Smyrnan lähettiläälle (Polykarpos).

Se, mitä Jeesus haluaa viestittää
Smyrnalle,
käy ilmi nimestsä Smyrna.

Smyrna = Mirha

Smyrna oli toki
Efeson lailla kaunis,
mutta Jeesus haluaa
viestittää Smyrnalle
jotain vielä syvällisempää.
Jeesus ei korosta nyt
morsiamensa kauneutta
vaan tuoksua.

Smyrna oli ja eli
sellaisessa voitelussa,
että se ei ollut pelkästään
Valoa levittävä lampunjalka.
Se oli itse Kristuksen kirje,
joka oli läpikotaisin hajustettu
Kristuksen tuoksulla.

Tuo voitelu oli jo aikanaan
Stefanoksella.
Hänessä oli sellainen Viisaus,
ettei kukaan voinut vastustaa Sanaa.
Tuon tähden hänestä tuli ensimmäinen marttyyri.

Smyrna tulisi myös kokemaan tätä.
Siksi Jeesus halusi Smyrnalle
alleviivata siitä,
mitä Johannes oli nähnyt,
sen osion, jossa Jeesus sanoi:

"Älä pelkää!
Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
ja minä elän;
ja minä olin kuollut"

Jeesus sanoo Smyrnalle näin:

"Älä pelkää sitä,
mitä tulet kärsimään.
Katso,
paholainen on heittävä
muutamia teistä
vankeuteen,
että teidät pantaisiin koetukselle,
ja teidän on oltava ahdistuksessa
kymmenen päivää.
Ole uskollinen kuolemaan asti,
niin minä annan sinulle
elämän kruunun."

Tuo ei koskenut
koko Smyrnan seurakuntaa,
vaan joitakin heistä.
Ja ne,
joiden osana oli tuo
marttyyrikuolema,
tulisivat saamaan
kruunun tai seppeleen,
joka alkutekstissä ilmaistaan sanalla
stefanos.

Mutta meille kaikille,
jotka muodostamme Kristuksen ruumiin,
eli seurakunnille Henki sanoo,
että meitä
"ei toinen kuolema vahingoita".

Efeson seurakunta
oli vihannut
nikolaiittain tekoja.
Mutta luopunut
ensimmäisestä rakkaudestaan.

Smyrna oli ollut
väkevässä voitelussa,
jonka tähden,
se oli kokenut vainoa
ja joutunut kärsimään,
ja muutamat jopa marttyyreina.

Kolmas seurakunta syntyi Pergamoon.
Sanan Valo oli siis levinnyt
Smyrnasta edelleen pohjoiseen.

Myös tämä seurakunta tiesi,
mitä vainot merkitsevät.
Nimeltä mainitaan ...
"Antipas,
joka tapettiin luonanne,
siellä missä s..tana asuu".

Perimätiedon mukaan
Antipas poltettiin elävältä.
Mutta Pergamon
uloskutsuttujen joukko eli seurakunta
ei tuolloinkaan kieltänyt
uskoansa Jeesukseen.

Pergamo oli siis paikkana
oikein pakanauskontojen keskus.

Se oli kuin paholaisen valtakuntaa.
Jopa tuolla käytetyssä rahassa
oli käärmeen kuva.
Tuossa rahassa luki
erään epäjumalan nimi:
"Kleipos vapahtaa".

Ja nyt myös Pergamon seurakunnassa
oli niitä, jotka eivät
pitäytyneet tiukasti erossa
pakanallisesta epäjumalanpalvonnasta.

Nikolaus opetti,
että kyllä sitä voi osallistua
esimerkiksi
pakanallisiin uhriaterioihin
ja jopa haureuteen.

Jeesus puuttuu tähän asiaan.
Jeesus mainitsee Bileamin,
siis miehen,
joka oli mieltynyt vääryyden palkkaan.

Jeesus sanoo
Pergamon seurakunnan keskellä
olevan ihmisiä,
jotka pitävät kiinni
Bileamin opista,
hänen,
joka opetti Baalakia
virittämään Israelin lapsille
sen viettelyksen,
että söisivät epäjumalille uhrattua
ja haureutta harjoittaisivat.

Samoin on
Pergamon seurakunnan keskellä
niitä, jotka pitävät kiinni
nikolaiittain opista.

Tällaista ei tietenkään
saa suvaita
seurakunnan keskuudessa.

Ja nyt Jeesus kehottaa
Pergamon seurakunnan lähettilästä
parannukseen tässä asiassa.

Mutta jos hän ei tee mitään,
niin sitten Jeesus tulee itse
ja sotii suunsa miekalla
näitä nikolauksen seuraajia vastaan.

Oli siis tapahtunut ratkaiseva käänne.
Efeso vihasi nikolaiittain tekoja.
Pergamo ei niin tarkkaa rajaa pitänyt.

Pergamo ei kyllä
tiukassakaan paikassa
kieltänyt uskoaan Jeesukseen,
mutta ei myöskään
pitänyt tarkoin vaari siitä,
ettei synnin hapate
pääse Elämän leivän sisään.
Ja silloinhan pian käy niin,
että kaikki happanee.

Efeso oli luopunut
ensimmäisestä rakkaudestaan.
Pergamo puhtaudestaan.
Aivan vastakkaiset asetelmat.
Kumpikin sammuttaa liekin lampunjalasta.
Siis se,
että armo ja rakkaus katoaa,
sekä se,
että pyhyys ja puhtaus katoaa.

Pergamon seurakunnan ongelma
oli siis siinä,
että sen joukoissa oli ihmisiä,
jotka itse asiassa
eivät olleetkaan Kristukselle kihlattuja,
eivät olleet Kristuksen morsian.
He olivat antautuneet toiselle.
Per gamon = avioitua toiselle puolelle.

Siis pysy erossa hapatteesta.
Syö maitoa ja hunajaa.
Toisin sanoen
Sanan
puhdasta ja väärentömätöntä
maitoa,
ja taivaasta alas tulevaa mannaa
eli elämän leipää.

Ja silloin olet myös
tämän vaelluksesi jälkeen
oleva osallinen
taivaallisesta hyvästä
ja taivaallisesta perinnöstä.

Saat ikuisesti syödä salattua mannaa.
Saat ikuisesti asua
taivaallisessa asuinsijassasi,
jonka portinpylvään
valkoiseen kiveen
Jeesus on kaivertanut Sinun nimesi.

Olemme Ilmestyskirjan osion
'Minä nyt on'
puolivälissä.

Seemiläisessä kirjoitustyylissä
se tarkoitta usein huippukohtaa.
Olemme keskellä asian ydintä.
Ratkaisevalla jakolinjalla.

Ensin Johannes kirjoitti osion
'Mitä olet nähnyt'

Johannes oli nähnyt
Ihmisen Pojan muotoisen,
pitkäliepeiseen viittaan puetun
ja rinnan kohdalta
"kultaisella vyöllä vyötetyn.
Ja hänen päänsä ja hiuksensa
olivat valkoiset
niinkuin valkoinen villa,
niinkuin lumi".

Mutta sitten nyt huippukohdassa
tuota kuvausta räjähtää:

"ja hänen silmänsä
niinkuin tulen liekki;
hänen jalkansa olivat
ahjossa hehkuvan,
kiiltävän vasken kaltaiset"

Ja juuri näillä sanoilla,
Jeesus, Jumalan Poika,
haluaa esittäytyä
Tyatiran seurakunnan lähettiläälle.

Noiden silmien tulen liekki
osuu siihen kauheuteen,
että tuo
Tyatiran seurakunnan johtaja
suvaitsee naista, Iisebeliä.
Alkutekstin ilmaisu
ei tarkoita pelkästään naista.
Se tarkoittaa aviovaimoa.
Kysymys saattaa todella olla
Tyatiran seurakunnan lähettilään vaimosta.

Joka tapauksessa tuo nainen
pääsi vapaasti seurakuntaan
opettamaan kuin profeetta.
Ja hän opetti seurakuntaa tuntemaan
ei suinkaan
Jumalan Poikaa ja Jumalan voimaa,
vaan saatanan syvyyksiä.