Elokuun 1991 euforia synnytti ilmiön jossa ammatillisen sotahistorian ulkopuolella ja kepeässä mediassa rakenneltiin kaunisteltua sankaritarinaa viime sodista. Ritareiden saavutukset nostettiin jalustalle. Hommassa oli tilaustyön maku.
Onneksi samaan aikaan on uusi tutkijapolvi, ammattilaiset, nostanut esille asioita joista oli vaiettu 1990-luvulle asti. Ne on hyvin raskauttavia paljastaen ettei suomalaisten sota ollut mitään "hyveellistä". Se Suomi mikä sotaan lähti innolla oli puolifasistinen ja tunkkaisen paatoksellinen. Suomalaiset syyllistyivät sotarikoksiin eivätkö olleet suinkaan mitään viattomia uhreja. Asevoimien suorituskykykin oli väitettyä heikompi mutta tappiot sotaan osallistuneiden maiden kärkeä heti Neuvostoliiton ja Suur-Saksan jälkeen.
Onneksi samaan aikaan on uusi tutkijapolvi, ammattilaiset, nostanut esille asioita joista oli vaiettu 1990-luvulle asti. Ne on hyvin raskauttavia paljastaen ettei suomalaisten sota ollut mitään "hyveellistä". Se Suomi mikä sotaan lähti innolla oli puolifasistinen ja tunkkaisen paatoksellinen. Suomalaiset syyllistyivät sotarikoksiin eivätkö olleet suinkaan mitään viattomia uhreja. Asevoimien suorituskykykin oli väitettyä heikompi mutta tappiot sotaan osallistuneiden maiden kärkeä heti Neuvostoliiton ja Suur-Saksan jälkeen.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Neuvostoliiton romahduksen jälkeinen hype sotahistorian alalla oli vastaliike YYA-ajan äärivasemmiston mölinään ja sitä vastaavaa liioittelussaan ja ohiampuvuudessaan. Asiallinen tutkimus ja asialliset kirjoittavat ovat tuottaneet asiallista tekstiä koko ajan. Kummallista kyllä tosiaan virallinen tutkimus on ollut nykyisellään paljastavampaa kuin oli YYA-aikaan, eli paljastanut epämiellyttävämpiä asioita kuin silloin paljasti. Sotahistorian tutkimus ei ainakaan ole siis ollut "suomettunutta" sillä tavalla kuin suomettuneisuus ymmärretään, vaan juuri päinvastoin.
Vain rehellinen totuus tapahtumista lisää tietoa, jota voidaan hyödyntää. Vaikka se sattuisi herkkähipiäisimpiin. Historiantutkimus ei kuitenkaan ole mikään kivuntuottamiskilpailu, vaikka historiointi tällä palstala sitä valitettavasti vain onkin.
On asioita selvittämättä kuten suomalaisten suorittamat raiskaukset Itä-Karjalassa ja taistelutilantanteissa inhotun upseerin ja kapiaisen tappaminen omin asein. Myös upseeriston taloudelliset väärinkäytökset ja organisoitu armeijan materiaalin varastaminen ja salakauppa.
Itse sodassa kaatuneiden ja haavoittuneiden osalta ei myöskään tiedetä kuinka suuri osa kuoli omiin luoteihin ja eteenkin kranaatteihin. Onko piilossa pysyneitä arvioita kuinka suuri osa rintamaupseereista oli tosiasiassa heikkotasoisia ja vain hyvän pärstäkertoimen ja suosijan ansiosta säilytti asemansa.
Suomen armeijan heikkous paljastuu siten että suhteessa joukkojen määrään nähden suomalaisten tappiot olivat yhtä suuret kuin saksalaisten itärintamalla v. 1941. Suomalaisten divisioonien tulivoima oli aika heikko. 1/3 miehistöstä oli myös liian heikkotasoista hyökkäyssotaan.
Syyskuussa 1941 armeijassa yhä suurempi osa miehistöstä oli henkisesti luhistumisen partaalla. Pekka Visuri onkin nostanut esille vaietun mutta ilmeisen totuuden. Hyökkäystä ei pysäytetty suinkaan koska "kolmen kannaksen tavoite saavutettiin". Hyökkäys pysähtyi - suuriin tappioihin. Suomen tavoitteet olivat erittäin kunnisnhimoiset: Kuolan niemimaa, Vienan meri ja Inkerinmaa aina Narvajoelle asti. Pietarin kaupunki tuottavaksi. Täysin yhteneväiset tavoitteet Natsi-Saksan kanssa sen brutaaleimpia yksityiskohtia myöten. Päät lämpöisinä niin että sahanpuru höyrysi.
"Suomalaisten divisioonien tulivoima oli aika heikko. 1/3 miehistöstä oli myös liian heikkotasoista hyökkäyssotaan"
Neuvotellessaan saksalaisten kanssa keväällä 1941 Heinrichs toi esille, että Suomen armeijan hyökkäyskyky ei ole kovinkaan hyvä ja että yhteistoiminta pitää suunnitella se mukaisesti.
No. Meikäläisissä olosuhteissa suomalaisten joukkojen hyökkäyskyky oli parempi kuin saksalaisten. Mutta vielä paljon parempikin se olisi voinut olla. Saksalaisten menestys itselleen sopivissa olosuhteissa perustui siihen, että armeija oli pitkältä ajalta koulutettu ja varustettu nimenomaan mahdollisimman hyvin hyökkäyssotaan. Suomen armeija taas oli koulutettu ja varustettu puolustussotaan, joskin hyvin aktiiviseen ja liikkuvaan sellaiseen. Mutta pidemmän matkan liikkumiskyky ja logistinen kyvykkyys oli huono ja salamasodankäynti kyky vain yhden prikaatin ja panssaripataljoonan varassa, joka oli aivan liian vähän vallattavan alueen kokoon nähden. Tapahtumat osoittaivat, että sen salamasota olisi sopinut myös kesäisiin Suomen oloihin ja säästänyt aikaa ja verta. Mutta varustautuminen sellaiseen olisi tullut hyvin kalliiksi, pelkästään riittävän puolustuskyvynkin varustaminen oli Suomelle kovempi ponnistus kuin Ruhrin ympärille rakentuneelle teollisuusjätiille Saksalle.
” Syyskuussa 1941 armeijassa yhä suurempi osa miehistöstä oli henkisesti luhistumisen partaalla. ”
Ei todellakaan ollut! Ennen Syvärin ylitystä oli kieltäytymisiä, mutta kun tavoite ja tarkoitus kerrottiin niin matka jatkui.
”Pekka Visuri onkin nostanut esille vaietun mutta ilmeisen totuuden. Hyökkäystä ei pysäytetty suinkaan koska "kolmen kannaksen tavoite saavutettiin". Hyökkäys pysähtyi - suuriin tappioihin. Suomen tavoitteet olivat erittäin kunnisnhimoiset: Kuolan niemimaa, Vienan meri ja Inkerinmaa aina Narvajoelle asti”
Tässä ilmenee selkeästistallarin lapsellinentyhmyys! Hän sekoittaa autuaasti keskenään sodan päämäärät ja yksittäisen hyökkäyksen tavoitteet. Hyökkäyksen tavoite oli TIETENKINkolmen kannaksen vesistölinja! EiSuomen armeijan hyökkäyskyky sen kummempaan olisi edes riittänyt!
Tämä linja saavutettiin ja siihen jäätiin odottamaan suursodan ratkaisua, joka ei ollut, kuten tiedetään Suomelle suotuisa! On typerää eds esittää, että Suomi (yksin) olisi vallannut jonkun Kuolan niemimaan!
”Pietarin kaupunki tuottavaksi. ”
Pietari oli yksiselitteisesti Saksan murhe! Se asia ei meille kuulunut!
”Täysin yhteneväiset tavoitteet Natsi-Saksan kanssa sen brutaaleimpia yksityiskohtia myöten. ”
Saksalla oli omansa ja Suomella omansa! Suomi ei ollut suurvalta!
”Päät lämpöisinä niin että sahanpuru höyrysi.”
Tuntuu lämpiävän yksin stallarilla;-D
Ohto+Manninen:+"Suomalaiset+liioittelivat+50%:lla+puna-armeijan+tappioita+Kannaksella+1944".
Ja nyt tiedöämme, että punalentäjien ilmavoittoväitteistä paikkansa piti vain yksi 16:sta!
Ei pitänyt vaan suhde oli lähellä 1/42.
Niin tai näin, tosiasia on, että Saksa ja Neuvostoliitto sopivat Euroopan jaosta ja Neuvostoliitto hyökkäsi Saksan tapaan Puolaan marraskuussa 1939 ja sen jälkeen Suomeen. Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan hyökkääjistä ennen kuin Saksa kääntyi Neuvostoliittoa voastaan. Suomea on ihan turha syyllistää siitä mihin Neuvostoliiton toimet johtivat. 1939 Suomi ei haikaillut sotaa monin verroin suurempaa Saksan rinnalla toimivaa suurvaltaa vastaa. Jatkosodassa tilanne oli tietenkin aivan toinen: Suomi lähti Saksan rinnalla hakemaan menettämiään alueita ja hyvitystä Neuvostoliiton raukkamaisesta hyökkäyksestä.
Tietenkin sodissa tapahtuu ylilyöntejä. Se on sodan luonne. Ei sinne lähdetä kaveeraamaan, kippistelemää, riiaamaan naapurin likkoja tai taputtelemaan naapurin natiaisten pellavapäitä. Sodassa lähdetään tappamaan, tuhoamaan, aiheuttamaan pelkoa ja hävitystä vihollisen joukoissa. Suomalaiset joukot tekivät varmasti sotarikoksia siinä missä neuvostoliittolaiset, saksalaiset, englantilaiset ja amerikkalaisetkin. Kaikissa sotajoukoissa tapahtuu samaa, mutta koska voittajat kirjoittavat historian, heistä maalataan sankarimyyttejä ja Suuren isänmaallisen sodan uhriutuvia tarinoita.
Venäläiset (neuvostoliittolaiset) osaavat kaksi asiaa: uhriutumisen ja heikompien alistamisen. Neuvostoliittolaiset sotilaat saattoivat kuolla Äiti Venäjän puolesta, mutta tosiasiassa he olivat vain piittaamattomien diktaattorien sotaan lähettämää tykinruokaa, joilla ei ollut yksilöinä mitään arvoa, mutta kollektiivin kasvottomina taistelijoina he täyttivät sen roolin, jonka Stalin heille käsikirjoitti.
Suomi ei ottanut punakaartia riemuiten vastaan, vaan näytti heille persettä ja taisteli suomalaisille vapauden toivottomassa tilanteessa ylivoimaista vihollista vastaan. Venäjänmielisten on turha piipittää siitä, että suomalaiset tappelivat kynsin ja hampain: vittuakos ylittivät pyytämättä rajan. Sitä saa mitä tilaa!
Neuvostoliiton oma historiankirjoitus kiillotti neuvostojoukkojen kilpeä. Sen sijaan lähes kaikki muut lähteet antavat heistä aika karun kuvan, mukaan lukien heidän läntiset liittolaisensa. Joltain osin sekin kuva on saattanut olla liian kaunis.
Suomalaiset vaikuttavat syyllistyneen talvisodan aikana yllättävän vähän sotarikoksiin vaikka tunnetila oli sellainen, että kovaakin kohtelua viholliselle olisi voinut odottaa. Mutta tässä vaikutti, ullatus ullatus, Suomen kristillinen perusta, joka vielä tuolloin oli kova. Vitsalla ja kovalla kurilla hyvätapaisiksi koulutetut suomalaismiehet eivät kovin äkkiä raaistuneet sodankaan ankarissa olosuhteissa. Vihakin kasvoi vasta kun alueita oli menetetty talvisodan rauhassa ja alettiin tajuta, ketä kaikkia läheisiä vihollisen aseet olivat tappaneet.
Se jäyhyys, jota ruotsalaiset ja venäläiset joskus suomalaisissa pilkkaavat, vielä nykyäänkin, on toisaalta ollut myös voimavara. Se esti alueluovutukset 1939 ja teki menestyksekkään puolustustaistelun mahdolliseksi. Toisaalta se vähensi suomalaisten tekemien sotarikosten määriä. Lisäksi suomalanen propaganda ei edes talvisodan aikana pyrkinyt aivan totaalisesi dehumanisoimaan vihollista eikä kehottanut tuhoamaan tai hävittämään kuten neuvostoliittolainen ainakin osittain teki ja varsinkin saksalainen.
Suomalainen "jäyhyys" näkyi myös kuuluisana sisuna taistelussa. Paniikki ei niin herkästi levinnyt joukoissa (toki sitä varsinkin talvisodan alussa jonkin verran ilmeni), vaan suomalainen harkitsi kovassakin paikassa kylmän viileästi, ja pystyi toimimaan järkevästi. Samoin eivät tunteet kovin helposti päässeet valloilleen myöskään antautuneiden vihollisten kanssa, vaikka pahojakin asioita tapahtui. Tiettävästi suomalaiset eivät kuitenkaan kiduttaneet vankejaan kuoliaiksi, kuten neuvostojoukot satunnaisesti tekivät saamilleen suomalaisvangeille (tyyppitapaus kuvattuna mm Tuntemattomassa sotilaassa).
Myönnätkö sinä näiden punikkien ja Visurin valheet heti? Olet teeveen aivopesemä
Venäjällä on vuosisatojen kokemus mielistelevistä länsimilitaristeista. Napoleon, Hitler, Reagan jne
NATO-liittoutuma vastaa täsmälleen Akselivaltoja militarismissaan. Samat kuviot toistuvat - pienten itäeuroopan kaalimaiden värväys provokaatioihin itäexpansiossa ("Drang nach Osten"). Jo nähtiin NATOn Stalingrad Krimillä kun yritettiin liikaa yhdellä kertaa.
Suomikin jo paettunaan NATOn etujoukoissa Afganistanista on lähdössä "Afganistanin Jatkosotaan" . USA Vietnam-loppupeli - Nyt kun on saanut omat sotilaat pois aletaan tuhopommittaa maata kivikauteen. Mikäs paremmin sopii kun perustellaan Suomen megalomaanista F-35 hävittäjä-pommikoneprojektia
Syksyllä 2021 paljastui yhä useammalle että ns lännen hegemonian aika on ohi. Tässä tulee kiinnostava saranakohta sille kysymykselle miten ns torjuntavoittomantralle tulee käymään. Tilanne kehittyy samaan suuntaan miten aikoinaan uskonto nimeltään Suur-Suomi haihtui kuin pieru Saharaan syksyllä 1944.
Bileet on nyt tältä öyhötysporukalta päättymässä.
Kyllä ainakin talvisodan osalta torjuntavoitto on aivan selvä asia. Voitimme taistelullamme juuri sen ajan, että se pelasti itsenäisyytemme. Paremmin varustautuneina olisimme saaneet paremmat ehdotkin, taistelukuvaukset kertovat sen aivan selvästi.
Jatkosota on mutkikkaampi juttu. Vihollisen pysäyttäminen taisteluissa on kuitenkin tosiasia, siitä voidaan kiistellä, mitkä vihollisen tavoitteet olivat ja millä intensiteetillä se niitä tavoitteli. Silloisessa tilanteessa sitä ei voitu tietää, joten toimittiin pahimman aavistuksen mukaan ja pantiin kaikki peliin vihollisen pysäyttämiseksi. Siinä hetkessä on vaikea kuvitella muuta ratkaisua mahdolliseksi, jälkeen päin saatu tieto voi tietysti kuvaa muuttaa, jonkin verran.
Myös kesällä 1944 olisi ilmeisesti voitu saada parempikin tulos, jos jälleen kerran varautuminen olisi tehty paremmin. Aseita ja ammuksia ei sillä kertaa puuttunut, mutta linnoitteet ja ryhmitykset olisivat voineet olla heti alussa merkittävästi paremmat. 10.D:n täydellinen romahdus Valkeasaaressa ja Kuuterselän läpimurto olisivat voineet mennä myös toisin. Olisiko se sitten ollut hyvä vai huono asia? Jos Kuuterselän murto olisi lyöty takaisin ja selustaan murtautunut panssarikiila tuhottu. olisiko Neuvostoliitto keskittänytkin lisää joukkoja saadakseen ratkaisevan murron, sen sijaan, että jo silloin jätti ensimmäisiä osastoja sivuun taisteluista. Ainakin se olisi sotkenut Stavkan suunnitelmat perin pohjin.
Maassa on aina armeija. Oma tai vieras. Jos se minusta ja kanssani samalla tavalla ajattelevista suomalaista miehistä ja naisista riippuu, niin armeija on suomalainen ja riittävän vahva ja iskukykyinen takaamaan meille myös riittävän poliittisen liikkumatilan. Yhteistyötä silläkin alalla muiden maiden kanssa edelleen tarvitaan, se on selvä. Venäjän haavoittuvia intressejä ei kuitenkaan ole syytä uhata, elleivät he itse käy meitä kohtaan aggressiivisiksi.
Tosiasiassa Afganistanista vetäytyminen oli suunniteltua Euroopan tuhoamisprosessia, jossa Eurooppa hukuettaan mamumassoihin
Mitään bileitä ei ollut ja niitä onturha dottaa liioinstallaripiireissä 0,01:nprosentin kannatuksella!
Talvisota on katastrofi Suomen diplomatialle ja järkyttävä tragedia sotilaille. Armeijan sisäinen tutkimus heti talvisodan jälkeen paljasti että noin joka neljäs ammattiupseerimme floppasi rintamatehtävissä, siis eivät täyttäneet heihin asetettuja odotuksia.
Ohto Mannisen mukaan Kannaksella sodan viimeisen kahden viikon taisteluissa tappiosuhde puolustavien suomalaisten ja hyökkääjien välillä oli enää vain 1:2.7 (20 000 vs 54 000). Kun huomio väestösuhteen olleen 1:45 ja nuorissa ikäluokissa lähes 1:60 ei todellakaan kannattaisi suomalaisten paukutella henkseleitä. Naivius ja uhmamieli on vaarallinen yhdistelmä pikkuvaltiolle vaikka kuinka urhoollisia oltaisiin.
*****Penna Tervo*****
Oiotaanpa sitten tämänkin tiltun valehteluja.
Neuvostoliitto rikkoi Suomen kanssa vuonna 1932 solmimaansa hyökkäämättömyyssopimusta vastaan hyökätessään Suomeen 30. marraskuuta 1939, päämäärän oltua Suomen miehitys ja maamme itsenäisyyden lakkauttaminen.
Kyseessä oli siten Suur-Neuvostoliitto -suunnitelma Suomen pakkoliitolla omaan diktatuurinsa orjuuteen.
Jo 26. marraskuuta Neuvostoliitto oli lavastanut niin sanotut Mainilan laukaukset, joista se sitten syytti Suomea, saadakseen tekosyyn aloittamalleen hyökkäyssodalle.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9228828c-c16e-4d83-81e2-486e352c4c3a
Kun Suomi sitten pyysi heti sodan alettua aselepoa ja neuvottelujen aloittamista uudelleen, ilmoitti Neuvostoliitto, ettei se ole lainkaan sodassa Suomen kanssa, vaan puna-armeijan olevan maassa pelkästään antamassa apua Suomen hallituksen pyynnöstä.
Tuon niin sanotun Suomen hallituksen, joka sellaisen pyynnön esitti, perusti Josif Stalin omalla työpöydällään, asettaen sen johtajaksi Otto Ville Kuusisen.
"Yleiskokouksen asettama valiokunta, jonka puoleen on käännytty peruskirjan 15 artiklan
perusteella, kehoittaa kiireellisesti Neuvostoliiton ja Suomen hallituksia keskeyttämään
vihollisuudet ja aloittamaan viipymättä, Yleiskokouksen välitystä käyttäen, neuvottelut rauhan palauttamiseksi. Suomi täällä edustettuna hyväksyy. Olisimme kiitollisia, jos ilmoittaisitte ennen huomisiltaa, tiistaina, onko Neuvostoliiton hallitus suostuvainen hyväksymään tämän vetoomuksen ja keskeyttämään viipymättä vihollisuudet."
-
"Neuvostoliitto ei ole sodassa Suomen kanssa eikä uhkaa Suomen kansaa sodalla. Näin muodoin vetoaminen 11 artiklan 1 §:ään ei ole paikallaan. Neuvostoliitto on rauhallisissa suhteissa Suomen kansanvaltaisen tasavallan kanssa, jonka hallitus on joulukuun 2 päivänä solminut Neuvostoliiton kanssa avunanto- ja ystävyyssopimuksen. Tällä sopimuksella on järjestetty kaikki ne kysymykset, joista Neuvostoliiton hallitus oli neuvotellut tuloksettomasti Suomen entisen ja nyttemmin vallasta poistetun hallituksen valtuutettujen kanssa."
https://www.histdoc.net/pdf/1939-12-14_League.pdf
Jos jokin valtio teki tuossa tilanteessa diplomaattisen virheen, niin se oli Neuvostoliitto, joka erotettiin Suomeen hyökkäämisen vuoksi Kansainliitosta, kuten yllä olevasta dokumentista ilmenee.
Suomi taisteli ja säilytti itsenäisyytensä, ollen sitä edelleen.
Neuvostoliitto teki itsemurhan joulukuussa 1991.
Saattaa se vähän tiltuja kyrsiä.
Ajatella jos Suur-Suomi olisi onnistunut. Alueelle jääneet asukkaat olisivat integroituneet Suomeen ja heidän elintasonsa sekä sivistyksensä olisi huippuluokkaa.
Hevosvetoinen primitiivinen pussihoususakki jonka pieni agraarivaltio lähetti vähän liian suurin odotuksin verilöylyyn. Ei suomenhevosella mahottomia.
Aika pitkälti saappailla ja hevosrattailla se Saksankin salamasota hytkytteli eteenpän. Tosin panssarikärjet olivat täysin motorisoituja ja niitä oli riittävästi, Suomella vähemmän.
Tähän historiankirjoituksen kaunisteluun lähtivät nämä torjuntavoittonatsit.
Neuvostoliiton oma sotahistoria perustuu yksinomaan oman sotamenestyksen mainosamiseen! Mitään kriittiseen vivahtavaa ei edes kerrota! Sen puolen kaunistelu kelpaa stallarille mainiosti kun taas Suomen sotien tasapuolinen kertominen saa punatulkun näppylöille!
Kaikki tietää, että ette te itse edes pyri mihinkään objektiivisuuteen ja silti vaaditte sitä kaikilta muilta paitsi paskatunkiolta!
Muistutetaanpa kuitenkin kaiken tiltuhöpinän vastapainoksi siitä tosiasiasta, että Hitlerin Saksan kanssa liitossa ollut Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri aloitti toisen maailmansodan Suomea vastaan hyökkäämällä maahamme 30. marraskuuta 1939, päämäärän oltua Suomen miehitys, itsenäisyyden lakkauttaminen ja suomalaisten pakkoliitto oman diktatuurinsa orjuuteen.
Myttyyn meni se kommunistien rikollinen suunnitelma, eikä koko Neuvostoliiton kommunismidiktatuuria enää ole, sen tehtyä kyhästelynsä toivottomuuden lopulta ymmärrettyään itsemurhan, mikä on tietysti ablodien väärti suoritus.
Se mistä sai 90-luvulla alkaa puhua, oli molotov-ribbentropp-sopimus vuodelta 1939. Vielä 80-luvulla NL ja suomalaiset "hyödylliset idiootit" rummuttivat, että a) sodat olivat Suomen syytä b) Suomi soti huonosti ja "hävisi" ja c) Suomi oli paha kapitalismin pesä joka aikanaan päätyisi kommunismiin.
Höpöhöpö. RIbbentropp-sopimusta käsiteltiin jo huippusuosituissa Kansa Taisteli-lehdissä 70-80 luvuilla. Samoin sotien syitä (talvisodassa NL hyökkäsi, jatkosodassa Suomi). Myös liitto Saksan kanssa ja Itä-Karjalan miehitys oli ihan yleisiä aiheita kirjallisuudessa.
Kyllä nuo oli sotahistoriaa vähänkään käsittelevissä kirjoissa aina 50- ja 60-luvuilta lähtien, jolloin niitä alkoi enemmän ilmestymään. Stallaripiireissä niitä ei varmaankaan luettu, mutta isänpäivinä ja jouluisin olivat ostetuimpia lahjoja aina 1990-luvulle saakka. Kyllä MR-sopimus ja lisäpöytäkirja mainittiin myös koulun historiankirjoissa, ainakin niissä, jotka itseltäni löytyvät. 1970-luvun Sodan ja Rauhan miehet - tvsarjassakin on mainittu tietääkseni.
Siinä valossa tuntuu aika oudolta väitteet, että Suomi "joutui muuttamaan historiaansa" kuten täällä on esitetty. Ainakaan minun käsitykseni ei ole muuttunut koko aikana, jonkin yksityiskohdat ovat tarkentuneet uudella tiedolla.
Varmasti käsiteltiin suomalaisessa ”Kansa taisteli-lehdessä”, mutta sen olemassaolo vaivoin myönnettiin neukkulassa! Todllisuudessa ”salaisen lisäpöytäkrjan olemassaolo” paljastui itänaapurissa vasta glasnost-kaudella!
Tämän sortin ”kaunistelu” ei todellakaan stallaria hetkuta vaan hän keskittäytyy yksin Suomeen!
Miksi suomalaista pitäisi kiinnostaa mitä Neuvostoliitossa tunnustetaan tai ei tunnusteta?
Onneksi meillä on hyvätasoinen historiantutkimus joka on kumonnut hölynpölyn erillissodasta ja ajopuusta. Suomen sotilaallinen ja poliittinen johto toivoi Leningradin kukistumista ja tuhoamista väestöineen päivineen. Johto olisi ollut mukana natsien kanssa tappamassa ja orjuuttamassa venäläiset ihmiset. Ei ihme että tuo Suur-Suomi hurmos haluttiin 1944 upottaa pimeään suomalaiseen kellariin jotta jälkipolvi sen unohtaisi. Yritys historiamme kaunistelemiseksi 1990-luvulla oli ääliöiden epäonnistunut yritys. Se pimeä kellari haisi liian pahalle.
Niitä toiveita taisi olla enemmän muualla kuin ylimmässä johdossamme. Kieltämättä se, että Leningradin vuoksi jouduimme veriseen talvisotaan ja menetimme maamme parhaita alueita siinä, herätti toisissa toiveen, että koko Leningrad katoaisi, jolloin saisimme jatkossa olla rauhassa. Kun vihaa lietsoo, sitä myös saa.
Suomen sotilaallinen ja poliittinen johto nimenomaan halusi pitää näppinsä erossa Leningradista ja onnistui siinä hyvin.
Marski ilmoitti jo ennen sotaa,että Lenigradia vastaan Suomi ei hyökkää.
Hitorian kirjoitus on aina aikansa peili. Kun aika muuttuu,peili kääntyy ja tarkasteluun tulee uusi kulma.
Ei asiassa ole sen kummepaa.
Sotien historiankirjoitus alkaa tapahtumien selvityksellä.
Kun asiakirjat aukeavat,kulma laajenee ja muuttuu.Myös tutkimustulokset ovat paremmin tarkistettu,kuin ensivaiheen paljolti muistitetoon perustuva kirjottelu.
Puolueeton tutkimus vaatii sukupolven,joka ei ole itse ollut tapahtumissa mukana.
Taas stallari valehtelee sikana!
” Suomen sotilaallinen ja poliittinen johto toivoi Leningradin kukistumista ja tuhoamista väestöineen päivineen. Johto olisi ollut mukana natsien kanssa tappamassa ja orjuuttamassa venäläiset ihmiset”
Leningrad ei millään lailla ollut ’Suomen asia’ eikä Suomi liikoja auttanut sen piirityksessä! Stallari sepittelee omiaan!
”Ei ihme että tuo Suur-Suomi hurmos haluttiin 1944 upottaa pimeään suomalaiseen kellariin jotta jälkipolvi sen unohtaisi. ”
Ei sitä peitelty mitenkään eikä se ollut moraalisesti sen kummempi kuin voittoisan neukun oma ”Suur-Neuvostoliitto”-ajattelu, joka sekin toteutui vain 45:n vuoden ajaksi 1945=1990 ennen kuin paskatunkio romahti!
”Yritys historiamme kaunistelemiseksi 1990-luvulla oli ääliöiden epäonnistunut yritys. Se pimeä kellari haisi liian pahalle.”
Stallarin ikiomassa kellarissa haisee gulagit ja 20 miljoonaa tapettia!
Sodan jälkeen olisi pitänyt tutkia ketkä syyllistyivät suomalaisten keskitysleireillä rikoksiin. Siellähän kuoli satojatuhansia venäläisiä sivilejä. Ainakin suomalaiset ss miehet olisi täytynyt tuomita.
Tutkittiin ja tuomittiin myös, mm historioitsija Hannu Rautkallion isä.
Tämäkin on huvittavaa: jopa YYA-aikana lähes kaikki tiesivät MR-sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan, mutta kuinka moni tietää vieläkään, ketä olivat suomalaiset sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan tuomitut? Sotasyyllisiä on kyllä käsitelty vaikka kuinka.
" Siellähän kuoli satojatuhansia venäläisiä sivilejä."
Eiköhän sinun pitäisi tarkistaa noita Pietarin trollitehtaan antamia lukja!
” Sodan jälkeen olisi pitänyt tutkia ketkä syyllistyivät suomalaisten keskitysleireillä rikoksiin. ”
Sitähän tutkittiin ja tuomioitakin tuli!
”Siellähän kuoli satojatuhansia venäläisiä sivilejä. ”
Todellisuudessa 3.500 kuoli tauteihin!
”Ainakin suomalaiset ss miehet olisi täytynyt tuomita.”
Mistä? Mikä olisi ollut syyte?
6 000 kuoli.
Sinulle varmaankin syy ja seuraus-suhteiden ymmärtäminen on vaikeaa. Ei kukaan terve ihminen Venäjää pidä muuna kuin ihmiskunnan syöpänä. Venäjä on ollut ihmiskunnan kehityksessä yleensä vastaanottavana osapuolena.
Kuten Suomikin on ollut. Avaruusteknologiassa Venäjä on selvästi Suomea edellä.
Kun taas matkustamisvapauden ja rehellisten vaalien suhteen Suomi oli huomattavasti neukkua edellä!
Suomen sodanjohdon tavoite oli että Leningradin kaupunki tuhottaisiin maan tasalle.
Ei ollut.
Se oli Saksan johdon tavoite,johon se ei lainkaan pystynyt. Tosin tykistötuli ja pommitukset aiheuttivat jonkin verran vahinkoja,mutta kaupunki oli valtava. Tykistötuli ulottui vain osaan kaupunkia ja tehokas ilmapuolustus torjui useimmat ilmahyökkäykset.
Leningradia kyettiin koko ajan huoltamaan Laatokan kautta ja jo alkuvuodesta -43 avattiin maakäytävä.
Mannerheim ilmoiti jo ennen sotaa, ettei Suomen hyökkäys Leningradiin tule kyseeseen.
Huolto onnistui erittäin huonosti kesäaikaan saksalaisten ilmatoiminnan alla Laatokan vesitien yli. Talvella jäätietä pitkin pimeyden suojissa hieman paremmin, mutta pitkä korpitie Arkangelin radalle ei pystynyt varsinkaan talvella syöttämään tavaraa kovin hyvin. Neuvostoliittolaiset kuitenkin evakuoivat ihmisiä minkä pystyivät paluukuljetuksissa, ensijaisesti lapsia. Saarron ensimmäinen talvi oli hirvittävä, mutta seuraava meni jo paremmin kun väkeä oli vähemmän ja huoltoreitin vaikeuteen oli totuttu ja se saatiin jotenkin sujumaan.
” Suomen sodanjohdon tavoite oli että Leningradin kaupunki tuhottaisiin maan tasalle.”
Valetta! Suomi halusi omansa pois korkojen kera! Leningrad oli saksalaisten murhe!
Ja siitä huolimatta ilmeisesti mielestäsi Suomen olisi pitänyt luovuttaa vähäiset ruokansa näiden huoltoon jatkosodan sijaan? Sellasta se on ku ei sinunlaisena typeryksenä varmista leipäkoria eli Ukrainaan. Meillä vilja kelpaa lähinnä rehuksi, puuroksi, kauralitkuksi tai paskan maksuiksi kekseiksi.
trollotilolloti
Inkerinmaa oli Suomen sodanjohdon tavoite. Sen edellytys oli Pietarin kaupungin tuhoaminen maan tasalle. Göring myös ilmoitti asian T. M Kivimäelle.
Ei ollut.
Kannaksella haluttiin vain Tarton rauhan raja.
Se ei kuitenkaan ollut Suomen vaan Saksan tavoite!
T.M Kiviniemi ilmoitti Göringille että Suomen tavoite pohjoisessa oli Kuolanniemimaa. Kivimäki ei taatusti puhunut omiaan.
Jos on puhunut tällaisia on tosiaan höpissyt omiaan! Hän edusti edistyspuolueen oikeaa siipeä.
Kuka oli tämä Kiviniemi?
- Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri solmi elokuussa 1939 hyökkäämättömyyssopimuksen ja salisen etupiirisopimuksen kansallissosialistisen Saksan kanssa.
- Muutama viikko myöhemmin ne hyökkäsivät Puolaan, jakaen maan, kuten ne olivat salaisessa lisäpöytäkirjassa sopineet.
- Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939, punarosvoarmeijalle annetun käskyn oltua Suomen miehitys.
Suomen sotilastappiot kuolleina olivat suhteessa väkilukuun kolmanneksi suurimmat II maailmansodassa. Natsi-Saksakin ohitti Suomen lukemilla vasta vuodenvaihteessa 1943-44.
Sota oli valtava katastrofi Suomelle eikä asia millään kaunisteluilla ja muilla kiiltokuvilla muuksi muutu.
” Sota oli valtava katastrofi Suomelle eikä asia millään kaunisteluilla ja muilla kiiltokuvilla muuksi muutu.”
Tietenkin ja sen katastrofin aiheutti Neuvostoliitto YKSIN hyökkäämällä 30.11.1939 ilman sodanjulistusta maahamme!
Ilman Talvisotaa ja neukun haluja Välirauhan aikana ”viedä Talvisota päätökseen” ei olisi tullut lainkaan Jatkosotaa!
Suomi hävisi sodat, mutta voitti sitä seuranneen rauhan. Me menetimme sodassa palan maata, mutta säilytimme itsenäisyytemme länsimaisena demokratiana ja vaurastuimme vähitellen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista.
Huonommin kävi voittajan. Neuvostoliitto voitti sodat, mutta hävisi sitä seuranneen rauhan. Sodan hävinneet Saksa, Japani ja Suomi kokivat ennennäkemättömän taloudellisen nousun. Samaan aikaan voittanut Neuvostoliitto riutui seuraavat 47 vuotta kommunismissa, köyhtyi ja lopulta romahti. Jäljelle jäi vain torso, joka on menettänyt merkittävän osan toisen maailmansodan ryöstösaaliistaan. Lopulta tuo valtio romahti 1991!
Ja olisi ollut vielä suurempi ilman.
Mihin tilastoihin tämä kolmas sija perustuu? Wikipedian mukaan suhteellisesti suomalaisia sotilkaita suurempi määrä kuoli toisen maailmansodan vuoksi ainakin Neuvostoliitossa, Saksassa, Unkarissa, Japanissa, Virossa ja Jugoslaviassa. Tämä antaa Suomen sijaluvuksi 7 (seitsemän).
Sotilastappiot. Suomen väkiluku 3.85 miljoonaa kun se oli Unkarilla 20 mil ja Romanialla 16.5 miljoonaa.
Suomen 94 000 sotilaan kuolema vastaa Romanian tapauksessa noin 400 000 sotilasta. Suomella oli suhteessa suuremmat sotilaskuolemalukemat kuin Romanialla, Unkarilla tai Jugoslavialla, jonka "sotilaat" olivat etupäässä siviilejä. Jugoslavia kävi etupäässä sisällissotaa.
Suomen sotilaskuolemaa vastasivat yli 2 miljoonaa Suur-Saksan (väkiluku 84 milj) sotilaan kuolemaa.
Tappio kasvoi 18 000 kuolleella tuon tarpeettoman kesän 1944 katastrofin vuoksi. Suomen olisi pitänyt suostua rauhaan jo keväällä 1944. Suur-Suomi sakki eli itsepetoksessa.
Missä universumissa Unkarin väkiluku oli 20 miljoonaa?
” Tappio kasvoi 18 000 kuolleella tuon tarpeettoman kesän 1944 katastrofin vuoksi. Suomen olisi pitänyt suostua rauhaan jo keväällä 1944. Suur-Suomi sakki eli itsepetoksessa.”
Päätös perustui asiantuntijoiden laskelmiin! Vaadittu sotakorvaus (600 miljoonaa) laskettiin mahdottomaksi suorittaa. Lisäsyynä oli sekin, että keväällä 1944 Saksa oli yhä vahva ja piti halussaan Suomenlahdn etelärantaa! Syksyllä tilanne oli jo muuttunut!
Mikset laske sitä, mitä Stalin olisi SÄÄSTÄNYT pudottamalla sotakorvausta (jonka hän kuitenkin myöhemmin teki!)?
Ei missään. Ja Jugoslavian partisaanit täyttivät kaikki sotilaan määritelmät, eli olivat siis sotilaita.
10 miljoonaa oli Unkarin väkiluku. Toisaalta Transsylvanian unkarilaismiehet palvelivat Unkarin armeijassa joten vertailulukuna voidaan käyttää lukemaa 11.5 miljoonaa Unkarille.
Unkarin nykyalueen väkiluku oli 9 miljoonaa ja sodanaikaisine liitosalueineen 12 miljoonaa. Kummallakin tavalla laskettuna Unkarin sotilastappiot olivat suhteellisesti suuremmat kuin Suomen. Romanian tappiot olivat samaa suuruusluokkaa kuin Suomen, mutta jos lasketaan mukaan Unkarin (Pohjois-Transsylvania) ja N-liiton (Bessarabia) liitosalueiden kaatuneet, niin ne ovat hiukan suuremmat kuin Suomen. Tämä pudottaa Suomen tilaston kahdeksanneksi. Joka tapauksessa väite kolmanneksi suurimmista tappioista on hölynpölyä.
” Suomen sotilastappiot kuolleina olivat suhteessa väkilukuun kolmanneksi suurimmat II maailmansodassa. Natsi-Saksakin ohitti Suomen lukemilla vasta vuodenvaihteessa 1943-44.”
Ja taas stallarivaletta! Jos katsot kv. Tilastoja sotatappioista suhteutettuna väkilukuun on Suomi todellisuudessa sijalla yhdeksän!
Unkarin sotilastappiot 200 000 sisältävät myös Transylvanian unkarilaisväestön sotilastappiot. Ennen sotaa Unkarin väestö 9 129 000 (1938).
Suomen 94 000 sodassa kuollutta sotilasta ja väestö 3 850 000 osoittaa että suhteessa väkilukuun Suomen tappiot suuremmat kuin Unkarin.
Lähde: Támas Stark. Hungary's Human Losses in World War II. Uppsala Univ. 1995
Stark arvioi tuon 200 000 nimenomaan Unkarin nykyalueen tappioiksi. Lisäksi tulevat liitosalueiden 100 000 ja armeijan työpataljoonissa menehtyneet 25 000 Unkarin juutalaista. Lisäksi pitäisi laskea mukaan N-liittoon pakkotyöhön viedyistä 700 000 unkarilaismiehestä palaamatta jääneet 300 000. Suomen tappiot olivat suuremmat vain, jos Unkarin tappioita rajataan ja sensuroidaan rankalla kädellä.
Elokuussa+1991+ei+olisi+kannattanut+Suomessa+hillua+ja+hihkua+euforiasta.+Maa+oli+syöksymässä+historiansa+ankarimpaan+talouslamaan.+Unohtui+helposti+se+läksy+että+Venäjän+kriisi+on+aina+myös+Suomelle+huono+asia.
”+Unohtui+helposti+se+läksy+että+Venäjän+kriisi+on+aina+myös+Suomelle+huono+asia.”
Suomi+menetti+Neuvostoliiton+kommunismidiktatuurin+edellistalven+hyökkäystä+seuranneessa+maaliskuun+1940+Moskovan+rauhansopimuksessa+11+%+maapinta-alastaan,+430+000:n+suomalaisen+jouduttua+jo+aiemmin+pakenemaan+omista+kodeistaan+hyökkäävää+punarosvoarmeijan+tieltä.
” Yritettiinkö 1990-luvulla kirjoittaa sotahistoriastamme kaunisteltu tarina mediassa?”
Pikemminkin yritettiin suomettuneella YYA-ajalla kertoa siitä vähättelevä versio! Vuoden 1990 jälkeen tilanne muuttui! Neukut taas osasivat omansa kaunistelun aina!