aseistettua miestä ? Punavankejahan oli näin paljon. Mistä aseita olisi saatu noin isolle joukolle? Entäs miten olisi voitu järjestää huolto ja organisoida muutenkin noin iso armeija parissa kuukaudessa kun kellään punaisella ei ollut kokemusta.
Ehkä lukumäärässä on kymmeniä tuhansia aseettomia siviileitä. Mitenkähän mahtoi käydä Tampereellakin kun asuntoja tutkineet valkoiset löysivät asekuntoisen miehen. Todennäköisesti kävi käsky vankijoukkoon aina, elle sitten ammuttu.
Vielä tämä. Tampereella vangittiin 11 000 punaista. Jossakin olisi pitänyt olla vielä 70 000 aseistettua punaista vaikka Tampereella oli punaisten päävoimat. Uskomaton luku tuo 70 000, missä heidät historiakirjojen mukaan vangittiin ?
Ehkä lukumäärässä on kymmeniä tuhansia aseettomia siviileitä. Mitenkähän mahtoi käydä Tampereellakin kun asuntoja tutkineet valkoiset löysivät asekuntoisen miehen. Todennäköisesti kävi käsky vankijoukkoon aina, elle sitten ammuttu.
Vielä tämä. Tampereella vangittiin 11 000 punaista. Jossakin olisi pitänyt olla vielä 70 000 aseistettua punaista vaikka Tampereella oli punaisten päävoimat. Uskomaton luku tuo 70 000, missä heidät historiakirjojen mukaan vangittiin ?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Kyllä oli. Ehkei kaikilla punavangeilla,mutta pääosalla. Aseet saatiin venäläiseltä sotaväeltä,sekä bolsevikkien apulähetyksinä.
Punaisten alkuvahvuus oli noin15 000,valkoisten ehkä hieman enemmän.
Punakaarti ei ollut koskaan koossa yhtenäisena armeijana,vaan erillisinä rintamasuuntina, hyvin vaihtelevin vahvuuksin.
Kokoon se saatiin vasta vankileireille,mutta ei samaan paikkaan silloinkaan. Suurin vankijoukko koottiin Lahteen,noin 30 000. Ainakin 10 000 pakeni suoraan Venäjälle.
Vankivahvuus oli noin 75 000,joukossa naisia ja lapsia. Noin 7 000 lähetettiin nopeasti kotiin.
Kaatuneita ja teloitettuja punaisia oli sodan päättyessä noin 4 000.
"Aseet saatiin venäläiseltä sotaväeltä,sekä bolsevikkien apulähetyksinä."
Venäläisten aseet jäivät valkoisille. Punaisille jäi vain tänne jääneiden muutaman tuhannen venäläisen aseet. Venäjän iso laivastokin piti aseet itsellään ja oli puolueeton koko sisällissotamme ajan.
"Ainakin 10 000 pakeni suoraan Venäjälle.
Vankivahvuus oli noin 75 000,joukossa naisia ja lapsia."
Nuo ynnäten Punakaartin vahvuus on n. 85 000 eli yhtälö muuttuu aina vain vaikeammaksi koska mistään tuutista ei Punakaarteille toimitettu tuollaisisa asemassoja.
Ei kaikilla välttämättä ollut asetta. Kapinaan osallistuminen riitti.
Hölynpölyä. Aseita venäläisiltä ostivat kummatkin. Tässäkin näkyy hyvin, miten kovasti isäntä oli trokannut, koska niillä riitti enemmän pätäkkää ostaa pyssyjä. Tehdaspaikkakunnilla työläiset eivät olleet saaneet palkkoja kuukausiin, joten millä ne olisi niiltä aseita ostaneet.
Punakaartin piti koossa raha ja ruoka siinä missä lantasaappaidenkin yksikön. Viina ja tupakka olivat myös vahvoja motivaattoreita etenkin lakeuksien armon kerjäläisillä. Nuorille miehille luvattiin myös punatyttöjen pimpukkaa asepalveluksesta.
Onneksi nyt on vienti auki ja maataloustullit lähes nolla. Söin tänään bataattia, vesimelonia, päärynää ja pastaa. Ei pääse savupiippuduunarit tai talikkokommarit painostamaan mihinkään mihin en halua. Suomalaiset ovat mukavasti laskemassa maidon, lihan ja perunan kulutusta. Millähän vielä opetetaan kaurapuuron olevan lähinnä sikojen ruokaa?
----asepalveluksesta.-----
Asepalveluksesta ilman asetta, heh.
Hölynpölyä.
Pääosa hajoavan Venäjän armeijan varuskunnista aseineen jäi punaislle. Lenin toimitti niitä myös lisää.
Kyllä niitä saivat varuskunnista valkoisetkin,mutta heidät aseisti paljolti Saksa venäläisellä sotasaaliilla ja toimittaen ennen kaikkea tykistön kranaatteja. Esimerkiksi jääkärien mukana tuli myös aselaiva.
Venäjän laivasto siirtyi bolsevikkien johtoon ja päästettiin Brest-Litovskin rauhansopimuksen perusteella palaamaan Pietariin.
Suomeen jätettiin heikompaa kulkukelvotonta aluskantaa,jolle ei riittänyt miehistöä.
Typerää pötyä.
Aseiden osto venäläisiltä oli vähäistä tarpeeseen nähden.
Valkoiset saivat aselaivan Saksasta jo syksyllä-17 ja ottivat noin 10 000 pyssyä ensimmäisessä Pohjanmaan aseriisunnassa. Sillä päästiin alkuun.Pulaa silti oli.
Punikit saivat aseita venäläiseltä sotaväeltä ja junilla suoraan Pietarista.
Etelä- Suomen suuret varuskunnat aseineen jäivät punikeille.
” Tehdaspaikkakunnilla työläiset eivät olleet saaneet palkkoja kuukausiin, joten millä ne olisi niiltä aseita ostaneet.”
Vaimo hoiti maksupuolen?
Jos se toimi kuin puna-armeijassa? Joka toisella miehellä oli ase ja kn tämä kaatui otti aseeton aseen?
Armeijassa on tehtäviä, jotka ei asetta vaadi!
Aseita oli tarpeeksi kaikille sotaa varten. Ongelma oli logistiikka. Eihän se idän punaisten vika ollut etteivät sinunlaiset idiootit osanneet vallata Pieksamäen rautatieasemaa, Imatraa ja muita logistisesti tärkeitä kohteita. Kirjassa Koston Kevät kerrotaan myös miten sinunlaiset houkuttelivat aseettomia ihmisiä elintarvikeapua lupaamalla punakaartiin; kieltäytyneet pakotettiin siihen ilmeisesti uhkailulla. Linnahan oli niin tyhmä että pisti Akseli Koskelan ehdottamaan Preeti Leppäselle pakko-ottoon vetoamista hengenpelastusta varten.
Mistä isännillä riitti rahaa ostella kalliita aseita? Eikös ne kaikki olleet nykyiseen tapaan muka vuoden 1917 katojen ja lakkojen runtelemia? Ihmeellisesti ostelivat aseita ympäri Suomea vielä niiltä joiden kätyreiksi väittivät punaasia. Kontulalle lähetetty lasku kuvastaa sitä hyvin miten 'luova kirjanpito' on aina Suomen maaseudulla osattu.
Katsohan sitä logistiikkaa pässi. Jopa Rafael Haarla itki sitä miten iso osa aseista meni aina Pohjanmaalle, koska siellä oli muka lahtarikaartin vahvin keskus. Tässäkin nähdään 'rehellisten pohjalaisten toiminta' varsin hyvin. Nykyisen Kymenlaakson selluköpeillä varmasti oli syytäkin ampua isännät, koska trokasivat hyvien logististen yhteyksien kanssa yhdessä tehtaan maatilojen duunareiden kanssa Petrogradiin omille antamisen sijaan. Isäntien ruinausta 'puoli-ilmaiseksi antamisesta' nähtiin vielä jatkosodassa, vaikka siellä oli monen helsinkiläisen tai tamperelaisen kokoomuslaisen apteekkarin tai kauppiaankin poika riippuvainen etenkin joulusta 1941 tammikuuhun 1942 näiden toimittamasta 'huollosta'. Kyllähän se maatalous ja porotalous lopulta kansallistetaan Suomessa, koska suomalainen isäntä ei pysty elämään nykyajalla. Me muut emme ole joitain keskiaikaisia maaorjia joidenka on suoritettava veroa tappiollisten pohjalaisten tai varsinaissuomalaisten sikaloiden ylläpitoa varten.
Aseita saatiin toki kaatuneilta, mutta lähinnä asekauppa kannatti. Erilaisten tietojen mukaan jokunen trokaamista ja muita ilkitöitä innokkaasti harrastanut isäntä oli jopa myynyt oman haulikkonsa innokkaalle punademarille ahneuksissaan, vaikka Linna ei tästä kerro. Ei ne kaikki 'aseistaneet vastavallankumouksellisia järjestöjä' sen enempää kuin venäläisetkään. Monihan lähti punakaartista itseasiassa palkkarästien takia kotiin. Jos ruotsinkieliset jotain hyvää tekivät, niin armeijan luominen 'elättäjäksi' oli sitä. Kyllä suomalaisella soltulla on aina heinähattujen ja trokarin sabotaaseja lukuun ottamatta asiat olleet paremmin kuin vaikkapa saksalaisella tai venäläiselle toverillaan. Natsit taistelivat jouluna 1944 puolinälissään, Puna-Armeija turvautui välillä kannibalismiin. Kyllähän se meillekin oltaisi tarvittu maaseudulle sama ohjelma mikä Stalinilla oli.
Näin oli. Lähdettiin hyökkäykseen. 1/5:llä oli ase. Aseellinen kaatui niin n:o 2 nappasi aseen sitten 3 jne. Aluksi hyökättiin pienempiin kohteisiin, joilta anastettiin aseet ja varusteet.
Punakaarti sai myös junalla suuren aselähetyksen suoraan Pietarista!
26.1.1918 tapahtui Suomen tulevaisuuden kannalta merkittäviä asioita.
Venäjän pomon Leninin lupaama suuri aselähetys Pietarista Suomen punaisille kapinaa varten oli myöhässä. Asejuna (15 000 kivääriä, 30 konekivääriä eli ”kuularuiskua”, 10 kenttätykkiä ja suuret määrät ammuksia) pääsi lähtemään Pietarista vasta 27.1.1918. Siksi Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Ivar Smilga antoi 26.1.1918 Viaporista 2000 kivääriä ammuksineen Helsingin punakaartin käyttöön, jotta kapina saadaan viimeinkin alkamaan.
SDP antoi 26.1.1918 käskyn punakaartien valtakunnallisesta mobilisoinnista. SDP:n toimeenpanevan komitean nimi oli jo muutettu yleisesikunnaksi.
Oletan, että olette lukeneet kaikki Linnan Pohjantähdet!
Asejunan lisäksi punaiset saivat aseita venäläiseltä sotaväeltä. Sen lisäksi punaisten alueella tehtiin kotitarkastuksia, joissa takavarikoitiin kaikki käyttökelpoiset aseet.
Punahallinnossa oli myös erilaisia esikuntia ja johtokuntia , joilla ei välttämättä ollut aseita, mutta olivat vahvasti organisoimisessa ja toiminnassa mukana.
Kuten kertomus kuvitteellisesta Pentinkulmasta ja työväentaloon kokoontuneesta punakaartista kertoo niin ei kaikilla ollut pakko olla henkilökohtaista asetta vaan vartiossa olevat ottivat aseen mukaansa tehtävän keston ajaksi.
Tappion tullessa kaikki ymmärsivät, ettei kannattanut tulla vangituksi ainakaan ase kädessä, joten moni hylkäsi tai puilotti aseensa.
Ei aseen tarvinnut olla henkilökohtainen.
” Linnahan oli niin tyhmä että pisti Akseli Koskelan ehdottamaan Preeti Leppäselle pakko-ottoon vetoamista hengenpelastusta varten.”
Sehän toimi! Ei Preetiä vangittu!
-----Ei kaikilla välttämättä ollut asetta. Kapinaan osallistuminen riitti.------
Hienoa, kapinallinen oli kun oli työläisnuori ja joku aseelinen lahtarikaartilainen niin väitti ja vangitsi. Mikähän osa tuosta 85 000 vangista todellakaan oli ollut aseellisia, hyvä jos 20 000 ?
Valehtelun sijasta voisit perehtyä historiaan.
Kyllä kaikille punakaartilaisille löytyi ase. Naisillekin.Käyttötaito oli toinen asia.
Ei suinkaan pelkästään sillä. Työläisnuoria kuten renkiä ja torppareita oli pilvin pimein myös Valkoisessa armeijassa. Sen sijaan kapinallinen oli se, joka kulki punakaartin mukana sodassa ja avusti sitä. Aseita punaiset saivat junalla Pietarista sekä Suomessa majailevilta Venäjän armeijan sotaväeltä!
Myönnät siis että vangittiin aseettomiakin ja syytettiin silti Punakaartiin kuulumisesta. Ei Tampereellekaan olisi mahtunut 11 000 aseellista punakaartilaista, ei puoliakaan tuosta. Silti vankeja oli tuo määrä. Vangittiin ilmeisesti kaikki ja vietiin kasarmeille kuolemaan.
Ei syytetty. Punakaartilaisten lisäksi vangittiin punaisessa hallinnossa ja propagandakoneistossa toimineita. Piiritetyssä Tampereen kaupungissa ylipäällikkö Salmelalla oli enimmillään 14 000 aseistettua punakaartilaista.
Nykyään Tampereelle mahtuu neljännesmiljoona asukasta. Punakaartilaiset mahtuivat mainiosti vuonna 1918.
Mukaan mahtui myös noin 500 venäläistä sotilasta tykki-ja konekiväärimiehistöiksi.
Se selitti osaltaan puolustajan tulituksen tehokkuuden ja valkoisten raskaat tappiot.
Venäläisille luettiin lyhyt teksti.
Saksalaiset upseerit eversti Ausfeldin suulla vaativat kaikkien teloittamista,koska heidän tulkittiin rikkoneen B-L-rauhansopimusta.
Kaikki käsiin saadut ammuttiin jääkäriupseerien johdolla asemahallin seinustalle.
Ja väärin perustein tuomittuja ei ollut toisella puolella? Ainoastaan sinunlainen luulee että niitä olisi kiinnostanut todella edes tuollainen. Perseelleen meni koko maailma silloin niin kuin menee nyt. Tällä kertaa on onneksi kunnon elintarviketuonti. Kuka oli jostakin bataatista täällä edes kuullut 1917. Eliittiduunareita ja maa-aatelisia ymmärrettävästi harmittaa ettei voi enää kiristää muita. Vetäisin itseltäni nirrin pois enemmin kuin joisin maitotuotteita tai söisin perunaa selviytyäkseni.
Tampereelle mahtui paljon nälkäisiä resupekkoja. Ainahan voi nälissään väittää olevansa vaikka mitä. Väittihän venäläinenkin 1921 olevansa vain ihminen, lisäten kuitenkin 'sentään kuuluvansa Mendeleevin ja Tolstoin kansaan'.
Tampere olisi romahtanut ilman hyökkäystäkin pelkällä piirityksellä. Pohjalaiset halusivat verta, kyllä Marski tämän tajusi.
Mannerheim halusi suuren voiton ennen saksalaisten tuloa. Itse asiassa hän lähes myöhästyi,mutta ehti ennen juuri ennen sakslaisten Helsingin valloitusta.
Viiurin valtaus ja melko helppo suurvoitto siellä jätti Mannerheimille mahdollisuuden esiintyä vapausarmeijan komentajana Helsingssä 16.5. 18.
Onni vain jäi lyhyeksiSvinhufvudin ja Paasikiven saksalaismielisyyden takia.
Vuonna 1918 Tamper oli pinta-alaltaan paljon pienempi eikä ollut kerrostaloja.
Tampereella oli vain töllitupia ja pari hehtaaria maata. Ja punikkeja.
Olisihan se Kuopion ja Mikkelin mallikin onnistunut, mutta Kallio ja Alkio pyyhkivät persettään Valpas-Hännisen rauhantarjouksella välittämättä sitä Mannerheimille. Se on sitten asia erikseen olisiko sekatyömies Salmela uhannut ampua kaikki johtajat jotka antautumista harkitsevat. Taisto Salmela oli huvittavalla tavalla jatkosodassa isäukkonsa vihollisen armeijassa luutnanttina. Taisto Salmelan äidinpuoleinen isoisä haavoittui valkoisten riveissä. Ainoastaan pohjalaisille sota oli nolla summa-peliä. Hugo pelasi valitettavasti pohjalaisten säännöillä, koska tiesi armonkerjäläisten lopulta kuitenkin riehuvan alueella kasakoiden, viikinkien ja hakkapelliittojen tyyliin, tapeltiin tai ei.
Lisäksi oli n. 50 000 asukasta.
Tampereella oli kerrostaloja jo 1800-luvulla.
” Myönnät siis että vangittiin aseettomiakin ja syytettiin silti Punakaartiin kuulumisesta. ”
Tottakai pölvästi! Jos taistelussa aikoi antautua niin ensinnä heitettiin vintovka hankeen. Armeijassa onli myös jo tuolloin hevosmiehiä, vellinkeittäjiä, lipun kantajia ja hevosmiehiä! Oli myös tykistöä ja mahtoiko tykkimiehillä edes olle henkilökohtaista asetta?
”Ei Tampereellekaan olisi mahtunut 11 000 aseellista punakaartilaista, ei puoliakaan tuosta. Silti vankeja oli tuo määrä. Vangittiin ilmeisesti kaikki ja vietiin kasarmeille kuolemaan.”
Varmasti mahtui ja kuulusteluissa tutkittiin, että oliko kantanut asetta tai osallistunut miten. Kyllä Suomessa löytyi ainakin vastapuolelta kertojaa. Moni kaartilainen oli osallistunut pakko-ottoihin ja tarkistuksiin ja niissä riitti kun edes parilla oli ase suuremmassa joukossa! Kyse oli aktiivisesta osallistumisesta!
Piiritykset veivät aikaa ja jäivät siksi keski-ajalle. Nykysodassa edetään ja vallataan!
” Onni vain jäi lyhyeksiSvinhufvudin ja Paasikiven saksalaismielisyyden takia.”
Onnea on riittänyt todellisuudessa nykypäivään saakka! Saksalaisvaihe jäi käytännössä toteutumatta ja on vain Tarkkispojan rakas muisto;-D
Kaupunki oli jo aiemmin saarrettu ja sinne pakeni väkeä!
no punaiset saivat aseita maakunnista ryöståmällä ja tappamalla ,,,,,,,,,kaikki,,,,
.....Etelä- Suomen suuret varuskunnat aseineen jäivät punikeille.......
Valetta, niistä sotilaat menivät Venäjälle aseineen.
Valehtelet.
Sotilaita meni aseineen ja ilman.
Aseita jäi yllin kyllin punaisten ja valkoistenkin tarpeisin. Punaisille niitä luovutettiin,valkoiset ottivat.
Molemmat käyttivät.
Lopulta kaikki jäi valkoisille.
Mun kotiseudulla punaiset saivat aseet ryöstämällä kaikkien maatilojen metsästys- ja teurastusaseet. Sen jälkeen aseita oli vain punaisilla.
Aloittaja ei ilmeisesti ymmärrä, että kaikki aseet eivät ole ampuma-aseita.
Tuollaisilla aseilla ei edes kapinaa toimeenpanna.
Punikeilla oli riittävästi venäläisiä sotilasaseita konekiväärejä ja tykkejä,jopa panssarijunia myöten.Niiden käyttäjinä olivat enimmäkseen venäläiset sotilaat.
Punikeille pidettiin kyllä Helsingissä konekivääri-ja tykkikursseja.
Helsingin Jyryn painijat Mikko Kokon johdolla miehittivät yhden panssarjunan.
Asiaa tuntemattomat yrittävät arvailla kuinka paljon niitä aseita oli punakaartilla.
On täysin mahdotonta päästä selvyyteen edes tuhannen kappaleen tarkkuudella siitä asemäärästä, kun kurinsa menettäneet venäläiset myivät ja antoivat niitä punakaartille 7.11.1917 tapahtuneen bolshevikkien vallankaappauksen jälkeen.
Tässä luettelo asemääristä jotka lähetettiin Suomeen, bolsheviikkien virallisensa aseapuna.
Punaisten Venäjältä saamat aselähetykset 1918.
Pietarista 24.1.1918, kiväärejä 5000 kpl.
Pietarista 27.1.1918, kiväärejä 15000, konekiväärejä 30, patruunoita 2 miljoonaa.
Pietarista 12.-23.2. 1918 kiväärejä 15000, konekiväärejä 50, patruunoita 1 milj.
Tallinnasta 7.2-6.3.1918 kiväärejä 17931, konekiväärejä 96, patruunoita 0,23 milj.
Yhteensä: 52931 kivääriä, 176 konekivääriä ja patruunoita 3,23 miljoonaa.
Lähde: Jussi T. Lappalainen , Punakaartin sota 1. sivu 177.
Sodan alussa punaisten haltuun joutui etenkin Helsingissä ja Tampereella lisäksi tuhansia aseita, joten Punakaartilla voidaan arvioida olleen jo helmikuun alussa
vähintään 25000 kivääriä.
Kuun lopulla luku oli noussut ainakin 55000 tuhanneksi. Konekiväärejä oli tällöin yli puolitoistasataa.
Venäläisten komentajien halukkuus luovuttaa varastoissa olevia aseita väheni huomattavasti heidän huomatessaan, että punaiset saivat niitä yhtä hyvin suoraan Pietarista. Siirtyessään Suomesta pois joukot veivät runsaasti sotamateriaalia myös mukanaan Venäjälle.
Aseluovutuksia punaisille ja varastojen haltuunottoa tapahtui silti paljon.
Tilanteen sekavuuden ja toimenpiteiden kirjaamattomuuden vuoksi venäläisten joukkojen punaisille luovuttamien aseiden määriä ei voida jälkikäteen täsmällisesti selvittää.
Lähde: Markku Palokangas, Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988, osa 1, sivu 57.
Kaikki sotaan osallistuvat eivät tietenkään kanna aseita. Huolto- ja hallintotehtävissä on aina paljon sellaisia jotka ovat aseettomia, mutta osallistuvat sotaan kuitenkin, olipa kyseessä minkälainen sota tahansa.