En sittenkään hylkää Keskustan palstaa

Eilen illalla viestissäni avaukselle ”Nyt ylläpito siivomaan palstaa!!” sanoin näin:

Tänään olen muutaman viestin tänne heittänyt, mutta tätä enempää en nyt täällä viihdy. Jospa tuo palstahistorian ylivoimaisesti pahin häirikkö kokisi sen voitokseen - varmaan ainoaksi missään koko elämässään - ja hellittäisi.

Tietenkin te hyvin monet muut edelleen joudutte minuksi hänen teatterissaan - sanon näin, kun en halua uskoa, että hänen päänsä olisi niin hajalla, että oikeasti uskoisi teitä minuksi. Mutta jos ette koskaan mitenkään reagoi häneen, varmaan hän ajan oloon hellittää. Vaikka hänellä ei olisi aihetta vähäisimpäänkään oman arvon tuntoon kai hän lopulta sentään ymmärtää olla sitä tuolla tavalla joka päivä näyttämättä - ja aina tullen oikein palstan valvonnankin ymmärtämäksi.

Lähiaikojen suunnitelmissani on yhtä ja toista tätä harrastusta mielenkiintoisempaa. Koronarajoitusten höllennettyä tiivistyvät yhteyteni läheisiini kuten myös muihin ystäviini ja myös rientoihini Päällystöliiton evp-yhdistyksissä, Rauhanturvaajissa ja Valioeläkeläisissä.

En sentään sano lopullisia jäähyväisiäni, mutta jos lähiaikoina tapahtuu politiikassa jotain merkittävää, mieluummin menen puhumaan siitä yleisen politiikan palstalle, jos silloinkin tämän palstan tilan näen samanlaiseksi kuin nyt.

Nyt ei muuta kuin vain kaiken hyvän toivotukset Teille minua tukeneille ja muillekin asiakirjoittajille ja toivottavasti vielä näkemiin täälläkin!

xxxxxxxxxxxxxxxx

Taisin olla liian tuohtunut tuosta vainoajastani. Tänään on tullut tuolle viestilleni muutama vastaus, jossa hyvillä perusteilla pyydetään minua perumaan aikomukseni tämän palstan jättämisestä. Suostun pyyntöihin. Jospa tuo vainoajani hellittäisi, kun teen tämän tunnustuksen:

En todellakaan koe olevani minkäänarvoinen sotilas. En kelpaisi enää edes tykinruoaksi. Sotilasurani päättymisestä 31.8.1980 on nyt jo yli 41 vuotta eli pitempi aika kun siitä taaksepäin oli talvisodan alkamiseen 30.11.1939, josta tuolloin oli kulunut vasta vajaat 41 vuotta.

Joten kirjoittelen tänne vielä vastakin, jos siihen asiallista aihetta tulee ja jos näissäkin voimissa vielä pysyn. Nyt ei kuitenkaan aihetta enempään.