Hei
Pitkä ja vaikea omaishoito päättyi kuolemaan luonnollisesti, koska ikää oli. Tunnen itsenI äärimmäisen uupuneeksi. Onko muilla käynyt vastaavaa. Mistä sait apua? Olen vielä työikäinen ja työvuosia jäljellä paljon. Huolestuttaa, että miten tässä jatkossa käy ja jaksaako?
Päättynyt omaishoito, uupumus
Anonyymi
50
2695
Vastaukset
- Anonyymi
Uupumus tuli mieheni hoitajana. Tytärpuoli näytti ahneuden ja röyhkeyden kun isä päätyi hoivakotiin. Ihan järkyttävää käytöstä. Eihän äitipuolta hyväksytä mutta käytöstapoja toivoisi. Tytärpuolella ei ole asiat kunnossa kun pahan olon tolla tavalla näyttää
- Anonyymi
Kyllä tytärpuolelle karmanlaki joskus näyttää pahan puolen ei ahneus ja röyhkeys aina onnistu. Tytär puoli ei taida olla aivan terve
- Anonyymi
On se ihme kun taas omaishoitajista säästetään. Mutta ei vaan mamuista säästetä. Jo on aikoihin eletty. Hämeenlinnassa afgaani mies sai heti 8000 arvoisen sähkömopon sossulta ja hetimiten möi ja pisti rahat omaan taskuun. Näitä esim on aivan liikaa kun mamut kusettaa sossua mutta omaishoitajia ei arvosteta. Mamut saa automaattisesti taksi kortin mutta ei vanha ja väsynyt omaishoitaja. Ilmankos rasismi lisääntyy. En arvosta ollenkaan elintaso mamuja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On se ihme kun taas omaishoitajista säästetään. Mutta ei vaan mamuista säästetä. Jo on aikoihin eletty. Hämeenlinnassa afgaani mies sai heti 8000 arvoisen sähkömopon sossulta ja hetimiten möi ja pisti rahat omaan taskuun. Näitä esim on aivan liikaa kun mamut kusettaa sossua mutta omaishoitajia ei arvosteta. Mamut saa automaattisesti taksi kortin mutta ei vanha ja väsynyt omaishoitaja. Ilmankos rasismi lisääntyy. En arvosta ollenkaan elintaso mamuja.
Uskomatonta on meininki!
- Anonyymi
Omaishoito päättyi suolistosairauteen ja masennukseen. Kovaa hommaa oli omaishoito. Mutta kukaan ei ole sen jälkeen auttanut aivan yksin jätettiin. Ja nyt yhteiskunta pakottaa vaan enemmän omaishoitajaksi päättäjät ei ymmärrä yhtään mitään käytännön asioista. Pelottava vanhuus tulossa
- Anonyymi
Minä uuvuin täysin, paluu entiseen ei enää onnistu.
Elän nykyään hiljentyneenä yksinkertaista vaatimatonta elämää. Retkeilen ,luen maaseudun rauhassa.- Anonyymi
Yksin yksinäisyydessä minäkin elän, tiesin ettei enää ketään käy kun hoidettavasta aika jättää.
Tässä se näkee ketkä niitä oikeita ystäviä on, lähisukulaisetkaan ei enää käy.
Jotenkin vaan saisi päivät kulumaan että tulis ilta ja pääsee taas nukkumaan.
Ankeata on aamulla herääminenkin kun tietää millainen päivä on taas tulossa, keitä aamukahvit laita jotain ruokaa tiskaa tiskit ja siivoa, juuri muuta ei päivän ohjelmassa olekaan, pensakin on tuhottoman kallista ettei turhia viitsi ajaa kaupassa on pakko kerran viikossa käydä.
Ainoa positiivinen juttu on kun saa tervehtiä kaupan henkilökuntaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksin yksinäisyydessä minäkin elän, tiesin ettei enää ketään käy kun hoidettavasta aika jättää.
Tässä se näkee ketkä niitä oikeita ystäviä on, lähisukulaisetkaan ei enää käy.
Jotenkin vaan saisi päivät kulumaan että tulis ilta ja pääsee taas nukkumaan.
Ankeata on aamulla herääminenkin kun tietää millainen päivä on taas tulossa, keitä aamukahvit laita jotain ruokaa tiskaa tiskit ja siivoa, juuri muuta ei päivän ohjelmassa olekaan, pensakin on tuhottoman kallista ettei turhia viitsi ajaa kaupassa on pakko kerran viikossa käydä.
Ainoa positiivinen juttu on kun saa tervehtiä kaupan henkilökuntaa.Olen ollut iäkkään muistisairaan äitini apuna 24/7 noin 8 kuukautta. En ole jaksanut hakea omaishoitajuutta, vaikka kaavakkeet ovat tuossa kirjahyllyssä maanneet jo kuusi kuukautta, sillä kun koko äidin huushollin hoitanut, niin voimia ei ole ollut edes kaavakkeen täyttämiseen ja lääkärintodistuksen hankkimiseen ja sitten se kaavakkeet ym pitääviedä tuonne kauemmas postiinkin. Omaisen auttaminen ei ole pelkästään tuon ihmisen auttamista kotona niin, että tukee liikkumisessa, vaan koko huushollin siivoukset, ruuanlaitot, pyykinpesut ynnä muut asiat. Joten siis raskasta on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksin yksinäisyydessä minäkin elän, tiesin ettei enää ketään käy kun hoidettavasta aika jättää.
Tässä se näkee ketkä niitä oikeita ystäviä on, lähisukulaisetkaan ei enää käy.
Jotenkin vaan saisi päivät kulumaan että tulis ilta ja pääsee taas nukkumaan.
Ankeata on aamulla herääminenkin kun tietää millainen päivä on taas tulossa, keitä aamukahvit laita jotain ruokaa tiskaa tiskit ja siivoa, juuri muuta ei päivän ohjelmassa olekaan, pensakin on tuhottoman kallista ettei turhia viitsi ajaa kaupassa on pakko kerran viikossa käydä.
Ainoa positiivinen juttu on kun saa tervehtiä kaupan henkilökuntaa.Entisten omaishoitajien pitäis järjestää yhteisiä tapaamisia. Hämeenlinnassa ei ole mitään toimintaa. Jotain apua tarvitaan ja pian
- Anonyymi
Meillä on ihan samanlaista elämää, päivä kerrallaan elän.
Tulipa tämän maailman pahuus nähtyä omaishoitajanakin. - Anonyymi
Olen tytär joka on ollut vanhempieni apuna pian 13 vuotta ja niin väsynyt ja tuskaantunut jatkuvaan orjatyöhön , ruuanlaittoa,siivousta ja nurmikonleikkuuta,lumihommia vuodesta toiseen.Nykyään kun menen niin varmasti minusta näkyy jo päältä että minua ärsyttää kaikki se huushollin näkeminenkin ja en jaksa edes yrittää olla ystävällinen. Odotan vaan että itsekuolisin ja pääsisin tästä eroon. Muut sisarukset eivät käy kun joskus harvoin kun heille sattuu sopimaan ja jaksamaan ja seon polttanut meidän välit, olen heille erittäin katkera kun eivät tartu mihinkään sen enempää, vaikka olen jo monet vuodet sitten kysynyt heiltä mitä he luulevat minun elämäni olevan tämän kaiken ajan olleen, pelkkää helvettiä,mutta eivät välitä .
- Anonyymi
10v toimin omaishoitajana hämeenlinnassa. Tosi nihkeetä oli avun saaminen ja loppuun palaminen tuli. Sen jälkeen sukulaiset suuttuivat kun omainen joutui hoitolaitokseen mutta kukaan ei apua tarjonnut vaan näyttivät ilkeytensä turhaa puhetta että apua ja tukea saadaan. Mamut saa taksikortin mutta vanha omaishoitaja ei saa taksikorttia kauppareissuja varten. Tosi paha aika on menossa kun puoliso on hoidossa kukaan ei völitä entisestä hoitajasta
- Anonyymi
Turhaan omaishoitajia kehutaan herrat ei välitä kun tehdään ilmaista työtä. Kukaan ei kiitä. Löysät huulet kun ei herrat muuta osaa. Mutta kun oikeasti tarvii apua nin sanotaan ei ole resursseja.
- Anonyymi
Sama tarina minulla, loppuun palaminen.
Vallitseva ympäristö oli yksinkertaisesti ällöttävä!
Nyt hiljetyneenä. - Anonyymi
Itsekkin mietin mitä sitten kun omaishoitajuus päättyy... Mielestäni omaishoitajille kuuluisi heti palkkatuki jotta saisi elämästä heti kiinni ja työstä..rangaistaanko omaishoitajia hallituksen toimests.. Hä hää nyt saat karenssia kun olet ollut omaishlitajana...miksi aloit...
- Anonyymi
Hoidin miestäni pitkään ja kävin samalla työssä. Viimeisen pari vuotta kotona oli
sellaista, että heräsin 7 krt yössä (merkkasin ylös) häntä auttamaan ja sit takas nukkumaan ja aamulla työhön. Viimeisen vuoden hän oli hoitokodissa. Hän kuoli
3,5 vuotta sitten ja vasta nyt viime aikoina olen palautunut niin että näen öisin unia
ja tunnen levänneeni. Nyt olen itsekin jo eläkkeellä. Mutta kyllä siitä selviää, aikaa
voi viedä. Ja on laitettava oma hyvin vointi etusijalle, jos vaan pystyy. - Anonyymi
Aika vähän teidän kommenteissa kohtaan omaa tilannettani ja kokemustani. Voimia ketjun aloittajalle. Olet tilanteessa jota eniten pelkään. En haluaisi menettää miestäni, mutta väistämättä se on edessä, vaikka ei ole vuosista tietoa. Minusta tuntuu, jos hän ei elä, en minäkään enää elä.
Voisitteko ajatella matkustamista, kun omaishoitourakka on tehty?
Itse hoidan täysin liikuntakyvyttömän mieheni sänkyyn. Asun toisessa maassa, eikä täällä ole mitään apua omaishoitajille käytännössä tai rahassa, joten en voi edes mamuja haukkua.
Suomeen joudun maksamaan eläkkeestä täyden veron Suomen kansalaisena, mutta en kuulu sosiaaliturvan piiriin, tai voi saada siellä maksettavaa omaishoitajan palkkaa tai mitään.
Täällä on kuitenkin pienellä rahalla mahdollista palkata ulkopuolista apua muutamaksi tunniksi päivässä. Minun raha eläkkeestä riittää kahteen tuntiin viitenä arkipäivänä, se riittää yhteen syöttämiseen. Sukuakaan en voi moittia, kun heitäkään ei täällä ole.
Kärsin vain mökkihöperyydestä. . 24 tuntia vuorokaudessa, kun ajattelee vain toista yötä päivää ja toisen tarpeita - yöllä pitää kääntää kylkeä ja vaihtaa asentoa, ja pelkkään syöttämiseen kuluu yhdellä kerralla 1,5 tuntia, niin minulla ei riitä voimia tai kykyä tai edes halua ollenkaan ajatella itseäni. Eikä se ole hoidettavan vika, vaan oma vikani.
Kun tilanne huononee, niin minä lisään hoitoa kuin se jotakin auttaisi. Hän joutui viime kesänä sairaalaan, laittoivat terminaalihuoneeseen. Taistelin hänet kotiin. Se oli kuin painajaiselokuvasta - tekisivätkö paikallisille samalla tavalla.
Pelkään kuollakseni, että mieheni kuolee.- Anonyymi
Onko muille tuttua, kun ympäristö ko alkaa sanoa, että pitäisi hellittää otetta ja antaa periksi ja itse vain lisää sitä? Haluaa vain tehdä kaikkensa mikä vain on mahdollista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko muille tuttua, kun ympäristö ko alkaa sanoa, että pitäisi hellittää otetta ja antaa periksi ja itse vain lisää sitä? Haluaa vain tehdä kaikkensa mikä vain on mahdollista.
Jotenkin, anteeksi kun sanon, että kun te asutte Suomen hyvinvoinnissa te ette todellisuudessa osaa antaa arvoa sille. Teillä ei ole vertailukohtaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jotenkin, anteeksi kun sanon, että kun te asutte Suomen hyvinvoinnissa te ette todellisuudessa osaa antaa arvoa sille. Teillä ei ole vertailukohtaa.
Meillä oli täällä toisessa maassa oma asuntokin. Ei ole enää. Otimme rakennusfirman laajentamaan kylpyhuonetta vuonna 2014, että olisin mahtunut avustamaan silloin vielä pyörätuolilla liikkumaan kykenevää miestäni. Rakennusfirma maksoi kaupungille liian vähän rakennuslupamaksua - naapuri soitti poliisit, lupa tarkistettiin, remontti keskeytettiin ja asunto julistettiin asumiskieltoon. Joudumme maksamaan kuitenkin vastikemaksut kuin asuisimme siellä, ja lainaa on vielä 10 vuodeksi. Asumme nyt vuokralla talossa, johon ei mahdu pyörätuoli hissiin, eikä mieheni enää pystyisikään istumaan. Kaikki apu tilanteeseen on yritetty käyttää, mutta sen ollut turhaa. Kukaan ei auta, ei tee mitään. Suomessa ei koskaan voisi tapahtua näin. Tein poliisille tutkintapyynnön - eihän syy ollut mridän vaan rakennusfirman, jolle olimme maksanert. Sitä ei koskaan tutkittu.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meillä oli täällä toisessa maassa oma asuntokin. Ei ole enää. Otimme rakennusfirman laajentamaan kylpyhuonetta vuonna 2014, että olisin mahtunut avustamaan silloin vielä pyörätuolilla liikkumaan kykenevää miestäni. Rakennusfirma maksoi kaupungille liian vähän rakennuslupamaksua - naapuri soitti poliisit, lupa tarkistettiin, remontti keskeytettiin ja asunto julistettiin asumiskieltoon. Joudumme maksamaan kuitenkin vastikemaksut kuin asuisimme siellä, ja lainaa on vielä 10 vuodeksi. Asumme nyt vuokralla talossa, johon ei mahdu pyörätuoli hissiin, eikä mieheni enää pystyisikään istumaan. Kaikki apu tilanteeseen on yritetty käyttää, mutta sen ollut turhaa. Kukaan ei auta, ei tee mitään. Suomessa ei koskaan voisi tapahtua näin. Tein poliisille tutkintapyynnön - eihän syy ollut mridän vaan rakennusfirman, jolle olimme maksanert. Sitä ei koskaan tutkittu.
Ja asuntolainan maksuun on oltava tili täällä pankissa, mutta jos siirrän rahaa sinne, niin paikallinen verottaja vie sen. En tiedä miksi, kukaan ei kerro, koko sen ajan, kun olemme asuneet on mieheni eläke ilmoitettu täysin laillisesti, eikä siitä kuulu mennä veroa, kun se on niin pieni. Mutta kukaan ei tutki, ei kerro, että miksi kaikki hänen rahat viedään. Koitan käydä maksamassa pankin kassalle eräpäivänä niin, että ehdin ennen verottajaa. Lainaa ei vaan aikoinaan saanut, ellei siirtänyt eläkettä tulemaan tänne. Ei Suomessa tämäkään olisi mahdollista.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja asuntolainan maksuun on oltava tili täällä pankissa, mutta jos siirrän rahaa sinne, niin paikallinen verottaja vie sen. En tiedä miksi, kukaan ei kerro, koko sen ajan, kun olemme asuneet on mieheni eläke ilmoitettu täysin laillisesti, eikä siitä kuulu mennä veroa, kun se on niin pieni. Mutta kukaan ei tutki, ei kerro, että miksi kaikki hänen rahat viedään. Koitan käydä maksamassa pankin kassalle eräpäivänä niin, että ehdin ennen verottajaa. Lainaa ei vaan aikoinaan saanut, ellei siirtänyt eläkettä tulemaan tänne. Ei Suomessa tämäkään olisi mahdollista.
Todella pienin ongelma on se, että minä käytännössä hoidan hänet fyysisesti yksin, isompi ongelma on, että millä toimeentulolla ja minkälaisissa olosuhteissa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Todella pienin ongelma on se, että minä käytännössä hoidan hänet fyysisesti yksin, isompi ongelma on, että millä toimeentulolla ja minkälaisissa olosuhteissa.
Kerroin vain, että ymmärtäisitte, että mitä tarkoitin hyvinvointivaltiolla, että se on jonkinlainen ihmisen oikeusturva, että voit luottaa edes johonkin oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen. Täällä ei voi luottaa mihinkään. Sellaista ei ole olemassakaan. Suomalaiselle se on vaikea käsittää.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kerroin vain, että ymmärtäisitte, että mitä tarkoitin hyvinvointivaltiolla, että se on jonkinlainen ihmisen oikeusturva, että voit luottaa edes johonkin oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen. Täällä ei voi luottaa mihinkään. Sellaista ei ole olemassakaan. Suomalaiselle se on vaikea käsittää.
Pyydän anteeksi, en missään nimessä halua väheksyä kenenkään kokemusta - raskastahan tämä on. Sen tietää jokainen omaishoitaja. Olosuhteet ovat vain erilaiset.
- Anonyymi
Lähde etelän aurinkoon. Se auttaa.
- Anonyymi
Olin 11 v ja nyt olen täysin uupunut.
Hiljennyn luonnossa.- Anonyymi
Minä olem tehnyt tätä 20 v, ja jos sen jälkeen on pakko keksiä mitä teen, niin ostan avomersun ja lähden maailmalle.
- Anonyymi
Upeaa, ensimmäisen kerran kokonaiseen vuoteen sain apua tänään, että saimme mieheni asunnosta ulos ja autoajelulle. Miten onnellinen hän oli!
- Anonyymi
Olen muuten kuin tehohoito-osaston ainoa hoitaja, joka 24 tuntia pidän yksin yllä potilaan elintoiminnot. Kaikki muut ovat nostaneet jo kädet pystyyn. Huikea loikkaus tästä autoajeluun!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen muuten kuin tehohoito-osaston ainoa hoitaja, joka 24 tuntia pidän yksin yllä potilaan elintoiminnot. Kaikki muut ovat nostaneet jo kädet pystyyn. Huikea loikkaus tästä autoajeluun!
En todellakaa tiedä tai osaa ajatella, kun ja jos tämä joskus loppuu, että olenko ja miten uupunut sitten olen. Hän on minun elämäni valo ja kaikkeni.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En todellakaa tiedä tai osaa ajatella, kun ja jos tämä joskus loppuu, että olenko ja miten uupunut sitten olen. Hän on minun elämäni valo ja kaikkeni.
En aio uupua - en nyt, enkä sitten.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En aio uupua - en nyt, enkä sitten.
Ei, me ei uuvuta, me jaksetaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En todellakaa tiedä tai osaa ajatella, kun ja jos tämä joskus loppuu, että olenko ja miten uupunut sitten olen. Hän on minun elämäni valo ja kaikkeni.
Oma elämä loppuu kun ei ole hoidettavaa kotona tulee kertalaakista stop. Aika järkkyä. Vaikea saada elämästä kiinni
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oma elämä loppuu kun ei ole hoidettavaa kotona tulee kertalaakista stop. Aika järkkyä. Vaikea saada elämästä kiinni
Jaan kokemuksen. Juuri näin. Kaikki meni, koko elämä. Kaikki. Itkua, itkua. Ei mistään saa kiinni. Ei tiedä mikä päivä on. Pitäisi pystyä hoitaa viralliset asiat, mutta on kuin muuri edessä, jota ei jaksaa edes alkaa kiipeämään.
- Anonyymi
Kun hoidettavani sai aikoinaan paikan hoivakodista, olin ihan poikki, en muuta jaksanut tehdä kuin nukkua. Olin hoitanut molemmat vanhemmistani, omaishoitoa kesti sellaiset 8 vuotta putkeen, joten ei ihme, että olin väsynyt. Omaishoidon loppuessa, alussa oli outo olo, öisinkin säpsähdin hereille ja mielessä oli ajatus, ett pitää katsoa mitä hoidettava tekee, sitten tajusin, ett hän on jo hoivakodissa ja nukahdin uudelleen.
Jos on mahdollista, pitää antaa itselleen lupa levätä, kerätä voimia, nukkua kunnolla. Jos on tunne, ett on tosi uupunut, pitäisi käydä lääkärissä puhumassa asiasta, ehkä sairausloman voisi antaa, ett pystyy palautumaan uupumuksesta. Itsellä oli edessä työttömäksi ilmoittautuminen heti, kun omaishoito päättyi ja työkkärin ehdotuksesta menin työnhakuvalmennukseen, mikä oli huono ratkaisu itsellä, sattui huono henkilö valmentajaksi, ei ymmärtänyt etten ollut enää halukas hoitotyöhön, tuputti kaikkea siihen liittyvää, ahdistuin täysin. Onneksi itse kykenin etsimään mahdollisuuksia, menin koulutukseen, alussa oli stressaavaa olla paikassa, jossa oli paljon ihmisiä ja meteliä, kun oli monta vuotta ollut pelkästään ennimmäkseen kotona hoidettavan kanssa. Muutenkin oli outoa, kun ei tarvinnut kenestäkään enää huolehtia kellon ympäri, oli omaa aikaa ja vapautta. Vie se aikaa palautua, joskus terveys voi ruveta reistailemaan hoitotyön loputtua, aiemmin huolehti vaan toisesta, oma vointi jäi sivuosaan ja kropalla menee aikaa kuntoutua stressistä ja valvomisista. Eihän se huolehtiminen siihen loppunut, kun hoidettavani pääsi hoivakotiin, piti huolehtia kaikkea hänen hoitomaksuihin liittyviä asioita, hankkia tarvittavia asioita sinnekin jne... Nyt on toinenkin hoidettavistani jo poisnukkunut, on tyhjä olo, kun on molemmat vanhemmista poissa. Kummallekin sattui hyvä hoivakoti, oli hyvät hoitajat, pystyi luottamaan ett heistä pidettiin hyvää huolta. Voimia ja jaksamisia kaikille omaistaan hoitaville, heillekin joilta hoitotyö on päättynyt.- Anonyymi
Itse kun olen vielä puolisoni aktiivisessa hoitotyössä, niin luin mielenkiinnolla kommenttisi. En usko kuitenkaan, että hän päätyy koskaan laitoshoitoon, koska hän on nyt jo totaalisesti kaikessa autettava/hoidettava - laitoshoito ei pysty tekemään enempää, kukaan ei pystyisi olemaan hänen vierellään 24h tai käyttämään 1.5 tuntia yhteen syöttökertaan. Mutta miten ajatella myös itseä tässä tilanteessa - mahdoton kysymys?! Kuulen sitä ympäriltä jatkuvasti: ajattele myös itseäsi. Kyllä, ajattelen niin että ei ole normipäivätunteja ja kellonaikoja - nukun kun se on mahdollista ja teen kotitöitä vaikka keskellä yötä, kun siihen on mahdollisuus. Kaiki luistaa ja luoviin. Olen kovin onnellinen jokaisesta hetkestä, kun saan pitää hänet luonani. No, on tätä selviämisen ihmettä käyty terveydenhuollosta ihmettelemästä, mutta se on koko ajan silkkaa luovien ratkaisujen keksimistä. Haastetta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse kun olen vielä puolisoni aktiivisessa hoitotyössä, niin luin mielenkiinnolla kommenttisi. En usko kuitenkaan, että hän päätyy koskaan laitoshoitoon, koska hän on nyt jo totaalisesti kaikessa autettava/hoidettava - laitoshoito ei pysty tekemään enempää, kukaan ei pystyisi olemaan hänen vierellään 24h tai käyttämään 1.5 tuntia yhteen syöttökertaan. Mutta miten ajatella myös itseä tässä tilanteessa - mahdoton kysymys?! Kuulen sitä ympäriltä jatkuvasti: ajattele myös itseäsi. Kyllä, ajattelen niin että ei ole normipäivätunteja ja kellonaikoja - nukun kun se on mahdollista ja teen kotitöitä vaikka keskellä yötä, kun siihen on mahdollisuus. Kaiki luistaa ja luoviin. Olen kovin onnellinen jokaisesta hetkestä, kun saan pitää hänet luonani. No, on tätä selviämisen ihmettä käyty terveydenhuollosta ihmettelemästä, mutta se on koko ajan silkkaa luovien ratkaisujen keksimistä. Haastetta.
Ja nyt minä menetin hänet.
- Anonyymi
Näin kävi myös minulle, elän nyt elämän muutosta.
- Anonyymi
Voin samaistua sinun tuntemuksiin.
Kokemuksesta sanon että siinä antaa kaikkensa toista hoitaen. Jälkikäteen vasta tajuaa miten raskasta on ensin hoitaa ja sitten vielä päälle menettää kuolemalla.
Voimia sulle kaikessa.- Anonyymi
Niin totta, juuri tuossa tilanteessa. Kun oikein pinnistää ja kaikkensa yrittää ja vielä enemmänkin ja lisää, ja sitten tulee se kuolema ja vie käsistä. Tunne on kuin tästä ei koskaan selviäisikään.
- Anonyymi
Jatkan vielä että voimia ja parempaa huomista teille kaikille kohtalotovereille.
Olen jo itse selvinnyt pahimmasta, kun miehen kuolemasta 13 vuotta. - Anonyymi
Mikähän on ongelmana, ettei omaishoitajalle voida maksaa kunnon palkkaa raskaasta työstä. Ammattiyhdistysliikekö se on tähänkin se suurin syyllinen? Omaishoitoa ei arvosteta työksi ja siksi sitä pitää tehdä ilmaiseksi tai mitättömällä korvauksella, jonka hakeminen on erittäin byrokraattista. Pääasiallisena tarkoituksena on elättää joku täti byrokraatiksi. Veronmaksajien rahat menee jonkun byrokraatin elättämiseen ja varsinainen tuen kohde voi jäädä kokonaan ilman tukea. Omaishoitoa pystyy tekemään vain he joilla on jo valmis eläketulo tai he joilla on paljon varallisuutta ja pääomatuloja.
- Anonyymi
Minä maksoin tekemästäni omaishoidoistani melkoisesti, mutta omassa tilanteessani ei tullut raha mieleen. Ei vain ollut mahdollista edes sitä ajatella, oli vain hoidettava ja halusin hoitaa.
- Anonyymi
Miten viisaana joskus täällä kirjoitin, että kun hoito loppuu, niin lähde vaikka matkustamaan!
Hyvä sanoa.
Nyt kun itselle on tapahtunut, niin en kykenekään mihinkään - kaikki on vain täysin tyhjää ja olematonta, ja olen vainlamaantuneessa olotilassa. - Anonyymi
Lamannus iskee kun omaishoito päättyy tyhjä olo niin tyhjä pelottavaa.
- Anonyymi
Niinpä. Tämä tyhjyys. Juuri sitä se on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niinpä. Tämä tyhjyys. Juuri sitä se on.
Ei kuin pysty tekemään mitään. Lamaantunut olo. Sitä juuri.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei kuin pysty tekemään mitään. Lamaantunut olo. Sitä juuri.
Ei kukaan varmasti pysty tätä edes kuvittelemaan mitä se on, joka ei ole kokenut. Miltä kuulostaa lause: "Mutta nyt sulla on aikaa itselle." Mistähän sen itsen löytäisi, jolle olisi nyt aikaa?
- Anonyymi
Minulle kävi samoin. En jaksanut muuta kuin työssä käydä. Kotona vain nukuin. Monta viikkoa meni kuin horroksessa.
Kyllä se ajan mittaan helpotti.
Kävin työterveydessä kerran valittamassa täydellistä uupumusta. Lääkärin kanssa tilanteesta keskustellessa hän sanoi että tämä on tavallista. Kun on toisesta vastuussa ei voi antaa itselleen lupaa levätä. - Anonyymi
Miksei hakisi itse nyt hoitajaa ja hoitoa eli ymmärtävää terapeuttia. Vertaisryhmääkin tarvitaan varmasti vielä omaishoidon päätyttyäkin. Unohtamatta yhteiskunnan rakenteellisia ongelmia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.3076992Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill652089- 1751807
epäonnen perjantain rikos yritys
onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä151307- 1121257
Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa
- Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 181691190Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"
Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie71176RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.
Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j541086Kirjoitin sinulle koska
tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j411041Martina pääsee upeisiin häihin
Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.288992