Sotaretket.

Kaarle IX:n aloittamassa sodassa mm. Moskovassa, Kustaa II Adolfin aikana mm. Puolassa ja Saksassa, Kristiinan aikana (ml. holhoojahallitus) edelleen Saksassa , mutta myös Tanskassakin, Kaarle X:n aikana Puolassa, Tanskassa ja Saksassa, Kaarle XI:n aikana välillä valtakunnan rajojen sisäpuolella, Kaarle XII:n aikana Tanskassa, Puolassa, Saksassa, Venäjällä (Ja jotkut jopa persialaisella orjatorillakin - myytävänä!)ja Ottomaanien Turkissa, Pommerin sodan aikana Pohjois-Saksassa, sitten taas pitkään valtakunnan rajojen sisäpuolella , mutta jo Kustaa IV Adolfin aikana Saksassa,Aleksanteri I:n aikana Pietarin varuskuntana, Aleksanteri II:n aikana Balkanilla ja vielä II Maailmansodankin aikana Venäjällä aina Kaukasusta myöten.

Yllä mainitut ovat vain osa suomalaisten aseellisista ulkomaanmatkoista, mutta kertovat nekin jotain.

Aurelianus kirjoitti:

Kaarle IX:n aloittamassa sodassa mm. Moskovassa, Kustaa II Adolfin aikana mm. Puolassa ja Saksassa, Kristiinan aikana (ml. holhoojahallitus) edelleen Saksassa , mutta myös Tanskassakin, Kaarle X:n aikana Puolassa, Tanskassa ja Saksassa, Kaarle XI:n aikana välillä valtakunnan rajojen sisäpuolella, Kaarle XII:n aikana Tanskassa, Puolassa, Saksassa, Venäjällä (Ja jotkut jopa persialaisella orjatorillakin - myytävänä!)ja Ottomaanien Turkissa, Pommerin sodan aikana Pohjois-Saksassa, sitten taas pitkään valtakunnan rajojen sisäpuolella , mutta jo Kustaa IV Adolfin aikana Saksassa,Aleksanteri I:n aikana Pietarin varuskuntana, Aleksanteri II:n aikana Balkanilla ja vielä II Maailmansodankin aikana Venäjällä aina Kaukasusta myöten.

Yllä mainitut ovat vain osa suomalaisten aseellisista ulkomaanmatkoista, mutta kertovat nekin jotain.

Suomi ei ollut toisen maailmansodan aikana Venäjän tai Ruotsin vallan alla. Suomalaiset eivät toisen maailmansodan aikana joutuneet osallistumaan saksalaisten mukana hyökkäyssotaan Kaukasukselle. Siellä oli pelkästään vapaaehtoisia, jotka mieluummin osallistuivat Saksan hyökkäyssotaan kuin oman maansa sodankäyntiponnistuksiin.

Kysyjä ei siis kysynyt, missä yksittäisiä suomalaisia palkkasotureita tai seikkailijoita on historian saatossa sotinut. Näitä riittää Kroatiasta, Espanjaan ja Vietnamiinkin monien muiden paikkojen lisäksi. Kaikkia ei kiinnosta oma maa ja sen rakentaminen niin paljoa kuin ilo päästä sotimaan toisten puolesta.

Uusimmassa Historiallisessa Aikakauskirjassa professori Henrik Meinander toteaa, kuinka Suomen ruotsalaisuus esti maamme siirtymisen kansandemokratiaan vuosina 1944-1951. SDP:llä oli vahvat aatteelliset ja järjestölliset siteet Ruotsiin, SKDL:llä NL:oon. SDP:n Ruotsi-kytkös ratkaisi. Samalla myös fennomanian viimeisetkin rippeet hyytyivät lopullisesti siihen paikkaan. Eihän sellaisella kiihkoilulla mitään virkaa ollut, kun ruotsalaisuuden avulla saatiin vahvistettua asemaamme liiallista neuvostovaikutusta vastaan. Hyvä niin. Heja Sverige! Hurraa Suomen ruotsalaisuus!

http://pro.tsv.fi/haik/haik105/sisallys.pdf

Suomen ratsuväen historia on kunniakas, mutta
sen osuutta on kyllä liioiteltu. Suomalaiset
pollet olivat vain hyvin mitätön osa Ruotsin
suuresta armeijasta 30 vuotisessa sodassa. Sen
maine perustui siihen, että suomalaiset eivät
pysähtyneetkään ennenkuin osastot kohtasivat,
vaan ratsastivat päälle, kuten Tsingisgan ai-
koinaan joukkoineen.
Senaikaiset ratsuosastot nimittäin iskivät jarrut
päälle ennen kohtaamista ja ryhtyivät sen jäl-
keen ampumaan toisiaan.