Sellaista olen miettinyt, että vaikka jotain ei tarvitsisi, niin kaapissa on ja pysyy. Jälkipolville olen antanut, mikä miellyttää. On astiaa, maljakkoa, kellokin, mitä joskus sentään käytän, jne.. Jos edes ajatuksissaan ajattelee luopuvansa, on kuin tekisi rikkeen.
Hoiputteko kahden vaiheilla: pois ei ihan vielä.
Beng
Varjeletko sukukalleuksia?
Anonyymi
73
766
Vastaukset
- Anonyymi
Minulla on muutamia joista en luopuisi ...Rakkain on ehkä Aalto-maljakko ...vanhanvihreä ...sieltä Alvar Aallon varhaistuotannosta ...äidiltäni perimä ...
mimmimum-..mi- Anonyymi
Sepä onkin aarre.
Minulla on muutama vanha arabian astia. Ne edustavat nykyistä maalaisromantiikkaa.
En niitä käytä. Kaapissa. Jännää on, että muistan niiden olevan mummolastani peräisin.
Äiti ja mummo tulevat mieleeni.
Beng
- Anonyymi
Miehillä ne sukukalleudet kulkee aina mukana .
- Anonyymi
Oliko provosoiva alku?😎
Beng
Kohta saat vetää lämpökerraston. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oliko provosoiva alku?😎
Beng
Kohta saat vetää lämpökerraston.Olin varma että joku seksi-aloitus.
Enpä usko että mikään kelpaa jälkipolville. Heillä on jo kaikki itsellä. Eivät ole kippo-kuppi-ihmisiä, vaikka merkkituotteita on. Myyvät somessa. Hyvä! Sukseni ja mononi ottavat varoiksi. Koruissa saattaa olla jotain, epäilen. Pari viimeksi hankittua takkia saattaa kelvata.
Minulla on kotoa peritty radio, tuttava ihmetteli, vieläkö tuollaisia on. Seinällä kotikuntani kirkko raameissa ja pienenpieni risti, jota äiti piti sängynpäädyssään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olin varma että joku seksi-aloitus.
Enpä usko että mikään kelpaa jälkipolville. Heillä on jo kaikki itsellä. Eivät ole kippo-kuppi-ihmisiä, vaikka merkkituotteita on. Myyvät somessa. Hyvä! Sukseni ja mononi ottavat varoiksi. Koruissa saattaa olla jotain, epäilen. Pari viimeksi hankittua takkia saattaa kelvata.
Minulla on kotoa peritty radio, tuttava ihmetteli, vieläkö tuollaisia on. Seinällä kotikuntani kirkko raameissa ja pienenpieni risti, jota äiti piti sängynpäädyssään.Pitkiradiossa saattaa olla hyvä äänentoisto. Minulla on pieni uudempi matkaradio ja se puhisee ja antennia saa vääntää.
Minullakin on puinen risti rasiassa, minkä äiti osti Bombasta?
Äitini koruja olen antanut ja niitä olen nähnyt käytettävän.
Beng
- Anonyymi
Pari vuotta sitten muutossa annoin kaiken mennä mitä en tarvitse.
Eli 1/3:n kaikesta hävitin.
Osan haki kierrätyskeskus (huonekaluja ja mattoja), mutta suurin osa meni roskiin, koska vanhaa tavaraa on kaikilla enemmän kuin tarpeeksi
eikä nuorisoakaan kiinnosta vanhat tavarat, joita kirpparilta saa eurolla.
Vähän kirpaisi, koska tavaroihin voi liittyä rakkaita muistoja ja ne voivat olla lahjaksi saatuja rakkailta ihmisiltä.
No, muistot on jäljellä, vaikka tavaroita ei.
Se, mikä itselle voi olla "kallisarvoista" on muille vain joutava tavara vailla mitään "lisäarvoa".
Sen huomaa muuten "Huutokauppakeisari"-ohjelmassa,
jos olette katsonut joskus ?
Kaikenlaisesta "krääsästä", jota joku ei huolisi ilmaiseksikaan
voi myyjä pyytää älytöntä summaa.- Anonyymi
Olen huomannut.
Olen seurannut tanskalaista "Kaupunkien aarteita" -sarjaa. Se on mielenkiintoinen.
Katsoin aina Wenzelin ohjelmat. Kaikkeen liittyy historiaa.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen huomannut.
Olen seurannut tanskalaista "Kaupunkien aarteita" -sarjaa. Se on mielenkiintoinen.
Katsoin aina Wenzelin ohjelmat. Kaikkeen liittyy historiaa.
BengWenzel oli kiinnostava ohjelma. Siinähän arvioitiin ihmisten näyteille tuomia erilaisia taide-esineitä, eikä se ollut se ?
Myös tanskalaista ohjelmaa katson joskus ja katsoin jotain edeltäjääkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Wenzel oli kiinnostava ohjelma. Siinähän arvioitiin ihmisten näyteille tuomia erilaisia taide-esineitä, eikä se ollut se ?
Myös tanskalaista ohjelmaa katson joskus ja katsoin jotain edeltäjääkin.Wenselin ohjelmassa arvioitiin esineitä kuten mainitsemassani tanskalaisessa.
Toinen hauska ohjelma on ruotsalainen; kahdelle kahdenhengen joukkueelle annetaan tukku rahaa ja nämä sitten huutokaupasta hankkivat tavaraa, jotka sitten arvioidaan.
Tämä on kilpailu.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Wenselin ohjelmassa arvioitiin esineitä kuten mainitsemassani tanskalaisessa.
Toinen hauska ohjelma on ruotsalainen; kahdelle kahdenhengen joukkueelle annetaan tukku rahaa ja nämä sitten huutokaupasta hankkivat tavaraa, jotka sitten arvioidaan.
Tämä on kilpailu.
BengYllättävintä Wenzellin ohjelmassakin oli kuinka vähän arvoa tauluilla tai esineillä useimmiten oli. Jos myydä haluaa huutokaupoissa voi saada kuitenkin paljon enemmänkin
- tai sitten ei, riippuen siitä keräilläänkö joku jonkun taiteilijan teoksia juuri silloin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yllättävintä Wenzellin ohjelmassakin oli kuinka vähän arvoa tauluilla tai esineillä useimmiten oli. Jos myydä haluaa huutokaupoissa voi saada kuitenkin paljon enemmänkin
- tai sitten ei, riippuen siitä keräilläänkö joku jonkun taiteilijan teoksia juuri silloin.Niinpä. Samanlaisia eroja on tuossa tanskalaisessa. Voi olla myös, että omistaja laittaa itse tunnelisän muistojen esineisiin.
Beng
Ei minulla sukukalleuksia.
Olen nainen.- Anonyymi
Kurkista kaappiin?
Beng - Anonyymi
Tellukka kirjoitti:
Ei näy sielläkään.
Toisaalta ihan hyvä.
Ei tule miettineeksi tällaista.
Beng
K.siivousta pitäisi intoutua jatkamaan.
Mutta eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty?
- Anonyymi
Kyllä, olen antanut pois kaiken mitä en ole tarvinnut. Minulla on nyt vain ja ainoastaan käyttöastioita, ravaroita jne. Vaatteitakaan ei ole sellaisia mitä en käyttäisi.
Valokuvista tuhosin kaikki missä ei ole jälkikasvulle tuttuja ihmisiä.- Anonyymi
Minäkin tein noin valokuvien kanssa, koska ajattelen, että henkilöt ovat tuikituntemattomia.
Mitä hän niillä?
Beng
- Anonyymi
Sukukalleudet siirretään jälkipolville tölkissä.
- Anonyymi
Minullakin on jotain rasiassa.
Beng
Tavaroiden ulosheitto vaiheen hulinasta selvittyäni jätin muutaman esineen, jotka seurannevat minua loppuun asti.
Tärkein on sukukalleuteni on isäni ja äitini häälahjapiironki.
Nanny Stillin Grapponia sarjan sininen flaska ja siihen kuuluvat kaksi lasia. Ne olen saanut kauan sitten ja unohtanut, kunnes löysin ne poikain leluvarastosta.
Nanny Stillin punainen kynttilälyhty. Se on lasteni isän kodin perintöä.
Hollannista löysin Ulla Procopen kaksi Fiesta isoa teemukia ja asettia. Toisen möin kirpparilla Suomessa toisen jätin aarteihini.
Nämä nyt tuli mieleen, joitakin muita kukkavaaseja löytyy, mutta pääasiassa Nanny Stillin ja Ulla Procopen taidelasia.- Anonyymi
ne eivät ole massa lasia? aiotko käydä lasi taidetta katso massa matka lasi?
- Anonyymi
Minulla on ja on ollut Stilliä. Ne eivät ole mitään muistoja vaan mieltymyksiä.
Välillä ajattelen, että miksi ihmeessä...
Köpiksessä (muistaakseni) on keittiötarvikekauppa. Siellä oli kaiken sälän keskellä Toikan eriskummallinen lintu, jolla kenties olisi nyt keräilyarvoakin.
Beng Anonyymi kirjoitti:
Minulla on ja on ollut Stilliä. Ne eivät ole mitään muistoja vaan mieltymyksiä.
Välillä ajattelen, että miksi ihmeessä...
Köpiksessä (muistaakseni) on keittiötarvikekauppa. Siellä oli kaiken sälän keskellä Toikan eriskummallinen lintu, jolla kenties olisi nyt keräilyarvoakin.
BengSiis kuuskytluvulla saadut tavarat eivät ole mitään muistoja vaan mieltymyksiä 🤔
Isän ja äidin häälahjaksi kolkytluvulla saama kaunis koivupuinen piironki hiotuilla sivukaappien laseilla ja ovaalilla peilillä on mieltymys 🤔
Poikien mummolasta saamat vanhat esineet myös mieltymyksiä 🤔
UP.n Fiestan teesetit olivat mieltymyksiä ne miellyttivät minua kun näin sen hollantilaisen kirpparin ikkunassa hintaan 11,50 pari. Ostin kaksi settiä, arvioitin niiden kunnon, otin täysin virheettömän itselleni ja möin pois valuviallisen 38 eurolla kirpparilla.
No onhan minulla muistoja 😁 kirnu, kuokka, rautakanki, vanhat käyttökuntoiset Järvisen sukset ja sauvat, vanha lihamylly, emalisiivilä, singerin ompelukone ilman jalkoja. Pecos Bill sarjakuvalehti. Vanhat naisten kalossit jne.
Ompelijatätini sovituspeilikaappi jne.
Pieni rasiakin, jossa jotain jänskää🙄
Ne tosin taitavat ollakin vain mieltymyksiä 😁- Anonyymi
korpikirjailija kirjoitti:
Siis kuuskytluvulla saadut tavarat eivät ole mitään muistoja vaan mieltymyksiä 🤔
Isän ja äidin häälahjaksi kolkytluvulla saama kaunis koivupuinen piironki hiotuilla sivukaappien laseilla ja ovaalilla peilillä on mieltymys 🤔
Poikien mummolasta saamat vanhat esineet myös mieltymyksiä 🤔
UP.n Fiestan teesetit olivat mieltymyksiä ne miellyttivät minua kun näin sen hollantilaisen kirpparin ikkunassa hintaan 11,50 pari. Ostin kaksi settiä, arvioitin niiden kunnon, otin täysin virheettömän itselleni ja möin pois valuviallisen 38 eurolla kirpparilla.
No onhan minulla muistoja 😁 kirnu, kuokka, rautakanki, vanhat käyttökuntoiset Järvisen sukset ja sauvat, vanha lihamylly, emalisiivilä, singerin ompelukone ilman jalkoja. Pecos Bill sarjakuvalehti. Vanhat naisten kalossit jne.
Ompelijatätini sovituspeilikaappi jne.
Pieni rasiakin, jossa jotain jänskää🙄
Ne tosin taitavat ollakin vain mieltymyksiä 😁Mä epäilen, että samankaltaisuutta monella.
Tuollaiset Procopeen sinikukkaiset sokerikko ja kermanekka ainakin on ollut kotonani joskus. Hankin myöhemmin ruskeat edukkaasti kirpparilta. Mutta, kas. Mihin olen laittanut?
Noista suksista tuli mieleeni omat puusukseni: kauniit, ruskeat, säleistä tehdyt.
Kotoa muutettuani isäni antoi ne tuttavallemme. Ikävää. Tosin niillä olisi mahdoton hiihtää muutoin kuin hankikannon aikaan. Niin leveät.
Beng
- Anonyymi
Ilman muuta, siksi en luota Bill Gatesin ja hänen maaiman.
- Anonyymi
Miksi toit Billin tähän. Ei auennut ajatus.
Beng
P.S. anteeksi kauheat kirjoitusvirheeni <- ovatkomsormenpäät turvonneet?
- Anonyymi
On evakkoreessä tulleet puinen pystykirnu ja puntari. Talonpoikaisesineistö ei taida olla kysyttyä.
- Anonyymi
Aika monessa kylässä on museo, missä on koottuna entisaikain esineitä ja työvälineitä.
Jos ne ovat hyväkuntoisia, voisiko joku taho kiinnostua. Voihan niihin liittää historiikin.
Beng
En kerää tavaraa ympärilleni, eivät vanhempani elä jossain kipossa, jota ovat joskus käsissään pitäneet.
Siihen tuntumaan kelpaa vaikka joku vaate, miksi sen pitäisi olla arvokas astia. Mieheni pitää isäni vanhaa työtakkia, kun sen näen, isä tulee siitä mieleeni.
Muistot ja valokuvat ovat parhaita.- Anonyymi
Muistothan ovat ne, mitkä eivät poistu. Liekkö jokin esine kimmoke.
Beng
Karmein luovutettava olisi käkikello. Ajatelkaas, jos niitä löytyisi lukemattomia vaatehuoneen nurkasta... Isäni kädessään hyvinkin usein pitämä valkea ruotsalaisvalmisteinen kermakannu on yksi rakas muisto isästäni. Hän käytti pientä kermakannua juoksuttaessaan öljyä koneisiin.
Pesin sen, tuolla se napottaa hyllyllä muiden rakkaiden esineiden joukossa.korpikirjailija kirjoitti:
Isäni kädessään hyvinkin usein pitämä valkea ruotsalaisvalmisteinen kermakannu on yksi rakas muisto isästäni. Hän käytti pientä kermakannua juoksuttaessaan öljyä koneisiin.
Pesin sen, tuolla se napottaa hyllyllä muiden rakkaiden esineiden joukossa.Isälleni 60v. lahjaksi ostamaani kelloa säilytän, siihen on kaiverrettu hänen nimensä ja syntymäpäivänsä.
Isä täyttäisi tänä vuonna 100 vuotta.
Kello ei ole arvokas, mutta isäni on käyttänyt sitä, muistona tärkeä.
- Anonyymi
Jotain pieniä esineitä on, millä on rahallista arvoa.
Ja nekin arvot on lähinnä nimellisiä.
Esim N. Still sokerikko , jossa on aina jouluna Vihreitä Kuulia.
Aaltomaljakko ×2 kobolttisinisenä.
(Vuosiväri. Ei valmisteta enää).
Jotain koruja. Lähinnä romukullan arvoista.
Ainoa millä on oikeasti arvoa, on hopeakolikko kokoelma.
N.3.5 kg hopeaa. Suomi 75 kultakolikko.
Siitä kai jotain saisi.
Testamentti antaa kummipojalle kaiken mitä se haluaa.
Kummipojan 3 veljeä saa tulla hakemaan jos jotain jää.
Muita perillisiä ei ole
Muu menkööt kaatopaikalle.
Totuus on että romua on kaapit täynnä. Voisi jakaa kadunreunassa "siivouspäivänä", jos joku veisi.- Anonyymi
Villahousuissa visusti säilytetyt sukukalleudet, toistaiseksi ei hinta-arviota ei ole tehty.
- Anonyymi
Kyllä kaapeistani löytyy. Onkohan osa sellaista hemmotteluroinaa. Ah, jollain hetkellä niin kaunista ja välttämätöntä. Huomaan, että työvuosien aikana jotain hullaannuksia.
Tietenkin jonkinsortin design-lasi voi olla käytettävääkin.
Mutta, mitä ihmettä.
Toisaalta 30 - 40 vuotiaat ovat nyt keräilyiässä ja kiinnostuneita mm. 70 -luvun jutuista, ehkä 50 - ja 60 -lukujenkin. Sisustuslehdissä, kun joku nuori kotiaan esittelee, tiirailen, mitä meidän aikamme löytöjä on tehnyt.
Siis. Ongelma on siinä, että löytääkö luovuttaja ja keräilijä toisensa.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Villahousuissa visusti säilytetyt sukukalleudet, toistaiseksi ei hinta-arviota ei ole tehty.
Onpa kumma, ettei kukaan ole pannut niille arvoa, paitsi jos ne on Arvon.
Beng
- Anonyymi
Ei mikään kuppi tai maljakko ole kalleus. Kalleuksia säilytetään holveisssa.
- Anonyymi
Kalleus ja 'kalleus'. Tietenkin säilytetaan visusti holveissa.
Kukapa täällä tulisi kertomaan, että minulla on vintillä yli 62 miljoonan kiinalainen vaasi, kuten joskus Lontoossa on löytynyt.
Beng
Tavallaan kiehtovat tuollaiset löydöt.
Katselin vähän ko. maljakoita huutokauppasivuilta ja täytyisi olla spesialisti arvioimaan.
Jokin lohikäärmevati, joka ei mielestäni ollut minkään näköinen, pikemminkin tylsä, nousi huutokaupassa neljäänsataan tuhanteen. Ehkä se oli ming -, ding -, dong- , bing-, ring-dynastian ajoilta.
- Anonyymi
Onhan niitä yksittäisiä esineitä ....astioita ...kaksi päivää sitten kun pojan perhe käväisi ...keitin kahvit ja kysyin ...että arvaatteko tämän sokerikon iän ...no.. se on ainakin yli 200vuotta vanha ...minä olen sen saanut mummoltani ...ja hän on saanut sen äidiltään ....joka oli saanut äidiltään... signeeraukset ovat kuluneet pois...
mimmimum-..mi Miettinyt noita "sukukalleuksia" ja eipä niitä ole kovin paljon nurkkiin kerääntynyt. Nanny Stillin kynttilälyhdyn löysin, mutta sen rikkoivat naapurin lapset kun olivat kylässä. Suomessa landella on vanha singerin ompelukone ja vanha rukki. Ne eivät nyt varsinaisesti kuulu tähän kategoriaan, mutta tuovat muistoja lapsuudesta. Kahdella evakkomatkalla ei tullut paljon muuta mukaan kuin työkaluja ja vaatteita, valkjärveläiset kiesit ja yksi ruuna ja nuori ori. Valokuvia olen tänään skannannut siltä ajalta USA:han lähetettäväksi ja nekin ovat kärsineet paljosta pakkaamisesta ja huonosta säilytyksestä.
Lapsuudessani muistan kuinka tätien lähettämiä amerikanpakettien sisältöjä säilytettiin kahdessa "amerikanarkussa"; kukalliset hemestit ja nailonaamutakit olivat epäkäytännöllisiä keskisuomalaisella pientilalla ja me jossain vaiheessa ne sitten sosialisoitiin leikkeihimme sieltä. Leikittiin metsän prinsessaa tai keijukaisten kuningatarta. Teini-iässä väsättiin itsellemme niistä minihameita.
Nyt säilytän "kalleuksinani" vain asioita joilla on minulle henkilökohtaista tunnearvoa, kuten äitini maalaamat maljakot, porsliini, kellot jne. Myös äidin kangaspuissa kutomat pyyheliinat, pöytäliinat, kaitaliinat, ja verhot ovat aarteitani. Monet niistä ovat lisäksi kudottu kotonakasvatetusta pellavasta, jonka esikäsittelyssä olin itsekin mukana.
Kolumbiasta minulla on mukana vain muutama taulu, käsityötaidetta ja kolme kuparista suklaajuomakannua, viime vuosisadan alusta. Isoäidin korut ovat osittain lippaassani osa tyttärelläni, joka ne peri.
Kun mieheni kanssa muutimme tänne pakkasin hänen edesmenneen puolisonsa kauneimmat vaatteet, korut ja enkelikokoelman hyvään, heloitettuun arkkuun, joka jää sitten hänen pojalleen- Anonyymi
Kivasti kirjoitit. Kiitos.
On sellaista, mitä olemme saaneet ja annamme eteenpäin. Sitten itsehankittua, minkä jätämme lapsillemme.
Kullakin on vähän erilaisia esineitä.
Rukista olen ajatellut, että jos on lampaita, keritsee ja käyttää villan itse ja karstaa, rukkihan voisi olla tarpeeseen lankojen tekemiseen.
Oma äitini kutoi myös nuorena kankaita ja teki pitsit lakanoihin. Kapiot.
Nyt ostetaan pussilakanoita.
Beng
- Anonyymi
Ainoa varjelemani, tälläkin hetkellä oh:n seinällä heiluriaan huitova, mekanismiltaan kertaalleen kunnostettu esine on isäni syntymävuotena 1911 Viipurista ostettu saksalainen seinäkello.
On sovittu sen siirtymisestä aikanaan poikani seinälle.
Edellisen muuton yhteydessä lapsemme tullasivat tavarat eikä sen jälkeen ole kertynyt mitään säilyttämisen arvoista.- Anonyymi
Arvuutan: onko se käpykello? Mummolassa oli sellainen ja lapsesta ihmeellinen.
En muista, missä vaiheessa se vedettiin, että pysyi ajassa. Neiti Aika saattoi olla tarpeellinen.
Jonkinmoinen kaappikello oli omassa kodissani, ehkä Junghans. Ruksutti. Taisi sen saada lyömään tuntejakin. Ei herkkäuniselle.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Arvuutan: onko se käpykello? Mummolassa oli sellainen ja lapsesta ihmeellinen.
En muista, missä vaiheessa se vedettiin, että pysyi ajassa. Neiti Aika saattoi olla tarpeellinen.
Jonkinmoinen kaappikello oli omassa kodissani, ehkä Junghans. Ruksutti. Taisi sen saada lyömään tuntejakin. Ei herkkäuniselle.
BengEi ole käpykello mutta olen nähnyt sellaisia.
Tämä on puukaappi jonka kokonaiskorkeus on 100cm ja leveys hieman alle 40cm.
Varsinaisen, lasiovella varustetun kello-osan korkeus on 60cm jonka sisällä on monimetallivarsinen heiluri ja roomalaisin numeroin varustettu, halkaisijaltaan 14cm:n kellotaulu.
Kello-osan päällä on koristereliefejä joista ylimpänä siipiään levittelevä kotka.
Oven lasi on kaapin sisäosan korkuinen, leveydeltään 30cm ja molemmissa reunoissa on oven korkuiset, puusta sorvatut, koristeelliset tolpat.
Kaapin alapuolella, molemmissa reunoissa on sorvatut kookkaat suipot puupöllyrät.
Kertaveto riittää kahdeksi viikoksi. Soittopuolen veto on omassa paikassaan mutta emme välitä kuulla tasatuntien emmekä puolikkaiden kumistusta joten jätän soittopuolen vetämättä. Viritys tapahtuu kellon omalla avaimella.
Aikansa tuotteeksi ihmeen tarkka. Kolmesta eri pituisesta, lukumäärältään viidestä ohuesta metallitangosta muodostuva heiluri tasannee varsin hyvin lämpötilojen vaihtelua koska vekotinhan on tehty ennen koneellisen ilmastoinnin käyttöön ottoa asuntoihin.
Jos on tarvetta niin heilurin pituutta voi säätää alapään ruuvilla.
Koko komeuden rakenne jotain tumman ruskean kiiltäväksi petsattua puuta tai, ehkä pelkästään tummaa kiillotettua puuta koska pinta ei ole koko aikana muuttunut yhtään.
Osa puuosat sorvattuja. Laatikon päällä oleva fasaadi käsin kaiverrettua. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ole käpykello mutta olen nähnyt sellaisia.
Tämä on puukaappi jonka kokonaiskorkeus on 100cm ja leveys hieman alle 40cm.
Varsinaisen, lasiovella varustetun kello-osan korkeus on 60cm jonka sisällä on monimetallivarsinen heiluri ja roomalaisin numeroin varustettu, halkaisijaltaan 14cm:n kellotaulu.
Kello-osan päällä on koristereliefejä joista ylimpänä siipiään levittelevä kotka.
Oven lasi on kaapin sisäosan korkuinen, leveydeltään 30cm ja molemmissa reunoissa on oven korkuiset, puusta sorvatut, koristeelliset tolpat.
Kaapin alapuolella, molemmissa reunoissa on sorvatut kookkaat suipot puupöllyrät.
Kertaveto riittää kahdeksi viikoksi. Soittopuolen veto on omassa paikassaan mutta emme välitä kuulla tasatuntien emmekä puolikkaiden kumistusta joten jätän soittopuolen vetämättä. Viritys tapahtuu kellon omalla avaimella.
Aikansa tuotteeksi ihmeen tarkka. Kolmesta eri pituisesta, lukumäärältään viidestä ohuesta metallitangosta muodostuva heiluri tasannee varsin hyvin lämpötilojen vaihtelua koska vekotinhan on tehty ennen koneellisen ilmastoinnin käyttöön ottoa asuntoihin.
Jos on tarvetta niin heilurin pituutta voi säätää alapään ruuvilla.
Koko komeuden rakenne jotain tumman ruskean kiiltäväksi petsattua puuta tai, ehkä pelkästään tummaa kiillotettua puuta koska pinta ei ole koko aikana muuttunut yhtään.
Osa puuosat sorvattuja. Laatikon päällä oleva fasaadi käsin kaiverrettua.Aika samanlainen oli kotonani, tosin pelkistetympi versio.
Beng
Tuonko takia olen tottunut, että seinillä pitää olla kellot.
Joka huoneessa jokin. Sepä on mukavaa, kun kohta siirrytään talviaikaan.
Sikäli hassua, että ei kait eläkeläisen aika ole minuutilleen, paitsi varatut ajat.
- Anonyymi
Tuskin jälkipolvi minun "sukukalleuksiani" kaipaa/huolii. Muutamia vanhemmiltani perittyjä arabian astioita, äitini kirjailemia isoja pöytäliinoja, isoäidin kihlakello (joka ei käy), isoäidiltä alle kouluikäisenä saamani posliinikoira, muutama äitini koru, siinä ne kalleudet suurin piirtein on. En ole niitä lapsille tyrkyttänyt, laittavat sitten aikanaan ihan minne tahansa, en ole asiaa suremassa. Posliinikoiran kohtalo minua hiukan säälittää, se on kulkenut kerallani kaverina muutosta toiseen kohta 70 vuotta, enkä soisi sen kaatopaikalle joutuvan, mutta tuskin sitä kukaan kiinnostuu pitämään ja rahallista arvoa sillä tuskin on.
Sukukalleuksiksi ei varmaan voi sanoa tavaraa jota on itse hankkinut, sehän ei ole ehtinyt suvussa kulkea, mutta niissä saattaa olla sellaisia esineitä joille lapsetkin antavat arvoa. Uskoisin ainakin, että korut kelpaavat niin tyttärelle kuin miniällekin, sekä laatulasi (mm. Toikka, Wirkkala, Sarpaneva, Tynell).
Olen köyhän perheen kasvatti, joten mitään varsinaisia sukukalleuksia en ole perinyt, mutta muutama minulle rakas esine lapsuudenkodistani minulla on, niiden kohtalo on luultavasti kirpputori, mitäpä nuoremmat niillä, heillä kun ei ole niille tunnearvoa.- Anonyymi
Ehkä 'sukukalleus' on liioitteleva sana.
Itsehankituista ajattelen, voisivatko ne kiinnostaa lastani ja siitä eteenpäin.
On hyvä, että pidetään näitä suomalaisia nimiä aika ajoin muistissa, etteivät ihmiset visko roskalavoille kenties ymmärtämättömyyksissään jotain.
Beng
- Anonyymi
Valitettavasti otin tehtäväkseni säilyttää avion puolelta tulleet perintökalut seuraaville. Nykyajan ihmisiä eivät posliinit ja hopeat kuitenkaan enää juurikaan kiinnosta ja nappaa, että turha homma sillä viisiin. - Nm. Aika kulkenut ohi
- Anonyymi
Kyllä. Ja ilmojen alkaessa kylmenemään olenkin pyytänyt vaimoa neulomaan lämmittimen,,niin juuri, "niille" mutta ei tunnu löytävän minkäänlaista ohjetta
vaikka kaikenmaailman Niksi-Pirkat ovat yleensä täynnä neulomus-reseptejä?- Anonyymi
Saisiko hän polkupyörän takavalosta nimeltä "Sydänvalo" ns korvaavan muotin.
Kannattaa neuloa joustinta. Mikään ei estä vuoraamasta pienellä ei-hiostavalla tikkikangaslipareella, sillä neulos päästää puhurit läpi.
Beng - Anonyymi
Minun mieheni käyttää lämmikkeenä lapsen lapasia kulkusissa ja minun lapastani siinä herkkupatukassa. Resorineule lapasten suussa pitää ne paikoillaan.
- Anonyymi
Neulomukset intiimialueella eivät kuulosta kovin hyviltä, eivät ole hygienisiä. Nykyään on miehillekin suunniteltuja inkontinenssisuojia, vaikka ei tirahtelisi, niin nekin pitävät paikan lämpimänä. - Nm. Konstit ovat monet
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Neulomukset intiimialueella eivät kuulosta kovin hyviltä, eivät ole hygienisiä. Nykyään on miehillekin suunniteltuja inkontinenssisuojia, vaikka ei tirahtelisi, niin nekin pitävät paikan lämpimänä. - Nm. Konstit ovat monet
Voi sun hygieenasi kanssa. Kävelylenkillä talvella ovat todellakin tarpeen, asia jota naisihmisen lienee mahdotonta käsittää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Voi sun hygieenasi kanssa. Kävelylenkillä talvella ovat todellakin tarpeen, asia jota naisihmisen lienee mahdotonta käsittää.
Talvella voi jalkaan panna pässinpökkimät ja sitten on niitä angorranvillaisia pehmeitå lämmittimiå, pöksyjä yms. - Nm. Pysyy pyllykin lämpimänä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Talvella voi jalkaan panna pässinpökkimät ja sitten on niitä angorranvillaisia pehmeitå lämmittimiå, pöksyjä yms. - Nm. Pysyy pyllykin lämpimänä
Pitäisi jo sinunkin tietää että esimerkiksi nenä paleltuu helpommin kuin muuten kasvot,,johtuen ulkonemasta? Sama asia noissa muissakin "ulkonevissa" osissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pitäisi jo sinunkin tietää että esimerkiksi nenä paleltuu helpommin kuin muuten kasvot,,johtuen ulkonemasta? Sama asia noissa muissakin "ulkonevissa" osissa.
No nenän päälle harvemmin puetaan minkään nimisiä villahousuja, jotka suojaavat alakerran ulkonemia. Kommandopipo olisi hyvä, jos nokka(kin) meinaa jäätyä. - Nm. Kaikki saa lämpimään
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No nenän päälle harvemmin puetaan minkään nimisiä villahousuja, jotka suojaavat alakerran ulkonemia. Kommandopipo olisi hyvä, jos nokka(kin) meinaa jäätyä. - Nm. Kaikki saa lämpimään
Silmälaseihin voisi neuloa sellaisen nokanlämmittimen.
Eikö helteellä nenä punoita herkkäihoisilla (voi punottaa muistakin syistä.
Beng
Sitten kaikki villaneulomukset pitää pestä villaohjelmalla. Suojukseen, mihin mahtui aiemmin kiwit, mahtuu ylilämmön jälkeen vain mantelit.
Tiedän erään, joka pesi kirjossa täysvillaisen miesten kirjoneuleen kirjopyykissä ja siitä tuli 4 - 5 vuotiaalle lapselle sopiva, tosin aika jämäkkä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Silmälaseihin voisi neuloa sellaisen nokanlämmittimen.
Eikö helteellä nenä punoita herkkäihoisilla (voi punottaa muistakin syistä.
Beng
Sitten kaikki villaneulomukset pitää pestä villaohjelmalla. Suojukseen, mihin mahtui aiemmin kiwit, mahtuu ylilämmön jälkeen vain mantelit.
Tiedän erään, joka pesi kirjossa täysvillaisen miesten kirjoneuleen kirjopyykissä ja siitä tuli 4 - 5 vuotiaalle lapselle sopiva, tosin aika jämäkkä.Helteillähän monilla on nenän päällä suojalappu. - Nm. Nähnyt
Joka romppeella on oma tarinansa ja
seuraavaa sukupolvea vähän kiinnostaa,
mutta kerran ne kaikki rysähtävät tarinoilla tai ilman heidän syliinsä.
Joskus olen kuvitellut vihrein silmin vanhuuttani,
miettinyt sitä, mitä palvelukotiin tästä arjestani sitten kerran raahaan.
Siellä sitten istun aarteitteni seassa
pappani keinutuolissa, kaulassa mummoni kihlajaiskello, seinällä äidiltä saatu vanha ikoni. ja isän 50 vuotislahjaksi työnantajaltaan saama seinäkello jatkaa yhä tuttua tikitystään. Parin vanhan pöytälampun valossa tihrusilmin lueskelen jos en muuta niin ainakin vanhaa perheraamattua tai no ehkä katselen vain kuvia..
Silmä siinä keinutellessa sattuu yhtenään Alavuden vanhasta pappilasta peräisin olevalla kukkajalalla kasvavaan posliinikukkaan, tuota sukupolvia hengissä pysynyttä aarretta yritän yhä pitää hengissä puhelemalla sille henkeviä.- Anonyymi
Minullakin on iso muutaman kilon painoinen kuvaperheraamattu. Myikö niitä joku ovelta ovelle -kauppias?
Beng
Hyvä tulevaisuudenkuvaus, ehkä pieni hymy poskessa 'maalailit'.
Alku oli vähän provosoiva tosiaan. Tuli mieleen miesten raappahousut pakkasille.
Asiaan.
Olen onnistunut hajottamaan arvokkaimmat lasitavarat.
Arbiaa on jonkin verran mutta ei ne mitään kalleuksia ole.
Mies sai aikoinaan kilpailuista hyviä palkintoja. Tuolla hyllyssä niitä olis, en usko että jalkasvukaan on kovin kiinnostunut.- Anonyymi
Mitään ei ole säilynyt esineellistä, mutta sukuani olen kuitenkin kolmen lapsen voimalla jatkanut. Siinä ne minun "aarteeni" ovat.
- Anonyymi
Kauniisti kirjoitit. Sinulla on hyvät aarteet.
Beng
- Anonyymi
Mitään ei saa mukaansa kun sen aika koittaa. Miksi säästää ja säästää loputtomasti. Itse annan nyt palaa ja nautin elämästä.
- Anonyymi
Tuo on niin totuuksien totuus.
Alkuajatus onkin tavallaan se, että onko jollain säästetyillä esineillä mitään käyttöä jälkipolville, jottei visko heidän kannaltaan kuranttia hyödykettä pois.
Beng - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuo on niin totuuksien totuus.
Alkuajatus onkin tavallaan se, että onko jollain säästetyillä esineillä mitään käyttöä jälkipolville, jottei visko heidän kannaltaan kuranttia hyödykettä pois.
BengOlenpa asiaa pohtinut minäkin,,ja päätynyt lopputulemaan jossa ei säästellä perillisille yhtään mitään, ei esineitä eikä varsinkaan rahaa.
Itkevätpä sitten aidosti hautajaisissa. :D
Olen aina nauttinut siitä.
Kun mukavasti ylimmältä löylyn-lyömänä laskeutuu alimmalle
Mikä voisi olla nautinnollisempaa, kuin levittää jalat.
Pesaista Nivuset viieällä vedellä.
Kylmä kutistaa.
Kaiken-lisäksi Kiuas ei näkymään reagoi mitenkään.
H.- Anonyymi
huruksz kirjoitti:
...viileällä vedellä.
H.Lopettelen tämän ketjun. Kiitos kommenteista.
Beng
Toivottavasti Isohoo olet jo tullut löylyn lyömänä pois lauteilta.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .734258Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503075Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631323040Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi3952126Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2131231Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111193- 731162
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde291034- 611022
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että111973