Paimenet sotkevat itse veden

Rovasti Jouko Koistisen analysoi rehellisesti oman kirkossa tilaa.
”Hesekielin kirjassa Jumala puhuu Israelin paimenia vastaan. Eräs asia, josta Herra nuhtelee paimenia, on: ”Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne. Ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput? Ja onko minun lampaitteni oltava laitumella, siinä, mitä jalkanne ovat tallanneet, ja juotava sitä, mitä jalkanne ovat hämmentäneet”, Hes. 34:18,19.

Kun seuraa tätä kansankirkon menoa ja touhua, huomaa yhä järkyttävämmällä tavalla, kuinka tuo Hesekielin profetia toteutuu myös kirkossa ja monen sen paimenen elämässä.

Yksi asia, joka tähän asti kautta vuosisatojen on säilynyt kirkkaana kirkossamme, on Jumalan sana ja sakramentit. Niistä lampaat ovat saaneet virvoitusta. Tänä päivänä joutuu huomaamaan, että tuo kirkas vesi pyritään sotkemaan, ettei se enää ole kirkasta!

Valitettavasti pahimmat sotkijat ovat juuri monet paimenet, jotka pyrkivät sorkillaan hämmentämään kirkkaan veden, niin ettei se ole enää raikasta ja virkistävää.

Näitä ajatuksia tuli mieleeni, kun näin kuvan, joka oli otettu erään Suomen luterilaisen kirkon alttarista. Alttarilla oli ehtoollisvälineet ja alttarin takana seisoi naispappi. Ja tekee mieli todeta, että kuinkas muutenkaan! Mutta se mikä kuvassa eniten kiinnitti huomiota, oli se, että osa alttarin ja ehtoollisen vieton liturgisista liinoista oli tehty sateenkaaren räikeillä väreillä. Ja tuo kaikki oli tehty niin huomiota herättävällä tavalla, että nuo sateenkaaren väriset liturgiset vaatteet olivat kaiken keskipisteessä.


Jos itse olisin menossa johonkin kirkkoon ehtoollisjumalanpalvelukseen ja jo ovella näkisin tuollaiset värit ja tunnukset alttarilla, kääntyisin varmasti ovelta takaisin. Paimenen sorkillaan sotkemaa sameaa vettä en haluaisin juoda! Enkä ole osallistunut, enkä aio osallistua yhteenkään sateenkaarimessuun, joita nykyään pidetään jo monessakin seurakunnassa.

Suomen kirkolla on mennyt kautta vuosikymmenien liian hyvin, taloudellinen pohja on ollut vakaa. Nuo Hesekielin profetian sanat ”eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne” ovat omalla tavallaan myös kuvanneet sitä tosiasiaa, että kirkoissamme on ollut hyvät edellytykset työn tekemiselle.

Mutta viime vuosina on yhä useammin joutunut toteamaan, että jopa tuo kirkas vesi aletaan sotkea monien paimenien toimesta.

Ainakin itselleni ehtoollinen on pyhä asia. Apostoli Paavali opettaa ehtoollisen pyhyydestä Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 11. luvussa. Tuntuu siltä, että meidän kirkossamme on unohdettu tuo Raamatun opetus.

Paavali jopa sanoo: ”Joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.” Ollaan todella jo tosi vakavilla alueilla, jos ehtoollista aletaan käyttää ikään kuin mainostemppuna sateenkaariväelle.

Varoittaahan Paavali tuossa samassa yhteydessä korinttolaisia asioista, jotka voivat seurata, jos emme erota Herran ruumista muusta ja pidä sitä pyhänä: ”Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.”

Muistan, kuinka vuosia sitten Kotimaa-lehdessä kerrottiin, kuinka eräässä kirkkomme seurakunnassa oli messun yhteydessä pari pappia mennyt kirkon vieressä olevalle kadulle jakamaan ehtoollista myös kadulla ohikulkeville.

Ilmeisesti tuolla tempauksella haluttiin kai kosiskella ihmisten suosiota ja näyttää, kuinka meidän kirkossamme on ”katto korkealla ja seinät leveällä”. En tiedä, mikä oli ohikulkevien reaktio ja vastaanotto, mutta onneksi tuota käytäntöä ei ole sen enempää kokeiltu, en ainakaan ole sellaisesta kuullut.

Monet tämän ajan papit yrittävät, vaikka Jumalan sanan ja pyhyyden laimentamalla epätoivoissaan saada ihmisiä seurakunnan yhteyteen, mutta mitä enemmän Jumalan pyhyydestä ja sanasta luovutaan, sitä enemmän takalauta vuotaa.

Oman pappisurani aikana 40 vuodessa kirkkoon kuuluvien määrä tippui yli kaksikymmentä prosenttia.

Kristus vuodatti kalliin verensä siksi, että me vapautuisimme ja puhdistuisimme synnistä ja saastutuksesta. Kristus ei todellakaan salli sitä, että Hänen pyhää vertaan ja ruumistaan käytetään ikään kuin mainoslogona synnin ja saastan hyväksymiseen.

Herra kysyy tuossa Hesekielin profetiassa: ”Onko minun lampaitteni oltava laitumella, siinä, mitä jalkanne ovat tallanneet, ja juotava sitä, mitä jalkanne ovat hämmentäneet?” Itse ainakin haluan juoda kirkasta vettä, ja jos sitä ei ala enää löytyä omasta kirkostamme, niin onneksi sitä löytyy kuitenkin vielä muualta!”

Tuskin voit olla eri mieltä?