On aikaisemmin torjunut sinut vuosia sitten?
Pystyisitkö enää parisuhteeseen ihmisen kanssa joka...
Anonyymi
1282552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 128
Vanhimmat
Riippuu vähän tilanteesta.. jos vois vakuuttua että hän on tosissaan, miksi ei. Ihminen on erehtyväinen, ei kaikki ole niin yksioikoista.
En .
Kyl mä pystyisin. T mies. Ihan siks vaa ku. Tai en kerrokkaa. kah destakin syystä. Anteeks en tosin anna. Sil ei oo merkitystä. Kuhan kaikki muu toimii
Koskaan ei kannata sanoa ei. Niin ihmeellinen on kahden ihmisen tie yhteen pitkän ajan kuluttua.
On ollut tilanteita (tiedän), jolloin sen aikainen yhteinen elämä ei ole ollut mahdollinen kun on torjuttu. Mutta ajan kuluessa yhteys on löytynyt ja tunteet ovat kiteytyneet yhteen.
Riippuu tilanteesta ja myös siitä torjunnan syystä.
Tämä! Jos toinen olisi vaikka ollut vasta eronnut ja edelleen sydän palasina. Se olisi ihan oikea ja hyväksyttävä syy torjua.
Juuri näin! Vasta kun sydän on saanut puhdistuksensa voi aloittaa oikean uuden rakkauden.
Tuskinpa kykenisin luottamaan kyseiseen ihmiseen enää koskaan, tuuliviiri mikä tuuliviiri. Vastaan siis, en.
Vastaan EN. koska hänelle olisin hätä varaa,kun hänellä ei muita.Sen verran on itsekunioistusta,jos olen ollut torjuttu.Siinä se oli!
Olen onneton romantikko. Jos olen itse täysillä ihastunut ja toinen sanoo, että ei ole niin se romanssi on sillä kuopattu. Tunteisiin sisältyy unelma molemminpuolisuudesta, jos sen kerran särkee, paluuta ei ole.
Mulle kävi juuri noin, vuosia sitten. Ystävyys sen sijaan on yhä voimassa ja pysyy, jollei hän jäävää mua.
Tuskin; on mulle nykyään kuin isoveli, ollaan autettu toisiamme rahallisesti, puolin sun toisin. Taatusti luotettavampi ystävänä, kuin puolisona, sen olen ymmärtänyt vuosien myötä.
En. Tuntuisi kamalalta, vaikka olisi minkälaiset syyt tiedossa.
Riippuu miten ja miksi on torjunut. On syitä ja on tapoja torjua, myös ihan järkeenkäypiä syitä.
Jos nyt torjunta olis tyyliä hyi vittu, niin en ehkä näkisi mitään syytä myöhemminkään pyrkiä kanssakäymiseen.
mitä syitä?
Onhan niitä erilaisia syitä torjua. Kuten vaikka elämäntilanne ei ole otollinen suhteelle, vaikkapa on jo joku toinen katsottuna, haluaa olla ominpäin eikä juuri silloin koe haluavansa suhdetta, työt vie suden ajan elämästä jne. Tai ei ole varma ylipäänsä omista tunteistaan.
Lähinnä nyt selvä osoitus, että olen toisen mielestä vastenmielinen saisi ajattelemaan, että tuskin olen jatkossa yhtään mielenkiintoisempi, turha yrittää.
Asiallinen torjunta jättää vielä hyvän vaikutuksen, jonka ansiosta sillat ei pala totaalisesti. Ja uudelleen kohdatessa on hyvän jääneen vaikutelman vuoksi helpompi luoda uutta lähestymistä.
On sillä väliä miten kohtelet toisia. Torjua voi fiksustikin. Jolloin ihmisestä jää hyvä maku.
No enpä tiedä. Aika realisti olen, eli jos minut torjutaan, niin pyrin olemaan ruokkimatta tunteitani. Tämä luonnollisestikin johtaa siihen, että vuosien kuluessa tunteet hiipuvat.
Näitä kommentteja oli mielenkiintoista lukea, ihan vaan noin psykologisessa mielessä ja uskokaa muuten, että ne kertoo teistä aika paljon millaisia olisitte suhteessa, joustavuutta ym. Täällä on niin paljon manipuloijia, että ite seuraan nyt näin sivusta.
Hyvä kommentti. Ihmiset osaa olla tosi kieroja ja sairaita
Et saanut toivomaasi vastausta ja aloitit tuon. Et ole reilu.
Kerrasta poikki, monella. Se siitä.
Tietäisin aina, että en ole se jonka hän halusi vaan se, jonka hän sai. Molemmat näyttäisi siinä valossa aika epäonnistuneilta. En näe tarvetta palata ihmiseen, joka olisi torjunut mut vuosia sitten. Varmaan itsellänikin olisi jo kohteet vaihtunut torjunnan jälkeen. Mutta en muista, että mua olisi koskaan suoranaisesti torjuttu, joten varma en ole.
Kaipaamani ihminen ei ole torjunut minua näin ajattelen. Kun halasin häntä se tuntui todella hyvältä, mutta sen jälkeen tapahtuneet asiat saivat minut ajattelemaan ettei hän pitänyt minusta niin paljon kuin minä hänestä. Saattoi tulla väärinkäsityksiä molemmin puolin. Haluan selvittää asiat hänen kanssaan.
Kyllä mulle nykyinen piisaa .- Ei niitä ennään tule olemaan ! Vaikka hengissä selviäisiin :-)
No ehkä jos se tulis sitte vuosien päästä ihan suunnilleen polvilleen kerjämään sopivalla hetkellä omassa elämässä ja tietenki olis hoitanu sen aiemman torjuntansa niin sivistyneesti, että jokin pieni kipinä ois jääny siihen suuntaaan. Mutta toi siirtovuoro olis kyllä sitte juuriki hänellä. Kyllähän fakta on että tunteet haalistuu, varsinki jos vastakaikua ei ole juurikaan ollu. Toisaalta sanotaan kemian säilyvän, tiedä häntä sitten. Ovat varmaan aika yksilöllisiä tapauksia nuo janot vanhaan suolaan, se oman alkuperäisen tunteen vahvuus ynnä muu.
Kyllä. Ehdottomasti.
M41
Riippuu torjunnasta, jos mielikuva toisesta jäänyt toisarvoiseksi, ollut riittämätön toiselle niin tuskin. Jos toisen tekemisessä ilmennyt pahantahtoisuutta, sillä on suuri vaikutus olla ymmärtämättä toista jatkossakaan. Kaikesta pahasta jää muistijälki, joka ei helpolla unohdu.
Ymmärrän, että meistä kaikista löytyy hyvä- ja paha minä. Kuinka sitä osaa kontrolloida itsessään, sillä on merkitystä ja kohtuudella sitä jokainen sietää. Rajan rikkoutuessa paluuta entiseen on vaikea saavuttaa. Näin ainakin itse ajattelen. Periaatteita aina hyvä olla, näin helpompi välttää samoja virheitä uudelleen.
Yks tarkennus onko kyse torjunnasta vai jättämisestä?
Torjunta on se ettei suhde edes ala, kun toinen
Ei anna puh.numeroo tai lähde edes ekoille treffeille. Silloin tuskin on kyse jatkossakaan mistään aidoista tunteista. Jos joku torjuja palaa asiaan, se on sit joku lohdukkeen haku kun ei haluu olla yksin. Ei kannata alkaa mihkään sellasen kans. Aidot motiivit suhteen alulle on tärkeitä jotta suhteella olis edes pieni mahd.selvitä pidemmälle kun muutaman kuukauden.
Jättäminen taas on sitä kun parisuhde on ollut ja syystä tai toisesta on tullut niin suuria ongelmia ettei niitä yhdessä ole pystytty ratkoon. Toinen on luovuttanu ja lähteny eri teille. Siinä on todennäköisesti ollu aidot tunteet mutta henkilöiden käytös ja halu tai taidot selvittää suhteen etenemistä hiertäviä asioita on ollut puutteellista. Sillä vois olla mahkutkin jos molemmat tiedostaisi mikä oli se hiertävä ongelma jossa jumitettiin eikä yli menty vaan homma kaatu. Molempien myös pitäis olla halukkaita muuttaan sitä ongelmakohtaa suhteen toimivuuden hyväksi.
Jos kuitenkaan tätä halua ja tahtoa ei löydy niin turha sitä uutta kierrosta ottaa ja jumia samassa ongelmassa ja nähdä uudelleen miten suhde kaatuu samaan ongelmakohtaan, kun mikään ei oo muuttunu
Mä vastasin ainakin sen oletuksen perusteella ettei mitään ole vielä edes aloitettu. Torjuttu jo heti alkuun.
Suhteen lopettamisen jälkeen en enää palaisi uudestaan koittamaan, exät on exiä.
Kokonaan eri tilanne, jos edes mitään ei ole ennätetty aloittaa. Siihen aloitukseen voi palata joskus uudelleen, jos molemmilla mielenkiintoa on palata.
Et pelkää olevas hätävara ja laastari kun ekalla kierroksella et kelvannu vaan otti toisen ja vasta tokalla tai kymmenennellä kelpasit johki panoon ehkä?
En ota ystävällistä torjumista sen enempää loukkauksena, kun ettei kaverille nyt satu käymään kyläily jonain hetkenä. On joku syy ettei nyt käy.
Miks ihmisen pitäisi olla aina yes, käy kun joku ehdittaa jotain, jos se ei oikeasti käy syystä tai toisesta, mutta ystävällisesti sen ilmoittaa? Kiitos, ei kiitos.
Jos olen jostain ihmisestä kiinnostunut, niin kyllä mä hänestä voin kiinnostua uudelleenkin, jos tilanne olis sitten suosiollisempi.
No ihmisiä on erilaisia.
Mulle suhde ja jättäminen on merkki rakkaudessa tulleesta konfliktista jota ei osata tai haluta ratkoa.
Esim. Alkoholisti ei lopeta juomista eikä suostu hoitoon ja aiheuttaa suhteessa niin voimakasta pahoinvointia toiselle et toinen päättää haluta erota vaikka olisi rakastunut. (Matti Nykänen ja Mervi Tapola)
Sitten on niitä kun koko ihminen ei oikeesti kiinnosta kaveriutta enempää ja antaa pakit koska ihastus kohdistuu toiseen. Sen kans on suhteessa kunnes tulee ero ja sit kaipaa jotain laastaria ja muistaa et niin oli se yks joka soitteli, siltä sais ehkä lohtua nyt ja sit aletaam hengaan sen kans et saa särkyneen sydämen hoidettua ja lempataan kun homma hoidettu
Tavallaan niinkun toisen ihastumisen hyväksikäyttöä sitten kun itse tarvii lohduttajaa ja seksiä kun tosirakkaus jättäny
En pelkää, kun en solmi hätäpäisiä panosuhteita. Etenen rauhallisen kaavan mukaan, pikkuhiljaa tutustuen. Siitä voi jatkaa mihin se jäi, silloin kun torjutuksi tuleminen on järkevän syyn takana.
Ymmärrän. Ihmiset kuitenkin tekee päätöksiä eri syistä kuten tekee ja näkemykset voi muuttua ja toisen ihmisen voi kyetä nähdä uusin silmin elämää elettyään.
Eihän torjutuksi tuleminen kivalle koskaan tunnu tai et joku muu änkee edelle tai laitetaan edelle, mutta kuten sanottu aina ei ole mahdollista ryhtyä tuumasta toimeen. Se hetki voi olla joskus myöhemmin.
No mä ylipäänsä tuollasia suhteita elättäis. Mä oon ymmärtäväinen ehkä, mutta tarkka ettei mua kuseteta. Jos mä annan toiselle tilaisuuden ja se käyttää sen mun kusettamiseen, uutta tilaisuutta ei enää ikinä tule.
Mut en oleta ensimmäiseksi tuollasta, ellei merkit näy selvästi. Rauhassa, ei hosuen.
Siks vaan ihmettelen kun itse erosin avomiehestäni 2007 kun sil oli joku toinen.
Hoidin särkynyttä sydäntäni ottamalla laastariksi miehen joka oli ollu ihastunu muhun kun olin teini mut josta itse en ollu koskaan erityisemmin kiinnostunu
Olin sen kans laastarisuhtees muutaman kk:n mut en oikein koskaan tuntenut mitään aitoja tunteita. Olin ihastunu enemmänkin siihen et se toinen ihaili mua. Se lievitti mun tuskaa kun olin just kuullu et avomieheni ei ihaillu mua vaan jotain toista
Noh muutama kk meni ja mua alkoi läheisyys laastarisuhteessa ahdistaan jopa oksettaan.
Miksi? No koska en ollu aidosti ihastunu tai rakastunu. Samaan aikaan olin vihainen ex avolleni ja myös hyvin ahdistunu miettiessäni et onkohan se nyt sen toisen muijan kans..
Eli olin rakastunu mieheen jonka kans en ollu ja en ollu edes ihastunu siihen kenen kans olin
Loppu olikin karsee. Jouduin ahdistukseni takia lopulta myöntään itselleni ja ääneen myös kummallekin miehelle et miten asiat nyt oli.
Laastarityyppi suuttu mulle ikiajoiksi. Vieläkään ei puhu mulle mitään.
Entinen avokkini taas oli vihanen et mul oli ollu toinen välis mut palasimme yhteen selvittään välejämme,
Mä taas? Noh mulla oli vaikeuksia luottaa avomieheeni kun se oli säätäny suhteen aikana toisen naisen kans mut kovasti yritin päästä asian yli. Usean vuoden suhteemme potki eteenpäin vaikkakin hyvin haastavissa väleissä olimme
Juu, ymmärrän. Ehkä niihin laastareihin ei pidä turvautua.
Mun mielestä muutenkaan ei kannata hosua intiimistä suhteesta toiseen. Tutustuu toiseen kaverillisesti ensin, rauhassa. Asiat etenee, jos etenee. Jos ei niin ei. Mut niin et se toinen tietää sun elämäntilanteen ja fiilikset, ettei kelleen tehdä mitään kusisia temppuja.
Eikä ole pahitteeks sanoa, että köyn tuoretta eroa läpi. Et fiilikset voi olla up and down. Toinen sit itse päättää ottaako riskin ruveta laastariksi.
https://youtu.be/CMPnd4GQmVc
Aiheesta on hyvä biisikin.
Mulla on sellainen nyrkkisääntö, että mitä teetkin tee se rehellisesti. Olkoon se vaikka aviorikos, näin kärjistetysti. Ketään ei kuseteta väärillä infoilla mihinkään mukaan.
Sivusta ...
Toinenhan voi olla vaikka jo varattu ja siksi ei ole kiinnostunut. Itse ainakin kunnioitan sitä, että olemassaolevasta haluaa yrittää pitää kiinni. En jää ketään odottelemaan, mutta aina tilanteet voivat muuttua.
Tai jos on juuri eronnut, kuten tuolla yllä sanottiin. Silloinhan olisin mitä todennäköisimmin laastari ja parempi parannella sydänsurut ensiksi.
Tai jos toinen on vaikka juuri muuttamassa muualle opiskelemaan tai töihin. En minäkään haluaisi uutta suhdetta etäsuhteena ja vielä niin, että olisin menossa uuteen paikkaan ja sinne pitäisi kotiutuakin. Yritä siinä nyt kotiutua, kun sydän kaipaa muualle.
Tai jos elämän tilanne nyt, ei vaan niin monella muulla tavalla ole sellainen, että mieli on vastaanottavainen. Ihmisellä voi olla vaikka läheinen kuollut. Eivät kaikki aina jaksa ja kykene miettimään ihmissuhteita.
En tietenkään. Pitäisin sellaista ihmistä ainoastaan typeränä joka tulee tyrkyttämään itseään, esimerkiksi, että ehkä mä olin vähän väärässä sinun suhteen. Näin ollen oikeat karvansa toisi esiin joku aivan muu kuin minä. Jotkut saattaa oikeasti kuvitella, että toisen elämään voi tuppautua takaisin kun oma käytös on ollut mitä ollut.
Ehkä mutta torjuu varmaan yhä, ja pitäis jo kattoo nuorempii kyllä ne ajat on menny
Ihan näin mielikuvitus leikkinä. Niin siitä torjumisesta on yli. 21 vuotta. Eli eiköhän tuota olla molemmat hieman erilaisia nykypäivänä.
Ihan hyvin. Hänellähän oli ihan hyväksyttävä syy!
Ihmisen elämä ja tunteet muuttuvat ajan kanssa. Ehkä hän ei ollut silloin ihastunut, mutta tilanne on muuttunut ajan myötä. En mie siitä tuomitsisi häntä, kun en itsekään välttämättä pystyisi vastaamaan suoraan jonkun ihastuneen tunteisiin. Tapauskohtaista se silti toki olisi, koska tilanteet ovat erilaisia.
Mä en oo ihastunu kehenkään vuosien päästä jolle oon suoriltaan sanonu et ei kiitos
”Sen vaan tietää” sanoo röllikin täällä ja niin se on.
TottaKai!
En voisi koskaan tulla sinuiksi sen ajatuksen kanssa, että en ollut naisen ykkösvalinta, vaan pelkkä varamies.
Kärsit betamiehenä alfakukkosyndroomasta. Pysy tunkiollasi.
Mielenkiintoisen moni olettaa, että kyse olis aina jostain triangelista ja että joku toinen tulis aina valituksi. Tarkottaako se sitä, että noin moni ei ole ikinä ollut sinkku ilman, että aina on haku päällä?
Tarkottaa sitä ettei muut ole saanu pakkeja ja vuosien päästä tullu monen exän jälkeen viiimein valituksi seksisuhteeseen
Kaikki kun ei saa pakkeja koskaan
Sehän on vaan hyvä. En minäkään ole. Hyvä me.
Enpä ole muuten minäkään koskaan saanut pakkeja. Eronnut olen kyllä pari kertaa, omalla päätökselläni. Vaan enpä ole myöskään aina ollut vastaanottavainen parisuhde tai muussakaan suhdemielessä. Vaikka olisin toisesta oikeasti tykännyt niin ei mulla ollut voimia panostaa johonkin seurusteluun, kun yritin vain pysyä parhaani mukaan kasassa.
Mä olen kyllä saanut kolmesti pakit. Hetken nipistelee, mutta kyllä siitä selviää.
Jos ihminen on henkisesti kasvanut ja jos siinä on kuitenkin ollut molemminpuolinen kunnioitus alusta saakka, ehkä pystyisin. Siitä ei kuitenkaan ole taetta aina, haluaako torjuttu enää sellaista, joka ei alunperin nähnyt toista potentiaalisena kumppanina. Se voidaan kokea myös loukkauksena, vaikka toki kumppanin valinta tilanteessa tulee vallita molemminpuolinen vapaus aina ja sitä pitää kunnioittaa, vaikka kokisikin torjuntaa. Voi olla, että aiemmin torjuttu ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa halua torjujaa, jos torjuja on käyttäytynyt tökerösti tai paljastunut vastenmieliseksi muuten.
Toisaalta torjumiseen voi olla henk.koht. syitä, esim. ongelmat omassa elämässä, mikä estää suhteen jossain vaiheessa elämää ja sellainen keskeneräisyys, että on vaikka kovin pinnallinen tai on asettanut itseensä nähden liian suuret vaatimukset kumppanille, jotka ei sitten täyttyneetkään (muualla etsiessä). Joissakin tapauksissa "routa porsaan kotiin ajaa" ja tulee tolkku siitä, mitä itse realistisesti on ja/tai ei ole ja mitä voi oikeasti antaa. Kaikkia ei kuitenkaan se "roudan kotiin ajama porsas" enää kiinnosta. ;)
Hienoja selityksiä, mutta kun rakkaus ei ole järjen asia.
Jos ei leimahda niin ei se leimahda. Siihen ei upeat teoriat väärästä ajasta, paikasta, tilanteesta auta
Itse olen antanu kerrasta pakkeja lukuisille ja vaikka syyksi sanonut etten valmis suhteeseen niin oikeasti kyse ollut siitä ettei oo vetovoimaa olla
Sivusta ... Sinä olet sinä. Sinä et ole kaikki muut.
Itse taas en ole koskaan ihastunut hetkessä, enkä tule koskaan ihastumaankaan. Mä en vaan ole sellanen
Ymmärrän tuon täysin. Ei ole järjen asia mutta ihminen asettaa silti rakkaudelle raamit, ainakin minä asetan. Jos ei ole intohimoa, ei ole intohimoa. Minäkään en voisi olla sellaisen kanssa, johon en tuntisi kokonaisvaltaista intohimoa ja se vaatii siltä ihmiseltä aika paljon, että oikeasti kiinnostunut. Henkilön pitää olla moniulotteinen ja monipuolinen, että jaksan jonkun kanssa suhdetta. Toki sama arvopohja ainakin osittain täytyy olla, että kokee elämän toisen kanssa turvalliseksi. Osa pitää olla tuttua, osa uutta ja täydentävää, että suhde on mielenkiintoinen ja jaksaa innostaa.
Toisaalta tuo, että toinen ei ole ollut valmis tai tietyllä tavalla kasvanut voi myös olla totta. Sen vuoksi voisin olla joissakin tapauksessa armollinen. Jotkut asiat ihmisen elämässä on käänteentekeviä, että arvot voi muuttua tai voi antaa toiselle tilaisuuden. En ole itse rakastunut koskaan ensinäkemältä. Oikeastaan vasta seuraavalla kerralla huomannut aina paremmin ihmisen ja se on syventynyt sitten, jopa rakkaudeksi.
En mäkään hetkessä ihastunu oo koskaan mut oon aina tiennyt heti minkä tyyppiseen tunnenvetoo ja voisin ihastua
Ns. Tietyt tavat reagoida, liikkua, puhua, ajatella jne. On vaan vetoavia
Oon mm. Ihastunu yhteen mieheen joskus ja sanonu hänelle et hän on sen tyyppinen et voisin ihan rakastua häneen. Tunnistin heti et hänessä on jotain erilaista kuin 10-20 miehessä joille olin pakit saman kuukauden aikana antanu
No minä en ole. Johonkin voi tuntea vetoa heti, ja toiselle lämpenee hitaammin. Aina ne hitaammin lämpiävät tunteet ovat mulla voimakkaampi. Ne heti vetoa jutut on sellasia kevyt ihastumisia, jotka loppuu pian. Toiset taas päinvastoin. Silloin kun kolahtaa hitaasti niin silloin kolahtaa ja kunnolla. Näin mulla.
Mä en oikein usko tohon. Sä vissiin oot tuo joka on
Ollut eroamassa jo 2013 vuodesta asti ja miettii eron kynnyksellä että jos nuorena olisikin valinnut sen toisen eikä tätä jonka kans nyt on… oisko elämä ollut onnellisempaa ja oisko mahdollista palata 30 vuoden taakse ja kokeilla sitä toistakin kun tää toinen on nyt katsottu loppuun?
”Aina jossitella voi.. ” lauloi cheekikin mut totuus on et ei se paremmin ois menny toisinkaan.
Tietysti ymmärrän et nyt jossitellaan kun ykkösvalinta meni mönkään ja tuli katsottua.
Nyt kiinnostaa et kokeilla se kakkosvalinta kun se jäi katsomatta silloin.
Inhimillistä sitä on haluta korkata kaikki valinnat
Jaa, no mä olen kyllä ollu sinkku tässä viimesen kolme vuotta. Ja jahkailu ei kuulu mun elämääni.
Vaan olen antanut parikin kertaa pakit ihan pelkästään elämäntilanteeni takia.
Sä olet olet iiiiiiihan liian alkupään luvuissa noissa vaihtoehdoissa. Vaikka kumppaneita ei ole montaa ollut, mutta tarjokkaissa puhutaan kyllä kolmenumeroisesta luvusta 😅
Aina ihmistä kiinnostaa korkata jokainen valinta.
Mä en ehkä haluu seurustelumielessä käydä uteliaana läpi jokasta tyrkyllä olevaa vaihtoehtoa ykkösvalinnan mennessä mönkään mut suklaassa oon vähän sellanen et jos en osaa kaupas valita, ostan joka vaihtoehtoo ja maistan kaikkia. Himon, halun ja uteliaisuuden takia
Suklaassa saattaa tulla pettymyksiäkin. Ei oo mikään Niistä niin hyvää et haluis uudelleen ostaa.
Samoin voi käydä ihmisten suhteen
Aika outoja mielitekoja sulla. Mua ei kiinnosta irtoseksi lainkaan. Tarviin tunteet mukaan, jotta on mielenkiintoo. Jokainen toki tyylillään.
Sit kun ihmisen luonto on sellanen et se kiihotus tulee siitä mitä ei oo saanu vielä ja sit kun sen saa siihen kyllästyy ja haluukin jo uutta
Niin no mä oon noi saanu ihan kaupungilla päivällä ja baareis yöllä. En liiku missään deittisovelluksis. Se on ahdistavaa
Mä en muuten edes usko mihinkään "ykkösvalintoihin". Sellanen ajattelu toimii vaan, jos asuu jossain tuppukylässä, johon ei koskaan tule uusia ihmisiä. Sellasta kun ei voi valita "ykkösvalintana", jota ei ole vielä tavannu. Eikä sellanen ole automaattisesti "ysivaihtoehto", jonka tapaisi myöhemmin. Sen "ykkösen" voi tavata missä tahansa vaiheessa elämäänsä. Jos ei siis tosiaan asu jossain ihan mettänperällä.
Siis sähän oot parisuhtees ja mietit jotain panoos nuoruusvuosiltas et voi hitsi kun en nusassu sitä vaan tätä jonka kans nyt olen.
Eiks se oo aika halveksittavaa huoraamista valtakunta???
Missä parisuhteessa? Itteni kanssa vai? Vai pyöriikö täällä joku näkymätön ukko? Mielenkiintosia kuvitelmia sulla.
Valitsit puolisos eli se ohitti sen pillun jonka perään nyt nyyhkit et voih jospa se pillu ois sittenkin ollut parempi pillu
Juu en minäkän ole ikinä ees kokeillu mitään deittisovelluksia. Niitä paikan kyselijöitä on vaan riittäny.
Älä jauha valtakunta paskaa
Täälon yks vaki nyyhkiä joka nyyhkyttää et antoi nuoruuden ihastukselle pakit ja meni naimisiin toisen kans kun piti päästä naimisiin ja saada lapsia mut nyt kaduttaa eron kynnyksellä ja miettii et oiskos se toinen sittenkin ollu parempi valinta
Valtakunnan jossittelua
Se on sun luontos, ei kaikkien. Ite en oo vielä koskaan parisuhteessa kyllästyny. Oliako se sitten sitä, kun ei oo sellanen nopeesti leimahtava. Rauhassa sytytetty tuli palaa paremmin.
Sun kannattaa sanoa toi Valtikselle. Mun kautta viesti ei mene perille.
p.s. mulla on muuten vaan yks muksu
Menes nyt siitä nussiin sitä hempukkaas jonka jätit 70 luvulle ja kokeile onko se nykyisin yhtä hemaseva kuin silloin
Sitähän sä haluut ? Kokeilla kaikki vaihtoehdot
Mut varotan. Sekin hempukka on 50 vuotta vanhempi ;)
Mä olen heteronainen. Vattuako jollain p.llulla tekisin 😅
Paskat! Tarina on selvä. Ukko eron partaalla. Vaimo ei anna pillua ja ukko miettii oisko se hempukka Nuoruudesta viriilimpi pillu
Ai jaa, no se on sit syntyny ku mun vanhemmat on olleet noin kymmenvuotiaita.
Ai nyt vasta alan? Eikö mun pitäis olla valehdellu koko ajan?
Ei mua estä yhtään mikään. Mä olisin vapaa kuin taivaan lintu "jyystämään", jos kiinnostais. Vaan taisin jo aikaa sitten sanoa, ettei irtonumerot kiinnosta. Ei kiinnosta varsinkaan p.illu. Ei sitä nyt niin kauheen vaikeeta luulis olevan tajuta.
Vaan miksi Valtiksen asiat sua noin ahistaa? Mikä sä tossa kertomassas kuviossa olet?
Mua ärsyttää epärehellisyys. Sä et oo rehellinen.
Valtakunta ei oo rehellinen.
Se et on ykkösvalinta paneskeltu puhki ja kyllästytty. Alettu jahkaileen menneitä tarjokkaita on vähän turn off
Ei se oo rakkautta ketään kohtaan. Pelkästään kyllästymistä, uutuuden viehätystä ja muutoksen sekä vaihtelunkaipuuta
Lyön vetoo et kun oisit sitä hempukkaa painanu 10 vuotta nykyises sijaan niin miettisit nyt oisko pitäny sittenkin valita se nykyises. Et jos se ois ollukin se parempi
Se on ihan teidän välisenne asia, jos Valtis sulle valehtelee. Ei se mua kosketa. Mä en muutu mieheksi, vaikka kuinka jauhasit
Se valehtelee itselleen. Muka rakastunu johonkin nuoruuden ihastukseen
Pah! Sitä panettaa kun kyllästyny parisuhdeseksiin nykyisensä kans
Ja asia jostain syystä kovasti kiinnostaa sinua. Ok, mutta mua ei kiinnosta. Sorry.
Tuossa tilanteessa ei auta mikään, jos toinen ei vaan kiinnosta lainkaan. Ei leimahda, mutta sitten ne tilanteet mihin aloituskin tähtää, kun sitä parisuhdetta sitten joskus halutaankin sen rannalle jätetyn kanssa.
Niin, riippuu kaiketi itse kunkin fiiliksistä ja leimahtaako. :)
Ei. Koska naitu on 100 muuta välissä parempina
Eikös se Valtakuntakin ole hetero nainen?
Mies se oikeesti on
Sä oletat taas, että se "torjuttu" on ollut jotenkin kokoajan tarjolla. Harva ihminen pyörii niin pienissä piireissä koko ikänsä, että olisi jotenkin jatkuvasti tarjolla. Tulee oikeasti mieleen, että sä asustelet jossain pikkukylässä, jossa "piiri pieni pyörii" ja kaikki suht saman ikäset on joskus paneskelleet keskenään. No valtaosa suomalaisista(kaan) ei asustele tollasissa kuvioissa. Toisen voi hyvin helposti tavata ekan kerran uudestaan vaikka kymmenen vuotta sen torjunnan jälkeen. Hän ei siis ole ollut mikään vaihtoehto, joka olisi usein sivuutettu.
Kröhm, niin monia??! :O
Never ever. Olen ennättänyt 7:n ja ikääkin on jo liki 50v. :'D
(Kiirettähän pitäis saada 100 täyteen)
En kyl löydä helposti ketään josta kiinnostuis niin paljosti, että edes naimaan pääsis. :' D
Mut ehkä se toinen saattaa löytääkin..
Kuin? Ootko varma?
93 kpl jäljellä. :'D
Nyt alkoi naurattaa mielikuva hiki otsalla huhkien ja etsien 93 halukasta, ennen tyyppiä X. :D
Sivusta: Olet sekottanut täällä juttuja keskenään. Katos Valtakunnan profiilista, hän meni vasta kihloihin kahdeksan lapsensa isän kanssa. Mistään erosta ei ole kysymys. Miksi täällä pitää keksiä ihmisistä kaikenlaista kukkua.
Elämäntilanteet muuttuu. Ihminen kasvaa ja oppii. Sitä varten täällä olemme. Sehän on hienoa jos oppineina kohtaa uudelleen🧡
En, mutta voisin heittää rojut naamalle
Rojua itse havittelit. Ei riittänyt hänelle. Kerää rojusi ihan itse. Yksiksesi. Hyi.
Pitkä työ palkitaan jos oot Saara T 😊
Haluaisin kuulla hänen selityksensä, oliko meidän asemamme esteenä ja se että häntä pelkäsi tunteita mitä tunsi mua kohtaan. Siis jos hän rakastanut mua silloin jo, haluan keskustella hänen kanssaan että vakuutun ja hän saa pyytää anteeksi sydämeni särkemisen..
Tässäkin pitää kysyä, että kysytkö henkilökohtaisella tasolla vai yleisesti?
Henkilökohtaisella tasolla ... en pystyisi. Mulla on takana yksi torjutuksi tuleminen ja hän teki sen hyvin tökeröllä tavalla. En pystyisi kunnioittamaan häntä enää sen jälkeen.
Yleisellä tasolla taas kyllä pystyisin, jos torjunnan syy ja tapa olisivat olleet asialliset.
Olen itsekin ollut pari kertaa tilanteessa, jossa olen torjunut henkilön, joka jossain muussa hetkessä olisi ollut hyvinkin mielenkiintoinen.
Toisen kerran olin raskaana ja vaikka raskauteni oli täysin "oma projektini" eikä siinä kuviossa muita pyörinyt niin se vaan ei tuntunut sopivalta. Sitäpaitsi mun mielentilani oli silloin niin keskittynyt siihen lapseen, etten mä olisi kyennyt muuta siihen ottamaan. Aika moni raskaana oleva kääntyy tietyllä tavalla henkisesti "sisäänpäin".
Toinen kerta tuollainen kerta oli isäni kuoleman jälkeen. Mä en todellakaan siinä kohtaa jaksanut miettiä mitään treffailua tai esittää kiinnostunutta juuri mistään.
Siihen olen aivan liian ylpeä. Burn in hell, bitch!
No nyt käynnä ihan tunteisiin!
Tällaista ongelmaa en tiennytkään ihmisillä olevan.
Omilla sosiaalisilla taidoilla ei pääse tilanteet kehittymään tilanteeseen että joutuisi miettimään tällaista.
Toihan riippuu ihan tilanteesta ja ihmisistä. Elämässä tapahtuu monenmoista eiköhän tunteet oo tärkeimmät, mimmosia sitten ovatkin.
En lähtis, koska tuskin ihminen on muuttunut kovin paljoa vuosien varrella. Itsekkin on muuttunut aika paljon.
eli toinen ei muutu mutta sinä muutut, ok !
37 vuoden aviksen jälkeen sanoisin että ei se ero nyt ihan niin helppoa taida olla? Mulla kunto petti sydän fragas eläke alkoi ja onneksi tuli eka lapsenlapsi n. kuukausi sitten. Toki koiran pentukin mahtui väliin. Kaikkein parasta on kuitenkin että nään x:Ää nykyään liki joka päivä vaikkei enää naimisissa ollakaan. Nyt suunnitellaan jo yhteistä perhejoulua kaiken muun hyvän lisäksi!
No en todellakaan,,, älä sinä kään kääk
Kyllä, vaikkei se nyt varsinaisesti tainnut torjunta ollakaan ;)
Se on niin että fiksut ottaa opikseen ja on tahto oppia. Ne toiset taas...ei koskaan.💩
En kyllä välttämättä.
Nuoruuden mustavalkoisuudessa olisi ollut vain yksi mahdollisuus. Kun elämänkokemusta on enemmän ymmärtää, miten suuri onni on jos kohtaa suuren rakkauden ja molemmat tuntee samoin. Ei lottovoitollekaan sanoisi ei, koska ekalla yrityksellä ei tullut voittoa.
Tietysti tuohon vaikuttaa myös miten pakit hoiti aikanaan. Oliko lopputulos tyylikäs ja empaattinen, vai nolaava ja vähättelevä nyt karkeina esimerkkeinä.
Hän myönsi tunteensa osin ja sen saman aaltopituuden, jonka itsekin tunsin, vaikka sanoi kiitos ei. Hän perusteli asioilla, jotka osuu yhteen myös omaan arvomaailmaani. Ei sellainen vastaus jää kaivelemaan negatiivisessä mielessä. Jos Hän ottaisi yhteyttä ja tekisi aloitteen, lähtisin toki edelleenkin mukaan! Sanon näin, vaikka tiedän, että Hän on jo mennyt. En odota enää yhteydenottoa enkä jaksa palstaa enää seurata kuin hyvin harvoin edes oman tunteenkäsittelyni takia.
Toivoa ei ole näkynyt 1.5 vuoteen, usko on kadonnut kokonaan, mutta rakkaus silti elää hiljaa ja muilta näkymättömissä.
Mielellä suodatettu kahvi on melko kuumaa tuntien kuluttua. Jos ei automaatti katkaise..
-lasipannu-
Todellakin pystyisin. Tilanteet muuttui, ihmiset kasvaa ja aikuistuu. Todellakin antaisin uuden mahdollisuuden.
Mn
pystyisin
En. Yksi torjunta riittää.
En. Aikas harvoin ihastuu kehenkään niin paljon että tekee aloitteita ja jos ei kelpaa niin turha yrittää myöhemminkäään. Ihan sama onko varattu vai mikä tilanne jos ei kelpaa niin itsekunnioitusta on srn verran ettei sitte kelpaa miullekkaan. Vaikka olis varattu suhteita mrnee poikki ja uusia alkaa joka päivä. Ei kelpaa selitykseks.
En tietenkään, juna meni jo!
Teellä alkaa useampikin sana. Kuten trehvit😂🤣😅
Riippuu henkilöstä. On se yksi tietty, jonka suhteen en luovuta.
En jos kumpikaan ei ole muuttunut.
KYllä, eihän tässä nyt niin ehdottomia olla. Aika ei vain ollut oikea.. vielä silloin
Ehkä mut hänen pitäisi tietenkin tehdä aloite. Ja kertoa syyt miksi silloin ei ja miksi nyt kyllä.
En, eiköhän kumpinkin ansaitse parempaa.