Tulenko ajattelemaan sinua ikuisesti... Pääsenkö koskaan täysin irti sinusta? Olen karannut kahdesti ilman päämäärää pois läheltäsi, yrittäen saada itseni uskomaan ettei tulevaisuutta ole suunniteltu meille kahdelle, tiemme kohtaavat vääriin aikoihin väärissä paikoissa. Ja vailla järkevää ajattelua sotkimme viimeksi kaiken hyvän siihen asti rakennetun. Sinä ehkä pienemmin kuin minä. Kuitenkin olen tässä taas sinua ajattelemassa ja huomaan kuinka sydäntäni särkee. Miksi?
Haluaisin vaan niin kovin tietää ajatteletko sinä enää minua?
Haluaisin vaan niin kovin tietää ajatteletko sinä enää minua?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mun imageen ei vaan kuulu julkinen vonkaaminen..ulisen yöllä sun perään..suorastaan ulvon..etkö muka ole huomannut..älä feikkaa..rakas!
Kovin tahtoisin uskoa oikeiden kasvojen löytyvän noiden sanojen takaa..
Se mitä tulee ulvontaasi..rakas..se ei kanna useiden kilometrien yli luokseni edes yön hiljaisimpana hetkenä. Ja jos kasvot ovat oikeat tiedät että vonkaamisesta tuskin tarvitsee puhua..rakas!
Tietenkin ajattelen. Mutta en tiedä enää uskonko- sun aikaisempien sanojesi jälkeen. Tiedän, sanoin itsekin typeriä asioita, mutta sinun sanat loukkasi. En tiedä, onko millään enää väliä sen jälkeen. Sun pitäisi tehdä jotain todella konkreettista että enää uskoisin meihin.
Silti rakastan.
Loukata en halunnut, se ei ainakaan ollut tarkoitukseni :(
Sinä ja vain sinä tiedät, mitä tapahtui, että kun tapasimme ensimmäistä kertaa, kellot eivät soineet päässäni. Maa ei vavahdellut jalkojeni alla. Minä en horjahtanut päin kaupan säilyke hyllyä eivätkä kikherne purkit vierineet ympäriinsä..
Mutta jossain vaiheessa kompuroimme toisiimme... aivoni yhdistivät kahden silmän luomat viestit yhdeksi ja käänsivät kuvan oikein päin.
Sotkeuduin sinuun juuri niin kuin ei pitäisi koskaan sotkeutua keneenkään? Hävitin itseni ja sitten sinut. Kunnes taas saavuit ja sotkit jo rauhoittuneen mieleni. Aloin jo melkein uskomaan että olemme sidoksissa toisiimme kohtalon kuultavin säkein. Kunnes kaikki romahti. Ja tässä minä norkoilen yksin taas, ja mietin sinua hiljaa.
Rakkauttako kun näin satuttaa?
Joo, ja olin tosi pettynyt siitä. Olisit nyt edes purkkapaketin pudottanut! En tiedä mitä tunnet tai et tunne, vain sinä tiedät. Kaikella on tarkoitus jokatapauksessa. Haluisin uskoa vielä meihin, ei kaiken sen jälkeen tämä voi olla pelkkää tyhjää ikävää, eihän? Tule kertomaan kasvotusten, että ikävöit, etkä enää hävitä minua.
kaikella on varmasti tarkoitus. Minäkin haluaisin vielä uskoa meihin. Tyhjää ikävää tämä ei voi olla siinä sinä varmasti olet oikeassa. Jos uskaltaisin ja varmasti tietäisin että se olet juuri sinä siellä kasvotusten voisin ikäväni tulla kertomaan ja uskoa noihin sanoihisi. Mutta mistä tiedän?
niin, et mistään, en minäkään. jotkut asiat ovat riskien arvoisia.
Niin kuin esimerkiksi sinä ;)
Tekisi mieleni heittää pallo pois... Sillä tässä vaiheessa moisen riskin ottaminen tuntuu lian pelottavalta...
Ymmärräthän kun tuntuu että toista rakastaa ja ei tahdo enempää hänen elämäänsä sotkea?
itseasiassa en ymmärrä. en ymmärrä, mitä voit menettää? Siis oikeasti oikeasti. Ajattele, miten paljon hukkaat energiaasi asian miettimiseen ja miten pahasti kadut, jos et nyt tee jotain. Huomenna saattaa olla liian myöhäistä...
Totta toinen puoli eli turhaa energian kulutusta..
ja huomenna ehkä jo liian myöhäistä. Menetettävää ei omalta osaltani varamsti ole toisesta puolesta eli sinusta en olisi niinkään varma. Jo kerran kovin yritin rakkauttani vakuutttaa ja uupuneena luovutin... Vieläkö sen siis tekisin?
Se vain antaa voimia,Älä luovuta. Huomaat miten uupuneena rakkaus on voimissaan.Valvottaa...