Koska eduskunta koostuu poliittisista ryhmistä, jotka ajavat paitsi oman ryhmänsä asiaa, että koko kansan asiaa, niin yhteistyö ei kansanedustajien kesken ole aivan avointa ja luottamuksellista.
Monesti parlamenttaarisessa päätöksenteossa käy niin, että tarvittavat osapuolet jäävät ilman tietoa tapahtuneista asioista.
Siksi eduskunnan kyselytunteja tarvitaan, jotta puhumattomista asioista ja tehdyistä ehdotuksista voitaisiin päästä selvyyteen ja yhteisymmärrykseen.
Eduskunnan kyselytunnilla esitetyt kysymykset ja vastaukset tulisi jättää arkipolitiikan ulkopuolelle niin, ettei kansanedustajia tai ministereitä voitaisi syyttää sanomisistaan jälkikäteen.
Kyselytunnin aikana esitetyt kysymykset ja vastaukset alkaisivat ja päättyisivät kyselytunnin aikana.
Kyselytunnin jälkeen kysymyksiä ja vastauksia ei enää voisi yhdistää kehenkään ihmiseen.
Tällöin ministerit voisivat vastata kansanedustajien kysymyksiin rehellisemmin, kun he eivät joutuisi vastuuseen sanomisistaan jälkikäteen.
Myös kyselevät kansanedustajat saisivat vastuuvapauden kysymyksistään.
Kysyjille muodostuisi tätä kautta rehellisempi ja totuudenmukaisempi kuva kansakunnan tilasta.
Kyselytunnin tehtävänähän on poistaa epäselvyydet hallituksen ja eduskunnan yhteistyössä.
Kun media ei voisi käyttää kyselytunnin aikaisia puheenvuoroja vääristellen omien poliittisten pyrkimystensä ajamiseen, niin eduskunnan työyhteisön saama hyöty sisäisten tietojen päivittymisestä koituisi koko kansakunnan hyväksi.
Mutta miten tämä toteutettaisiin käytännössä ?
Jos kyselytuntien televisiointi olisi edelleen suora lähetys, niin miten kansalaiset reagoisivat tällaiseen uuteen tapaan puhua asioista ?
Jos kyselytunnit olisivat pelkästään hallituksen ja kansanedustajien omia suljettuja tapaamisia, niin säilyisikö kansalaisten luottamus edustajiinsa, jos he saisivat jälkikäteen redusoidun asiasisällön, josta ei kävisi ilmi, kuka kysyi ja kuka vastasi kysymyksiin ?
Monesti parlamenttaarisessa päätöksenteossa käy niin, että tarvittavat osapuolet jäävät ilman tietoa tapahtuneista asioista.
Siksi eduskunnan kyselytunteja tarvitaan, jotta puhumattomista asioista ja tehdyistä ehdotuksista voitaisiin päästä selvyyteen ja yhteisymmärrykseen.
Eduskunnan kyselytunnilla esitetyt kysymykset ja vastaukset tulisi jättää arkipolitiikan ulkopuolelle niin, ettei kansanedustajia tai ministereitä voitaisi syyttää sanomisistaan jälkikäteen.
Kyselytunnin aikana esitetyt kysymykset ja vastaukset alkaisivat ja päättyisivät kyselytunnin aikana.
Kyselytunnin jälkeen kysymyksiä ja vastauksia ei enää voisi yhdistää kehenkään ihmiseen.
Tällöin ministerit voisivat vastata kansanedustajien kysymyksiin rehellisemmin, kun he eivät joutuisi vastuuseen sanomisistaan jälkikäteen.
Myös kyselevät kansanedustajat saisivat vastuuvapauden kysymyksistään.
Kysyjille muodostuisi tätä kautta rehellisempi ja totuudenmukaisempi kuva kansakunnan tilasta.
Kyselytunnin tehtävänähän on poistaa epäselvyydet hallituksen ja eduskunnan yhteistyössä.
Kun media ei voisi käyttää kyselytunnin aikaisia puheenvuoroja vääristellen omien poliittisten pyrkimystensä ajamiseen, niin eduskunnan työyhteisön saama hyöty sisäisten tietojen päivittymisestä koituisi koko kansakunnan hyväksi.
Mutta miten tämä toteutettaisiin käytännössä ?
Jos kyselytuntien televisiointi olisi edelleen suora lähetys, niin miten kansalaiset reagoisivat tällaiseen uuteen tapaan puhua asioista ?
Jos kyselytunnit olisivat pelkästään hallituksen ja kansanedustajien omia suljettuja tapaamisia, niin säilyisikö kansalaisten luottamus edustajiinsa, jos he saisivat jälkikäteen redusoidun asiasisällön, josta ei kävisi ilmi, kuka kysyi ja kuka vastasi kysymyksiin ?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.