Millainen on sinun elämänkertasi?

No johan on diippiä

Katua ei kannata, mut aina voi ottaa opikseen.

Muuttaisin rippipappini väitteen siitä, että en ole muka siveellinen.

Muuttaisin vain yksityiskohtia. Sanoisin asioita, joita en sanonut ja olisin hieman rohkeampi. Muuten olen kyllä aika sinut elämäni kanssa, kun kontrollifriiki olen, oman elämäni kannalta siis. Elämäni ei minulta mitään ole vienyt, ei aina ole helppoa ollut, mutta kaikesta selviän. Eläisin mieluusti jonkin erilaisen elämän, en haluaisi toistaa tätä, olisi liian tylsää.

Olen lapsuudesta asti ollut outo. No nykyisin tiedän että se johtui siitä että Jumala oli minut valinnut ennen syntymääni yhdeksi hänen lapsistaan ketkä uskovat Jeesukseen. Joten koko elämäntarinani on kertomus siitä, mitä Jumala teki minulle. Hän antoi minun menettää toivoni ja tulla haavoitetuksi, , seurata omaa typerää tahtoani ja "viisauttani", että Jeesuksen kautta hän saisi minut parantaa ja minua armahtaa ja rakastaa.

Elämä on vähän siitä huono että tänne synnytään ja sinua ennen olevat ovat suunnitelleet jo koko elämäsi valmiiksi. Lait ja velvoitteet. Sanotaan että ollaan vapaita mutta täysin ohjattua toimintaa elämä pitkälti on. Koulussa määrävät opettajat ja opetusministeriö ja töissä työnantaja. Valtio ei tarjoa kaikille samanlaisia työpaikkoja kuin esimerkiksi upseereille eli käytännössä jos olet luonteeltasi mulkku niin helppoa rahaa ja hyvät edut. Saat kyykyttää muita ja sinulle siitä vielä maksetaan vastuuta ei oikeasti tarvitse ottaa mistään.

Hyväluonteiselle ei valtio tarjoa yhtään mitään muuta kuin koita räpiköidä omin avuin ja siihen verot päälle.

En oikeasti tiedä. Syytän itseäni nykyisistä ongelmistani. Jollei olisi exän kanssa erottu, olisiko lapsella ongelmia nyt? Olisinko itse onnellisempi? En tiedä. Sen tiedän, että exän kanssa suhde olisi jossain vaiheessa loppunut kumminkin.

Olen selvinnyt tähän asti eli voin sanoa olevani selviytyjä.

Sanotaanko näin etten ole kokenut elämäni aikana antavani tälle maapallolle ja ihmisille mitään. Olen myös sitä mieltä että elämäni on ollut ja on aika joutavanpäiväistä. Koen että tämä elämä täytyy elää loppuun siihen saakka kun se kestää ja sitten en tiedä mitä tapahtuu. Olen mennyt ajatuksissani ihan lapsuuteen asti ja tullut sitten tälläiseen lopputulokseen. Mitä varten täällä sitten olen, en itseäni enkä muita varten. Olen kokenut olevani ulkopuolinen oikeastaan aina.

H naiseen rakastuisin aina silti aina uudelleen. Tv. K mies

Kaiken mahdollisen olen jo nähnyt ja kokenut hyvässä sekä pahassa. Odotan sitä hetkeä että lakkaan hengittämästä ja saan ikuisen rauhan.

Älä kysele tyhmiä.

Minulle elämä on tuonut ihan mahdottomasti hyvää, mistä kiitän luojaani. Mitä olisin jättänyt tekemättä? Voi olla, että teini-iässä oli joitain tapahtumia ja tapaamisia, joita nyt ajatellen olisin jättänyt tekemättä tai olisin ainakin toiminut toisin.
Mitä elämä on minulta vienyt?
Eipä oikeastaan mitään, mutta toisin rakennettuna elämänkulku olisi voinut olla hieman toisenlainen. :)
Kaikenkaikkiaan olen plussan puolella ja erittäin tyytyväinen tähän nykyiseen elämääni, josta ei puutu yhtään mitään.

Muuttaisin monta asiaa. Ensinnäkin itseni. Miten typerä ihminen olen ollutkaan. Annan itselleni anteeksi, koska en muutakaan voi. Uskon ihmisten hyvyyteen. Hädän hetkellä ihmiset auttaa toistaan. Mikä elämässä on tärkeintä? Toinen ihminen, nainen.

Minusta on hyödytöntä miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Elämään kuuluu erehdykset.
Paljon olen tehnyt väärin tai jättänyt tekemättä, mutta niin on moni muukin.
On paljon asioita, joista ajattelen että niiden kuului mennä niin. Elämä valmistelee meitä johonkin.

Ollut varmaan sellainen aika pieni elämä, mitään tähtiä koskaan tavoitellutkaan. Toisen yrittäisi elää jotenkin erilailla, ei välttämättä suuremmin. Kokemuksesta tietenkin olisi hyötyä. Toisten sanomana viesti ei tahdo mennä perille.

Väkisin tulee mieleen yks biisi tästä kysymyksestä..

"Jotkut ei kadu mitään
Minä kadun
Kaikki ei todellakaan mennyt lailla sadun

Ja aina kun kaaduin, joo se sattui
Niin kuin sinäkin nytkin minäkin joskus itkin
Niin sitä kaatuu, joo se sattuu"

Mutta pääasiassa oli aika hauskaa kuitenkin yleensä.

Mitään en kadu. On ollut mutkia ja pomppuja elämän tiellä, mutta historiaa katselen hymysuin.

Liian monimutkaista kerrottavaksi ja jos kerron, kirjoitan elämäkerran ja voin kenties tienata sillä IRL, ei täällä bittiavaruudessa ja shitti sivuilla josta ei saa senttiäkään

Käyn uudelleen eiliseen....

https://youtu.be/jL80eK7w2cg

Tottakai kadun mutta ne johtuu vain oman opiskelu into ollut laiha.

Kyllä minä tekisin monet asiat eri tavalla nyt viisaampana.
Toisaalta virheistä oppii, eli en tuota tietäisi ellen olisi niitä virheitä tehnyt.
Kumpi olikaan ensin muna vai kana?

En eläisi samanlaista elämää uudelleen, mieluummin vetäisin itseni jojoon roikkumaan. Joskus miettinyt ett halusikohan se yläasteella mua kiusannut poika ett mä tappaisin itseni, olisiko ollut tyytyväinen saamaansa lopputulokseen ett jee, se saatanan ruma tyttö älysi tappaa itsensä...jippiii!! Jos olisin tiennyt mimmosta elämä tulee olemaan, olisin jättänyt väliin sen lääkäriin menon, olisin puskenut horsmaa jo melkein kakskytä vuotta pumpun petettyä. Olisin mennyt yläasteelta suoraan siivouskoulutukseen, tehnyt työtä niin kauan kuin käsien iho olis kestänyt, olis jäänyt monet turhat,paskat ihmiset ja kokemukset väliin. Ulkonäkööni en olis pystynyt vaikuttamaan tai olisin halunnut syntyä ihmisen näköiseksi, en olis näin saatanan rumaksi halunnu syntyä, pennusta asti kiusattu, rääkätty rumien kasvojen takia. Mä sain mun sukujen rumuusgeenit, kukaan muu suvussa ei ole näin ruma kuin mä😂😂. Tai en haluaisi syntyä ollenkaan, olisinpa minä kuollut ja se mua muutaman vuoden nuorempi sisko saanut elää, hän olisi saattanut olla meistä kahdesta se, joka olisi kelvannut kaikille, ollut nätti ja kaikkea muuta hyvää mitä mä en ikinä ollut.

Miten se Jore Marjaranta sen asian ilmaisikaan:

"en voinut mä aavistaa, kun kotipiha jäi mun taa:Mihin tiemme vei? sitä tiennyt ei meistä ainutkaan, ettei pysty palaamaan.."

Tuota kuuntelin joskus teininä huostaanotton jälkeen. Kotipiha jäi taakseni eikä mulla ollut hajuakaan että siihen kaikki johtaa. Aasiat tapahtui nopeasti silloin.

Aloitin seiskaa niin kuin normaalit nuoret. Asiat oli niin kuin kaikilla eronneilla yh-perheillä joissa kaksi teiniä, mutta vain puoli vuotta eteenpäin alkoi elämässäni jakso joka tuli muuttaan koko elämäni suunnan ja jätin samalla tavallisen perheen arjen taakseni kotikaupungissani ja muutin toiseen kaupunkiin pois kotoo yläasteikäisenä. Silloin mä itsenäistyin erään vanhemmistani. Siitä alkoi mun aikuisuus.

Mitäs ne aloittajan kyssärit olikaan?


Osaatko kertoa, mitä elämä on sulle tuonut ja mitä kaikkea se on sinulta vienyt?

Olen menettänyt paljon. Rankimpia menetyksiäni olivat kotini, molempien vanhempieni, sukujuurieni, kotikaupunkini, kouluni, kavereiden sekä ylipäätään sen tunne että kuuluu johonkin menetys huostaanoton yhteydessä.. Multa katkesi silloin kaikki sukulaissuhteetkin kun erkaannuin toiseen kaupunkiin pois biologisesta perheestäni ja sukulaisten läheisyydestä.

Se tuntui suurimmalta koska olin vielä niin nuori silloin ja asiat tapahtui niin äkkiä. En ollut valmistautunut että itsenäistyn ja irtaannun vanhemmistani ja kodistani jo yläasteelaisena ja niin dramaattisten tapahtumien kautta,

Olen myös aikuisena kokenut menetyksiä ja unelmista luopumisia. Ne on kirpassut, mutta ei järisyttänyt mun maailmaa yhtä massiivisesti kuin teininä tullut koko maailmani yhtä aikaa menetys kerta rysäyksellä.

Olen menettänyt mutta myös saanut paljon. En haikeutta menetyksiä kohtaan, sillä elämäni polku on jo näyttänyt että, menetykset ovat vieneet kohti jotain parempaa.


Oletko sinut elämäsi kanssa?

Kadun ja häpeen joitain tekemisiäni, mutta se on tervettä, sillä niin kuuluu tuntee kun on toiminut väärin. Mä en kuitenkaan menetä mielenterveyttäni häpeän takia vaan ajattelen että niin kävi kun olin liian nuori enkä osannut ratkoa ongelmia kypsemmin. Niistä virheistä otetaan opiksi ja opetellaan kypsempiä tyylejä eikä samaa toisteta jatkossa. Eli olen menneen kanssa sinut ja nykyelämässäni taas on asiat varmaan paremmin ja tasapainoisemmin kuin milloinkaan koko elämäni aikana on ollut. Mukaan lukien varhaislapsuus.

Mihin olet ollut elämässäsi tyytyväinen ja mihin taas et?

Tällä hetkellä oon äärimmäisen ylpee siitä että elämäni on niin tasapainoista ja tavallista. Oon aika hiljaa tästä koska tällaiset "menestystarinat" siitä miten huostaaotettu selviytyy aikuisuudessa. Niillä menot huostaanottopaikat tekee rahaa. Munkin sijoituspaikka on MeNaisissa ollut menestyneillä nuorillaan keikkumassa ja mä en jotenkin haluu antaa koko kiitosta jollekin sijoituspaikalle, sillä mun "menetystarinan" rakennus alkoi vasta kun olin jo astunut asuun omilleen.

Mä kai oon niitä "tarinoita" joilla tehtäis rahaa, Huostaanottettu jolla ei rikosrekisteriä, ei päihdeongelmia, ei maksuhäiriöitä, ei seksisekoiluja ja lukuisia lapsia eri miehille, ei mitään velkaa eikä rikoshistoriaa. ei mielenterveyshäiriöitä ja joka käy töissä ja huolehtii itsestään ja asioistaan kiitettävän tunnollisesti. Josta ei päällepäin voisi kuvitella että on ollut näitä ns. syrjäytysvaarassa olleita nuoria. Elämässäni ei ole epävakautta eikä draamaa. Tavallista tasaista ehkä tylsääkin normaalia työssä käyvän aikuisen arkea.

Oon ylpee siitä, koska tähän pisteeseen pääsyn takia olen vuodattanu verta hikee ja kyyneliä

Eläisitkö samanlaisen elämän uudelleen, vai muuttaisitko siitä jotain toisin?

En haluaisi sanoa että kyllä, koska olen opetellessani elämään myös loukannut muita, mutta sanon silti. Sillä tämän pään niin suuri viisauden määrä ei oo tullut lukemalla neuvoja netistä, vaaan kokemuksen kautta viisastuneena.

Olisin sama rämäpää mokailija vielä joskus liian vanhana ja vanhalta ihmiseltä sellainen on turn off mitä teinit tai varhaisaikuiset saattaa pöllöillä kun ei osaa vielä elää ja ratkoo ongelmiaan kypsemmin.

Stalkkerit pilasivat elämäni eivätkä jätä rauhaan. Jatkuvaa kyttäämistä, matkimista, pahanpuhumista netissä, onhan näitä....

Vakava alert.

Ihan kiva se on vissiin ollut, kun niitäkin hulluja löytyy jotka haluais hypätä samoihin housuihin tai ehkä oikeammin rikkoa ne.

En jaksa kirjoittaa niin paljoa 😆

Rikkinäisemmät kuvat onkin melko ehjiä
https://m.youtube.com/watch?v=HVyLH4rFJdc

kuule en mina ole koskaan tallaiseen tyytyvainen kyllä tama minuakin sattuu yhta paljon kuin sinuakin mutta muista sina se aina ei ole eroaminen ole helppoa mutta mehan oltiin taistelevat virtaset ala sina sita kuitenkaan unohda

siihen voi menna viela pitkä aika ennen kuin olen tyytyvainen mutta yhben asian haluaisin haluaisin tirtää mita sina oikeasti minusta haluat

en halua valhrita vaab totuuksia

Jokunen passi jäi hankkimatta https://m.youtube.com/watch?v=49oz7P9d8IA

No varmaan ihan sellainen jonka kirjoitan itse

Hän eli niinkuin kuolikin, melko usein jälkeenpäin sanotaan.

Gjjgkgk jjgjkfgngkrtkkjkh jhhhj;),€% juutthkkjhjgfflh nyt joo näkyy vain löydy Oulu yhtyy jutut mitä tässä

Hyvinkin sinut oon elämäni kansa. Mitn juuria en lähtis muuttaa.

Erittäin lyhyt tapahtumallisesti etenkin ihmissuhteissa. Paljon on sellasia vuosia ettei tapahtunut mitään mutta tunnemuisto on kipu tai yksinäisyys. Uskaltamisiakin on ollut. Onneksi niin koska elämä olisi kutistunut. Tunteita kiintymystä ja ihastumista olen itse torjunut tai tukahduttanut. Seksuaalisuus on yksi vaikeimmista asioista. Matkustella ja kavereita olisin halunnut enemmän. Mut jotkut saa syövän ja nuorena hautaan. Elämäntarinani on tapahtumissa erittäin vähän mutta sisäisenä tunnemyrskynä paljon. Mulla on voimakas tunne-elämä. Paljon on ollut vetäytymistä. Ne rohkeusaskeleet tuo elämään sisältöä.

Tapahtumarikas elämä jossa aina yyhoot vampanneet mun mieheni....toivotaan että minunkin vuoroni tulee joku kaunis päivä että saan sen kokea....

Olisi pitänyt toisen lapsen synnyttyä ottaa heti ero lapsen isästä. Olisin säästynyt paljolta murheelta. Elää lasten ehdoilla hetki ja toipua erosta. Ja ottaa kaivattuun yhteyttä. Tiedä mitä olisi tapahtunut. Pieni mahdollisuus, että jotain hyvää.

Enemmän olen menettänyt kuin saanut jo lapsesta asti.
Kaikkeen en ole voinut itse vaikuttaa.
Montaakin asiaa kadun, olisin voinut tehdä toisin.
Rikoksiin en kuitekaan koskaan sortunut.
Saan olla kiitollinen, olen elossa ja tulen jotenkin toimeen itseni kanssa.
Olen suht tyytyväinen elämääni vaikka se tärkein
puuttuu.
Rakkautta tai oikeaa välittämistä en ole koskaan kokenut saavani niin en välttämättä osaa myöskään antaa.
Ja tässä iässä ei taida koskaan enää toteutua.
Itseäni voisin arvostaa enemmän.
Joskus tuntuu liiankin musertavalta yksinäsyys joka johtunee paljonkin siitä että koen itseni erilaiseksi kuin muut ja ulkopuoliseksi.
Mutta näillä eväillä taaperretaan loppuun asti.
Tämä taisi olla järkevin kysymys tällä palstalla pitkiin aikoihin.

sitten mina olen vasta tyytyvainen kun olen nahnyt rasin ja jutellut janwn kanssaan ummarrat kait itsekkin asian

Tää kuuluis kai ärrälle. Ne molemmat täydentyis yhdellä ärrällä
https://m.youtube.com/watch?v=G4jr5kJ-t7o
Orvas ja marraskesien välistä taas