Euroopassa on jälleen käynnissä kilpailu hävittäjähankkeiden välillä. Tällä kertaa kilpailevat ryhmittymät muodostavat Ranska, Saksa ja Espanja sekä Britannia, Italia ja Ruotsi. Kalliit rinnakkaiset hankkeet asettavat taloudellisen kuorman lisäksi haasteita myös eurooppalaiselle puolustusyhteistyölle.
2000-luvun alussa eurooppalainen puolustuspolitiikka uinui Ruususen unta. Puolustus oli tiukasti kansallisvaltioiden hallussa, koska Eurooppa koki, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että sen lähialueilla ei ole sotilaallista uhkaa, ja jos olisikin, Yhdysvaltojen turvatakuut pelottaisivat mahdolliset hyökkääjät. Viimeistään vuonna 2014 Eurooppa havahtui: Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta ja aloitti Itä-Ukrainan konfliktin. Yhdysvallat on koko 2000-luvun siirtänyt sotilaallista painopistettään estämään Kiinan vaikutusvallan kasvua, ja presidentti Donald Trump on heikentänyt sotilasliitto Naton uskottavuutta kyseenalaistamalla Yhdysvaltojen ehdottoman osallistumisen Euroopan puolustamiseen. Etenkin Itä-Euroopan maat kuten Puola ja Baltian maat ovat kiirehtineet kehittämään kansallista puolustustaan. EU:ssa on ryhdytty aiempaa innokkaammin rakentamaan puolustusstrategiaa, joka vuosituhannen alkuvuosina haki muotoaan.
EU:n yhteiset puolustusratkaisut on koettu monelta osin turhiksi, koska 27 EU-maasta 21 on myös Naton jäseniä. Lissabonin sopimukseen sisältyvä, sotilaallista avunantoa käsittelevä 42. artikla muistuttaa hyvin paljon Naton vastaavaa artiklaa 5, vaikka 42. artiklan velvoittavuudesta on vaihtelevia näkemyksiä. Pisimmät askeleet yhteisessä puolustuspolitiikassa EU onkin ottanut yhteisen, eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehittämisessä. Lissabonin sopimukseen sisältyvä EU:n pysyvä rakenteellinen yhteistyö on — vapaaehtoinen, mutta sitova — sopimus sotilashankkeista, joita EU-maat kehittävät yhdessä. Käytännössä kyse on yksittäisistä hankkeista, kuten perustettavasta EU:n tiedustelukoulusta, miehittämättömien lennokkien kehittämisestä tai yhteiseurooppalaisesta sotalaivasta. Yksittäistä hanketta johtaa yksi jäsenmaa, ja muut päättävät, haluavatko ne osallistua hankkeeseen vai eivät. Vuonna 2017 perustettu Euroopan puolustusrahasto edistää eurooppalaista puolustuspolitiikkaa esimerkiksi rahoittamalla jäsenmaiden yhteistyöhankkeita.
2000-luvun alussa eurooppalainen puolustuspolitiikka uinui Ruususen unta. Puolustus oli tiukasti kansallisvaltioiden hallussa, koska Eurooppa koki, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, että sen lähialueilla ei ole sotilaallista uhkaa, ja jos olisikin, Yhdysvaltojen turvatakuut pelottaisivat mahdolliset hyökkääjät. Viimeistään vuonna 2014 Eurooppa havahtui: Venäjä valtasi Krimin niemimaan Ukrainalta ja aloitti Itä-Ukrainan konfliktin. Yhdysvallat on koko 2000-luvun siirtänyt sotilaallista painopistettään estämään Kiinan vaikutusvallan kasvua, ja presidentti Donald Trump on heikentänyt sotilasliitto Naton uskottavuutta kyseenalaistamalla Yhdysvaltojen ehdottoman osallistumisen Euroopan puolustamiseen. Etenkin Itä-Euroopan maat kuten Puola ja Baltian maat ovat kiirehtineet kehittämään kansallista puolustustaan. EU:ssa on ryhdytty aiempaa innokkaammin rakentamaan puolustusstrategiaa, joka vuosituhannen alkuvuosina haki muotoaan.
EU:n yhteiset puolustusratkaisut on koettu monelta osin turhiksi, koska 27 EU-maasta 21 on myös Naton jäseniä. Lissabonin sopimukseen sisältyvä, sotilaallista avunantoa käsittelevä 42. artikla muistuttaa hyvin paljon Naton vastaavaa artiklaa 5, vaikka 42. artiklan velvoittavuudesta on vaihtelevia näkemyksiä. Pisimmät askeleet yhteisessä puolustuspolitiikassa EU onkin ottanut yhteisen, eurooppalaisen puolustusteollisuuden kehittämisessä. Lissabonin sopimukseen sisältyvä EU:n pysyvä rakenteellinen yhteistyö on — vapaaehtoinen, mutta sitova — sopimus sotilashankkeista, joita EU-maat kehittävät yhdessä. Käytännössä kyse on yksittäisistä hankkeista, kuten perustettavasta EU:n tiedustelukoulusta, miehittämättömien lennokkien kehittämisestä tai yhteiseurooppalaisesta sotalaivasta. Yksittäistä hanketta johtaa yksi jäsenmaa, ja muut päättävät, haluavatko ne osallistua hankkeeseen vai eivät. Vuonna 2017 perustettu Euroopan puolustusrahasto edistää eurooppalaista puolustuspolitiikkaa esimerkiksi rahoittamalla jäsenmaiden yhteistyöhankkeita.
Vastaukset 6
Vanhimmat
USA kosiskelee Venäjää sotaliittoon.
Huuuuuuutonaurua!!!!!!!
Antaa Yhdysvaltojen kasvattaa "etumatkaansa", kyllä Eurooppa hoitaa kehityksen ihan omin voimin. :)
Joo pysykööt atlantin sillä puolen.
Yhdysvaltojen pakotteet Suomea kohtaan ( Nort-Stream 2 ) tulevat estämään hävittäjä ostot Yhdysvaltojen kanssa.
Yhdysvaltojen etumatka kasvaa koronalevinneisyydessä, koronarokote kilpailu hidastaa sen hävittäjähankkeita edelleen.
Ruotsikaan ei usko Gripeniinsä, vaan on mukana kehittämässä kuudennen sukupolven hävittäjää Tempestiä. En ihan heti lähtisi Gripen-kauppaan ostoksille.