Miten todistaa evoluutio?

”Evoluutio on historiallinen tapahtumasarja, eikä sitä voida todistaa perinteisillä väitteillä tai menetelmillä, joilla todistetaan puhtaasti fysikaaliset tai funktionaaliset ilmiöt. Tietyt evolutiiviset tapahtumat – ja evoluutio kokonaisuudessaan – on pääteltävä havaintojen perusteella.” (Wikipedia: Miten todistaa evoluutio)

Tieteellisen tutkimuksen tulisi olla objektiivista. Näköhavaintoihin perustuva pinnallinen todistelu on subjektiivista, koska tutkijan ennakkoasenne vaikuttaa havaintojen tulkintaan. Evoluutiouskovaiset näkevät evoluutiota joka paikassa, koska useimmat on jo kouluopetuksessa indoktrinoitu uskomaan Charles Darwinin ”pyhiin kirjoituksiin”. Kyseenalaistamaton suhtautuminen muinaisiin kirjoituksiin on johtanut siihen, että evolutionistit eivät vieläkään kykene irrottautumaan Darwinin pinnalliseen havainnointiin perustuvasta todistelusta.

Darwinin evoluutioteorian mukainen lajien synty (teoksessa Origin of Species vuodelta 1859) tarkoittaa olemassa olevien eliölajien anatomisen perusrakenteen radikaaleja muutoksia, joiden seurauksena oletetaan syntyvän kokonaan uusia taksonomisia eliösukuja, heimoja, lahkoja ja luokkia. Tällaisen evoluution olemassaoloa pyritään todistelemaan ulkoisilla havainnoilla, joilla sivuutetaan genetiikan uusimmat tutkimustulokset. Koska eliölajit näyttävät erikoistuvan yhä monimuotoisemmiksi, ”evoluution on pakko olla totta”.

Kuitenkin jo Darwinin aikalainen, nykyaikaisen genetiikan isäksi nimetty Gregor Mendel todisti kokeellisesti, että eliöiden genomi köyhtyy kun eliöt sopeutuvat erikoistumalla tiettyihin olosuhteisiin. Jokainen erikoistuminen vie eliölajin entistä kauemmas evoluution mahdollisuudesta. Evoluution fiktiivisyys on sittemmin todistettu nykyaikaisilla kokeellisilla menetelmillä. Evoluution faktisuutta sen sijaan ei ole kokeellisesti pystytty todistamaan.

Niin sanotusta Mendelin variaatiosta voimme havaita, että seksuaalinen lisääntyminen mahdollistaa geenien yhdistymisen useilla eri tavoilla, mutta prosessi ei tuota uusia geenejä. Evoluutioteorian tueksi esitetyt mutaatiot eivät ole älykkäitä ”geenikoodareita”, kuten evolutionistit yrittävät esittää. Mutaatiot ovat tuholaisia, kuten virukset tietokoneessa. Ne eivät tuota geneettistä informaatiota vaan sotkevat sitä.

Tiede ei tunne evoluutiolle hyödyllisiä mutaatioita, mutta evoluutioteoria olettaa että sellaisia on ollut. Mutaatioita on tapahtunut miljoonia, mutta laktoositoleranssi lienee ainoa, jota voisi ehkä pitää objektiivisesti hyödyllisenä seurauksena mutaatiosta. Laktoositoleranssilla ei kuitenkaan ole evoluution kannalta mitään merkitystä, koska se ei ole anatominen muutos.

Jos olisi olemassa uutta eliösukua kohti vievä satunnainen mutaatio, niin jonkin populaation satunnaisissa yksilöissä vaadittaisiin loputon määrä samansuuntaista kehitystä tukevia sattumanvaraisia mutaatioita, jotta kyseinen mutatoitunut geeni yleistyisi, ja vakiintuisi populaation pysyväksi ominaisuudeksi. Muussa tapauksessa ko. geeni dilutoituu eli laimentuu resessiiviseksi jo muutamassa sukupolvessa.

”Hyödyllisiä” mutaatioita on tutkitusti 0 -1 kappaletta miljoonaa haitallista tai neutraalia mutaatiota kohden. Evoluutio satunnaisten mutaatioiden kautta olisi näin ollen kuvitelmaa siinäkin tapauksessa, että geenimutaatiot voisivat vaikuttaa alkiokehitykseen. Sitä ne eivät voi, koska eliöiden anatominen perusrakenne on koodattu suoraan munasoluun eikä geeneihin.