"Minä uskon Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan."
Ensimmäinen uskonkappale
Huomenta
Tässä ja parissa seuraavassa kirjeessä ajattelin käydä kanssasi lyhyesti lävitse Apostolisen uskontunnustuksen sisällön Raamatun valossa. Kyseinen tunnustus yhdistää kristittyjä ylitse kirkkokuntarajojen ytimekkäästi ilmaistujen uskon ydintotuuksien äärellä. Se on käytössä ja muodostaa yhteisen tunnustuksellisen pohjan niin luterilaisissa kirkoissa kuin vapaiden suuntien seurakunnissa.
Ensin hiukan taustaa:
Taustaksi
Vaikka tunnustus lienee saanut lopullisen, meidän tuntemamme muotonsa vasta 800-luvulla sen sisältämiä ilmaisuja löytyy runsaasti jo varhaisilta kristillisiltä vuosisadoilta, jolloin merkittävät kristilliset kirjoittajat määrittelivät ns uskon säännön (regula fidei).
Uskon sääntö oli ytimekäs tiivistelmä apostolisen kristillisen uskon perustotuuksista, joihin kastettavien kaikkialla oli sitouduttava. Tästä kehityksestä ja uskon säännöstä löydät jännittäviä esimerkkejä kirjastani Kolmiyhtenen Jumala (Kuva ja Sana, 2020).
Apostolinen uskontunnustus ei siis ole mikään ”roomalaiskatolisen kirkon keksintö”. Apostolinen uskontunnustus ilmaisee kristillisen uskon perustotuudet tiivistetyssä muodossa ja sen juuret ulottuvat vankasti ensimmäisille kristillisille vuosisadoille, jolloin kristityt halusivat ytimekkäästi ilmaista uskonsa sisällön.
Tunnustus jäsentyy trinitaatisesti eli kolminaisuusopillisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen persoonien ympärille: ”Minä uskon Isään Jumalaan … Ja Jeesukseen Kristukseen … ja Pyhään Henkeen.” Alun alkaen
Vaikka Apostolinen uskontunnustus ei lähemmin perustele kolmiykseyttä on kristinuskon jäsentäminen Jumalan kolmiykseyden puitteissa merkittävä signaali siitä, että kristittyjen usko Jumalaan on alusta lähtien ollut trinitaarista uskoa yhteen Jumalaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen persoonissa ja toiminnassa.
Ensimmäinen uskonkappale - Luominen
Apostolisen uskontunnustuksen avaus käsittelee Jumalaa Isänä ja luojana. Samalla sen avaussanat osoittavat, että kyse on julkisesta ja henkilökohtaisesta uskon sisältöön sitoutumisesta ihmisten edessä oman suun tunnustuksella.
MINÄ USKON (1. Kor. 12:3; 2. Kor. 4:13; Room. 10:9–13; 1. Tim. 6:12–13; Matt. 10:28–33)
ISÄÄN JUMALAAN (Matt. 6:9; Luuk. 11:2; Joh. 17:1, 11; Room. 8:15; 1. Piet. 1:17; Luuk. 15:11–32).
KAIKKIVALTIAASEEN (1. Moos. 17:1; 28:3; Job. 42:2; Psal. 91:1–2; 115:3; Jer. 32:17; Dan. 4:31–32; Ilm. 4:8; 11:17)
TAIVAAN JA MAAN LUOJAAN (1. Moos. 1:1; Psal. 104; Jes. 37:16; 40:26, 28; 44:24; Jer. 32:17; Joh. 1:1-3, 10; Apt. 4:24; 17:24-31; Kol. 1:16; Hebr. 1:8-12).
Tutustu kaikessa rauhassa Herran edessä antamiini raamatunkohtiin. Niitä mietiskelemällä voit myös jäsentää rukoushetkiäsi ja antaa uskontunnustuksen olla innoittavana apuna rukouselämällesi. Huomaat niiden äärellä, miten eräät tunnustukseen sisältyvät totuudet kumpuavat suoraan Raamatun pyhien omista rukouksista. Nämä eivät siis ole pelkkiä ulkokohtaisia totuuksia, vaan henkilökohtaisessa ”minä uskon” -hengessä lausuttuja suuria ja innostavia uskon totuuksia.
Mitä se merkitsee?
Lopuksi. Vaikka en ole luterilainen pappi pidän tavasta, jolla Martti Luther Vähä Katekismuksessa selittää näiden uskonkohtien merkitystä ”niin kuin perheenisän tulee se yksinkertaisesti esittää perheväelleen.”
Jokaisen uskonkappaleen kohdalla katekismus kysyy ”Mitä se merkitsee?” ja ensimmäisen uskonkappaleen merkityksestä todetaan näin:
” Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.”
Ensi viikon kirjeessäni käsittelen toista uskonkappaletta. Siihen saakka siunatkoon Kaikkivaltias Isä, taivaan ja maan Luoja, sinun alkavan viikkosi.
PS: Kolmelle ensimmäiselle, joka arvaa oikein miten alussa oleva kuva liittyy kirjoitukseeni, lähetän ilmaisena lahjana kirjani Kolmiyhteinen Jumala - Kolminaisuusoppi ymmärrettävästi (2020).
taivaan ja maan Luojaan."
Ensimmäinen uskonkappale
Huomenta
Tässä ja parissa seuraavassa kirjeessä ajattelin käydä kanssasi lyhyesti lävitse Apostolisen uskontunnustuksen sisällön Raamatun valossa. Kyseinen tunnustus yhdistää kristittyjä ylitse kirkkokuntarajojen ytimekkäästi ilmaistujen uskon ydintotuuksien äärellä. Se on käytössä ja muodostaa yhteisen tunnustuksellisen pohjan niin luterilaisissa kirkoissa kuin vapaiden suuntien seurakunnissa.
Ensin hiukan taustaa:
Taustaksi
Vaikka tunnustus lienee saanut lopullisen, meidän tuntemamme muotonsa vasta 800-luvulla sen sisältämiä ilmaisuja löytyy runsaasti jo varhaisilta kristillisiltä vuosisadoilta, jolloin merkittävät kristilliset kirjoittajat määrittelivät ns uskon säännön (regula fidei).
Uskon sääntö oli ytimekäs tiivistelmä apostolisen kristillisen uskon perustotuuksista, joihin kastettavien kaikkialla oli sitouduttava. Tästä kehityksestä ja uskon säännöstä löydät jännittäviä esimerkkejä kirjastani Kolmiyhtenen Jumala (Kuva ja Sana, 2020).
Apostolinen uskontunnustus ei siis ole mikään ”roomalaiskatolisen kirkon keksintö”. Apostolinen uskontunnustus ilmaisee kristillisen uskon perustotuudet tiivistetyssä muodossa ja sen juuret ulottuvat vankasti ensimmäisille kristillisille vuosisadoille, jolloin kristityt halusivat ytimekkäästi ilmaista uskonsa sisällön.
Tunnustus jäsentyy trinitaatisesti eli kolminaisuusopillisesti Isän, Pojan ja Pyhän Hengen persoonien ympärille: ”Minä uskon Isään Jumalaan … Ja Jeesukseen Kristukseen … ja Pyhään Henkeen.” Alun alkaen
Vaikka Apostolinen uskontunnustus ei lähemmin perustele kolmiykseyttä on kristinuskon jäsentäminen Jumalan kolmiykseyden puitteissa merkittävä signaali siitä, että kristittyjen usko Jumalaan on alusta lähtien ollut trinitaarista uskoa yhteen Jumalaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen persoonissa ja toiminnassa.
Ensimmäinen uskonkappale - Luominen
Apostolisen uskontunnustuksen avaus käsittelee Jumalaa Isänä ja luojana. Samalla sen avaussanat osoittavat, että kyse on julkisesta ja henkilökohtaisesta uskon sisältöön sitoutumisesta ihmisten edessä oman suun tunnustuksella.
MINÄ USKON (1. Kor. 12:3; 2. Kor. 4:13; Room. 10:9–13; 1. Tim. 6:12–13; Matt. 10:28–33)
ISÄÄN JUMALAAN (Matt. 6:9; Luuk. 11:2; Joh. 17:1, 11; Room. 8:15; 1. Piet. 1:17; Luuk. 15:11–32).
KAIKKIVALTIAASEEN (1. Moos. 17:1; 28:3; Job. 42:2; Psal. 91:1–2; 115:3; Jer. 32:17; Dan. 4:31–32; Ilm. 4:8; 11:17)
TAIVAAN JA MAAN LUOJAAN (1. Moos. 1:1; Psal. 104; Jes. 37:16; 40:26, 28; 44:24; Jer. 32:17; Joh. 1:1-3, 10; Apt. 4:24; 17:24-31; Kol. 1:16; Hebr. 1:8-12).
Tutustu kaikessa rauhassa Herran edessä antamiini raamatunkohtiin. Niitä mietiskelemällä voit myös jäsentää rukoushetkiäsi ja antaa uskontunnustuksen olla innoittavana apuna rukouselämällesi. Huomaat niiden äärellä, miten eräät tunnustukseen sisältyvät totuudet kumpuavat suoraan Raamatun pyhien omista rukouksista. Nämä eivät siis ole pelkkiä ulkokohtaisia totuuksia, vaan henkilökohtaisessa ”minä uskon” -hengessä lausuttuja suuria ja innostavia uskon totuuksia.
Mitä se merkitsee?
Lopuksi. Vaikka en ole luterilainen pappi pidän tavasta, jolla Martti Luther Vähä Katekismuksessa selittää näiden uskonkohtien merkitystä ”niin kuin perheenisän tulee se yksinkertaisesti esittää perheväelleen.”
Jokaisen uskonkappaleen kohdalla katekismus kysyy ”Mitä se merkitsee?” ja ensimmäisen uskonkappaleen merkityksestä todetaan näin:
” Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.”
Ensi viikon kirjeessäni käsittelen toista uskonkappaletta. Siihen saakka siunatkoon Kaikkivaltias Isä, taivaan ja maan Luoja, sinun alkavan viikkosi.
PS: Kolmelle ensimmäiselle, joka arvaa oikein miten alussa oleva kuva liittyy kirjoitukseeni, lähetän ilmaisena lahjana kirjani Kolmiyhteinen Jumala - Kolminaisuusoppi ymmärrettävästi (2020).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.