Uskonnonvapauden ei tule koskea vapaa-ajattelijoita

Esim. helluntailaisuus ja lukemattomia muitakin lahkoja voitaisiin kieltää, koska ne eivät ole uskontoja vaan lahkoja.

Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että ateistisia käsityksiä.

Ihminen joko uskoo tai ei usko. Mikään pakottaminen ei saa ihmistä uskomaan, mutta voi johtaa uskon teeskentelyyn, jos uhkana on väkivalta ja diskriiminaatio uskovaisten taholta, kuten monissa maissa yhä on.

Uskovaisia pahantahtoisempia, ilkeämpiä, väkivaltaisempia ja rakkautta tuntemattomampia ihmisiä ei edes ole. Kristinuskosta on valistuksen ja sekularisaation seurauksena hioutunut terävimmät särmät, mutta pinnan alla elää yhä keskiaikainen verenhimoinen mentaliteetti ja kristillinen jihadismi, joka Yhdysvalloissa jo nostaa päätään. Kristinusko pohjautuu verimagiaan ja ihmisuhreihin, joita sen historiaan mantuu aivan liikaa.

Uskovaisten menetelmänä on pakottaa ihmiset samaan muottiin ja samaan helvetin pelkoon kutsuen sitä lähimmäisenrakkaudeksi tai armoksi.

Uskonnonvapauden osana oleva rituaalien vapaus ei tosiaan koske ateisteja. Ei meillä ole tarvetta pitää jokin tietty päivä vapaana ateismin vuoksi (vrt. seitsemännen päivän adventistit), tiettyjä alusvaatteita (vrt. mormonit) eikä saada tiettyä rituaaliruokia (kristityt, ehtoollinen ja kieltolaki).

Negatiivinen uskonnonvapaus taas ei koske vain ateisteja. Esimerkiksi työtön Jehovan todistaja ei ole menettänyt työttömyyskorvausta kun kieltäytyi evlut kirkon siivouksesta.

Yhdistymisvapaus ja sananvapaus puolestaan kattavat myös va-yhdistysten toiminnan.