On hyvin surullista kun jokin lemmikki kuolee.
minulta katosi pitkäkarvainen ainutlaatuinen kissa, Monsteri. se oli sekarotuinen tai itseasiassa maatiainen. Täältä katosi silloin n. 5-10 pitkäkarvaista kissaa, 2 viikossa. Monsteri tykkäsi uida akvaariossa :)
Tämän monsterin sisko, Mirri. Sai aika monet pennut. Kerran kun sillä oli kiima niin sitähän ei saanut päästää ulos, mutta kuinka ollakkaan, päästimme vahingossa sen karkuun serkkuni kanssa.
Pian meillä oli ihania kissanpentuja. 2 kuoli.
Mirri tuli sairaaksi ja se jouduttiin lopettamaan. Mirriltä jai pentu, Peipi, joka on meillä nytkin ja se on 3 vuotias. Mirri lopetettiin samana vuonna kun peipi syntyi.
Meillä on myös norjalaisen- ja maatiaiskissan ssekoitus joka meillä on viellä...
Mutta tässä yksi juttu, joka ei tapahtunut minun lemmikilleni, vaan äitini kaverin koiralle.
KOira oli hieman pienempi kuin saksanpaimenkoira.
kerran se olikin päässyt hihnastaan irti ja sitä etsittiin. Pian äitini kaveri lähti autolla hakemaan sitä. Pian se löytyi, läheltä kotiaan. n. 4 metrin syvyisessa ojan reunassa se makasi. Se oli aivan verinen ja äitini kaveri nosti sen hyvin varovasti pakettiauton perään. Todennäköisesti se oltaisiin jouduttu lopettamaan. Äitini kaveri olisi kotonaan soittanut eläinlääkärille, mutta koira ehti kuolla autoon.
Mietityttää vain, Miten se kuski ei nähnyt sitä? eikä luultavasti edes pysähtynyt!?
Tämä tapahtui viime kesänä, tuon koiran, Iineksen, ollessa alle 2vuotias...
Kerokaa omia kokemuksianne? Hauskoja hetkiä joita on ollut entisten lemmikkien kanssa?
Ottakaa kantaa minun kirjoituksiini...
minulta katosi pitkäkarvainen ainutlaatuinen kissa, Monsteri. se oli sekarotuinen tai itseasiassa maatiainen. Täältä katosi silloin n. 5-10 pitkäkarvaista kissaa, 2 viikossa. Monsteri tykkäsi uida akvaariossa :)
Tämän monsterin sisko, Mirri. Sai aika monet pennut. Kerran kun sillä oli kiima niin sitähän ei saanut päästää ulos, mutta kuinka ollakkaan, päästimme vahingossa sen karkuun serkkuni kanssa.
Pian meillä oli ihania kissanpentuja. 2 kuoli.
Mirri tuli sairaaksi ja se jouduttiin lopettamaan. Mirriltä jai pentu, Peipi, joka on meillä nytkin ja se on 3 vuotias. Mirri lopetettiin samana vuonna kun peipi syntyi.
Meillä on myös norjalaisen- ja maatiaiskissan ssekoitus joka meillä on viellä...
Mutta tässä yksi juttu, joka ei tapahtunut minun lemmikilleni, vaan äitini kaverin koiralle.
KOira oli hieman pienempi kuin saksanpaimenkoira.
kerran se olikin päässyt hihnastaan irti ja sitä etsittiin. Pian äitini kaveri lähti autolla hakemaan sitä. Pian se löytyi, läheltä kotiaan. n. 4 metrin syvyisessa ojan reunassa se makasi. Se oli aivan verinen ja äitini kaveri nosti sen hyvin varovasti pakettiauton perään. Todennäköisesti se oltaisiin jouduttu lopettamaan. Äitini kaveri olisi kotonaan soittanut eläinlääkärille, mutta koira ehti kuolla autoon.
Mietityttää vain, Miten se kuski ei nähnyt sitä? eikä luultavasti edes pysähtynyt!?
Tämä tapahtui viime kesänä, tuon koiran, Iineksen, ollessa alle 2vuotias...
Kerokaa omia kokemuksianne? Hauskoja hetkiä joita on ollut entisten lemmikkien kanssa?
Ottakaa kantaa minun kirjoituksiini...
Vastaukset 2
Vanhimmat
..voit vaikuttaa esim. pitämällä kissat sisällä ja ulkoiluttaa valvotusti ja leikkauttaa ne. Ei tarvitse katella kuolevia pentuja.
Kissani ovat leikattuja ja nykyiset ovat sisäkissoja. enään ei ole mitään sellaista kuin ennen :)