Meillä on yksi kreikanmaakilpikonna ja hän on syntynyt muistaakseni vuonna 2001. Meille taas syntyi vauva reilu puoli vuotta sitten ja sitten ei tietenkään jää niin paljon aikaa seurustella kilpikonnan kanssa. Aikaisemmin vietimme konnan kanssa aikaa aika paljon yhdessä. Olemme miettineet hankkia konnalle kaveria jottei hän tuntisi oloaan niin yksinäiseksi. Eli ovatko teillä konnat yksin vai kaverin kanssa terraariossaan? Konna on elellyt yksin siitä asti kun muutti meille eli noin reilu kolme vuotta sitten. Kuinka olette totuttaneet konnat toisiinsa? Olisi mukava kuulla mielipiteitä ja ohjeita teiltä jotka tiedätte asiata enemmän. Kiitos etukäteen! =o)
MAAKILPIKONNISTA!!!
nancy
3335
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärtääkseni konnat ovat yksineläjiä. He eivät kaipaa vierelleen kaveria kuin ja vain paritteluaikana. Itseasiassa ne todennäköisesti ovat muutoin aggressiivisiä toisiaan kohtaan.
Konnalle ei välttämättä kannata hankkia kaveria, varsinkin jso se on aina olult yksin. Luonnossahan sne tosiaan ovat yksieläjiä ja versinkin terraariossa tiedossa voi olla kahinointia. Meillä oli puolen huoneen kokoisella alueella olkikasojen keskellä kolme konnaa ja pientä kahinointia esiintyi, mutta se ei ollut koskaan vaaraksi, koska niin isossa tilassa pääsi hyvin piiloon eikä oltu koko ajan nokakkain (konnat oli pelastettuja, siksi niitä oli kolme).
Konna on onnellinen jos sillä on paljon tilaa liikkua, lämpöä ja oikea ruokavalio. luulen että varsinaista muuta seuraa se ei välttämättä osaa kaivata. Voi sitä kuitenkin kokeilla, mutta sillä varauksella, että konnan voi palauttaa jos pahaa ritaa tulee.
Konnat eivät ole lauma-eläimiä vaan elävät yksin.
Missään nimessä en suosittele ottamaan toista konnaa tässä vaiheessa, kun konnasi on ollut aina yksin.
Mulla on kahdesta konnasta kokemusta, jossa kumpainenkin on käynyt agressiiviseksi hoidossa olleelle konnalle. Hoitokonna sai kyytiä, sen perässä juostiin leuat naksuen..
Eli ekalla kerralla meillä oli nelivarvas-konnas ja hoidossa toinen nelivarvas-konna, hoitokonna oli vielä isompi kuin oma konnamme, mutta silti se sai juosta karkuun jotta välttyi puremilta..
Toka kerran oma nelivarvas (eri yksilö kuin aeimmin) oli ei pariin ekaan päivään noteerannut pientä hoitokonnaa laisinkaan, mutta kolmantena päivänä alkoi jahtaaminen ja purumisen yrittäminen.
Kaipa se on niin, että jos konnat ovat aina olleet yhdessä niin sitten homma voi pelata..mutta näin kesken kaiken ei konnanne varmaan kaveria sulata.